Lue keskustelun säännöt.
Muistatko koskaan ajatelleesi koulussa, että mitä ihmeen hyötyä tästä muka on oikeassa elämässä? Muistatko, mitkä olivat näitä hyödyttömimpiä oppeja?
Omalla kohdallani hyödyttömin oli ehkä se, kun kotitaloustunnilla opeteltiin, miten sisäelimistä (siis muistakin kuin maksasta) tehdään ruokaa. Ikinä ei ole tullut mieleenkään valmistaa kieltä tai sydäntä ruoaksi.
Myös kemialliset merkit ovat jääneet hyvin vähälle käytölle.
Kommentit (467)
Jos ainekokonaisuutta katsotaan niin kemia on varmaan turhin aine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nokkahuilun soitto
And the winner is...
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä liikunnan kouluaineena, mutta ala-asteen liikuntatunnit olivat jotain käsittämätöntä. Marssittiin liikuntasalissa muodostelmassa vanhan opettajamummelin hakatessa tamburiinilla tahtia.
Eläköön kiveshiki!
Yläasteen uskontotunnit. Opettaja oli "sala"juoppo, joka pisti videon pyörimään ja siirtyi luokan takaosaan naukkailemaan taskumatista. Silloin kun sillä ei ollut videota näyttää niin eipä sen opetustaidot muutenkaan kummoiset olleet. No onneksi kokeet oli helppoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terveysopin seksivalistus tunnit liikunnanopen vetämänä. Opittiin enemmän Suosikista!
Dear Eki...
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä saatoin lapsena ajatella noin koulussa. Nyt aikuisena olen tajunnut, ettei opetussuunnitelmaa ole laadittu juuri sellaiseksi, että se olisi kaikilta osiltaan hyödynnettävissä juuri minun kohdallani ns. oikeassa elämässä.
Miksi siitä on tehty sellainen, että siitä on mahdollisimman vähän hyötyä elämässä?
Vaikka sinä et tarvitse mahdollisimman tarkkaa tietoa majavan talvehdinnasta, niin suurin osa suomalaisista tarvitsee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oulun Siika Pyhä Kala... Mihin olen tätä tarvinnut? En niin mihinkään.
Auttaahan se hahmottamaan omaa kotimaatasi. Olen hyvin hämmästynyt, miten vähän ihmiset tuntevat Suomen maantietoa.
Täytyy tunnustaa, etten ajatellut yhtään mitään koulussa, varsinkaan ala-asteella. Opettelin ilomielin kaikki, mitä opittavaksi annettiin. Latelin runoja luokan edessä ja väkersin vihkoja viimeisen päälle. Ainoa, minkä kyseenalaistin, oli joidenkin opettajien opetusmetodit esimerkiksi englannin kuulustelut, missä opettaja piti käytävällä suullisia kokeita, joita kutsuttiin "käytävän rääkkäys kokeiksi". Inhosin tosin liikuntaa, koska olin monessa lajissa huono ja olin niitä, jotka valittiin viimeisten joukossa joukkueisiin. Kaikkinensa ala-aste oli ihanaa aikaa, puoliksi leikkkiä koko koulunkäynti. Opetkin oli kivoja, roikuttiin välitunnilla letkana opettajan käsipuolessa. Yläasteellakin olisin nimenomaan halunnut keskittyä siihen oppimiseen, mutta oppimisympäristö heikkeni aika tavalla. Vasta yhdeksännellä luokalla tuli reaktioita, että nyt kyllä en jaksa, ei voisi vähempää kiinnostaa ja jopa jätin asioita tekemättä ja kyseenalaistin monia asioita, mutta opetuksen sisältöjä en kyllä kyseenalaistanut. Nykyisin kaduttaa jopa, että en tullut opiskelleeksi paremmin joitakin aineita esim. kotitaloutta. Kriittinen minusta tuli vasta yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musiikintunnit tuntuivat turhilta, koska olin ja olen erittäin epämusikaalinen enkä yrityksestä huolimatta oppinut soittamaan mitään soitinta tai laulamaan edes siedettävästi.
Ruotsi. Ihan turhaa ajanhukkaa opiskella sitä 6v, yhtään en sitä osaa eikä ole ollut tarvettakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunnan tunneilla oli paljon rahaa, kun tärkeintä olisi ollut oppia liikunnan ilo ja ehkä joku joukkuelajien sosiaaliset taidot. Mihin tarvin taitoluisteluhyppyä, jos sen harjoittelu sai minut vihaamaan luistelua?
Osaan kaikki maakuntalaulut ulkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on jäänyt aina kaikki nippelitieto tosi helposti mieleen. Niillä pystyy loistamaan tietokilpailuissa. 😁 Esim juuri ne joet, tunturit ja järvet, vuosiluvut, kemialliset merkit ja kemia muutenkin. Siitä on muutenkin hyötyä ihan vaikka siivouksessa (tai jos haluat erotella yskänlääkkestä päähän meneviä aineita.)
Äidinkielen sijamuodot vieläkin mielessä, monesti tulee yhä pohdittua joitain sijamuotoja tai mietittyä esimerkkejä passiivin partisiipeistä.
Matikkaa tarvitsee aina, mun aivot ainakin käsittelevät matikkaa päivittäin ihan huomaamatta. Kaupassa, kokkailussa, tai vaikka tv-tason mittasuhteista verrattuna telkkariin.
Englannin verbien aikamuodot vieläkin mielessä.
Ruotsia en ole juurikaan tarvinnut, paitsi ehkä kerran.
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan tunneilla oli paljon rahaa, kun tärkeintä olisi ollut oppia liikunnan ilo ja ehkä joku joukkuelajien sosiaaliset taidot. Mihin tarvin taitoluisteluhyppyä, jos sen harjoittelu sai minut vihaamaan luistelua?
Tämä juuri! Lähes kaikki, mitä liikuntatunneilla tehtiin, sai useimmat meistä vihaamaan kyseistä lajia. Jos tavoitteena oli saada ihmiset liikkumaan ja nauttimaan siitä, niin se oli kyllä täydellinen epäonnistuminen
Vierailija kirjoitti:
Liikunta. Juostiin tiettyä reittiä aina ja vanha muori opettaja ajoi autolla reitin että näkee kaikki juoksemassa. Harjoiteltiinko me tuleviksi maratoonareiksi.
Me juostiin pururadalla, jonne liikkamaikka ajoi autolla. Juoksimme rataa ja maikka istui autossa parkkipaikalla röökiä polttaen.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oulun Siika Pyhä Kala... Mihin olen tätä tarvinnut? En niin mihinkään.
Auttaahan se hahmottamaan omaa kotimaatasi. Olen hyvin hämmästynyt, miten vähän ihmiset tuntevat Suomen maantietoa.
Se, että osaan jokien nimet ulkoa ei ole auttanut hahmottamaan Suomea tippaakaan paremmin. Tärkeintä oli oppia nimet ulkoa, ei tietää niiden sijaintia tai yhtään mitään muutakaan tärkeää niistä...
Ei oikeastaan tule mieleen, en tainnut ikinä mistään asiasta ajatella niin, ettei sen oppimisesta voisi olla. Vaikea samaistua. Muistan kyllä, että meidän luokalla oli aina poikia, joilla oli tuo asenne kaikkeen (ja joo, tärkein yläkoulun kasvatustehtävä onkin säilöä teinit päiviksi pois pahanteosta kun vanhempien pitää käydä töissä. Ja joo, kaikki eivät hyödynnä kaikkia oppejaan tosi elämässä ja siksi ajan voisi käyttää tehokkaamminkin johonkin mitä voi hyödyntää enemmän, mutta kaikki vähäkin on periaatteessa hyödyllistä. Senkin ihmettely miksi opettaja opettaa omia mielipiteitään faktoina on mun mielestä tavallaan hyödyllistä, oppii kriittistä ajattelua) Lisäksi oli pari tyttöä, jotka varmaan halusi tehdä vaikutuksen niihin poikiin kitisemällä jostain prosenttilaskuista, että ei sitä tarvitse tajuta, ihan turhaa ja käläkäläkälä (voi vitsi teini-ikä olikin kamalaa). No just ne tytöt ei kyllä ole prosentteja hyödyntäneet, että ei kauhean hyvin mene. Muistan kun ysiluokan matikka alkoi jako- ja pluslaskuilla. Siis ihan pieniä lukuja. Päässä tai laskimella sai laskea näitä pari kuukautta. Silloin muistan miettineeni, että tämä koulu on vain säilömislaitos näille häiriköille. Jotkut vielä veti kokeesta jotain vuosia eli ei selkeästi kiinnostanut edes vastata niihin. Olikohan se kurssi jokin ylimääräinen tilaisuus nostaa keskiarvoa niille, jotka sittenkin haluaisi jatkaa lukioon? No selvää oli, että moni ei halunnut. Mutta teinien säilöntäkin on musta hyödyllistä, että eipä mulla valittamista.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on jäänyt aina kaikki nippelitieto tosi helposti mieleen. Niillä pystyy loistamaan tietokilpailuissa. 😁 Esim juuri ne joet, tunturit ja järvet, vuosiluvut, kemialliset merkit ja kemia muutenkin. Siitä on muutenkin hyötyä ihan vaikka siivouksessa (tai jos haluat erotella yskänlääkkestä päähän meneviä aineita.)
Äidinkielen sijamuodot vieläkin mielessä, monesti tulee yhä pohdittua joitain sijamuotoja tai mietittyä esimerkkejä passiivin partisiipeistä.
Matikkaa tarvitsee aina, mun aivot ainakin käsittelevät matikkaa päivittäin ihan huomaamatta. Kaupassa, kokkailussa, tai vaikka tv-tason mittasuhteista verrattuna telkkariin.
Englannin verbien aikamuodot vieläkin mielessä.
Ruotsia en ole juurikaan tarvinnut, paitsi ehkä kerran.
No pitkää matikkaa ei kyllä käytännön taviselämässä tarvi.
Doorilainen, joonialainen, korinttilainen! Ja kyllä, tunnistan edelleen. 😂
🇺🇦🇮🇱