Lue keskustelun säännöt.
Olen pilannut suhteeni miniään ja poikaani :( Mitään tehtävissä?
29.03.2014 |
En uskonut, että joku päivä minusta tulee tämmöinen anoppi. Esikoiseni löysi tyttöystävän ja ajattelin, että toivottavasti hän on kiva pojalleni ja toivoin, että voisin myös tulla läheiseksi miniän kanssa, minulla ei ole ollut yhtään tytärtä. Jotenkin tämä tyttö ei ollut ollenkaan samanhenkinen kuin minä. Hyväksyin jo sen, että ei olla samalla aaltopituudella, mutta oikein mukava tyttö hän on ja ilmeisesti tekee poikani onnelliseksi. Hyvin nopeasti poikani kosi tyttösytäväänsä ja kolmen vuoden aikana taphtunut seuraavat asiat: ensi tapaaminen, yhteenmuutto, kihlat, häät ja nyt odottavat esikoistaan.
Jotenkin tää kaikki on tullut niin nopeasti minullekin, ei ole ollut kunnolla aikaa sopeutua kaikkii uutisiin. Tuntuu siltä, että joka kerta kun poikani ja miniä tulevat kylään niin aina on jokin suuri uutinen kerrottavana.
Olen oikeasti tosi onnellinen, että poikani on löytänyt puolison, jota rakastaa ja ylpeä, että hänestä tulee pian isä, mutta mun mielessäni mun poika on vielä hädintuskin aikuinen, jotenkin tuo kotoa poismuutto meni niin yllättävän nopeasti. Silloin ajattelin, että totta kai tämä suhde kaatuu ja pian poikani varmaankin tulee häntä koipien välissä takaisin. En edes viitsinyt suunnitella mitäán muutosta pojan huoneeseen, koska alitajuisesti ajattelin, ettei tämä ole lopullista.
Yli kuukausi sitten poikani tuli käymään kotona vaimonsa kanssa ja kertoivat innostuneena raskaudesta. En ymmärrä omaa káyttäytymistäni, mutta en tiedä miksi, mutta niin vain kävi että tulin tosi surulliseksi. Jotenkin vielä häidenkin aikaan ajattelin, että niin ne ihmiset menee naimisiin ja yli puolet eroaa, ei tämä vielä lopullista ole, mutta nyt kun kuulin, että pojastani tulee isä, se tuntui niin lopulliselta.
Käyttäydyin tosi tyhmästi, en onnitellut, olin todella kylmä. Siitä poikani sitten loukkaantui ja kysyi, että mikä mua vaivaa? En osannut yhtäán suoltaa ajatuksiani ja niin sanotusti päästin kaiken ulos. En edes muista kovin hyvin mitä sanoin mutta sanoin että en pidä siitä, että kaikki on tapahtunut niin nopeaan, pelkään heidän puolesta ja mulla on huono fiilis näistä heidän ilouutisistaan ja taisin sanoa, että en todellakaan haluaisi isoäidiksi ainakaan tuolle miniälle.
Poikani oli ihan raivoissaan, miniä itki ja lähtivät ulos...
En ymmärrä mikä muhun meni. Voi kun vaan voisin mennä ajassa taaksepäin ja pistää suun suppuun. Ihan totta en edes ajattele noin mitä sanoin ääneen. Ne olivat vaan sellaisia huonon mielen purskahteluja. Oma vanhentumiseni harmittaa minua, menopaussikin on alkanut, asumme pian kahdestaan miehen kanssa kotona. Mielessäni vaan mulla on kaksi pientä poikaa kotona, joilla ei ole vielä omia lapsia ja vakavia tyttóystäviä saatikka vaimoja.
Nyt olen yrittänyt soittaa pojalleni, mutta hän ei vastaa puheluihin eikä viesteihin. Olen laittanut jopa työsähköpostiin viestiä, ei vastauksia. Sama homma miniän kanssa. Ainoo vastaus minkä sain oli, että ei suosittele tulemaan heille kylään.
Menin mokaaman kaiken. Nyt miniäni sisällä kasvaa lapsi, jota en ehkä koskaan saa edes tuntea.
Mikä avuksi? Onko kelläkään kokemusta? Olen oikeasti ihan neuvoton. Toivon kuulevani edes jotain pojastani, pahinta on, ettei hän reagoi mihinkään. Oikeasti jo kaipaan poikaani ja miniääni ja jos he jotenkin voisivat antaa anteeksi minulle en varmasti ikinä sanoisi tai tekisi mitään miká loukkaisi heitä. Tää koko tilanne vaikuttaa muhun niin etten saa edes kunnolla nukutuksi tai syödyksi.
Kommentit (441)
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 22:01"]
Anteeksianto ja välien korjaantuminen ovat muuten kaksi eri asiaa. Voisin minäkin antaa anteeksi ikävästi käyttäytyneelle ihmiselle, mutta se ei itsessään tarkottaisi sitä, että välttämättä suostuisin koskaan olemaan missään tekemisissä. Jos tyypistä todennäköisesti olisi haittaa jatkossakin, miksi ottaisin moista riesaa omaan ja perheeni elämään? Tietysti jos jostain hyvästä syystä johtuen uskoisin, että toinen on oikeasti muuttunut, voisin antaa tilaisuuden. Mutta se ei olisi paluu entiseen. Jos luottamus vielä rikottaisiin, niin se olisi samantien elämästä ulos niska-persotteella niin että heilahtaa.
Tämän kerron siksi, että jos pariskunta antaa joskus vielä ap:lle tilaisuuden, niin älä herrantähden mokaa. Pinna on siinä vaiheessa erittäin lyhyt ja sinun pitää olla sisäistänyt oma asemasi. Älä lähde lipsumaan. Jos huomaat itsessäsi asenneongelmia poikaasi ja miniääsi kohtaan, ota ne tunteet käsittelyyn ennen kuin muut niitä näkevät. Palaa siis heidän elämäänsä aikaisintaan silloin, kun olet oikeasti muuttunut, eikä tämä nyt tapahtunut voisi enää mitenkään toistua.
[/quote]
Täyttä asiaa kirjoitat. Aloittajan on syytä työstää oma korvienväli kuntoon ennen paluuyritystä. Jos purkaus tuli pojalle ja hänen vaimolleen täysin puskista, niin heidän tyrmistyksensä ja inhonsa anoppia kohtaan lienee megalomaaninen tällä hetkellä. Ap oli todella häijy ja itsekeskeinen, odotuksen onnea elävä nuori pari ei taatusti osannut odottaa moista reaktiota. Molemmilla osapuolilla on nyt paljon sulateltavaa, on siis syytä antaa ajan kulua ja haavojen umpeutua edes vähän. Luottamus on mennyt (ehkä lopullisesti) anoppiin eikä mikään ihme :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu että oma poikakaveri lähti kotoaan nopeammin siitä syystä miten äiti reagoi. Äidin pahin painajainen että poika lähtee kotoa ja omalla käytöksellään sitten aikaisti sen tapahtumista.
mies on sanonut että kävisi äidillään vaikka joka päivä jos ei aina tuntisi pahaa mieltä vierailun jälkeen. Syyllistämistä ja marttyyriyttä saa kuunnella ja katsoa.
Nyt soittelevat kerran viikossa ja näkevät harvakseltaan vaikka asumme kilometrin päässä anopista.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 17:10"]
Tiedän hyvin, että asiat mitä sanoin olivat kauheita ja loukkasivat miniää ja poikaani syvästi. Yksi asia mietityttää, että kokisitteko te miniät loukkaavana sen, jos anoppi riidan aikana sanoisi miniälle, että et voi ymmärtää minun ja poikani suhdetta, koska minä olen äiti pojalle, olen hänet synnyttänyt ja kasvattanut ja sinä olet tuntenut poikani vasta 3 vuotta ja minä olen tuntenut pojan jo lähemmäs 25 vuotta.
Kokisitteko tuon loukkaavana sanomisena? Olen nimittäin aiemmin sanonut tuolla tavalla miniälle. Mulle tuli tunne, että hän loukkaantui, mutta ei silloin sanonut sanaakaan ja tämä siis tapahtui paljon ennen tuota isoa riitaa.
ap
[/quote]
Taitaa kuule olla nyt niin että et kuule pojasta ja miniästä pihaustakaan piiiitkään aikaan. Jos koskaan. Viimeisin avautumisesi oli se kuuluisa kamelin selän katkaissut korsi, tajuatko lainkaan miten perinpohjaisen häijyä toimintasi on?? Miksi edes kyselet että loukkasiko tuo poikasi vaimoa, ihan taatusti loukkasi koska hän on normaali, tunteva ihminen. Ja sinä vesität aina kaikki suusta päässeet sammakot toistamalla uskollisesti samaa mantraa: kun me äidit vaan ollaan sellaisia. Eivät ole. Äitiys ei ole tekosyy käyttäytymisellesi. Tykkäisitkö itse siitä että miniäsi ilkeilisi sinulle yhtä julmasti aina kun tapaatte ja kuittaisi kaiken sanomalla 'kun me miniät nyt vaan ollaan tällaisia'???
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 17:05"]
Olenko mä ainoa, jonka mielestä pojan ja miniän reaktio (siis ei ensireaktio, vaan se etteivät suostu olemaan missään yhteydessä yms) on ylimitoitettua? AP:han ymmärtää toimineensa väärin, kyllä hän ymmärtää jo sen ja että ei ollut valmis luopumaan pojastaan. Kyllä mäkin olisin aluksi varmaan raivostunut, mutta kai aikuiset voi nyt asioista puhua?
Missä ne "tunteille ei voi mitään" -tyypit nyt on? Yleensä niitä on pettämisketjut täynnä.
Mun mielestä tuo ei ole sellainen asia, että kaikki yhteydet pitäis katkaista. Mutta pahoittelemisen ja anteeksipyynnön paikka kuitenkin.
[/quote]
Peukku tälle, mietin kans et onko ihmiset oikeasti sitä mieltä että pitkät mykkäkoulut ovat ok, varsinkin jos toinen haluaa vielä sopia? Ihan omana lisäyksenäni en voi olla ihmettelemättä myös pojan ja miniän tahtia tehdä kaikki tuollainen noin lyhyessä ajassa, varsinkin jos ovat todella nuoria..? Ei sillä, etteikö niin saisi tehdä, mutta mahtoikohan hiukan ap:n sanomisissa kalikka kalahtaa, josta nuoriso otti hieman itseensä? :o (Tämä huomio tietenkin kerää kaikki miinuspeukut, mutta miksi muutenkaan ne pitäisivät tuollaista mykkäkoulua eivätkä yritäkään tulla vastaan?)
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 19:11"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 17:05"]
Olenko mä ainoa, jonka mielestä pojan ja miniän reaktio (siis ei ensireaktio, vaan se etteivät suostu olemaan missään yhteydessä yms) on ylimitoitettua? AP:han ymmärtää toimineensa väärin, kyllä hän ymmärtää jo sen ja että ei ollut valmis luopumaan pojastaan. Kyllä mäkin olisin aluksi varmaan raivostunut, mutta kai aikuiset voi nyt asioista puhua?
Missä ne "tunteille ei voi mitään" -tyypit nyt on? Yleensä niitä on pettämisketjut täynnä.
Mun mielestä tuo ei ole sellainen asia, että kaikki yhteydet pitäis katkaista. Mutta pahoittelemisen ja anteeksipyynnön paikka kuitenkin.
[/quote]
Peukku tälle, mietin kans et onko ihmiset oikeasti sitä mieltä että pitkät mykkäkoulut ovat ok, varsinkin jos toinen haluaa vielä sopia? Ihan omana lisäyksenäni en voi olla ihmettelemättä myös pojan ja miniän tahtia tehdä kaikki tuollainen noin lyhyessä ajassa, varsinkin jos ovat todella nuoria..? Ei sillä, etteikö niin saisi tehdä, mutta mahtoikohan hiukan ap:n sanomisissa kalikka kalahtaa, josta nuoriso otti hieman itseensä? :o (Tämä huomio tietenkin kerää kaikki miinuspeukut, mutta miksi muutenkaan ne pitäisivät tuollaista mykkäkoulua eivätkä yritäkään tulla vastaan?)
[/quote]
Minä tarvitsen "mykkäkoulun", tuollaisen shokin jälkeen tarvitsen TILAA. Inhoan sitä jos sitten pommitellaan viestillä ja puhelulla ja valitetaan mököttämisestä.
En halua sanoa yhtä törkeästi takaisin, joten tahdon funtsia asiat YKSIN rauhassa ennen kontaktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 08:34"]
Luulen että olet nyt pahoillasi pikemminkin siitä että poika on valinnut vaimonsa sinun sijaasi. Jos olisit sanonut nämä samat asiat ja poika olisikin jättänyt vaimonsa, olisit tyytyväinen; kaikki meni juuri niin kuin ajattelit ja poika palasi luoksesi. Vaikutat katuvalta mutta en usko että kadut sitä mitä sanoit vaan sitä että sen takia menetit poikasi. Miniäähän et edes halunnut enkä usko että mikään on sitä asiaa muuttanut. [/quote]
Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Miniälle asian täytyy olla melkoinen shokki, hänet on kylmiltään vetäisty aivan epätodellisen kolmiodraaman osapuoleksi.
Aloittajalla on harvinaisen vinksahtanut ajatusmaailma jälkikasvunsa suhteen, äiti ei missään tapauksessa ole "alfa ja omega" aikuisten lasten elämässä. Pojan kutsuminen mieheksi aiemmin tässä ketjussa oli hyvin paljastava freudilainen lipsahdus ap:lta. Nyt on todellakin reality checkin paikka, jos koskaan.
181: Mietihän vastaavaa omalle kohdallesi jos osaat, olisitko itse 100% valmis kohtaamaan häijyn anopin välittömästi mokoman purkauksen jälkeen? Ja älä viitsi vähätellä nuorenparin tuntemuksia, heillä on täysi oikeus olla loukkaantuneita kun oma äiti haukkuu tuolla tavalla. Olet varmaan itse samaa maata aloittajan kanssa jos näet hänen sanomisissaan jotain perusteltua ja "oikeutettua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 17:27"]
Olin mielessäni ajatellut, että poika löytää puolison yli 25-vuotiaana, siinä seurustellaan muutama vuosi, mennään kihloihin, häät parin vuoden kuluttua ja lapset sitten kun on työelämääkin jo enemmän takana.
Ystäväni aina kehuivat miniöitään, kävivät yhdessä kahvilla, shoppailemassa. Olin tehnyt niin paljon suunnitelmia poikani elämän suhteen omassa päässäni ja miniäkin oli mielessäni ihan erilainen. Ja mulle henkilökohtaisesti tuo 3 vuotta oli tosi lyhyt aika. En tunne ketään joka olisi edennyt noin nopeasti. Minä ja poikani isä oltiin kihloissakin 4 vuotta.
Mutta tiedän, että tyhmää tuollaisten haaveiden ja suunnitelmien rakentaminen päässä. Mutta tuo se varmana on se syy miksi olin niin pettynyt nykyiseen tilanteeseen enkä osannut pysyä vauhdissa mukana. Mutta tiedän että ei olisi pitänyt mennä sanomaan noin rumasti pojalleni ja hänen vaimolleen ja miten kehtasin vielä syntymätöntä lastakin parjata... oikeasti epäilen onko kaikki päässäni ihan kohdallaan...
Jos vain pääsis ajassa taaksepäin
ap
[/quote]
Rehellisesti, olen itse 25-vuotias tyttö, ja aina kun kaveripiirissä mua jopa nuoremmat tai samanikäiset muuttavat yhteen, menevät naimisiin ja saavat lapsia tuolla tahdilla, ovat kaikki yhtä nopeasti myös eronneet.. Juuri yhden kaverin kamoja olin viime viikonloppuna muuttamassa sen omakotitalosta, tai oikeastaan lastenvahtina siinä sivussa, kun muut pakkasivat tavaroita. Ero tuli ennen kuin papin aamenen jälkeen ehdittiin edes kissaa sanoa. Toisaalta poikasi parisuhde saattaa olla kestävämpää laatua, mutta toisaalta tulee mieleen, onko tuo liian kiihkeällä tahdilla tehtyjä ratkaisuja.
Olenko ihan oikeasti yksiä harvoja tässä ketjussa, jonka mielestä ap:n eli anopin sanomiset saattoivat olla ihan aiheellisiakin? En itse osaa kuvitella, että lähtisin niin draamaprinsessana paikalta, jos joku sanoisi noin, vaan jäisin keskustelemaan aiheesta. En myöskään osaa samaistua tuohon täyshiljaisuuteen, koska en pystyisi olemaan sopimatta asioita. Ihmettelen niitä, jotka pystyvät siihen. Pystyvätkö ne sulkemaan niin hyvin ikävät asiat pois mielestään vai saavatko he tyydytystä toisten anteeksi aneluista?
Lopeta siis ap itsesi ruoskiminen. Mun mielestä et syyllistynyt sellaiseen rikokseen, jossa tuollainen käytös olisi aivan täysin oikeutettua.
Eikö 3 vuoden sisällä aika moni vanhempikin tee näitä päätöksiä. Miten se on ihan himpun verra alle 25 vuotiailta kiellettyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 17:05"]
käykö ap alapeukuttamassa poikaa ja miniää puolustavat viestit? Vai onko alapeukuttaja joku muu vastaava haukkuja-anoppi?
[/quote]
Aiempi viestini ei tainut tulla joten pyrin kirjoittamaan tiivistetysti. Ihmiset tekee virheitä, ap on katuvainen, mitä muuta haluatte? En mä ymmärrä miksi lyödä lyötyä. Tekemistä tuossa riittää, että hän saa asiat korjattua, mutta joku kohtuus kuitenkin. Eli minä alapeukutan kohtuuttomuutta. En ole itse anoppi. Miniä olen ja voisin antaa tuollaisen anteeksi.
[/quote]
Mäkin peukutan just ton kohtuuttomuuden ja turhan ruoskimisen takia. Itsekin voisin miniänä hyvin antaa anteeksi tuollaisen, koska ap:sta saa sen vaikutelman ettei hän tarkoittanut ilkeyttään.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 17:05"]
käykö ap alapeukuttamassa poikaa ja miniää puolustavat viestit? Vai onko alapeukuttaja joku muu vastaava haukkuja-anoppi?
[/quote]
Aiempi viestini ei tainut tulla joten pyrin kirjoittamaan tiivistetysti. Ihmiset tekee virheitä, ap on katuvainen, mitä muuta haluatte? En mä ymmärrä miksi lyödä lyötyä. Tekemistä tuossa riittää, että hän saa asiat korjattua, mutta joku kohtuus kuitenkin. Eli minä alapeukutan kohtuuttomuutta. En ole itse anoppi. Miniä olen ja voisin antaa tuollaisen anteeksi.
[/quote]
Mäkin peukutan just ton kohtuuttomuuden ja turhan ruoskimisen takia. Itsekin voisin miniänä hyvin antaa anteeksi tuollaisen, koska ap:sta saa sen vaikutelman ettei hän tarkoittanut ilkeyttään.
[/quote]
No voi elämä.
Ap on latonut näitä aivan älyttömiä kommentteja heille aiemminkin. Kuinka hän tuntee poikansa miniää paremmin etc. Vaikuttaakohan se miniästä siltä että ei se mitään pahaa tahdo.. epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hei come on, anoppi kirjoitti sanoneensa poikansa raskaana olevalle vaimolle, ettei haluaisi olla isoäiti ainakaan hänen lapsilleen ja sanonut vielä pojalleen, että olisi helpompaa jos häntä ei olisi olemassa!
Kyllä tuosta on syytä suuttua ja kaivata omaa tilaa ja rauhaa ton jälkeen!
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 17:36"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 17:10"]
Tiedän hyvin, että asiat mitä sanoin olivat kauheita ja loukkasivat miniää ja poikaani syvästi. Yksi asia mietityttää, että kokisitteko te miniät loukkaavana sen, jos anoppi riidan aikana sanoisi miniälle, että et voi ymmärtää minun ja poikani suhdetta, koska minä olen äiti pojalle, olen hänet synnyttänyt ja kasvattanut ja sinä olet tuntenut poikani vasta 3 vuotta ja minä olen tuntenut pojan jo lähemmäs 25 vuotta.
Kokisitteko tuon loukkaavana sanomisena? Olen nimittäin aiemmin sanonut tuolla tavalla miniälle. Mulle tuli tunne, että hän loukkaantui, mutta ei silloin sanonut sanaakaan ja tämä siis tapahtui paljon ennen tuota isoa riitaa.
ap
[/quote]
Ei se ollut mikään kummoinen riitatilanne, missä tuon sammakon päästin suustani. Se oli tilanne, jossa odotin poikaa ja miniää kylään ja olin jo sulatellut kihlauutiset pari viikkoa aiemmin. Nyt oli sitten taas uusi uutinen, hääpäivä päätetty alle vuoden päähän ja taisin kommentoida, että jopas on vauhti kova pariskunnalla ja varovasti yritin ehdotella, jos kihla-aikaa kannattaisi vähän pidentää, ettei nyt hätiköidä. Miniä sitten sanoi, että ei hänelle niin väliksi, että milloin naimisiin, mutta poikani oli halunnut jo ensi talvena. Minä sitten sanoi, että en usko millään, että pojallani on tuollaista hoppua ja talvihäätkin kuulostavat niin hankalilta järjestää. Siinä sitten sanoin tuon kommentin äidin ja pojan suhteesta. Miniä, ei siihen reagoinut mitenkään oikeastaan. Ei ainakaan sanonut mitään. Joskus toivon, että olisipa sanonutkin. Jos olisi vastannut, kuten sinä ehdotit "ettei anoppi mitenkään voi ymmärtää minun ja mieheni suhdetta, että se on aivan erilainen kuin äidin ja pojan suhde, kaikilla tasoilla läheisempi ja intiimimpi, sekä tietysti äitisuhdetta tärkeämpi." niin ehkä tuokin olisi jo herätellyt minua aiemmin, enkä olisi jatkanut vääränlaisissa tunteissa vellomista niin pitkään.
Kiitos miniät mielipiteistänne.
ap
[/quote]
En loukkaantuisi, jos anoppi jotain noin pipiä sanoisi. En vain enää pitäisi häntä enää fiksuna enkä täysjärkisenä, ja suhtautuisin sen mukaisesti.
Olen kommentoinut tässä ketjussa pari kertaa aiemminkin ja arvellut, että tuo purkauksesi ei varmastikaan ollut ensimmäinen. Sinussa on ollut aikaisemminkin sietämistä paitsi pojallasi, myös muillakin. Minkä myös tuo jälkimmäinen kertomasi vahvisti.
Se mitä tapahtui, olisi käynyt ennemmin tai myöhemmin.
Toistan vielä neuvon, mitä sanoin aiemminkin. Jos haluat vielä joskus palata väleihin poikasi kanssa, korjauta itsesi sitä ennen kuntoon. Oikeasti! Jos palaatte väleihin liian aikaisin, mokaat taas ja sitä todennäköisemmin sinulle ei anneta enää uutta tilaisuutta. Koskaan.
Nyt ei siis kannata pelleillä eikä lähteä lipsumaan, jos välit poikaasi ovat sinulle millään tavalla tärkeät. Lopeta tuo järjetön sekoilu, sillä nykyaikana ei ole ongelma eikä mikään laittaa psykosukulaiseen (käytin tahallani nyt näin rajua ilmaisua, jotta ymmärtäisit) välejä poikki. Se on itseasiassa paljon kunnioitettavampaa kuin se, että antaa jonkun mummelin terrorisoida omaa perhe-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on pitänyt poikaa kumppaninaan ja on nyt shokissa kun äidin kanssa muodostettu "hyvä tiimi" ei kelvannutkaan pojalle loppuelämän tarpeiksi; mokoma petturi hankki vaimon ja lapsen ja äiskästä riippumattoman elämän :D Freud hykertelisi käsiään tämän keissin kohdalla, on niin oppikirjamaista matskua.
Olenko ainoa jonka mielestä ap:n katumus on jotenkin ulkokultaista? Hän tietää että nyt pitää olla pahoillaan mutta ei oikeasti osaa tuntea katumusta. Varmaan siksi hän jaksaa pommittaa miniää ja poikaa viesteillään (koska ei osaa asettua toisenlaisella tavalla tuntevan asemaan) tajuamatta että näin rankan tylytyksen sulattelu vaatii aikaa. Olen kokenut samankaltaista ryöpytystä oman elämäni aikana ja en todellakaan halunnut joutua heti silmätysten haukkujan kanssa. Olin niin vihainen ja loukattu että olisin varmaan tintannut häntä päin näköä :/
Kolme vuotta tapaamisesta kihloihin, naimisiin ja raskauteen on täysin normaali vauhti. Myös 25v:lle. Ja se on myös sellainen aika jonka kuluessa myös anopin pitäis kyetä asia ymmärtämään. Eihän noi todellakaan ole pitäneet mitään kiirettä. Tekosyitä nuo on ap:lle, hän ei vaan kestä pojan menettämistä.
Ja siks toisekseen, jokainen päättää itse oman tahtinsa parisuhteessa, ei siihen äidillä ole mitään sanomista. Ei hän päätä lapsensa elämästä enää aikuisena.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 19:11"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 17:05"]
Olenko mä ainoa, jonka mielestä pojan ja miniän reaktio (siis ei ensireaktio, vaan se etteivät suostu olemaan missään yhteydessä yms) on ylimitoitettua? AP:han ymmärtää toimineensa väärin, kyllä hän ymmärtää jo sen ja että ei ollut valmis luopumaan pojastaan. Kyllä mäkin olisin aluksi varmaan raivostunut, mutta kai aikuiset voi nyt asioista puhua?
Missä ne "tunteille ei voi mitään" -tyypit nyt on? Yleensä niitä on pettämisketjut täynnä.
Mun mielestä tuo ei ole sellainen asia, että kaikki yhteydet pitäis katkaista. Mutta pahoittelemisen ja anteeksipyynnön paikka kuitenkin.
[/quote]
Peukku tälle, mietin kans et onko ihmiset oikeasti sitä mieltä että pitkät mykkäkoulut ovat ok, varsinkin jos toinen haluaa vielä sopia? Ihan omana lisäyksenäni en voi olla ihmettelemättä myös pojan ja miniän tahtia tehdä kaikki tuollainen noin lyhyessä ajassa, varsinkin jos ovat todella nuoria..? Ei sillä, etteikö niin saisi tehdä, mutta mahtoikohan hiukan ap:n sanomisissa kalikka kalahtaa, josta nuoriso otti hieman itseensä? :o (Tämä huomio tietenkin kerää kaikki miinuspeukut, mutta miksi muutenkaan ne pitäisivät tuollaista mykkäkoulua eivätkä yritäkään tulla vastaan?)
[/quote]Ap. on sanonut miniälleen ja pojalleen yhtä ja toista. Tämä viimeisin oli nyt sitten vain viimeinen pisara, joka teki selväksi sen että häneen ei kannata enää pitää yhteyttä.
Jossain se raja menee, vaikka kuinka olisi yrittänyt ymärtää ja olla välittämättä.
189 jatkaa: ja vaikka poikasi ei enää väleihin kanssasi suostuisikaan, laita silti itsesi kuntoon. Ennen kaikkea itsesi vuoksi ja myös sen vuoksi, että sinulla on varmaan muitakin ihmissuhteita.
Ethän halua olla mikään psykomummo, ethän?
Ap on kuin uhmaikäinen tyttölapsi joka polkee jalkaa prinsessatiara vinossa, yhyy multa vietiin mun tikkari!!1! Ihmeen kauan ja rauhallisesti nuoripari on jaksanut kuunnella anopin vänkytystä, mutta nyt tuli raja viimein vastaan. Aivan älytöntä kohdella poikaa ja tämän vaimoa kuin rikollisia koska he ovat eläneet elämäänsä normaalin nuoren aikuisen tavoin seurustelemalla ja perustamalla perheen.
Naurettavaa vedota tapahtumien nopeaan aikatauluun, ap:lla on ollut runsaasti aikaa sopeutua uutisiin. Tunnen pareja joilla kaikki luetellut asiat (tapailu, yhteenmuutto, kihlaus, lapsi) ovat tapahtuneet salamavauhtia 6-12 kk aikana. Ap olisi varmaan saanut slaagin jos oma poika olisi käyttäytynyt samoin... Joustamatonta jääräilyä olla täysin normaaleja ja iloisia(!) tapahtumia vastaan.
Ap täällä taas.
Näen vasta nyt, että suhteeni poikaan on ollut aivan liian läheinen ja nyt kun poika ns. aloitti oman elämän niin en ollut valmis päästämään irti.
Mutta ei tarvitse piikitellä tuosta mies-poika kommentista, puolisonani en poikaani pidä, minulla on puoliso ja terve parisuhde, joten jätettäiskö asiattomuudet sikseen.
Olen yrittänyt olla ajattelematta poikaani ja miniääni, mutta se on hankalaa ja ihan oikeasti ikävöin heitä molempia. Haluaisin kuulla miten raskaus etenee, mitä hankintoja ovat tehneet tulevalle vauvalle, mutta nyt olen omalla käytökselläni sen aiheuttanut, että mut on jätetty ihan ulkopuolelle. Facebookistakin poistivat kaverilistalta minut. Mieheni tosi on vielä kaveri heidän kummankin kanssaan ja sen verrna kertoi, että facebookissa näkyy ihan tavallisia statuspäivityksiä heiltä, ovat käyneet elokuvissa, ulkona syömässä. Jotenkin tuntuu kamalalle, että niin se heidän elämä vain jatkuu, eikö missään vaiheessa tule minkäänlaisia tunteita pintaan? Voi kun saisin kuulla heistä jotain.
Tytön vanhemmat ovat oikein mukavia ihmisiä, asuvat ihan eri puolella Suomea, mutta olen heidät tavannut useasti, ystävällisiä ja vieraanvaraisia, mutta myönnän että olen ollut kateellinen siitä jo pidempään, että he näyttävät olevan niin läheisissä väleissä poikani ja miniän kanssa. Tiedän, että se suhde on erilainen kun asuvat niin kaukana ja näkevät harvemmin, mutta tuntuuhan se oudolle minusta kun poika ja miniä kävi maksimissaan pari kertaa kuussa kylässä minun luona ja tietysti harvemmin tytön vanhemmilla, mutta kun kävivät kylässä niin viipyivät aina vähintään viikon. Viime kesänäkin olivat kylässä miltei neljä viikkoa. Pojalta kahdenkesken kysyin, että eikö se tunnu oudolta olla vieraiden nurkissa niin kauan, edes hiukan kiusaannuttavalta, poika ihmetteli kysymystäni ja sanoi, että mitä vieraita he ovat hänelle. Tiedän, että pitäisi olla iloinen että poika on saanut uuden perheen, mutta kyllähän se satuttaa ja satutti jo aiemmin, että tytön perhe on niin läheinen ja tärkeä heille. Siellä voitais viipyä kuukausi kerrallaan ja mun luona käydään vain pikaisesti. Tytön vanhemmille tuotiin aina lahjoja ja tuliaisia kun tultiin kylään, mulle korkeintaan kahvipaketti.Tiedän, että lapsellista miettiä tällaisia, mutta sanonpa vaan tänne ääneen, kun taas suuttuttaa,
Kyllä mä tarttisin apua varmaan, olen päättänyt sitä hakeakin!
Tytön äiti jo hehkutti facebookissa sitä. että on tuleva mummi. Kirjoitin hälle viestillä onnittelut toiselta mummilta ja kyselin kuulumisia. Mitään vastausta en saanut. Tuntuu pahalta, että hekin näköjään katkaisivat välit minuun. Minun mielestä olisi reilua kuulla kummankin osapuolen selitykset ennen kuin välejä katkaisee, ehkä hänkin äitinä ymmärtäisi?
ap
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 17:11"]
Kamalaa, kuinka moni on sitä mieltä että on hyvä jos ap:n poika ja miniä eivät anna koskaan anteeksi. Kyllä, ap teki todella väärin, mutta hän sentään katuu puheitaan ja tiedostaa ajatustensa olevan väärin. Ja jos hän vielä hakee itselleen ammattiapua, niin kyllähän se osoittaa todellista katumusta. En sano, että pojan ja miniän pitäisi antaa välittömästi anteeksi ja pyyhkäistä koko juttu mielestä, mutta olisi todella kohtuutonta katkaista välit kokonaan. Ihan sitä tulevaa lastakin ajatellen.
[/quote]
Jaa, niinkö olet lukenut?
Minä olen tässä massiivisessa ketjussa nähnyt ehkä pari kommenttia, jossa on jotain tuon suuntaista saatettu sanoa, että toivottavasti välit ovat lopullisesti poikki ja pariskunta ei koskaan anna anteeksi. Suurimmassa osassa viestejä on tyydytty kertomaan oma mielipide ap:n käytöksestä ja kerrottu, mitä siitä todennäköisesti seuraa. On tulkittu käytöstä ja annettu paljon hyviä vinkkejä. Kaikesta huolimatta.
Sinä itse muuten lähdit tuomitsemaan poikaa ja miniää kohtuuttomiksi, jos eivät suostu enää mummon kanssa olemaan tekemisissä. Tai jos lapsenlapseen välejä ei synny ap:n OMAN käytöksen vuoksi.
Anteeksianto ja välien korjaantuminen ovat muuten kaksi eri asiaa. Voisin minäkin antaa anteeksi ikävästi käyttäytyneelle ihmiselle, mutta se ei itsessään tarkottaisi sitä, että välttämättä suostuisin koskaan olemaan missään tekemisissä. Jos tyypistä todennäköisesti olisi haittaa jatkossakin, miksi ottaisin moista riesaa omaan ja perheeni elämään? Tietysti jos jostain hyvästä syystä johtuen uskoisin, että toinen on oikeasti muuttunut, voisin antaa tilaisuuden. Mutta se ei olisi paluu entiseen. Jos luottamus vielä rikottaisiin, niin se olisi samantien elämästä ulos niska-persotteella niin että heilahtaa.
Tämän kerron siksi, että jos pariskunta antaa joskus vielä ap:lle tilaisuuden, niin älä herrantähden mokaa. Pinna on siinä vaiheessa erittäin lyhyt ja sinun pitää olla sisäistänyt oma asemasi. Älä lähde lipsumaan. Jos huomaat itsessäsi asenneongelmia poikaasi ja miniääsi kohtaan, ota ne tunteet käsittelyyn ennen kuin muut niitä näkevät. Palaa siis heidän elämäänsä aikaisintaan silloin, kun olet oikeasti muuttunut, eikä tämä nyt tapahtunut voisi enää mitenkään toistua.