Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen pilannut suhteeni miniään ja poikaani :( Mitään tehtävissä?

Vierailija
29.03.2014 |

En uskonut, että joku päivä minusta tulee tämmöinen anoppi. Esikoiseni löysi tyttöystävän ja ajattelin, että toivottavasti hän on kiva pojalleni ja toivoin, että voisin myös tulla läheiseksi miniän kanssa, minulla ei ole ollut yhtään tytärtä. Jotenkin tämä tyttö ei ollut ollenkaan samanhenkinen kuin minä. Hyväksyin jo sen, että ei olla samalla aaltopituudella, mutta oikein mukava tyttö hän on ja ilmeisesti tekee poikani onnelliseksi. Hyvin nopeasti poikani kosi tyttösytäväänsä ja kolmen vuoden aikana taphtunut seuraavat asiat: ensi tapaaminen, yhteenmuutto, kihlat, häät ja nyt odottavat esikoistaan.

Jotenkin tää kaikki on tullut niin nopeasti minullekin, ei ole ollut kunnolla aikaa sopeutua kaikkii uutisiin. Tuntuu siltä, että joka kerta kun poikani ja miniä tulevat kylään niin aina on jokin suuri uutinen kerrottavana.

 

Olen oikeasti tosi onnellinen, että poikani on löytänyt puolison, jota rakastaa ja ylpeä, että hänestä tulee pian isä, mutta mun mielessäni mun poika on vielä hädintuskin aikuinen, jotenkin tuo kotoa poismuutto meni niin yllättävän nopeasti. Silloin ajattelin, että totta kai tämä suhde kaatuu ja pian poikani varmaankin tulee häntä koipien välissä takaisin. En edes viitsinyt suunnitella mitäán muutosta pojan huoneeseen, koska alitajuisesti ajattelin, ettei tämä ole lopullista.

 

Yli kuukausi sitten poikani tuli käymään kotona vaimonsa kanssa ja kertoivat innostuneena raskaudesta. En ymmärrä omaa káyttäytymistäni, mutta en tiedä miksi, mutta niin vain kävi että tulin tosi surulliseksi. Jotenkin vielä häidenkin aikaan ajattelin, että niin ne ihmiset menee naimisiin ja yli puolet eroaa, ei tämä vielä lopullista ole, mutta nyt kun kuulin, että pojastani tulee isä, se tuntui niin lopulliselta.

 

Käyttäydyin tosi tyhmästi, en onnitellut, olin todella kylmä. Siitä poikani sitten loukkaantui ja kysyi, että mikä mua vaivaa? En osannut yhtäán suoltaa ajatuksiani ja niin sanotusti päästin kaiken ulos. En edes muista kovin hyvin mitä sanoin mutta sanoin että en pidä siitä, että kaikki on tapahtunut niin nopeaan, pelkään heidän puolesta ja mulla on huono fiilis näistä heidän ilouutisistaan ja taisin sanoa, että en todellakaan haluaisi isoäidiksi ainakaan tuolle miniälle.

 

Poikani oli ihan raivoissaan, miniä itki ja lähtivät ulos...

 

En ymmärrä mikä muhun meni. Voi kun vaan voisin mennä ajassa taaksepäin ja pistää suun suppuun. Ihan totta en edes ajattele noin mitä sanoin ääneen. Ne olivat vaan sellaisia huonon mielen purskahteluja. Oma vanhentumiseni harmittaa minua, menopaussikin on alkanut, asumme pian kahdestaan miehen kanssa kotona. Mielessäni vaan mulla on kaksi pientä poikaa kotona, joilla ei ole vielä omia lapsia ja vakavia tyttóystäviä saatikka vaimoja.

 

Nyt olen yrittänyt soittaa pojalleni, mutta hän ei vastaa puheluihin eikä viesteihin. Olen laittanut jopa työsähköpostiin viestiä, ei vastauksia. Sama homma miniän kanssa. Ainoo vastaus minkä sain oli, että ei suosittele tulemaan heille kylään.

 

Menin mokaaman kaiken. Nyt miniäni sisällä kasvaa lapsi, jota en ehkä koskaan saa edes tuntea.

 

Mikä avuksi? Onko kelläkään kokemusta? Olen oikeasti ihan neuvoton. Toivon kuulevani edes jotain pojastani, pahinta on, ettei hän reagoi mihinkään.  Oikeasti jo kaipaan poikaani ja miniääni ja jos he jotenkin voisivat antaa anteeksi minulle en varmasti ikinä sanoisi tai tekisi mitään miká loukkaisi heitä. Tää koko tilanne vaikuttaa muhun niin etten saa edes kunnolla nukutuksi tai syödyksi.

 

 

Kommentit (441)

Vierailija
281/441 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hullu mikä hullu ja kaikenlisäksi kusipää.

Vierailija
282/441 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:06"]

 

Koittakaa nyt rakkaat kanssasisaret ymmärtää, että tarina on loppu, siitä on nyt luovuttava, eiköhän kohta jostain puun takaa ilmesty uusi mielenkiintoisempi ketju ruodittavaksi :)

 

Olen tyytyväinen, että provoni onnistui näin hyvin ja tämä jälkipuinti vain osoittaa tarinani olleen erittäin uskottava, miksipä muuten se aiheuttaisi tällaisia reaktiota.

 

Mutta nyt tämä ap, painajaisten anoppi, tai ehkäpä se viaton miniä tai kuka teitää, jos olenkin se kauheuksia kokenut poika, yhtäkaikki tämä ap nyt jättää tämän ketjun omalta osalta. En tule sepittämään oikeata tarinaa vaikka kuinka sitä tahdotte. Negatiiviset kommenttine vain kertovat siitä mielipahasta, jonka sain aikaan huijaamalla, mutta tarkoitusperäni eivät olleet ilkeät.

 

Hyvää kevättä kaikille, ei muistella pahalla ;)

 

ap

[/quote]

Hullu mikä hullu. 

 

[/quote]

Ap kuulostaa aivan samalta kuin tarinan ap:kin. Mikään palaute ei mene perille, jankkaa ja jankkaa vaan että olemme pahoittaneet mielemme. Selvähän se: ap on näin päättänyt ja mikään muu vaihtoehto ei tule kyseeseen. Hoitoa tuo ihminen tarvitsee joka tapauksessa. 

En muista että kukaan meistä olisi halunnut kuulla sitä oikeaa tarinaa. Tämä kuviteltukin oli jo tarpeeksi ällöttävä. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
283/441 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:12"]

Joo, kiitti vaan että osaltasit vähensit ihmisten halukkuutta keskustella täällä asiallisesti ja lisäsit provohuutelua. Tosi kiva sulle, että sait tällä keksityllä provollasi "uusia näkökulmia". Vaikutat tosiaan keksityn ap:n lailla melkoisen itsekeskeiseltä tapaukselta. Teit asiasta provon, koska ajattelit, että jos kirjoittaisit kuten asia on, niin yhtä monet ihmiset eivät kiinnostuisi. Lisäksi oikein hehkuttelit tuossa tyytyväisenä, kuinka toimivan provon sait tekaistua. Ja nyt kun ihmiset eivät tekoasi arvosta, niin kutsut heitä katkeriksi, sanot että pitäisi "päästää jo irti tarinasta" sekä valittelet että olet "pahoittanut heidän mielensä". Eli hyvin alentuvasti suhtaudut. News flash - et ole pahoittanut heidän mieltään vaan saanut heidät ärsyyntymään.

[/quote]

 

Samaa mieltä.

 

Vierailija
284/441 |
04.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähetä kirje miniälle jossa kerrot tuon kaiken ja pahoittelet kunnolla.

Ja selität ettei vika ole hänessä. Toivotat onnellista odotusta ja kerrot toivovasi että voitte vielä ratkoa välinne mutta ymmärrät jos hän tarvitsee aikaa.

 

Poikasi voi leppyä helpommin jos miniäsi ja sinä selvitätte välinne ja hän näkee sen. Ja miniä voi ehkä antaa anteeksi helpommin kun näkee että yrität. Kuitenkin yleensä sitä haluaa olla anopin kanssa väleissä koska tätä ei tarvitse rakastaa, omaa vanhempaa kohtaan voi olla ankarampi jos tämä toimii noin kauhealla tavalla sillä se pettymys on niin suuri kun itselleen hirveän rakas ihminen satuttaa niin pahasti.

Vierailija
285/441 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 13:47"]

Hyvä provo ap menin lankaan minäkin. Ihania nämä mielensäpahoittajat täällä

"Jatkossa mietin, viitsinkö alkaa auttamaan tuntematonta ihmistä av-palstan kautta. Ehkä mustakin tulee entisen auttajan sijaan provon huutelija."

:'''''D

[/quote]

 

Samaa mieltä 

 

Vierailija
286/441 |
04.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

ai kaikki olikin vain joku mukamas hyvä pila. just joo. mitäköhän iloa tosta nyt oli kellekään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
287/441 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 14:06"]

 

Koittakaa nyt rakkaat kanssasisaret ymmärtää, että tarina on loppu, siitä on nyt luovuttava, eiköhän kohta jostain puun takaa ilmesty uusi mielenkiintoisempi ketju ruodittavaksi :)

 

Olen tyytyväinen, että provoni onnistui näin hyvin ja tämä jälkipuinti vain osoittaa tarinani olleen erittäin uskottava, miksipä muuten se aiheuttaisi tällaisia reaktiota.

 

Mutta nyt tämä ap, painajaisten anoppi, tai ehkäpä se viaton miniä tai kuka teitää, jos olenkin se kauheuksia kokenut poika, yhtäkaikki tämä ap nyt jättää tämän ketjun omalta osalta. En tule sepittämään oikeata tarinaa vaikka kuinka sitä tahdotte. Negatiiviset kommenttine vain kertovat siitä mielipahasta, jonka sain aikaan huijaamalla, mutta tarkoitusperäni eivät olleet ilkeät.

 

Hyvää kevättä kaikille, ei muistella pahalla ;)

 

ap

[/quote]

Hullu mikä hullu. 

 

[/quote]Mutta nyt tämä ap, painajaisten anoppi, tai ehkäpä se viaton miniä tai kuka teitää, jos olenkin se kauheuksia kokenut poika, yhtäkaikki tämä ap nyt jättää tämän ketjun omalta osalta. En tule sepittämään oikeata tarinaa vaikka kuinka sitä tahdotte. Negatiiviset kommenttine vain kertovat siitä mielipahasta, jonka sain aikaan huijaamalla, mutta tarkoitusperäni eivät olleet ilkeät.

 

Emme tahdo. Poistu täältä. Olet todella outo. 

 

Vierailija
288/441 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uusi ketju ruodittavaksi? Mikä ihmeen tyyppi ap oikein on?

Miksi oikein kuvittelit, että ihmiset kommentoivat aloitustasi. Ihan niinkuin huvin vuoksi vai, kun heillä ei ole parempaakaan tekemistä? Jumalattoman itsekäs ja alentuva suhtautuminen sinulla muita kohtaan. Ihan kuin keksimälläsi anoppi-ap:lla.

Tiedoksi sinulle. Suurin syy vastata tämän ketjun ap:lle oli suuri myötätunto ja auttamisen halu asianosaisia kohtaan. Ihmiset ovat yrittäneet todella olla avuksi. He ovat käyttäneet aikaansa ja jakaneet jopa henkilökohtaisia kokemuksiaan.

Sama, kuin jos joku ihminen aikoo hypätä kalliolta ja huutaa vielä apua, harva kävelee vain ohi. Yleensä ihmiset auttavat, vaikka voisivat olla tekemässä jotain muuta hyödyllistä sillä hetkellä. Toisen hätä vaan tulkitaan nyt syystä tai toisesta tärkeämmäksi.

 

Toivon ap, että seuraavan kerran kun sinä olet tilanteessa jossa tarvitsisit muiden ihmisten apua, kukaan ei vastaa. He ovat tekemässä jotain muuta. Esimerkiksi he ovat vaikkapa jonkun ääliön kehittämän provon parissa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
289/441 |
04.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen joskus kirjoittanut erään tosijutun omasta elämästäni, mutta kantti ei lopulta kestänyt kun tilanteen toinen osapuoli leimattiin täällä niin pahasti, että tuli ihan paha mieli hänen puolestaan (kyse oli siis minun ja erään läheiseni välisestä kamalasta jutusta), ja väitin että olin keksinyt koko tarinan ja taisin just sanoa nuo samat sanat kuin tänkin ketjun ap: "ei muistella pahalla". Eli eli, uskoako vai ei ap:tä, oliko hän tosiaan provo vai ei? :)

Vierailija
290/441 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 15:06"]

Uusi ketju ruodittavaksi? Mikä ihmeen tyyppi ap oikein on?

Miksi oikein kuvittelit, että ihmiset kommentoivat aloitustasi. Ihan niinkuin huvin vuoksi vai, kun heillä ei ole parempaakaan tekemistä? Jumalattoman itsekäs ja alentuva suhtautuminen sinulla muita kohtaan. Ihan kuin keksimälläsi anoppi-ap:lla.

Tiedoksi sinulle. Suurin syy vastata tämän ketjun ap:lle oli suuri myötätunto ja auttamisen halu asianosaisia kohtaan. Ihmiset ovat yrittäneet todella olla avuksi. He ovat käyttäneet aikaansa ja jakaneet jopa henkilökohtaisia kokemuksiaan.

Sama, kuin jos joku ihminen aikoo hypätä kalliolta ja huutaa vielä apua, harva kävelee vain ohi. Yleensä ihmiset auttavat, vaikka voisivat olla tekemässä jotain muuta hyödyllistä sillä hetkellä. Toisen hätä vaan tulkitaan nyt syystä tai toisesta tärkeämmäksi.

 

Toivon ap, että seuraavan kerran kun sinä olet tilanteessa jossa tarvitsisit muiden ihmisten apua, kukaan ei vastaa. He ovat tekemässä jotain muuta. Esimerkiksi he ovat vaikkapa jonkun ääliön kehittämän provon parissa.

 

[/quote]

Hyvin kiteytetty. 

Ap:n asenne on todella ylimielinen. "tiedän että pahoitin mielenne kun huijasin ja hah hah haa enpäs kerro kuka noista henkilöistä olen enkä tositarinaa vaikka tiedän että haluatte sen kuulla". Ihan todella, me käytimme aikaamme auttaaksemme ja nyt, ap, leijut täällä kuin joku idiootti. 

Olet NIIN samanlainen kuin keksimäsi anoppi-ap että alat inhottaa ihan noin live-ihmisenäkin. 

Jotain vikaa sinulla täytyy päässä olla. Taidat tarvita itsellesi jotain apua mutta kohdistat mielenkiintosi muiden ongelmiin ettei tarvi katsoa peiliin. On helpompi sählätä muiden elämässä ja "tylsyyksissä" kehitellä fiktioita kuin keskittyä omiin ongelmiin - joita sinulla aivan ilmeisesti on. Muitakin kuin nämä draamahenkilöistä juontuvat. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
291/441 |
04.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun arvaukseni on se että ap on todellisuudessa tarinan pojan sisko. Äiti rakastaa poikaa yli kaiken mutta tytär ei merkitse hänelle mitään. Ap on katkera, vihaa äitiään ja toivoo silti saavansa osakseen sen saman rakkauden ja palvonnan jota veli saa. Täältä ap haluaa vahvistusta sille että miniän (tässä tapauksessa ap:n käly) ja pojan (ap:n veljen) pitää katkaista kaikki välit anoppiin (ap:n äiti) niin että ap itse saa osakseen kaiken sen rakkauden ja huomion joka tähän asti on kohdistettu poikaan (ap:n veljeen). Ap vihaa myös syntyvää lasta koska pelkää että anopin (ap:n äidin) rakkaus poikaan syvenee entisestään ensimmäisen lapsenlapsen myötä.

Tarinassa ap on laittanut itsensä paikalle nuoremman pojan joka ei ole äidille läheinen. Todellisuudessa äiti on ehkä todellakin ollut yh veljen lapsuudessa ja ap:lla itsellään on eri isä kuin veljellä, tarinan pojalla. 

Ap kuvaa anopin mielenlaatua niin tarkkaan että ainoa selitys sille voisi olla se että hän projisoi äidin ("anopin") korvien väliin kaikki omat pelkonsa siltä pohjalta miten hyvin äitiään tuntee ja rakentaa niistä kuvan inho-anopista (inho-äidistä joka kehtaa rakastaa ap:n veljeä paljon enemmän kuin ap:ta).  

Ap toivoo että "miniän" vanhemmat omivat pojan (ap:n veljen) niin totaalisesti että ap saa jäädä ainoaksi lapseksi ja äidin on lopultakin pakko huomata hänet. 

Tässäpä yksi raju teoria!

Niin tai näin, ap tarvii ammattiauttajaa ongelmiensa käsittelyyn. 

Vierailija
292/441 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 15:06"]

Uusi ketju ruodittavaksi? Mikä ihmeen tyyppi ap oikein on?

Miksi oikein kuvittelit, että ihmiset kommentoivat aloitustasi. Ihan niinkuin huvin vuoksi vai, kun heillä ei ole parempaakaan tekemistä? Jumalattoman itsekäs ja alentuva suhtautuminen sinulla muita kohtaan. Ihan kuin keksimälläsi anoppi-ap:lla.

Tiedoksi sinulle. Suurin syy vastata tämän ketjun ap:lle oli suuri myötätunto ja auttamisen halu asianosaisia kohtaan. Ihmiset ovat yrittäneet todella olla avuksi. He ovat käyttäneet aikaansa ja jakaneet jopa henkilökohtaisia kokemuksiaan.

Sama, kuin jos joku ihminen aikoo hypätä kalliolta ja huutaa vielä apua, harva kävelee vain ohi. Yleensä ihmiset auttavat, vaikka voisivat olla tekemässä jotain muuta hyödyllistä sillä hetkellä. Toisen hätä vaan tulkitaan nyt syystä tai toisesta tärkeämmäksi.

 

Toivon ap, että seuraavan kerran kun sinä olet tilanteessa jossa tarvitsisit muiden ihmisten apua, kukaan ei vastaa. He ovat tekemässä jotain muuta. Esimerkiksi he ovat vaikkapa jonkun ääliön kehittämän provon parissa.

 

[/quote]

 

http://hugelol.com/lol/86995

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
293/441 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos tämä on pilaa, niin ikävää sellaista. Tuollaisia ihmisiä, kun on oikeasti olemassa. Loukkaa niitä, joilla omakohtainen kokemus. Kummastelen vain sitä, miten ap osasi niin osuvasti kuvata tuon kaltaista ajatusmaailmaa. Monelle kun tuo ajatusmaailma on niin vieras, ettei mitenkään osaisi asettua asemaan. Lopulta herää kysymys, onko sittenkin totta?

 

Kummastelen myös sitä, miten löytyy ihmisiä, joiden mielestä pitää antaa uusi mahdollisuus "katuvalle" aina. Entä kun ihminen "katuu" ties kuinka monetta kymmenettä kertaa. "Katumus" kestää vain seurauksien ajan, sitten sama meno jatkuu. Joka kerta "nyt minä ymmärsin". Mutta mikään ei muutu. Anteeksi pitää antaa, mutta jossakin vaiheessa ei voi enää kohtuudella vaatia muuta. Anteeksianto ei ole sama kun yhteydenpitäminen.

Vierailija
294/441 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä kirjoitin tämän alla olevan ja pari muutakin viestiä, kaikissa niissä puhuin että ap on osallinen jossain tarinan KALTAISESSA draamassa, mutta että tämä kysyinen tarina on provo. Edelleen olen sitä mieltä, että ap tarvitsee apua. Provo tai ei, mielenmaisema joka näistä avautuu tekee pahaa.

 

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 22:14"]

Onhan ap hullu. Keksii tarinan ja vastailee itselleen ilman ääkkösiä. Kyllä ap:n "tekeneeni" ja nro 18:n " tekeneesi" pitäisi avata kaikkien silmät.

Ehkä ap on oikeasti traumatisoitunut jostain miniä/anoppi -jutusta, mutta hänen tänne suoltamansa jutut eivät häntä auta.

Hae itselles apua ap.

[/quote]

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
295/441 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No kiva kuulla ap, että tämä on sinulle hauskaa pilaa ja että sait suuren hyödyn meidän kirjoituksilla. Miten olinkin näin tyhmä, että uskoin ja kirjoitin omista vaikeista kokemuksistani tänne. Noiden tunteiden uudelleen esille tuonti toi mulle ihan kyyneleet pintaan ja ajattelin auttavani ap:ta mutta pyh ja pah

Vierailija
296/441 |
04.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 12:50"]

Minun arvaukseni on se että ap on todellisuudessa tarinan pojan sisko. Äiti rakastaa poikaa yli kaiken mutta tytär ei merkitse hänelle mitään. Ap on katkera, vihaa äitiään ja toivoo silti saavansa osakseen sen saman rakkauden ja palvonnan jota veli saa. Täältä ap haluaa vahvistusta sille että miniän (tässä tapauksessa ap:n käly) ja pojan (ap:n veljen) pitää katkaista kaikki välit anoppiin (ap:n äiti) niin että ap itse saa osakseen kaiken sen rakkauden ja huomion joka tähän asti on kohdistettu poikaan (ap:n veljeen). Ap vihaa myös syntyvää lasta koska pelkää että anopin (ap:n äidin) rakkaus poikaan syvenee entisestään ensimmäisen lapsenlapsen myötä.

Tarinassa ap on laittanut itsensä paikalle nuoremman pojan joka ei ole äidille läheinen. Todellisuudessa äiti on ehkä todellakin ollut yh veljen lapsuudessa ja ap:lla itsellään on eri isä kuin veljellä, tarinan pojalla. 

Ap kuvaa anopin mielenlaatua niin tarkkaan että ainoa selitys sille voisi olla se että hän projisoi äidin ("anopin") korvien väliin kaikki omat pelkonsa siltä pohjalta miten hyvin äitiään tuntee ja rakentaa niistä kuvan inho-anopista (inho-äidistä joka kehtaa rakastaa ap:n veljeä paljon enemmän kuin ap:ta).  

Ap toivoo että "miniän" vanhemmat omivat pojan (ap:n veljen) niin totaalisesti että ap saa jäädä ainoaksi lapseksi ja äidin on lopultakin pakko huomata hänet. 

Tässäpä yksi raju teoria!

Niin tai näin, ap tarvii ammattiauttajaa ongelmiensa käsittelyyn. 

[/quote]

 

Mulle tuli ihan just precis sama mieleen kuin sulle. 

 

Ilmiselvästi ap on naispuolinen henkilö ja kirjoitusasusta käy ilmi, että ei ole 50-äitihahmo, osaa kyllä kirjoittaa, mutta niinhän ne parikymppiset jo osaa.

 

Jos ap ei kerran ole anoppi niin osaa hyvin porautua sisään hänen mielenmaisemaan, osaisin minäkin porautua sairaan äitini mielenmaisemaan, jonka vierellä olen elänyt monta kymmentä vuotta. Ymmärrystä löytyy kummallekin osapuolelle, joten pähkäilin, että jos ap olisi miniä tai joku sieltä osapuolelta, niin ymmärrystä ei olisi löytynyt anopin sairasta maailmaa kohtaan, kun taas siskona hän näkisi, että äiti toimii väärin ja ahdistaa veljeään ja hänen vaimoaan, mutta toisaalta äiti on läheinen hänellekin ja hän ihailee omaa äitiään, joten sitä kautta löytyy ymmärrystä äitäkin kohtaan.

 

T. keittiöpsykologi

 

Vierailija
297/441 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tässä mun toinen viestini, kun ap vertasi minän vanhempia OMIIN vanhempiinsa: olemassa on samankaltainen tarina, ja tämän peitetarinan kautta ap hakee hyväksyntää omalle sairaalle toiminnalleen. Ap on se miniä tai nuoremman roolissa oikeassa elämässä.


Edellleen ap, sinulla ei ole kunnossa!

 

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 15:27"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 14:40"]

Sitten tuntui siltä, että poikain alkoi kunnioittaa näitä miniän vanhempia ihan eri tavalla kuin minun vanhempia.

ap

 [/quote]

 

Häh? Ap:n vanhempia? Nämä lapsukset on niin jatkuvia ja pahoja, että soke Reettakin tajuaa että ap selvittelee täällä nyt ihan muita traumoja ja tämä stoori on peitetarina. Ehkä samantyyppinen juttu on olemassa, mutta ap on oikeasti se miniä tms ja hakee urpoilullaan sympatiaa sairaalle mielelleen.

[/quote]

Vierailija
298/441 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

403/405 korjaa: sinulla ei ole asiat kunnossa ap! Voit jatkaa leikkiä, että teinpä hauskan provon. Mutta tässä ei ole mitään hauskaa. Olen melko varma, että sä olet tarinan "kiusaaja" tai "vainoaja" joka tapauksessa, jätä ne ihmiset rauhaan!

Vierailija
299/441 |
03.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noh, vaikka nyt paljastui provoksi niin tosielämässä tämmösiä ihmisiä on olemassa.

 

Ja tällainen on oma anoppini. Esimerkiksi kehui minulle ja pojalleen että olemme itsekkäitä jos muutamme toiselle paikkakunnalle. Meidän pitäisi kuulemma ajatella muitakin eikä vain itseämme. Ja että hän tietää paremmin koska hänellä on paljon enemmän elämänkokemusta. Ja kun olen itse muuttanut useasti elämäni aikana niin enhän edes tiedä mitä on kun on juuret jossain (tämän kuuleminen satutti kyllä)

 

 

On suuttunut lukemattomia kertoja, esittänyt marttyyriä.

Soittanut miehelleni keskellä yötä lukemattomia kertoja kun on niin ahdistunut olo / jokin sairauskohtaus että mieheni on mentävä paikalle.

Sanonut suoraan että haluaa että mieheni tulee yksin käymään (on käynytkin usein), että ei yleensä ole tapana tulla molempien kylään miehen lapsuudenkotiin(???)

Yrittää useat asiat kääntää pojalleen että minä olen käskenyt tehdä niin, vaikka todellisuudessa miehelläni on hyvinkin paljon oma tahto asioissa.

 

Näitä on lukemattomia, mutta paras on ehkä se, kun mieheni aikuisiällä oli siirtänyt kirjansa äidin luo käytännön syistä pariksi vuodeksi. Tavattuaan minut, tottakai rupesimme jossakin vaiheessa suunnittelemaan yhteenmuuttoa.

Anoppi veti tästä hirveät kohtaukset että kuinka itsekäs poika voi olla, sillä jos mieheni muuttaa kirjat pois, on anopin muutettava kolmiosta pois, sillä ei ole enää varaa asua siinä.

Että kyllä kuulemma yhteen muutetaan vasta sitten kun on kauan aikaa seurusteltu, vakituiset työpaikat molemmilla jne. Ja olimme molemmat siis +25-vuotiaita.

Olemme kuulemma hyvin itsekkäitä jos muutamme yhteen ja mieheni ei yhtään kunnioita ja ajattele äitiänsä, onhan hän hänet kasvattanut.

 

Ja näitä vastaavia on PALJON. Aluksi tuli useastikkin itkettyä että olenko oikeasti niin huono ihminen, mutta nykyisin olen kovettanut itseni ja annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Tosin, olen sanonut miehelleni, että jos anoppi rupeaa jossakin vaiheessa liikaa puuttumaan asioihimme, yrittää estää jotakin suunnitelmiamme tai haukkuu minua, en tule häntä enää koskaan tapaamaan.

 

Joten voin hyvinkin odottaa vastaanvanlaista käytöstä jos/kun kerromme lapsen odottamisesta tai naimisiinmenosta. Aika näyttää kuinka käy.

 

Vierailija
300/441 |
05.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 15:19"]

Ap:n asenne on todella ylimielinen. "tiedän että pahoitin mielenne kun huijasin ja hah hah haa enpäs kerro kuka noista henkilöistä olen enkä tositarinaa vaikka tiedän että haluatte sen kuulla". Ihan todella, me käytimme aikaamme auttaaksemme ja nyt, ap, leijut täällä kuin joku idiootti. [/quote]

 

Tulin pitkästä aikaa katsomaan mitä tälle ketjulle ja mielenkiintoiselle aiheelle kuuluu ja hupsistaheijaa, se onkin ollut koko ajan pelkkää provoilua ja ap:n egotrippailua meidän vastaajien kustannuksella. Halvat on huvit joillakin.

 

Mieleen tulee väistämättä hienoisia yhtymäkohtia toissakeväiseen Enkeli-Elisa huijaukseen, joku Vettenterän hengenheimolainen on ilmeisesti orkestroinut tätä topikkia.. Mahtaa nyt olla muikeat oltavat siellä ruudun äärellä.