Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun puoliso on aivan mahdoton, mistään ei voi neuvotella!
24.11.2020 |
Hajoaa pää :(
Toivoisin asiallista keskustelua, ilman syyttelyä (sitä saan jo reaalielämässäkin).
Täällä oli ketju, jota luin illalla. Pitkästä suhteesta eron ottaneet tms, jossa kerrottiin montako vuotta ikävä kesti jne. Osa kertoi että katuu eroa.
Minulla ei yksinkertaisesti riitä edes ajatus eroon. En jaksa.
Mutta asiaan.
Puoliso kääntää syyttävän sormen aina muihin. Mikään ei ole hänen syytä, kaikelle on aina hyvä selitys.
Heijastaa kai omat negat muihin?
Jos juhlapäivänä hän unohtaa tai yleensä ei viitsi muistaa. Niin keskustelu menee siihen pisteeseen, että hän alkaa osoittaa minua: mitäs sinä teit? Miten sinä näit vaivaa päivän eteen?!
Sitten tyhmänä luettelen (mitä olen tehnyt), hän lyttää ja nollaa kaiken, eihän tuo ollut mitään, lahjakin oli huono!?
Kaikelle löytyy aina hyvä selitys. Voi haukkua minut ihan lyttyyn.
Tottakai tähän kuuluu vielä sekin, jos tilanne olisikin toisinpäin, niin hän ei hyväksyisi minulta yhtään "huonoa" käytöstä :(
Sitten kun joku toinen kehuu minua hänelle, miten kiva puoliso sinulle on jne. Niin hän kotiin tultua osoittaa minulle hellyyttä ja puhuu kauniisti. Mietin, että mitä ihmettä? Tällaistako olisi, jos puoliso olisi aina kiltti?
Ilmeisesti hän pitää minua itsestäänselvyytenä? Miten saada hänet ymmärtämään, että hänenkin käytöksessä voi olla vikaa?? Jostain lapsuudesta epäilen käytöksen kumpuavan? Sadistinen appiukko pieksänyt hänet lapsena (emme ole tekemisissä, yritti lapsenlapsia komentaa samaantyyliin, siihen mies osasi puuttua).
Kaikki menee siis niinkauan kivasti, kun hän määrää ja saa tehdä mitä haluaa (vaikka siitä olisi mieliharmia minulle). Kun pyydän ottamaan minutkin huomioon, niin alkaa tuo käytös!
Hän toteuttaa omia juttujaan, minulle ei suo samaa?
Hän menee kavereiden kanssa viikon reissuille, sopi se minulle tai ei.
Minä jos lähden, tiedän ettei hän tekisi kotona mitään silläaikaa (kostaisi siten).
Kun kirjoitan tätä, en meinaa uskoa, että tämä on edes totta??
Koska, tilanteen ollessa normaali, mies osaa kyllä olla kiva huomaavainen jne... Kunnes taas ...???
Kommentit (44)
Itse pysyin viitisentoista vuotta suhteessa, josta sisimmässäni tiesin, ettei se ole hyvä ja toimiva. Oli paljon riitoja, syyttelyä, epäilyä ja tilapäisiä erojakin. Mutta kerta toisensa jälkeen ajattelin, että "kun hänessä on niitä hyviäkin puolia, jos se vaan haluaa olla hyvä". Ja pysyin ja kärsin. Luojan kiitos lopulta tuli sellainen tapahtuma, joka 'pakotti' minut lähtemään. Enpä ole katunut, vaan sen sijaan ihmetellyt monta kertaa, että "ai, elämä voi olla tällaistakin". Nyt uudessa, loistavassa suhteessa. M yli50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jukolauta ymmärrä tätä logiikkaa. Valitaan puolisoksi henkilö, joka aiheuttaa tuskaa niin paljon, että siitä jaksaa kirjoittaa pitkän esseen nettipalstalle. Ja samaan hengenvetoon todetaan "Minulla ei yksinkertaisesti riitä edes ajatus eroon".
Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa. A) eroatte B) pidät suusi kiinni, painat leuan rintaan ja jatkat kohti uusia pettymyksiä. Ihan oma valintasi.
En tiedä AP:n tapauksessa, mutta itselläni kesti monta vuotta kerätä voimat eroon kun ensin oli vuosia poljettu maton alle ja viety oma tahto vaimon toimesta.
M39
Kiitos kommentistasi. Näin juuri täälläkin.
Alkuun nuorena ajatteli, että kyllä se siitä "kasvaa". Sitten siihen tottui ja tuli "sokeaksi". Nyt kun alkaa huomata, että hei ei tällainen ole reilua, niin iskee epätodellinen olo? "Jos minä sittenkin suurentelen asiaa omassa päässäni...?"
Ahdistaa, kun kuitenkaan ei haluaisi erota? Mies osaa olla ihana halutessaan.
ap
ps, lainatulle kommentoijalle: Minä valitsin sitoutua loppuiäkseni rakastamaani mieheen, sitouduin siihen, että teen toiselle, niinkuin toivoisin itselleni tehtävän.
En ymmärrä typeriä ihmisiä. En ymmärrä miksi jotkut haluavat hakata päätään seinään ja sitten viitsivät vielä valittaa asiasta.
Sitoudu sitten siihen mieheesi loppuiäksesi, mutta lopeta se ruikuttaminen!
Vierailija kirjoitti:
En halua erota koska puoliso mahdollistaa ison ihanan kodin,matkat, yms.
Niinpä, kulissit kulissit... Niillä mennään, kun kanttia ei ole.
Se tuttu vankila nähdään parempana kuin tuntematon vapaus.
Näin meillä homo sapienseilla laumassamme usein on.
Vähän sama vika; puoliso kääntää asiat päälaelleen. Tosin ei meillä mistään juhlapäivistä riidellä mutta aina jos kehtaan huomauttaa tai puhua vähänkään epämukavasti, asia kääntyy niin päin että oikeastaan se vika onkin minussa. Olen tosin alkanut oppia sen manipulaatiokaavan, enkä luiskahdakaan enää siihen muottiin, mitä puoliso minulle tarjoaa, vaan pysyn asiassa. Hänellä kyllä sitten äkkiä loppuu argumentit, ja keskustelu tyssää siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en aina ymmärrä tätä valitusta. Niin ihmistä kohdellaan kuin hän ANTAA itseään kohdella. Meillä ei ole taikasauvaa millä saisi mystisesti aloituksen miehen muuttumaan. Vain SINÄ voit asiat muuttaa. Joten TEE asialle jotain tai lopeta valitus.
Syyllistäminen, halventaminen, vähättely ovat henkistä väkivaltaa. Ei tuossa tarvitse kahta kertaa miettiä, joko tyypin tavarat tai omat tavarat kasaan ja eri suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
En jukolauta ymmärrä tätä logiikkaa. Valitaan puolisoksi henkilö, joka aiheuttaa tuskaa niin paljon, että siitä jaksaa kirjoittaa pitkän esseen nettipalstalle. Ja samaan hengenvetoon todetaan "Minulla ei yksinkertaisesti riitä edes ajatus eroon".
Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa. A) eroatte B) pidät suusi kiinni, painat leuan rintaan ja jatkat kohti uusia pettymyksiä. Ihan oma valintasi.
Tälläkin palstalla on monesti todettu, että ei se puoliso välttämättä ole sillä valintahetkellä käyttäytynyt noin. Jos olisikin, olisi jäänyt rannalle ruikuttamaan.
Ap:n miehessä on paljon samaa , kuin omassa miehessäni. Hän ei todellakaan käyttäytynyt noin nuorena ja paheksui omaa isäänsä, joka käyttäytyi juuri noin. Oli aina oikeassa ja hänelle ei sanottu vastaan.
Mutta nyt vanhemmiten mies onkin itse muutunut ihan samanlaiseksi, kuin mitä isänsä oli aikanaan.
Aikani annoin miehen hyppiä nelälleni ja yleensä vain olin hiljaa, enkä puolustanut itseäni, koska se oli turhaa. Sanon myöskin suoraan, että lapset kärsii, jos joku on koko ajan haastamassa riitaa, kuten mies tekee.
Mies rakastaa lapsiaan ja yleensä pitääkin sitten mölyt mahassaan. Ei halua pahoittaa jälkikasvun mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jukolauta ymmärrä tätä logiikkaa. Valitaan puolisoksi henkilö, joka aiheuttaa tuskaa niin paljon, että siitä jaksaa kirjoittaa pitkän esseen nettipalstalle. Ja samaan hengenvetoon todetaan "Minulla ei yksinkertaisesti riitä edes ajatus eroon".
Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa. A) eroatte B) pidät suusi kiinni, painat leuan rintaan ja jatkat kohti uusia pettymyksiä. Ihan oma valintasi.
Tälläkin palstalla on monesti todettu, että ei se puoliso välttämättä ole sillä valintahetkellä käyttäytynyt noin. Jos olisikin, olisi jäänyt rannalle ruikuttamaan.
Ap:n miehessä on paljon samaa , kuin omassa miehessäni. Hän ei todellakaan käyttäytynyt noin nuorena ja paheksui omaa isäänsä, joka käyttäytyi juuri noin. Oli aina oikeassa ja hänelle ei sanottu vastaan.
Mutta nyt vanhemmiten mies onkin itse muutunut ihan samanlaiseksi, kuin mitä isänsä oli aikanaan.
Aikani annoin miehen hyppiä nelälleni ja yleensä vain olin hiljaa, enkä puolustanut itseäni, koska se oli turhaa. Sanon myöskin suoraan, että lapset kärsii, jos joku on koko ajan haastamassa riitaa, kuten mies tekee.
Mies rakastaa lapsiaan ja yleensä pitääkin sitten mölyt mahassaan. Ei halua pahoittaa jälkikasvun mieltä.
Jahas nyt jäi kokonainen lause pois välistä.
Siis sanon miehelle suoraan, että hän muistuttaa isäänsä, joka käyttäytyi juuri noin ja mies itsekin piti isänsä käytöstä huonona. Mies yleensä siitä huomaa muuttaa käytöstään.
Ap pitää kerrankin käyttäytyä samalla tavalla kuin miehensä ja sanoa sitten, että tältä se sinun kommunikointi kuulostaa. Onko kivaa????
Tuollainen käytös ei lopu jos vain koko ajan antaa miehelle periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama vika; puoliso kääntää asiat päälaelleen. Tosin ei meillä mistään juhlapäivistä riidellä mutta aina jos kehtaan huomauttaa tai puhua vähänkään epämukavasti, asia kääntyy niin päin että oikeastaan se vika onkin minussa. Olen tosin alkanut oppia sen manipulaatiokaavan, enkä luiskahdakaan enää siihen muottiin, mitä puoliso minulle tarjoaa, vaan pysyn asiassa. Hänellä kyllä sitten äkkiä loppuu argumentit, ja keskustelu tyssää siihen.
Teillä on varmaan tosi ihana arki. Pelkkää hymyä, hyvää tuulta, naurua, laulua ja ihanaa yhteenkuuluvaisuuden oloa! Niin kuin ap:llakin. Sitä arkea on sitten mukava vanhana muistella ja yhdessä vierekkäin kiikkustuolissa hymyillä.
Kannattaa jatkaa siis valitsemallanne tiellä. Tie on aika pitkälti sen näköinen kuin itse haluaa. Te halusitte tuon näköisen tien, ei auta valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap katosi.
Sai turpaansa varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jukolauta ymmärrä tätä logiikkaa. Valitaan puolisoksi henkilö, joka aiheuttaa tuskaa niin paljon, että siitä jaksaa kirjoittaa pitkän esseen nettipalstalle. Ja samaan hengenvetoon todetaan "Minulla ei yksinkertaisesti riitä edes ajatus eroon".
Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa. A) eroatte B) pidät suusi kiinni, painat leuan rintaan ja jatkat kohti uusia pettymyksiä. Ihan oma valintasi.
En tiedä AP:n tapauksessa, mutta itselläni kesti monta vuotta kerätä voimat eroon kun ensin oli vuosia poljettu maton alle ja viety oma tahto vaimon toimesta.
M39
Kiitos kommentistasi. Näin juuri täälläkin.
Alkuun nuorena ajatteli, että kyllä se siitä "kasvaa". Sitten siihen tottui ja tuli "sokeaksi". Nyt kun alkaa huomata, että hei ei tällainen ole reilua, niin iskee epätodellinen olo? "Jos minä sittenkin suurentelen asiaa omassa päässäni...?"
Ahdistaa, kun kuitenkaan ei haluaisi erota? Mies osaa olla ihana halutessaan.
ap
ps, lainatulle kommentoijalle: Minä valitsin sitoutua loppuiäkseni rakastamaani mieheen, sitouduin siihen, että teen toiselle, niinkuin toivoisin itselleni tehtävän.
Minkälainen mies on, kun on ihana? Kuinka vanhoja olette, kuinka kauan olette olleet yhdessä ja on lapsia?
Miten mies kuivailisi sinua ja parisuhdettanne?
Minkälainen taloudellinen tilanne teillä on ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä just narsistilta. Tuossa suhteessa kun jatkat, susta ei ole kohta mitään jäljellä. Oletko läheisriippuva? Sinuna ottaisin ja lähtisin nopeasti.
Tyypillinen känttyräukko. Tuollainen käytös pahenee kun ukko vanhenee. Hyi!
Kuulostaa, että AP olet läheisriippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Ap katosi.
Vastaukset eivät miellyttäneet. Useammat kyseenalaistivat ap:n järkevyyden ja aikuisuuden, eikä se ollut sitä mitä ap halusi. Toki provot ovat aina hetken lentoja ja tämän viritelmän lentoja oli aika kiikkuvaa alusta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että AP olet läheisriippuvainen.
Ap:lla on myös toinen vakava ongelma, se että hän ei enää keksi mitään hienoja ideoita uusiin mielensä minä pahoitin -tarinoihinsa. Ideat junnaavat aina vaan paikoillaan ja se on tylsää.
AP, oletko kokeillut tukkapöllyä?
Alue: Aihe vapaa
Ap katosi, sattuiko jotain?