Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni syntymättömällä lapsella tulisi olla myös enemmän oikeuksia. Synnyttäjät pohtivat synnytysvärejä, istukkakapseleita yms. Tärkeintä on kuitenkin se vauva ja mikäli synnytyksen kulku edellyttää synnytyssuunnitelmasta poikkeamista tulee se tehdä. Synnytyksestä on yhteiskunnasta tehty kokemus ja sitten ollaan pettyneitä siihen, että toiveet eivät toteutuneet. Eikö terveen lapsen tulisi olla tärkeintä? Vai mennäänkö kokemus edellä, jotta äidit olisivat tyytyväisiä?

Kerro nyt ihan aluksi miksi vauvan kuuluu olla naista tärkeämpi?

Eikös siellä synnyttämässä olla juuri sen vauvan takia? Kai vauvallakin silloin jotain merkitystä on... Muistutan, että synnyttäminen ei ole pakollista. Moni vauvan kuitenkin haluaa ja se synnyttäminen sattuu vain olemaan siinä kohtaa se pakollinen vaihe, joten kyllä silloin vauvaa ajatellaan ja tuleekin ajatella...

Tietenkin ollaan, mutta et vastannut kysymykseen. En kysynyt onko vauva tärkeä, vaan että miksi se on tärkeämpi?

Missä vaiheessa kukaan on sen varsinaisessa merkityksessä väittänyt että lapsi olisi tärkeämpi vai onko väärinymmärtäjät ymmärtäneet tahallaan asian väärin? Jälleen.

Kyllä täällä on läpi keskustelun tullut useita viestejä jossa todetaan lapsen olevan se ”tähti” ja äidin pitäisi olla tyytyväinen että tulee terve vauva, eikä vaatia mitään inhimillistä kohtelua itselleen. Millä lailla se on väärinymmärtämistä?

Minusta on järisyttävän surullista se, että niin moni äiti kilpailee tähteydestä omaa lastansa vastaan. Eikö se lapsi olekaan äidillekin se tapahtuman suurin tähti? Surullista. Todella.

No ei ihan rehellisesti ole suurin tähti siinä vaiheessa kun kummankin eloonjäänti on kyseenalaista. Olisiko niin kamalan paljon pyydetty että synnytä ennenkuin kommentoit synnytysjuttuihin kaikkitietävänä.

Sinä tuskin tiedät minun synnytyshistoriastani tai ainakin vahvasti toivon niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni syntymättömällä lapsella tulisi olla myös enemmän oikeuksia. Synnyttäjät pohtivat synnytysvärejä, istukkakapseleita yms. Tärkeintä on kuitenkin se vauva ja mikäli synnytyksen kulku edellyttää synnytyssuunnitelmasta poikkeamista tulee se tehdä. Synnytyksestä on yhteiskunnasta tehty kokemus ja sitten ollaan pettyneitä siihen, että toiveet eivät toteutuneet. Eikö terveen lapsen tulisi olla tärkeintä? Vai mennäänkö kokemus edellä, jotta äidit olisivat tyytyväisiä?

Kerro nyt ihan aluksi miksi vauvan kuuluu olla naista tärkeämpi?

Eikös siellä synnyttämässä olla juuri sen vauvan takia? Kai vauvallakin silloin jotain merkitystä on... Muistutan, että synnyttäminen ei ole pakollista. Moni vauvan kuitenkin haluaa ja se synnyttäminen sattuu vain olemaan siinä kohtaa se pakollinen vaihe, joten kyllä silloin vauvaa ajatellaan ja tuleekin ajatella...

Tietenkin ollaan, mutta et vastannut kysymykseen. En kysynyt onko vauva tärkeä, vaan että miksi se on tärkeämpi?

Missä vaiheessa kukaan on sen varsinaisessa merkityksessä väittänyt että lapsi olisi tärkeämpi vai onko väärinymmärtäjät ymmärtäneet tahallaan asian väärin? Jälleen.

Kyllä täällä on läpi keskustelun tullut useita viestejä jossa todetaan lapsen olevan se ”tähti” ja äidin pitäisi olla tyytyväinen että tulee terve vauva, eikä vaatia mitään inhimillistä kohtelua itselleen. Millä lailla se on väärinymmärtämistä?

Minusta on järisyttävän surullista se, että niin moni äiti kilpailee tähteydestä omaa lastansa vastaan. Eikö se lapsi olekaan äidillekin se tapahtuman suurin tähti? Surullista. Todella.

Ai jos synnyttäjä toivoo itselleen asiallista ja inhimillistä kohtelua, se on vauvan syrjään jättämistä? Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on jo toistettu, että äidin hyvinvointi vaikuttaa myös vauvaan? 

Perusteletko vielä senkin, millä tavalla tiuskiminen, synnyttäjän kovakourainen käsittely tai tikkaaminen ilman puudutusta muka juhlistavat vauvan "tähteyttä"? Eikö henkilökunnan pitäisi kohdella lempeästi ihmistä, joka on tuomassa tai juuri tuonut maailmaan "tähden"?

Elämäsi tulee huomattavasti helpommaksi, kun luovut tuosta minäminä asenteesta.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että näillä, jotka eivät ymmärrä tai eivät ole ymmärtävinään, mistä on kysymys, on usein tosi ruma, karski kielenkäyttö. Kyllä se viestittää vihaa ja halveksuntaa, epäkunnioitusta ja halua painaa alas ja saada häpeämään.

Niinpä, tämä on todella yleistä asiassa kuin asiassa. Valitetaan toisten liioittelusta, mutta ei itse todellakaan vaivauduta perustelemaan kantaansa asiallisesti, vaan alennutaan nälvimään ja ihan suoraan solvaamaan. Anteeksi, mutta tuollaiset viestit ovat vain manipulointia ja häpäisemistä. Luultavasti ihan tarkoituksellista.

Ja btw en ole todellakaan haukkunut henkilökuntaa miksikään raiskareiksi, jos se tekisi mieli ottaa esille. Aika harva muutenkaan on. On eri asia sanoa, että jokin asia on tuntunut itselleen väkivallalta tai hyväksikäytöltä, kuin että tekijä sitä suoriltaan olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun synnyttäjä kieltäytyy toimenpiteestä, tulevaisuudessa tilanteeseen on lomake.

Lomakkeessa synnyttäjä ilmoittaa kieltäytyneensä toimenpiteestä (useita vaihtoehtoja, rasti ruutuun), jolla vältytään myöhemmin potilasvahinkoilmoitukset.

Synnyttäjä kieltää sisätutkimuksen, jolla varmistetaan että kohdunsuu on 10 cm auki. Kätilö ei siis pysty antamaan ponnistamiselle lupaa.

Puudutettuna ei välttämättä ole ponnistamisen tarvetta, synnytys venyy, vauva vaurioituu. Synnyttäjä allekirjoitti paperin, jossa kieltäytyy tutkimuksesta, potilasvahinkoa ei tapahtunut, vahinko oli synnyttäjän aiheuttama.

Ponnistusvaiheessa kätilö näkee, että väliliha lähtee repeämään peräaukkoa kohti. Kätilö ehdottaa välilihan leikkausta, jolloin repeämää ei tule, tai sen suunta kääntyy sivulle, jolloin peräaukko säästyy.

Synnyttäjä kieltäytyy, ei muuta kuin lomake nenän alle ja nimi paperiin.

Synnyttäjä kieltäytyi toimenpiteestä ja sulkijalihas repesi, synnyttäjän oma vika. Nimi paperissa, ei potilasvahinkoa.

Voisiko joku tätä tekstiä alapeukuttanut selittää, mikä tässä käytännössä sitten on vikana? Eikö tätä juuri haeta: että synnyttäjää kuunnellaan - ja totellaan?  On täysin ymmärrettävää, että kätilöt ja lääkärit haluavat turvata oman ammatillisen tulevaisuutensa eivätkä joutua johonkin hoitovirhe-zembaloihin synnyttäjän päätösten takia. Eikö tässä allekirjoitus-jutussa täyty kaikkien oikeudet, synnyttäjän ja hoitajien?

Toisen ihmisen eli vauvan turvallisuus ei voi olla hormonihöyryisen naisen oikkujen varassa joka haluaa mukavuussyistä synnytystä vauvan kannalta kohtalokkaasti hidastavan puudutuksen.

Mitähän puudutusta mahdat tarkoittaa? Et kai vaan luule, että mitä enemmän nainen kärsii kivuista sitä paremmin vauva voi ja sitä nopeammin synnytys edistyy?

Puudutus voi heikentää ponnistamista mikä hidastaa synnytystä.

Tai sitten puudutus, etenkin epiduraali, poistaa kipuja niin, että nainen rentoutuu ja hengittää paremmin, jollojn vauvn happiarvot paranevat ja synnytys etenee muutenkin rivakasti ja on nopeammin ohi.

Minulle kävi näin, ensin kesti pari vuorokautta niin, ettei edennyt mihinkään, lähetettiin kotiin, en nukkunut 2 yöhön käytännössä ollenkaan, jne, sitten kun sain epiduraalin, niin siitä 3 sentistä mentiin alle puolessa tunnissa täysin auki, kätilökin oli ihan että oho. Jännitin vastaan kai niin paljon? Vaikka yritin rentoutua. Kivut olivat vaan kamalat joten ei ollut helopo rentoutua. Kiitos vaan pyysin epiduraalin seuraavassa synnytyksessä 'heti kun on mahdollista', ja toinen synnytys meni todella loistavasti, kenties osin senkin ansiosta.

Minulla sama esikoisen kanssa, kaksi vuorokautta hirveää tuskaa, vedet meni mutta synnytys ei käynnistynyt kunnolla. Sitten lopulta sain epiduraalin ja myös oksitosiinitipan ja silloin alkoi homma toimia. Olin varmaan niin jännittynyt tai vaan uupunut, ettei kroppa kunnolla toiminut. Toinen synnytys taas yllättäen käynnistyi niin nopeasti, ettei mitään epiduraaleja olisi edes ehditty laittaan ja ilokaasulla mentiin.

Olette noloja, otatte kaiken liian vakavasti. Ensin siellä sairaalassa ja sitten mammapalstoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ennen tuntenut itseäni niin nöyryytetyksi ja avuttomaksi kuin synnytyksen jälkeen, kun alapäätä parsittiin kokoon puuduttamatta. Pakenin joka pistoa pakoon, mutta ymmärsin kuitenkin, että se on pakko tehdä. Kätilö tiuski vain, että "Eihän tämä nyt ole enää mitään." Kyllä se oli.

Eihän se tunnu miltään, koska siellä ei ole edes tuntoa kuin aukon reunalla.

Kyllä minulla vain on..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ennen tuntenut itseäni niin nöyryytetyksi ja avuttomaksi kuin synnytyksen jälkeen, kun alapäätä parsittiin kokoon puuduttamatta. Pakenin joka pistoa pakoon, mutta ymmärsin kuitenkin, että se on pakko tehdä. Kätilö tiuski vain, että "Eihän tämä nyt ole enää mitään." Kyllä se oli.

Eihän se tunnu miltään, koska siellä ei ole edes tuntoa kuin aukon reunalla.

Reunoille ne tikitkin laitetaan. Ja kyllä  vagina on ihan tunteva vehje koko matkaltaan. 

Reseptoreita ei ole, joten on tunnoton kuten perä ja paksusuolikin. Fysiologinen fakta.

Ei todellakaan ole tunnoton. Eihän seksikään muuten tuntuisi miltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni syntymättömällä lapsella tulisi olla myös enemmän oikeuksia. Synnyttäjät pohtivat synnytysvärejä, istukkakapseleita yms. Tärkeintä on kuitenkin se vauva ja mikäli synnytyksen kulku edellyttää synnytyssuunnitelmasta poikkeamista tulee se tehdä. Synnytyksestä on yhteiskunnasta tehty kokemus ja sitten ollaan pettyneitä siihen, että toiveet eivät toteutuneet. Eikö terveen lapsen tulisi olla tärkeintä? Vai mennäänkö kokemus edellä, jotta äidit olisivat tyytyväisiä?

Kerro nyt ihan aluksi miksi vauvan kuuluu olla naista tärkeämpi?

Eikös siellä synnyttämässä olla juuri sen vauvan takia? Kai vauvallakin silloin jotain merkitystä on... Muistutan, että synnyttäminen ei ole pakollista. Moni vauvan kuitenkin haluaa ja se synnyttäminen sattuu vain olemaan siinä kohtaa se pakollinen vaihe, joten kyllä silloin vauvaa ajatellaan ja tuleekin ajatella...

Tietenkin ollaan, mutta et vastannut kysymykseen. En kysynyt onko vauva tärkeä, vaan että miksi se on tärkeämpi?

Missä vaiheessa kukaan on sen varsinaisessa merkityksessä väittänyt että lapsi olisi tärkeämpi vai onko väärinymmärtäjät ymmärtäneet tahallaan asian väärin? Jälleen.

Kyllä täällä on läpi keskustelun tullut useita viestejä jossa todetaan lapsen olevan se ”tähti” ja äidin pitäisi olla tyytyväinen että tulee terve vauva, eikä vaatia mitään inhimillistä kohtelua itselleen. Millä lailla se on väärinymmärtämistä?

Minusta on järisyttävän surullista se, että niin moni äiti kilpailee tähteydestä omaa lastansa vastaan. Eikö se lapsi olekaan äidillekin se tapahtuman suurin tähti? Surullista. Todella.

Ai jos synnyttäjä toivoo itselleen asiallista ja inhimillistä kohtelua, se on vauvan syrjään jättämistä? Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on jo toistettu, että äidin hyvinvointi vaikuttaa myös vauvaan? 

Perusteletko vielä senkin, millä tavalla tiuskiminen, synnyttäjän kovakourainen käsittely tai tikkaaminen ilman puudutusta muka juhlistavat vauvan "tähteyttä"? Eikö henkilökunnan pitäisi kohdella lempeästi ihmistä, joka on tuomassa tai juuri tuonut maailmaan "tähden"?

Elämäsi tulee huomattavasti helpommaksi, kun luovut tuosta minäminä asenteesta.

Selvyyden vuoksi on sanottava, että minä en ole synnyttänyt. Puolustan siis muita, eli tässähän on kyse ihan minäminä-asenteen vastakohdasta. Opiskelen muuten hoitoalaa itsekin. 

Miksi ne tiuskivat ja kovakouraiset lääkärit ja kätilöt eivät itse luovu minäminä-asenteestaan? Koska siltähän heidän asenteensa vaikuttaa, kun eivät ota asiakasta huomioon. 

- tuo, jolle vastasit

Kyllä täällä jaksetaan hokea kuinka syntyvällä lapsella ei ole oikeuksia synnyttävään naiseen verrattuna, mutta annas olla ku puhutaan aborttioikeudesta. Jo vain, sikiöillä ja alkioilla on suuremmat oikeudet, kuin sillä odottavalla äidillä päättää kehostaan. On se kumma juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että näillä, jotka eivät ymmärrä tai eivät ole ymmärtävinään, mistä on kysymys, on usein tosi ruma, karski kielenkäyttö. Kyllä se viestittää vihaa ja halveksuntaa, epäkunnioitusta ja halua painaa alas ja saada häpeämään.

Niinpä, tämä on todella yleistä asiassa kuin asiassa. Valitetaan toisten liioittelusta, mutta ei itse todellakaan vaivauduta perustelemaan kantaansa asiallisesti, vaan alennutaan nälvimään ja ihan suoraan solvaamaan. Anteeksi, mutta tuollaiset viestit ovat vain manipulointia ja häpäisemistä. Luultavasti ihan tarkoituksellista.

Sama juttu on myös kovissa kuukautiskivuissa. Vaikka kipujen takia oksentelisi ja lopulta pyörtyisi, niin vähätellään esittämiseksi koska itsellään ei niin pahoja kipuja ole.

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä kätilöopiskelijat ja kandit eivät saa tehdä tutkimuksia yms. kertoisitteko miten mielestänne pitäisi uusia kätilöitä ja lääkäreitä kouluttaa tai ketkä ovat ne joilla he saisivat harjoitella tulevaa ammattiaan? Haluisitko olla se joka synnyttää ammattilaisen kanssa joka ei ole oikeaa potilasta hoitanut?

Ei ole minun murheeni. Itselläni on sairaus, joka aiheuttaa emättimeen kipuja, joten sitä ei todellakaan koko lääni ronki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni syntymättömällä lapsella tulisi olla myös enemmän oikeuksia. Synnyttäjät pohtivat synnytysvärejä, istukkakapseleita yms. Tärkeintä on kuitenkin se vauva ja mikäli synnytyksen kulku edellyttää synnytyssuunnitelmasta poikkeamista tulee se tehdä. Synnytyksestä on yhteiskunnasta tehty kokemus ja sitten ollaan pettyneitä siihen, että toiveet eivät toteutuneet. Eikö terveen lapsen tulisi olla tärkeintä? Vai mennäänkö kokemus edellä, jotta äidit olisivat tyytyväisiä?

Kerro nyt ihan aluksi miksi vauvan kuuluu olla naista tärkeämpi?

Eikös siellä synnyttämässä olla juuri sen vauvan takia? Kai vauvallakin silloin jotain merkitystä on... Muistutan, että synnyttäminen ei ole pakollista. Moni vauvan kuitenkin haluaa ja se synnyttäminen sattuu vain olemaan siinä kohtaa se pakollinen vaihe, joten kyllä silloin vauvaa ajatellaan ja tuleekin ajatella...

Tietenkin ollaan, mutta et vastannut kysymykseen. En kysynyt onko vauva tärkeä, vaan että miksi se on tärkeämpi?

Missä vaiheessa kukaan on sen varsinaisessa merkityksessä väittänyt että lapsi olisi tärkeämpi vai onko väärinymmärtäjät ymmärtäneet tahallaan asian väärin? Jälleen.

Kyllä täällä on läpi keskustelun tullut useita viestejä jossa todetaan lapsen olevan se ”tähti” ja äidin pitäisi olla tyytyväinen että tulee terve vauva, eikä vaatia mitään inhimillistä kohtelua itselleen. Millä lailla se on väärinymmärtämistä?

Minusta on järisyttävän surullista se, että niin moni äiti kilpailee tähteydestä omaa lastansa vastaan. Eikö se lapsi olekaan äidillekin se tapahtuman suurin tähti? Surullista. Todella.

Asenteesi on todella ylimielinen ja valikoiva. Synnytys ja siihen liittyvät jutut nyt on kuitenkin asia mikä tapahtuu nimenomaan sille synnyttävälle naiselle. Koko synnytys pyörii naisen ympärillä, että joo kyllä nainen on ihan itse oman synnytyksensä "tähti" eikä siinä tarvitse yhtään kenekään kanssa alkaa kilpailemaan. Sen lopputulos on sitten tietenkin se vauva ja ihan yhtä tähti hänkin silloin on, mutta eihän nainenkaan siitä huolimatta nyt lakkaa olemasta. Hän joutuu esimerkiksi omalla kehollaan ruokkimaan tämän tähden, johon mielellään synnärilläkin kiinnitetään huomiota. Vauvan tähteys ei siis poissulje naisen tärkeyttä, vai mikä pointtisi nyt on?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni syntymättömällä lapsella tulisi olla myös enemmän oikeuksia. Synnyttäjät pohtivat synnytysvärejä, istukkakapseleita yms. Tärkeintä on kuitenkin se vauva ja mikäli synnytyksen kulku edellyttää synnytyssuunnitelmasta poikkeamista tulee se tehdä. Synnytyksestä on yhteiskunnasta tehty kokemus ja sitten ollaan pettyneitä siihen, että toiveet eivät toteutuneet. Eikö terveen lapsen tulisi olla tärkeintä? Vai mennäänkö kokemus edellä, jotta äidit olisivat tyytyväisiä?

Kerro nyt ihan aluksi miksi vauvan kuuluu olla naista tärkeämpi?

Eikös siellä synnyttämässä olla juuri sen vauvan takia? Kai vauvallakin silloin jotain merkitystä on... Muistutan, että synnyttäminen ei ole pakollista. Moni vauvan kuitenkin haluaa ja se synnyttäminen sattuu vain olemaan siinä kohtaa se pakollinen vaihe, joten kyllä silloin vauvaa ajatellaan ja tuleekin ajatella...

Tietenkin ollaan, mutta et vastannut kysymykseen. En kysynyt onko vauva tärkeä, vaan että miksi se on tärkeämpi?

Missä vaiheessa kukaan on sen varsinaisessa merkityksessä väittänyt että lapsi olisi tärkeämpi vai onko väärinymmärtäjät ymmärtäneet tahallaan asian väärin? Jälleen.

Kyllä täällä on läpi keskustelun tullut useita viestejä jossa todetaan lapsen olevan se ”tähti” ja äidin pitäisi olla tyytyväinen että tulee terve vauva, eikä vaatia mitään inhimillistä kohtelua itselleen. Millä lailla se on väärinymmärtämistä?

Minusta on järisyttävän surullista se, että niin moni äiti kilpailee tähteydestä omaa lastansa vastaan. Eikö se lapsi olekaan äidillekin se tapahtuman suurin tähti? Surullista. Todella.

Ai jos synnyttäjä toivoo itselleen asiallista ja inhimillistä kohtelua, se on vauvan syrjään jättämistä? Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on jo toistettu, että äidin hyvinvointi vaikuttaa myös vauvaan? 

Perusteletko vielä senkin, millä tavalla tiuskiminen, synnyttäjän kovakourainen käsittely tai tikkaaminen ilman puudutusta muka juhlistavat vauvan "tähteyttä"? Eikö henkilökunnan pitäisi kohdella lempeästi ihmistä, joka on tuomassa tai juuri tuonut maailmaan "tähden"?

Elämäsi tulee huomattavasti helpommaksi, kun luovut tuosta minäminä asenteesta.

Selvyyden vuoksi on sanottava, että minä en ole synnyttänyt. Puolustan siis muita, eli tässähän on kyse ihan minäminä-asenteen vastakohdasta. Opiskelen muuten hoitoalaa itsekin. 

Miksi ne tiuskivat ja kovakouraiset lääkärit ja kätilöt eivät itse luovu minäminä-asenteestaan? Koska siltähän heidän asenteensa vaikuttaa, kun eivät ota asiakasta huomioon. 

- tuo, jolle vastasit

Siinä tapauksessa puolustat minäminä asennetta ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun synnyttäjä kieltäytyy toimenpiteestä, tulevaisuudessa tilanteeseen on lomake.

Lomakkeessa synnyttäjä ilmoittaa kieltäytyneensä toimenpiteestä (useita vaihtoehtoja, rasti ruutuun), jolla vältytään myöhemmin potilasvahinkoilmoitukset.

Synnyttäjä kieltää sisätutkimuksen, jolla varmistetaan että kohdunsuu on 10 cm auki. Kätilö ei siis pysty antamaan ponnistamiselle lupaa.

Puudutettuna ei välttämättä ole ponnistamisen tarvetta, synnytys venyy, vauva vaurioituu. Synnyttäjä allekirjoitti paperin, jossa kieltäytyy tutkimuksesta, potilasvahinkoa ei tapahtunut, vahinko oli synnyttäjän aiheuttama.

Ponnistusvaiheessa kätilö näkee, että väliliha lähtee repeämään peräaukkoa kohti. Kätilö ehdottaa välilihan leikkausta, jolloin repeämää ei tule, tai sen suunta kääntyy sivulle, jolloin peräaukko säästyy.

Synnyttäjä kieltäytyy, ei muuta kuin lomake nenän alle ja nimi paperiin.

Synnyttäjä kieltäytyi toimenpiteestä ja sulkijalihas repesi, synnyttäjän oma vika. Nimi paperissa, ei potilasvahinkoa.

Voisiko joku tätä tekstiä alapeukuttanut selittää, mikä tässä käytännössä sitten on vikana? Eikö tätä juuri haeta: että synnyttäjää kuunnellaan - ja totellaan?  On täysin ymmärrettävää, että kätilöt ja lääkärit haluavat turvata oman ammatillisen tulevaisuutensa eivätkä joutua johonkin hoitovirhe-zembaloihin synnyttäjän päätösten takia. Eikö tässä allekirjoitus-jutussa täyty kaikkien oikeudet, synnyttäjän ja hoitajien?

Toisen ihmisen eli vauvan turvallisuus ei voi olla hormonihöyryisen naisen oikkujen varassa joka haluaa mukavuussyistä synnytystä vauvan kannalta kohtalokkaasti hidastavan puudutuksen.

Mitähän puudutusta mahdat tarkoittaa? Et kai vaan luule, että mitä enemmän nainen kärsii kivuista sitä paremmin vauva voi ja sitä nopeammin synnytys edistyy?

Puudutus voi heikentää ponnistamista mikä hidastaa synnytystä.

Tämä. Kaveri sai epuduraalin väärässä vaiheessa ja supistukset päättyi kokonaan eikä niitä saatu käynnistymään. Tuskaisen vuorokauden päätteeksi päätyi hätäsektioon. Mutta tätähän monet haluaa..

Minulla taas synnytys oli menossa kiireelliseen sektioon, mutta epiduraalin ansiosta tilanne helpottui ja synnytys meni vauhdilla loppuun lähes kivuitta.

Juttu onkin siinä, että nämä oman pimpsan ympärillä pyörijät kieltävät koskemasta, jolloin ei voi tietää mikä on kohdunsuun tilanne.

Sinutkin varmaan tutkittiin?

Jos on hyvin puudutettu, ei tunne ponnistamisen tarvetta, synnytys pitkittyy ja vauva voi kärsiä hapenpuutteesta.

Jos taas lähtee ponnistamaan liian aikaisin, eikä ole tarpeeksi auki, repeää kyllä pahasti tai lapsi jää jumiin.

Kumpikin selviää kokeilemalla sitä kohdunsuuta.

Mutta nyt kun on trendi, ettei koskea saa, niin onnea vain tuleviin synnytyksiin.

Ennustan, että vauvakuolleisuus kasvaa tulevaisuudessa, mutta sitä saa mitä tilaa.

Synnytyskulttuuriin on muutenkin kuulunut sellainen asia, että kätilö käskee milloin äidin pitää ponnistaa, huolimatta naisen omista tuntemuksista. Eipä tuo eroa asiasta mitenkään. Yllättäen tuotakin vähän aikaa sitten alettiin kyseenalaistaa, pitäisikö sittenkin mennä enemmän sen synnyttäjän tuntemuksien varassa, kuin kätilön.

Niin. Synnytin itse 20 vuotta sitten, ja silloin en tiennyt yhtään mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska en saanut kuunnella kehoani, joka kyllä kertoi minulle kaiken tarpeellisen, mutta minua ei kannustettu, ja jopa kiellettiin toimimasta niin miten keho minua käski. Tästä syystä ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia kätilön ja hoitajan sättiessä minua miten tuollaisella tuhertamisella ei tule elävää lasta vaan se tukehtuu kun en viitsi ponnistaa kunnolla. Sillä siunaamalla hetkellä kun se vauva asettui kohdussa niin että tunsin ponnistuksen tarpeen, niin sen ponnistaminen ulos keskti kolme työntöä. Eli ponnistusvaiheeni olisi ollut mukava kokemus, ja nopea, jos olisin saanut tehdä niin kuin itsestä oikealta tuntui. Tuosta minulle jäi traumat ja lapsi jäi ainoakseni. En olisi ikinä enää lähtenyt noin vaikeaan synnytykseen, kun enhän eden osannut synnyttää oikein vaan pelleilin ammattilaisten sättiessä vieressä, eikä minua haitannut että lapsikin siinä leikkiponistellessani tukehtuu kuoliaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että näillä, jotka eivät ymmärrä tai eivät ole ymmärtävinään, mistä on kysymys, on usein tosi ruma, karski kielenkäyttö. Kyllä se viestittää vihaa ja halveksuntaa, epäkunnioitusta ja halua painaa alas ja saada häpeämään.

Niinpä, tämä on todella yleistä asiassa kuin asiassa. Valitetaan toisten liioittelusta, mutta ei itse todellakaan vaivauduta perustelemaan kantaansa asiallisesti, vaan alennutaan nälvimään ja ihan suoraan solvaamaan. Anteeksi, mutta tuollaiset viestit ovat vain manipulointia ja häpäisemistä. Luultavasti ihan tarkoituksellista.

Sama juttu on myös kovissa kuukautiskivuissa. Vaikka kipujen takia oksentelisi ja lopulta pyörtyisi, niin vähätellään esittämiseksi koska itsellään ei niin pahoja kipuja ole.

Näinpä!

Itse joudun käyttämään buranaa 4x800mg ja panacodia lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä jaksetaan hokea kuinka syntyvällä lapsella ei ole oikeuksia synnyttävään naiseen verrattuna, mutta annas olla ku puhutaan aborttioikeudesta. Jo vain, sikiöillä ja alkioilla on suuremmat oikeudet, kuin sillä odottavalla äidillä päättää kehostaan. On se kumma juttu.

Olen aika varma että nuo ”kivulla sinun on synnyttävä”- tyypit ja abortinvastustajat ovat samaa naisvihamielistä sakkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni syntymättömällä lapsella tulisi olla myös enemmän oikeuksia. Synnyttäjät pohtivat synnytysvärejä, istukkakapseleita yms. Tärkeintä on kuitenkin se vauva ja mikäli synnytyksen kulku edellyttää synnytyssuunnitelmasta poikkeamista tulee se tehdä. Synnytyksestä on yhteiskunnasta tehty kokemus ja sitten ollaan pettyneitä siihen, että toiveet eivät toteutuneet. Eikö terveen lapsen tulisi olla tärkeintä? Vai mennäänkö kokemus edellä, jotta äidit olisivat tyytyväisiä?

Kerro nyt ihan aluksi miksi vauvan kuuluu olla naista tärkeämpi?

Eikös siellä synnyttämässä olla juuri sen vauvan takia? Kai vauvallakin silloin jotain merkitystä on... Muistutan, että synnyttäminen ei ole pakollista. Moni vauvan kuitenkin haluaa ja se synnyttäminen sattuu vain olemaan siinä kohtaa se pakollinen vaihe, joten kyllä silloin vauvaa ajatellaan ja tuleekin ajatella...

Tietenkin ollaan, mutta et vastannut kysymykseen. En kysynyt onko vauva tärkeä, vaan että miksi se on tärkeämpi?

Missä vaiheessa kukaan on sen varsinaisessa merkityksessä väittänyt että lapsi olisi tärkeämpi vai onko väärinymmärtäjät ymmärtäneet tahallaan asian väärin? Jälleen.

Kyllä täällä on läpi keskustelun tullut useita viestejä jossa todetaan lapsen olevan se ”tähti” ja äidin pitäisi olla tyytyväinen että tulee terve vauva, eikä vaatia mitään inhimillistä kohtelua itselleen. Millä lailla se on väärinymmärtämistä?

Minusta on järisyttävän surullista se, että niin moni äiti kilpailee tähteydestä omaa lastansa vastaan. Eikö se lapsi olekaan äidillekin se tapahtuman suurin tähti? Surullista. Todella.

Ai jos synnyttäjä toivoo itselleen asiallista ja inhimillistä kohtelua, se on vauvan syrjään jättämistä? Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on jo toistettu, että äidin hyvinvointi vaikuttaa myös vauvaan? 

Perusteletko vielä senkin, millä tavalla tiuskiminen, synnyttäjän kovakourainen käsittely tai tikkaaminen ilman puudutusta muka juhlistavat vauvan "tähteyttä"? Eikö henkilökunnan pitäisi kohdella lempeästi ihmistä, joka on tuomassa tai juuri tuonut maailmaan "tähden"?

Elämäsi tulee huomattavasti helpommaksi, kun luovut tuosta minäminä asenteesta.

Olen tästä kyllä täysin eri mieltä. Liian monella naisella etenkin on ongelmana se etteivät osaa laittaa myös omia tarpeitaan tärkeysjärjetyksessä tarpeeksi korkealle ja venyvät sitten miten venyvät. Todella moni täälläkin täälläkin hoitohenkilökunnan taholta kaltoin kohdelluksi joutunut ei tehnyt mitään, kun päätteli että niin kai sen kuuluu mennäkin. Kukaan muu ei pidä omia puoliaan parhaiten, kuin henkilö itse. Siitä on aika pitkä matka vielä mihinkään minäminävainminä asenteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun synnyttäjä kieltäytyy toimenpiteestä, tulevaisuudessa tilanteeseen on lomake.

Lomakkeessa synnyttäjä ilmoittaa kieltäytyneensä toimenpiteestä (useita vaihtoehtoja, rasti ruutuun), jolla vältytään myöhemmin potilasvahinkoilmoitukset.

Synnyttäjä kieltää sisätutkimuksen, jolla varmistetaan että kohdunsuu on 10 cm auki. Kätilö ei siis pysty antamaan ponnistamiselle lupaa.

Puudutettuna ei välttämättä ole ponnistamisen tarvetta, synnytys venyy, vauva vaurioituu. Synnyttäjä allekirjoitti paperin, jossa kieltäytyy tutkimuksesta, potilasvahinkoa ei tapahtunut, vahinko oli synnyttäjän aiheuttama.

Ponnistusvaiheessa kätilö näkee, että väliliha lähtee repeämään peräaukkoa kohti. Kätilö ehdottaa välilihan leikkausta, jolloin repeämää ei tule, tai sen suunta kääntyy sivulle, jolloin peräaukko säästyy.

Synnyttäjä kieltäytyy, ei muuta kuin lomake nenän alle ja nimi paperiin.

Synnyttäjä kieltäytyi toimenpiteestä ja sulkijalihas repesi, synnyttäjän oma vika. Nimi paperissa, ei potilasvahinkoa.

Voisiko joku tätä tekstiä alapeukuttanut selittää, mikä tässä käytännössä sitten on vikana? Eikö tätä juuri haeta: että synnyttäjää kuunnellaan - ja totellaan?  On täysin ymmärrettävää, että kätilöt ja lääkärit haluavat turvata oman ammatillisen tulevaisuutensa eivätkä joutua johonkin hoitovirhe-zembaloihin synnyttäjän päätösten takia. Eikö tässä allekirjoitus-jutussa täyty kaikkien oikeudet, synnyttäjän ja hoitajien?

Toisen ihmisen eli vauvan turvallisuus ei voi olla hormonihöyryisen naisen oikkujen varassa joka haluaa mukavuussyistä synnytystä vauvan kannalta kohtalokkaasti hidastavan puudutuksen.

Mitähän puudutusta mahdat tarkoittaa? Et kai vaan luule, että mitä enemmän nainen kärsii kivuista sitä paremmin vauva voi ja sitä nopeammin synnytys edistyy?

Puudutus voi heikentää ponnistamista mikä hidastaa synnytystä.

Tämä. Kaveri sai epuduraalin väärässä vaiheessa ja supistukset päättyi kokonaan eikä niitä saatu käynnistymään. Tuskaisen vuorokauden päätteeksi päätyi hätäsektioon. Mutta tätähän monet haluaa..

Minulla taas synnytys oli menossa kiireelliseen sektioon, mutta epiduraalin ansiosta tilanne helpottui ja synnytys meni vauhdilla loppuun lähes kivuitta.

Juttu onkin siinä, että nämä oman pimpsan ympärillä pyörijät kieltävät koskemasta, jolloin ei voi tietää mikä on kohdunsuun tilanne.

Sinutkin varmaan tutkittiin?

Jos on hyvin puudutettu, ei tunne ponnistamisen tarvetta, synnytys pitkittyy ja vauva voi kärsiä hapenpuutteesta.

Jos taas lähtee ponnistamaan liian aikaisin, eikä ole tarpeeksi auki, repeää kyllä pahasti tai lapsi jää jumiin.

Kumpikin selviää kokeilemalla sitä kohdunsuuta.

Mutta nyt kun on trendi, ettei koskea saa, niin onnea vain tuleviin synnytyksiin.

Ennustan, että vauvakuolleisuus kasvaa tulevaisuudessa, mutta sitä saa mitä tilaa.

Synnytyskulttuuriin on muutenkin kuulunut sellainen asia, että kätilö käskee milloin äidin pitää ponnistaa, huolimatta naisen omista tuntemuksista. Eipä tuo eroa asiasta mitenkään. Yllättäen tuotakin vähän aikaa sitten alettiin kyseenalaistaa, pitäisikö sittenkin mennä enemmän sen synnyttäjän tuntemuksien varassa, kuin kätilön.

Niin. Synnytin itse 20 vuotta sitten, ja silloin en tiennyt yhtään mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska en saanut kuunnella kehoani, joka kyllä kertoi minulle kaiken tarpeellisen, mutta minua ei kannustettu, ja jopa kiellettiin toimimasta niin miten keho minua käski. Tästä syystä ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia kätilön ja hoitajan sättiessä minua miten tuollaisella tuhertamisella ei tule elävää lasta vaan se tukehtuu kun en viitsi ponnistaa kunnolla. Sillä siunaamalla hetkellä kun se vauva asettui kohdussa niin että tunsin ponnistuksen tarpeen, niin sen ponnistaminen ulos keskti kolme työntöä. Eli ponnistusvaiheeni olisi ollut mukava kokemus, ja nopea, jos olisin saanut tehdä niin kuin itsestä oikealta tuntui. Tuosta minulle jäi traumat ja lapsi jäi ainoakseni. En olisi ikinä enää lähtenyt noin vaikeaan synnytykseen, kun enhän eden osannut synnyttää oikein vaan pelleilin ammattilaisten sättiessä vieressä, eikä minua haitannut että lapsikin siinä leikkiponistellessani tukehtuu kuoliaaksi.

Äitini synnytti 1970-luvulla. Yksi kätilöistä alkoi sättiä häntä, että supistukset ovat ihan vääränlaisia, että eihän tuollaisia supistuksia voi ollakaan kun tulevat ihan väärin väliajoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni syntymättömällä lapsella tulisi olla myös enemmän oikeuksia. Synnyttäjät pohtivat synnytysvärejä, istukkakapseleita yms. Tärkeintä on kuitenkin se vauva ja mikäli synnytyksen kulku edellyttää synnytyssuunnitelmasta poikkeamista tulee se tehdä. Synnytyksestä on yhteiskunnasta tehty kokemus ja sitten ollaan pettyneitä siihen, että toiveet eivät toteutuneet. Eikö terveen lapsen tulisi olla tärkeintä? Vai mennäänkö kokemus edellä, jotta äidit olisivat tyytyväisiä?

Kerro nyt ihan aluksi miksi vauvan kuuluu olla naista tärkeämpi?

Eikös siellä synnyttämässä olla juuri sen vauvan takia? Kai vauvallakin silloin jotain merkitystä on... Muistutan, että synnyttäminen ei ole pakollista. Moni vauvan kuitenkin haluaa ja se synnyttäminen sattuu vain olemaan siinä kohtaa se pakollinen vaihe, joten kyllä silloin vauvaa ajatellaan ja tuleekin ajatella...

Tietenkin ollaan, mutta et vastannut kysymykseen. En kysynyt onko vauva tärkeä, vaan että miksi se on tärkeämpi?

Missä vaiheessa kukaan on sen varsinaisessa merkityksessä väittänyt että lapsi olisi tärkeämpi vai onko väärinymmärtäjät ymmärtäneet tahallaan asian väärin? Jälleen.

Kyllä täällä on läpi keskustelun tullut useita viestejä jossa todetaan lapsen olevan se ”tähti” ja äidin pitäisi olla tyytyväinen että tulee terve vauva, eikä vaatia mitään inhimillistä kohtelua itselleen. Millä lailla se on väärinymmärtämistä?

Minusta on järisyttävän surullista se, että niin moni äiti kilpailee tähteydestä omaa lastansa vastaan. Eikö se lapsi olekaan äidillekin se tapahtuman suurin tähti? Surullista. Todella.

Ai jos synnyttäjä toivoo itselleen asiallista ja inhimillistä kohtelua, se on vauvan syrjään jättämistä? Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on jo toistettu, että äidin hyvinvointi vaikuttaa myös vauvaan? 

Perusteletko vielä senkin, millä tavalla tiuskiminen, synnyttäjän kovakourainen käsittely tai tikkaaminen ilman puudutusta muka juhlistavat vauvan "tähteyttä"? Eikö henkilökunnan pitäisi kohdella lempeästi ihmistä, joka on tuomassa tai juuri tuonut maailmaan "tähden"?

Elämäsi tulee huomattavasti helpommaksi, kun luovut tuosta minäminä asenteesta.

Selvyyden vuoksi on sanottava, että minä en ole synnyttänyt. Puolustan siis muita, eli tässähän on kyse ihan minäminä-asenteen vastakohdasta. Opiskelen muuten hoitoalaa itsekin. 

Miksi ne tiuskivat ja kovakouraiset lääkärit ja kätilöt eivät itse luovu minäminä-asenteestaan? Koska siltähän heidän asenteensa vaikuttaa, kun eivät ota asiakasta huomioon. 

- tuo, jolle vastasit

Siinä tapauksessa puolustat minäminä asennetta ;)

Siis mikä tämä minäminä-jankkaus on?

Sen synnyttävän naisenko siis pitäisi empaattisesti ajatella kätilön huonoa päivää, säästää lääkäriparan korvia ja mielellään siivota vielä jälkensä kun lapsi saatu ulos?

Minä haluaisin kansalta oikeudet pois. Poikkeuslaki päälle ja liiketoiminnat seis. Todisteita ei tarvita, sillä lampaat kuulevat sen medialta. Media ei valehtele. Lääkärit hiljennetään jatkossakin ja vain sielunsa myyneet lääkärit pääsevät kehumaan luonnollisen elämän syntetisoinnin puolesta. Kaikki rokotetaan, vaikka virusta ei ole eristetty ihmisestä. Rokotuksella saadaan jokainen liike, ääni ja tila monitoroitua ja hallintaan. Nollataan yhteiskunta kuten world economic forumin pj ja muut jumalat haluavat. Kutsutaan sitä great resetiksi. Lääkäreiden hyvä vetoomus: the great Barrington declaration poltetaan ja se asetetaan naurunalaiseksi eikä siitä kerrota mediassa. Eihän Harwardin, Oxfordin ja Stansfordin lääkkisten dekaanit ymmärrä mistään mitään. Samoin ne 20000 lääkäriä, jotka vetoomuksen allekirjoitti.

Paketoidaan koko totalitäärinen idea digivihreäksi kestäväksi kehitykseksi ja sellainen se myös olisi. Kansa olisi kestävästi orjia ilman oikeuksia ja hyvä niin. Todisteet ja todisteet, ei todisteita vaan tv, poliitikot tietävät mikä kansalle on parhaaksi. Kaikille ilmainen 5g, jottei ala porukka liikaa ryppyilemään. Sanna Marin on älykkäin kovissa liemissä keitetty poliitikko, jota muut eivät voi ohjailla. Kiuru on lääketieteen jumala ja omaa sopivan luonteen perustuslaista poikkeamiseen. Kiuru on vakiittava ja uskottava koko olemuksessaan. Meidän likat kyykyttää globaalit poliitikot ja pankkiirit taktisessa osaamisessa. Tiedä vaikka Marin tai Kiuru pääsee EU:hun nyt päättäviin asemiin koska kuuliaisuutta ja nöyryyttä eliittiä kohtaan löytyy. Minun valintoja auttamaan minua tässä suunnitelmassa. Onneksi sikapiikki ei aiheittanut kuin tuhansia uusia nuoria narkolepsiapotilaita ja nyt on tilaa ostarilla. Jos liian moni olisi saanut pääpalkinnon Gatesin piikistä niin nyt kansa ei ottaisi samaa tavaraa kehoonsa. Juu onhan noissa kaikissa samat myrkyt ja sitten tämä hydrogel on oma suosikkini. Aivot ovat sitten netissä ja pääsen etänä ohjaamaan kansaa.

T. Fiktiivinen eliitin edustaja, just trust me on this👍