Lue keskustelun säännöt.
Muistatko koskaan ajatelleesi koulussa, että mitä ihmeen hyötyä tästä muka on oikeassa elämässä? Muistatko, mitkä olivat näitä hyödyttömimpiä oppeja?
Omalla kohdallani hyödyttömin oli ehkä se, kun kotitaloustunnilla opeteltiin, miten sisäelimistä (siis muistakin kuin maksasta) tehdään ruokaa. Ikinä ei ole tullut mieleenkään valmistaa kieltä tai sydäntä ruoaksi.
Myös kemialliset merkit ovat jääneet hyvin vähälle käytölle.
Kommentit (467)
matikan tunnilla ne x-y/(z-q)=? laskut. En tajua vieläkään. En tajua miten pääsin edes matikasta läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Polynomifunktiot olivat turhia. En ikinä ole niitä tarvinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikan kaikki ihme laskut. En koskaan tajunnut niitä sanallisia tehtäviä. :D
Ne oli aina tyyliin: Kun juna a lähtee Helsingistä ja juna b lähtee Rovaniemeltä niin mikä on auringon ja Marsin yhteenlaskettu massa. :'D
Jos asiaa ei opi, niin eihän siitä ole hyöytyä. Käytännössähän oikeassa elämässä on vain sanallisia tehtiviä.
Niin kuin tuolla yllä tuo kertolaskuesimerkki. Sinulle luvataan töitä x tuntia viikossa, tuntipalkalla y. Vuokra uudessa kaupungissa maksaa z euroa. Kannattaako muuttaa. Huomioi vielä veroprosentti.
Ihan oikeastiko mitään tälläista ette ole koskaan ikinä joutuneet elämässänne pohtimaan? Ymmärrän kyllä kyllä, että derivaatat ja raja-arvot saattavat jäädä käyttämättä, mutta näissä keskusteluissa nousee aina esiin myös ihan perustavanlaatuiset laskutoimitukset.
Laskimellahan tällaiset lasketaan. Ei siinä tarvitse itse muistaa ulkoa, mitä on 8x6.
Luepa koko ketju. Kysyjä sanoi sanalliset tehtävät. Ne voi laskea laskimella, jos tietää miten ne lasketaan. Ymmärrän toki, että lasket kaiken laskimella, mutta todennäköisesti nekin väärin.
Kotitaloudessa en oikein oppinut mitään hyödyllistä. Olen enemmän kirjafiksu ja käytännön asioita pitäisi saada rauhassa opetella. Siitä kiireessä sähläämisestä ei ollut mitään iloa.
Opin koulussa olevani laiska, tyhmä ja saamaton. Aikuisena sain sitten vihdoin ADHD-diagnoosin. Onneksi meidät naiset ja toivottavasti myös tytöt osataan nykyään diagnosoida vähän paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan rehellisesti sanottuna, minusta tuntuu, etten oppinut peruskoulussa mitään muuta kuin lukemaan ja kirjoittamaan. Tämä ei tietenkään johdu koulusta, vaan minusta. Ihan fiksu aikuinen minusta tuli ja koska olen aina lukenut paljon, en onneksi ihan mikään sivistymätönkään ole.
Ehkä järjettömin asia (pl. uskonnon opetus) oli kuitenkin kertotaulujen ulkoaopiskelu. Vieläkään en ole ymmärtänyt miksi ne pitäisi osata ulkoa.
Kertotaulut opetellaan ulkoa, jotta ei tarvitse joka kerta laskea päässä, mitä on vaikka 8+8+8+8+8+8.
Ihan mielenkiinnosta, millaisissa tilaneissa tulee tarve tietää mitä esim. 6 x 8 on? Mainitset vielä "joka kerta", joten saa sellaisen kuvan, että näitä tilanteita tulee useinkin.
Omassa elämässä en muista koska olisin viimeksi tähän tarpeeseen törmännyt. Töissä lasken toki paljon, mutta silloinkin teen laskelmat excelillä kaavoja hyödyntäen.
Kysytkö tosissasi? No esimerkiksi, jos olet ollut kuusi kahdeksantuntista päivää töissä tuntipalkalla, on se nyt hiton näppärää tietää, montako tuntia siellä palkkakuitissa pitäisi näkyä. Tai jos mietit kannattaako ostaa puolen vuoden kuntosalikortti, kun se on tarjouksessa 55 euroa , kertakäynti on 8 euroa ja käyt salilla kerran kuussa. Tai jos joulukortteja on myynnissä 6 kpl paketeissa ja tiedät tarvitsevasi 45 korttia.
Anteeksi, ei siis tietää, vaan osata ulkoa? Missä tilanteissa on hyötyä osata kertotaulu ulkoa?
Mielestäni on huomattavasti oleellisempaa tietää mitä ja miten tulee laskea, kuin osata vastauksia ulkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikan kaikki ihme laskut. En koskaan tajunnut niitä sanallisia tehtäviä. :D
Ne oli aina tyyliin: Kun juna a lähtee Helsingistä ja juna b lähtee Rovaniemeltä niin mikä on auringon ja Marsin yhteenlaskettu massa. :'D
Jos asiaa ei opi, niin eihän siitä ole hyöytyä. Käytännössähän oikeassa elämässä on vain sanallisia tehtiviä.
Niin kuin tuolla yllä tuo kertolaskuesimerkki. Sinulle luvataan töitä x tuntia viikossa, tuntipalkalla y. Vuokra uudessa kaupungissa maksaa z euroa. Kannattaako muuttaa. Huomioi vielä veroprosentti.
Ihan oikeastiko mitään tälläista ette ole koskaan ikinä joutuneet elämässänne pohtimaan? Ymmärrän kyllä kyllä, että derivaatat ja raja-arvot saattavat jäädä käyttämättä, mutta näissä keskusteluissa nousee aina esiin myös ihan perustavanlaatuiset laskutoimitukset.
Totta puhuen en ole kyllä ikinä joutunut miettimään veroprosenttia, koska pyydän sen verottajalta.
Ah. Niinpä tietenkin. Toki rautalanka loppuu kesken, jos kaikki pitää väntää. Kyse nyt oli ihan perus päätöstilanteesta elämässä, jossa asioita pitäisi vähän ynnäillä. Kannattaako muuttaa, onko minulla varaa tähän asuntoon, kuinka pitkään pitää säästää, että saan käsirahan, kuinka paljon pitää ostaa aineksia jos aion tupalta reseptin annoksen.
Ja jengi on vaan, "ei mun elämässä koskaan tätä tapahdu, tää on ihan turhaa".
Se, että te, ette koulussa oppineet, ei tarkoita, että koko kansakunnan pitäisi olla näin vajaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt matematiikka 7 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku matematiikan derivaatta. Ikinä en ole koulun ulkopuolella sitä tarvinnut.
Jep, minäkin kysyin jo tunnilla opettajalta, että mihin tätä integraalilaskua oikein tarvitaan tulevaisuudessa?
Tuutko oikeasti pätemään vielä aikuisena, että olet ollut se älykkö, joka hokee tunnilla "mihin tätä tarvitaan".
Integraalit tulee vasta lukiossa. Niitä ei juuri käydä läpi lyhyessä matikassa eli kysyisin mieluummin, miksi hitossa sinä opiskelit matematiikkaa, jos ei kiinnosta? Pitkä matematiikka valmistaa kuitenkin jatko-opintoihin luonnontieteessä ja tekniikassa ja kyllä niille käyttökohteita löytää.
Itse olet taloustietelijä ja vaikken integraaleja ole laskenut sitten korkeakoulun, niin lukion pitkämatikka oli se pohja, jonka päälle rakennettiin.
Pointti on siis se, että lukio on väylä jatko-opintoihin ja sisältöjä ei voi nyt rajat just niin, että kaikki tarvitsee kaikkea vaan se antaa riittävät perusvalmiudet niille aloille, joille lukiolaiset todennäköisesti päätyvät.
Mikä sinä olet määrittämään, kuinka minä lukion tunnilla muka yritin päteä? Et ollut paikalla. Mietin asiaa ihan oikeasti. Olisi ollut motivoivampaa yrittää ymmärtää, jos ko. opettaja olisi mitenkään voinut asiaa konkretisoida.
Ja ihan oikeasti olen lukenut lyhyen matematiikan ja meillä oli integraalilaskuja. Tämä opetussuunnitelmassa v. 1993.
Harvan varmaan täytyy elämässään tietää, että maapallon kiertoaika on 365 vuorokautta, 6 tuntia, 9 minuuttia JA 9,76 sekuntia. (Muistaakseni sai pyöristää 10 sekuntiin, mutta silti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyödyttömin, mikä piti opetella on ehdottomasti kieppi. Siis sisäliikunnassa, siinä tangolla jalat alakautta yli. Opettaja pylläsi jos ei käsivoimat riittäneet.
Siinä hikoiltiin yksi kevät, ne muutama ketkä pääsi ja loput ähelsi eikä kukaan oppinut. Tämä 80-luvulla.
Toinen oli nokkahuilun soitto ja sellaisen kesäkurpitsan muotoisen rasputtimen (siis joku puusoitin) opettelu rasputtelemaan ”tsuiih tsih tsih” -tahdissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikan kaikki ihme laskut. En koskaan tajunnut niitä sanallisia tehtäviä. :D
Ne oli aina tyyliin: Kun juna a lähtee Helsingistä ja juna b lähtee Rovaniemeltä niin mikä on auringon ja Marsin yhteenlaskettu massa. :'D
Jos asiaa ei opi, niin eihän siitä ole hyöytyä. Käytännössähän oikeassa elämässä on vain sanallisia tehtiviä.
Niin kuin tuolla yllä tuo kertolaskuesimerkki. Sinulle luvataan töitä x tuntia viikossa, tuntipalkalla y. Vuokra uudessa kaupungissa maksaa z euroa. Kannattaako muuttaa. Huomioi vielä veroprosentti.
Ihan oikeastiko mitään tälläista ette ole koskaan ikinä joutuneet elämässänne pohtimaan? Ymmärrän kyllä kyllä, että derivaatat ja raja-arvot saattavat jäädä käyttämättä, mutta näissä keskusteluissa nousee aina esiin myös ihan perustavanlaatuiset laskutoimitukset.
Laskimellahan tällaiset lasketaan. Ei siinä tarvitse itse muistaa ulkoa, mitä on 8x6.
Luepa koko ketju. Kysyjä sanoi sanalliset tehtävät. Ne voi laskea laskimella, jos tietää miten ne lasketaan. Ymmärrän toki, että lasket kaiken laskimella, mutta todennäköisesti nekin väärin.
Täällä oppii joka päivä jotain uutta :D Tänään siis sen, että laskimella laskeminen on jonkinlainen epäonnistumisen merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan rehellisesti sanottuna, minusta tuntuu, etten oppinut peruskoulussa mitään muuta kuin lukemaan ja kirjoittamaan. Tämä ei tietenkään johdu koulusta, vaan minusta. Ihan fiksu aikuinen minusta tuli ja koska olen aina lukenut paljon, en onneksi ihan mikään sivistymätönkään ole.
Ehkä järjettömin asia (pl. uskonnon opetus) oli kuitenkin kertotaulujen ulkoaopiskelu. Vieläkään en ole ymmärtänyt miksi ne pitäisi osata ulkoa.
Kertotaulut opetellaan ulkoa, jotta ei tarvitse joka kerta laskea päässä, mitä on vaikka 8+8+8+8+8+8.
Ihan mielenkiinnosta, millaisissa tilaneissa tulee tarve tietää mitä esim. 6 x 8 on? Mainitset vielä "joka kerta", joten saa sellaisen kuvan, että näitä tilanteita tulee useinkin.
Omassa elämässä en muista koska olisin viimeksi tähän tarpeeseen törmännyt. Töissä lasken toki paljon, mutta silloinkin teen laskelmat excelillä kaavoja hyödyntäen.
Kysytkö tosissasi? No esimerkiksi, jos olet ollut kuusi kahdeksantuntista päivää töissä tuntipalkalla, on se nyt hiton näppärää tietää, montako tuntia siellä palkkakuitissa pitäisi näkyä. Tai jos mietit kannattaako ostaa puolen vuoden kuntosalikortti, kun se on tarjouksessa 55 euroa , kertakäynti on 8 euroa ja käyt salilla kerran kuussa. Tai jos joulukortteja on myynnissä 6 kpl paketeissa ja tiedät tarvitsevasi 45 korttia.
Anteeksi, ei siis tietää, vaan osata ulkoa? Missä tilanteissa on hyötyä osata kertotaulu ulkoa?
Mielestäni on huomattavasti oleellisempaa tietää mitä ja miten tulee laskea, kuin osata vastauksia ulkoa.
En ole tuo, joka esimerkin antoi, mutta olen vääntänyt tätä mm. humanisteille, joille kielitaito on kaikki kaikessa, mutta matikka ei mitään. Laskimella laskemista voi verrata siihen, ettet osaa sanastoa ja tarkistat kaiken sanakirjasta - aina. Miksi oppisin.
Tämän yksi huomio on se, ettet huomaa, jos jossain on virhe. Vaikkapa nyt siinä palkkakuitissa. Tunnit * palkka - täsmääkö? Alennusprosentti kaupassa - pajonko? Asiat, jotka mut ymmärtää silmäilemällä, tuottaa sinulle vaikeuksia. Tarvitset laskimen. Se on ihan ok. Mutta koulutussuunnitelmassa kannattaa varmasti lähteä siitä, että perusjutuista selviää ilman apuvälineitä (laskinta tai sanakirjaa).
Tämä on niille muille. Ei ole tarkoituksenmukaista, että ymmärrys jää sinun tasolle. On helpompaa osata, kuin turvautua aina apuvälineeseen.
Toinen esimerkki on se, että yritin joksus selittää kolmivuotiaalle, miksi pitää opetella ajamaan ilman apupyöriä. Eihän se nyt pakollista ole, mutta olisihan se aika outoa painaa 40- vuotiaana menemään appareiden kanssa ja selittää "miksei voi".
Ai niin ja kotitaloudentunnilla keittiöpyyhkeiden oikeaoppinen silittäminen, että ovat kaikki päällekkäin ja tsupsupullolla ensin kostuteltiin, siihen oli joku kummallinen järjestys mikä piti opetella.
Sittemmin on tullut höyrysilitysraudat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikan kaikki ihme laskut. En koskaan tajunnut niitä sanallisia tehtäviä. :D
Ne oli aina tyyliin: Kun juna a lähtee Helsingistä ja juna b lähtee Rovaniemeltä niin mikä on auringon ja Marsin yhteenlaskettu massa. :'D
Jos asiaa ei opi, niin eihän siitä ole hyöytyä. Käytännössähän oikeassa elämässä on vain sanallisia tehtiviä.
Niin kuin tuolla yllä tuo kertolaskuesimerkki. Sinulle luvataan töitä x tuntia viikossa, tuntipalkalla y. Vuokra uudessa kaupungissa maksaa z euroa. Kannattaako muuttaa. Huomioi vielä veroprosentti.
Ihan oikeastiko mitään tälläista ette ole koskaan ikinä joutuneet elämässänne pohtimaan? Ymmärrän kyllä kyllä, että derivaatat ja raja-arvot saattavat jäädä käyttämättä, mutta näissä keskusteluissa nousee aina esiin myös ihan perustavanlaatuiset laskutoimitukset.
Totta puhuen en ole kyllä ikinä joutunut miettimään veroprosenttia, koska pyydän sen verottajalta.
Ah. Niinpä tietenkin. Toki rautalanka loppuu kesken, jos kaikki pitää väntää. Kyse nyt oli ihan perus päätöstilanteesta elämässä, jossa asioita pitäisi vähän ynnäillä. Kannattaako muuttaa, onko minulla varaa tähän asuntoon, kuinka pitkään pitää säästää, että saan käsirahan, kuinka paljon pitää ostaa aineksia jos aion tupalta reseptin annoksen.
Ja jengi on vaan, "ei mun elämässä koskaan tätä tapahdu, tää on ihan turhaa".
Se, että te, ette koulussa oppineet, ei tarkoita, että koko kansakunnan pitäisi olla näin vajaita.
Äläs nyt pillastu. Mielestäni oli kyse nimenomaan siitä, että arvioitiin kertotaulun ulkoa opettelemisen järkevyyttä. Kyllähän ihminen noita mainitsemiasi arvioita osaa tehdä ilman, että 6x8 tulee aivoista kuin kaupan hyllyltä. Sitä varten on laskimet. Tärkeintä on tajuta, miten ne laskut lasketaan, ei se että osaa ulkoa 6x8. Aika heikossa kunnossa yhteiskunta olisi, jos täällä pärjääminen kaatuisi siihen, ettei ole kertolaskutaulukko ulkoa opeteltuna?
Vierailija kirjoitti:
Historiallisten päivämäärien ulkoa opettelu kokeita varten.
En tod muista enää, milloin Pähkinäsaaren rauha sovittiin tai milloin oli mikäkin Talvisodan taistelu.
Sinänsä pitää oppia mitä omassa ja muiden maiden historiassa on tapahtunut, mutta toivottavasti nykyään keskitytään itse sotien sisältöön eikä päivämääriin.
Nykyisin ei tarvitse tietää kuin merkittävimmät vuodet, jos sitäkään. Kirjoista ja Googlesta sekin selviää. Riittää, että osaa määritellä tapahtuma-ajan noin suurin piirtein.
Jos kymppiin tähtää, on kiva jos osaa jonkun tärkeän vuosiluvun ulkoa, esim. talvisota 1939-40.
t. Hissanope
Vierailija kirjoitti:
Hyödyttömin, mikä piti opetella on ehdottomasti kieppi. Siis sisäliikunnassa, siinä tangolla jalat alakautta yli. Opettaja pylläsi jos ei käsivoimat riittäneet.
Siinä hikoiltiin yksi kevät, ne muutama ketkä pääsi ja loput ähelsi eikä kukaan oppinut. Tämä 80-luvulla.Toinen oli nokkahuilun soitto ja sellaisen kesäkurpitsan muotoisen rasputtimen (siis joku puusoitin) opettelu rasputtelemaan ”tsuiih tsih tsih” -tahdissa.
Tämä! Itku tuli, kun tiesi seuraavana päivänä olevan telinevoimistelua. Ylipäätään liikuntatunnit olivat ihan täynnä kaikkea järjettömyyksien opettelua. No, koululiikunta kaiken liikuntainnon tuhoajana on ihan oma aiheensa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikan kaikki ihme laskut. En koskaan tajunnut niitä sanallisia tehtäviä. :D
Ne oli aina tyyliin: Kun juna a lähtee Helsingistä ja juna b lähtee Rovaniemeltä niin mikä on auringon ja Marsin yhteenlaskettu massa. :'D
Jos asiaa ei opi, niin eihän siitä ole hyöytyä. Käytännössähän oikeassa elämässä on vain sanallisia tehtiviä.
Niin kuin tuolla yllä tuo kertolaskuesimerkki. Sinulle luvataan töitä x tuntia viikossa, tuntipalkalla y. Vuokra uudessa kaupungissa maksaa z euroa. Kannattaako muuttaa. Huomioi vielä veroprosentti.
Ihan oikeastiko mitään tälläista ette ole koskaan ikinä joutuneet elämässänne pohtimaan? Ymmärrän kyllä kyllä, että derivaatat ja raja-arvot saattavat jäädä käyttämättä, mutta näissä keskusteluissa nousee aina esiin myös ihan perustavanlaatuiset laskutoimitukset.
Laskimellahan tällaiset lasketaan. Ei siinä tarvitse itse muistaa ulkoa, mitä on 8x6.
Luepa koko ketju. Kysyjä sanoi sanalliset tehtävät. Ne voi laskea laskimella, jos tietää miten ne lasketaan. Ymmärrän toki, että lasket kaiken laskimella, mutta todennäköisesti nekin väärin.
Täällä oppii joka päivä jotain uutta :D Tänään siis sen, että laskimella laskeminen on jonkinlainen epäonnistumisen merkki.
Mitas hidas sinä olet? Mikään arkielämän matemaattinen ongelma ei muutu laskutoimiutukseksi laskimeen, jos et osaa peruslaskua uudelleen. Edelleen - minä vastasin siihen, mihin sanallisia tehtäviä tarvitaan. Toistan, mihin sanallisia tehtäviä tarvitaan. Jos et ymmärrä niitä, ei laskin auta.
Mutta se tässä nähtii, ettet sinä osaa lukeakaan. Mutta hei - turha taito tuokin. Aina voi kuvitella ymmärtävänsä ja sitten viistastella. Ihan kuin voi selittää, ettei tarvitse osata laskea, kun laskin tekee sen sun puolesta.
Tässä on muuten tutkitusti ihan yhteys. Matematiikan osaaminen on vahvasti yhteydessä lukutaitoon. Menestys matematiikassa (ja luonnontieteissä) korreloi vahvasti kaunokirjallisuuden lukemisen kanssa. Ongelmahan matikassa yleensä ei ole se mekaaninen laskmeinen (jonka voi tehdä sillä hiton laskimella) vaan tehtävän ymmärtäminen. Demosit aika hyvin se, että ainakin sinuun tämä pätee.
Ja edelleen, se ettet sinä oppinut koulussa mitään, ei ole syy, ettei asioita kannattaisi opettaa. Sinun kohdalla koulu vain epäonnistui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyödyttömin, mikä piti opetella on ehdottomasti kieppi. Siis sisäliikunnassa, siinä tangolla jalat alakautta yli. Opettaja pylläsi jos ei käsivoimat riittäneet.
Siinä hikoiltiin yksi kevät, ne muutama ketkä pääsi ja loput ähelsi eikä kukaan oppinut. Tämä 80-luvulla.Toinen oli nokkahuilun soitto ja sellaisen kesäkurpitsan muotoisen rasputtimen (siis joku puusoitin) opettelu rasputtelemaan ”tsuiih tsih tsih” -tahdissa.
Tämä! Itku tuli, kun tiesi seuraavana päivänä olevan telinevoimistelua. Ylipäätään liikuntatunnit olivat ihan täynnä kaikkea järjettömyyksien opettelua. No, koululiikunta kaiken liikuntainnon tuhoajana on ihan oma aiheensa :D
Kieppi ja ponnistuslaudalta hevosen päälle loikkaaminen. Suurin osa tytöistä pelkäsi näitä tunteja. Sillä tavalla meni opetus pieneen, että jos liikuntaa piti opettaa, niin opetettiin sen sijaan inhoamaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikan kaikki ihme laskut. En koskaan tajunnut niitä sanallisia tehtäviä. :D
Ne oli aina tyyliin: Kun juna a lähtee Helsingistä ja juna b lähtee Rovaniemeltä niin mikä on auringon ja Marsin yhteenlaskettu massa. :'D
Jos asiaa ei opi, niin eihän siitä ole hyöytyä. Käytännössähän oikeassa elämässä on vain sanallisia tehtiviä.
Niin kuin tuolla yllä tuo kertolaskuesimerkki. Sinulle luvataan töitä x tuntia viikossa, tuntipalkalla y. Vuokra uudessa kaupungissa maksaa z euroa. Kannattaako muuttaa. Huomioi vielä veroprosentti.
Ihan oikeastiko mitään tälläista ette ole koskaan ikinä joutuneet elämässänne pohtimaan? Ymmärrän kyllä kyllä, että derivaatat ja raja-arvot saattavat jäädä käyttämättä, mutta näissä keskusteluissa nousee aina esiin myös ihan perustavanlaatuiset laskutoimitukset.
Laskimellahan tällaiset lasketaan. Ei siinä tarvitse itse muistaa ulkoa, mitä on 8x6.
Luepa koko ketju. Kysyjä sanoi sanalliset tehtävät. Ne voi laskea laskimella, jos tietää miten ne lasketaan. Ymmärrän toki, että lasket kaiken laskimella, mutta todennäköisesti nekin väärin.
Täällä oppii joka päivä jotain uutta :D Tänään siis sen, että laskimella laskeminen on jonkinlainen epäonnistumisen merkki.
Mitas hidas sinä olet? Mikään arkielämän matemaattinen ongelma ei muutu laskutoimiutukseksi laskimeen, jos et osaa peruslaskua uudelleen. Edelleen - minä vastasin siihen, mihin sanallisia tehtäviä tarvitaan. Toistan, mihin sanallisia tehtäviä tarvitaan. Jos et ymmärrä niitä, ei laskin auta.
Mutta se tässä nähtii, ettet sinä osaa lukeakaan. Mutta hei - turha taito tuokin. Aina voi kuvitella ymmärtävänsä ja sitten viistastella. Ihan kuin voi selittää, ettei tarvitse osata laskea, kun laskin tekee sen sun puolesta.
Tässä on muuten tutkitusti ihan yhteys. Matematiikan osaaminen on vahvasti yhteydessä lukutaitoon. Menestys matematiikassa (ja luonnontieteissä) korreloi vahvasti kaunokirjallisuuden lukemisen kanssa. Ongelmahan matikassa yleensä ei ole se mekaaninen laskmeinen (jonka voi tehdä sillä hiton laskimella) vaan tehtävän ymmärtäminen. Demosit aika hyvin se, että ainakin sinuun tämä pätee.
Ja edelleen, se ettet sinä oppinut koulussa mitään, ei ole syy, ettei asioita kannattaisi opettaa. Sinun kohdalla koulu vain epäonnistui.
Toivottavasti et ole opettaja. Pelkäsisin sinua niin paljon, ettei oppimisesta tulisi mitään, vaikka taidot riittäisivätkin.
Tuutko oikeasti pätemään vielä aikuisena, että olet ollut se älykkö, joka hokee tunnilla "mihin tätä tarvitaan".
Integraalit tulee vasta lukiossa. Niitä ei juuri käydä läpi lyhyessä matikassa eli kysyisin mieluummin, miksi hitossa sinä opiskelit matematiikkaa, jos ei kiinnosta? Pitkä matematiikka valmistaa kuitenkin jatko-opintoihin luonnontieteessä ja tekniikassa ja kyllä niille käyttökohteita löytää.
Itse olet taloustietelijä ja vaikken integraaleja ole laskenut sitten korkeakoulun, niin lukion pitkämatikka oli se pohja, jonka päälle rakennettiin.
Pointti on siis se, että lukio on väylä jatko-opintoihin ja sisältöjä ei voi nyt rajat just niin, että kaikki tarvitsee kaikkea vaan se antaa riittävät perusvalmiudet niille aloille, joille lukiolaiset todennäköisesti päätyvät.