Lue keskustelun säännöt.
Etätyöpalaverit ja kamera
23.11.2020 |
Introvertille oli unelma, kun siirryttiin etätyöhön ja ei tarvinnut koko ajan leikkiä ylisosiaalista. Nyt monet meuhkaa siitä, että etäkokouksissa täytyy pitää kamerat päällä. Eikö kukaan mieti sitä, että kaikki ei viihdy linssin edessä, vaan joillekin videolla jatkuvasti olo on tosi stressaavaa.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kamera päällä olet vain ääni jossain, et välttämättä enää edes henkilö vähennät olemuksesi puhtaasti resurssiksi johon ei yhdistetä mitään humaaneja ominaisuuksia. Ihminen on visuaalinen olento, jos vastapuolta ei miellä henkilöksi niin sinulle voi puhua paljon rumemmin (kysy vaikka puhelinmyyjiltä). Koita sitten rakentaa tiimihenkeä kun et näe reaktioita siihen mitä sanot.
Jospa vain puhuttaisiin palavereissa sitä asiaa, eikä mitään ihmissuhdedraamaa tarvi vääntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettehan te töissäkin palavereissa ”näkyvillä”, joten mitä eroa siinä on, jos etäpalaverissa on kamera päällä?
Kotirauha. Eri assii jos palaveriin osallistuu työpaikalta.
Saahan sen taustan sumennettua, ettei koti näy, ainakin teamsissa saa.
Microsoft kyttää silti.
Sulla on kovat luulot omasta kiinnostavuudestasi.
Se on massavalvontaa. Ei siinä tarvitse olla kiinnostava henkilö kun valvotaan massoja. Sieltä voidaan poimia niitä kiinnostavia jos tekoäly havaitsee jotain.
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa taustakuva jos ette halua näyttää kotejanne - mutta näyttäkää naamanne. Niille alkukirjaimella varusteluille ympyröille on aivan sietämätöntä puhua.
Mulla on taas toisin päin. Kun on alkukirjaimella varustettu ympyrä keskityn kuuntelemaan puhetta tai katsomaan esitystä. Kun on kuva päällä, keskityn katsomaan kuvassa näkyvää toisen liian isoa nenää, taustalla näkyvää taulua, omituista kuvakulmaa, toisen outoja eleitä yms. Esim. toisen nenä tai eleet ei kiinnittäisi mun huomiota kasvotusten tapaamisessa, mutta virtuaalikokouksessa niihin kiinnittää huomiota. Johtuu varmaan siitä, kun kuvassa ne tulee liian lähelle.
Meillä etäpalaverit ovat useimmiten ilman kameraa. Kun siihen tottuu, niin on jopa häirtsevää, jos joku sattuu pitämään kameraa päällä, koska silloin ajatukset irtoavat asiasta henkilön seuraamiseen.
Käytän läppärin näppäimistöä ja takana isompi näyttö. Kamera osoittaisi jonnekin alaviistoon. Sitäpaitsi läppäristä tulee sammakkoperspektiivi, varsinkin kun pöytä on alempana kuin töissä. Ja kaiken huippu näkyis taustalla mies, joka tekee töitä samassa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole koskaan kamera päällä.
En mä ainakaan työkavereita unohda niin nopeasti, että mieltäisin työkaverit pelkäksi resurssiksi. Enkä kyllä muutenkaan miellä muita ihmisiä resurssiksi. Kertooko toi resurssinäkemys kuitenkin enemmän sun omasta ihmiskäsityksestä?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kamera päällä olet vain ääni jossain, et välttämättä enää edes henkilö vähennät olemuksesi puhtaasti resurssiksi johon ei yhdistetä mitään humaaneja ominaisuuksia. Ihminen on visuaalinen olento, jos vastapuolta ei miellä henkilöksi niin sinulle voi puhua paljon rumemmin (kysy vaikka puhelinmyyjiltä). Koita sitten rakentaa tiimihenkeä kun et näe reaktioita siihen mitä sanot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä kameraa jaksa pitää päällä, kun tulee kuiteski syötyä samalla, käytyä paskalla, räplättyä puhelinta, vaimo saattaa ottaa poskeen ja kaikkee semmosta. Ei oo kiva, et työkaverit tietää.
Mä aina jännitän toisten puolesta, kun joku pitää kameraa päällä, että huomaako se itse vai onko vahingossa päällä, jos tekee jotain minkä ei pitäiskään näkyä. Kun kaikki ei osaa käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kamera päällä olet vain ääni jossain, et välttämättä enää edes henkilö vähennät olemuksesi puhtaasti resurssiksi johon ei yhdistetä mitään humaaneja ominaisuuksia. Ihminen on visuaalinen olento, jos vastapuolta ei miellä henkilöksi niin sinulle voi puhua paljon rumemmin (kysy vaikka puhelinmyyjiltä). Koita sitten rakentaa tiimihenkeä kun et näe reaktioita siihen mitä sanot.
Jospa vain puhuttaisiin palavereissa sitä asiaa, eikä mitään ihmissuhdedraamaa tarvi vääntää.
Jos yli 50% työajasta kuluu erilaisissa palavereissa niin kyllä sitä tulee juteltua asian vierestäkin aluksi. Normaalia sosiaalista käytöstä. Jos kaikki olisivat aina asialinjalla kaiken aikaa, olisi maailman tylsin firma kyseessä ja palaverit olisivat hyvinkin tylyjä. Pienillä sosiaalisilla teoilla saadaan paljon parempi ja tuottavampi tiimi kun mitä puhtaan ammatillisilla lähestymisellä toimiva ihmisjoukko kykenee tekemään.
Laitan kameran päälle ja kun ensimmäinen avaa mikrofoninsa, katkaisen yhteyden. Tätä teen niin pitkään, että tajuavat, että meillä ei netti pelitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut paljon etäkokouksia kronan aikaan. Virallisen kokouksen alussa nimenhuudossa pitää näyttää kameralle naamansa ja vakuuttaa, että tilassa ei ole ulkopuolisia henkilöitä kuuntelemassa kokousta. Sen jälkeen kameran saa avata uudelleen vain oman puheenvuoronsa ajaksi, jos itse haluaa.
Me ollaan sovittu että virallisissa palsuissa ei tarvitse pitää, mutta näissä "virtuaalikahveissa" jne muussa pidetään. Ei niissä ole mitään pointtia jos ei pysty reagoimaan mitenkään ihmistene eleisiin ja ilmeisiin tai kuulu jotain hälinää taustalta. Ymmärrän kyllä että av-mami stereotypia ei tällaiseen hömpötykseen osallistu koska vihaa työkavereitaan, mutta me normaalit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ruvettiin käyttämään viikkopalaverissa kameraa, kun ämmät valitti, että on se ihan kamalaa, kun ei ketään enää töissä näe ja yksin kotona etätyössä saa luurit korvilla olla. Porukan pelleilijä sanoi, että no laitetaan kamerat päälle, niin sittenpä nähdään...
Nykyään perjantaipalaveri on viikon piristys, kun päällä on pieni kilpailu siitä, kenellä on kamalin/ihanin taustakuva. Äijät laittaa propellihattuja, viikinkikypäriä ym. pöhköä. Aivan mahtavaa! Toki porukassa on yksi mököttäjä, jonka kamera pysyy kiinni, mutta se on hänen valintansa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ruvettiin käyttämään viikkopalaverissa kameraa, kun ämmät valitti, että on se ihan kamalaa, kun ei ketään enää töissä näe ja yksin kotona etätyössä saa luurit korvilla olla. Porukan pelleilijä sanoi, että no laitetaan kamerat päälle, niin sittenpä nähdään...
Nykyään perjantaipalaveri on viikon piristys, kun päällä on pieni kilpailu siitä, kenellä on kamalin/ihanin taustakuva. Äijät laittaa propellihattuja, viikinkikypäriä ym. pöhköä. Aivan mahtavaa! Toki porukassa on yksi mököttäjä, jonka kamera pysyy kiinni, mutta se on hänen valintansa.
Mahtavaa :) Pitääpä aloittaa itsekkin tuollainen trendi. Taustalle vaikka joku pieni huomaamaton vihje ettei tämä nyt niin vakavaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ruvettiin käyttämään viikkopalaverissa kameraa, kun ämmät valitti, että on se ihan kamalaa, kun ei ketään enää töissä näe ja yksin kotona etätyössä saa luurit korvilla olla. Porukan pelleilijä sanoi, että no laitetaan kamerat päälle, niin sittenpä nähdään...
Nykyään perjantaipalaveri on viikon piristys, kun päällä on pieni kilpailu siitä, kenellä on kamalin/ihanin taustakuva. Äijät laittaa propellihattuja, viikinkikypäriä ym. pöhköä. Aivan mahtavaa! Toki porukassa on yksi mököttäjä, jonka kamera pysyy kiinni, mutta se on hänen valintansa.
Tämä ämmä haluaa hoitaa vain työasiat eikä pelleillä seurankipeänä työaikana. Onnelsi meillä on kamera- ja mikkikielto, jos ei mitään asiaa.
Nykyään perjantaipalaveri on viikon piristys, kun päällä on pieni kilpailu siitä, kenellä on kamalin/ihanin taustakuva. Äijät laittaa propellihattuja, viikinkikypäriä ym. pöhköä. Aivan mahtavaa! Toki porukassa on yksi mököttäjä, jonka kamera pysyy kiinni, mutta se on hänen valintansa.
Oot vissiin töissä päiväkodissa?
Meillä it-alalla pomot ylempää viestii että kamerat päälle, mutta kukaan ei koskaan pidä, ei edes lähiesimiehet kuten projektinvetäjät.
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan työkavereita unohda niin nopeasti, että mieltäisin työkaverit pelkäksi resurssiksi. Enkä kyllä muutenkaan miellä muita ihmisiä resurssiksi. Kertooko toi resurssinäkemys kuitenkin enemmän sun omasta ihmiskäsityksestä?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kamera päällä olet vain ääni jossain, et välttämättä enää edes henkilö vähennät olemuksesi puhtaasti resurssiksi johon ei yhdistetä mitään humaaneja ominaisuuksia. Ihminen on visuaalinen olento, jos vastapuolta ei miellä henkilöksi niin sinulle voi puhua paljon rumemmin (kysy vaikka puhelinmyyjiltä). Koita sitten rakentaa tiimihenkeä kun et näe reaktioita siihen mitä sanot.
Jos et koskaan näe työkavereita ja pahimmillaan puhutte vain asiaa kokouksissa niin onko mahdollista kutsua heitä työkavereiksi? Vai oletteko vain ihmisiä jotka ovat töissä samassa firmassa tai projektissa? Oletteko tiimi vai ryhmä ihmisiä?
Meillä on maailmanlaajuinen tiimi ja videopalaverit on ainoa paikka jossa tiimiläisiä yleensä näkee (paitsi kerran kaksi vuodessa), joten visuaaliset vinkit (ilmeet ja eleet) on hyvin tärkeitä suhteiden luonnissa ja ylläpidossa.
Lyhyellä ajalla ja ihmisten kanssa joita näkee muutenkin kamera ei ole tärkeä mutta pitkäaikaisessa yhteydenpidossa se on hyvin tärkeä elementti.
Onnistuu yhteydenpito asioista vaikka IRC:lläkin (sitäkin on tehty ja tehdään yhä nykyisin mm slackilla) joten puhelukin on puhtaassa tiedonvälityksessä yliarvostettua. Ääni ja eteenkin kuva tuovat hyvin paljon extraa tiedonvälitykseen ja humanisoi keskustelukumppanin.
Sanottakoon vielä, firmat kuluttavat paljon rahaa siihen että ihmiset tapaavat esim kick-offit, messut, asiakasvierailut, yms. tämän pääasiallinen idea on että saadaan henkilökohtaisia suhteita rakennettua.
Meillä suurin osa ei pidä kameraa päällä. Vain HR ja pääkonttorin pöhisijät pitävät. Oma esimieheni yritti tämän korona-ajan alussa saada tiimiään pitämään kamerat päällä, mutta ei saanut meitä innostettua :) minä osallistuin aiemminkin suureen osaan palavereista etänä, joten olin jo tottunut siihen, ettei muita näe. Joskus kyllä laitan kameran päälle, jos vaikka esittäydyn uusille ihmisille, mutta muuten mieluiten piilotan sojottavan tukkani ja sen, että kääriydyn vilttiin. Ja kyllähän se joskus saa yhteyden tosiaan pätkimään.