Luitteko Hesarin jutun masentuneesta lapsesta

Noi kädettömät terapeutit on niin totta. Yksi tuttu äiti ei oo koko äitiyden aikana saanut pakettia toimimaan, mutta pulputtaa nyt, miten alkaa yrittäjäksi ja elämänyapavalmentajaksi.

Hänellä on koko ajan itsellä elämänhallintaongelmia, pieniä ja suuria. Ja elämä koko ajan sekaisin.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 22:21"]

Surullinen juttu, ja kertomalla asiasta vanhemmat haluavat varmastikin herättää tietoisuutta lasten masennuksesta ja siten ehkä auttaa muita samanlaisessa tilanteessa olevia. Silti mulle tulee väkisinkin mieleen, että onko moraalisesti oikein kertoa noin julkisesti toisen ihmisen (eli Veetin) psyykkisistä ongelmista? Veeti toivottavasti paranee vielä masennuksestaan, mutta tuo artikkeli saattaa löytyä netistä vielä siinä vaiheessa, kun Veeti esimerkiksi hakee töitä.

Oli miten oli, niin toivon perheelle kaikkea hyvää.

[/quote]

Minuakin vähän ihmetyttää, että onko lapsen hoitohistoriasta/psyykkisistä ongelmista oikein kertoa netissä lapsen oikealla nimellä, eikö lapsella ole mitään yksityisyydensuojaa? Eikö olisi edes nimiä voinut muuttaa artikkeliin? Mietin vain, että miltä mahtaisi lapsesta tuntua nuorena kun vanhemmat ovat kertoilleet lapsen käytöstä ja sairauksia julkisesti?

Voihan olla, että tosiaan tämän perheen voimavarat ovat alkaneet ymmärrettävästi ehtyä lasten sairastamisen vuoksi ja sitten kun toisetkin lapset ovat oireilleet, on vanhemmatkin sairastuneet koska kuormitusta vain liikaa. Voin vain kuvitella kuinka raskasta tuollainen elämä on ollut. Mutta toisaalta tuntuu, että olisiko jossain vaiheessa ollut mahdollista valita paremmin? Toki jälkiviisastelu ei kannata, mutta tulee mieleeni että onko lasten kohtaamisessa ja kohtelussa ollut "puutteita", jos oireilua ei ole huomattu tai ei ole haettu apua? Eikö vanhemmat olisi saaneet tyttärelle apua aikaisemmin, tai voineet hakea itselleen apua jo aiemmin? Ehkä jos vanhemmat olisivat jaksaneet, olisivat lapsetkin voineet jäädä sairastumatta. Mutta tottakai masennus voi tulla tuosta vain ja en siis tarkoita syyllistää vanhempia siitä etteivät ole jaksaneet, mutta että ehkä jos ongelmiin olisi paneuduttu jo ajoissa, olisi joltain saattanut voida välttyä. Lähinnä koska nuo lasten psyykkiset oireilut ovat alkaneet jo noin lähekkäin, niin tokihan siinä osansa on perheen kuormittavalla tilanteella varsinkin.

Jotenkin artikkelista saa kuvan, että kun lapsi sairastuu niin koko perhe sairastuu. Toki se vie voimia ja heijastuu perheeseenkin, mutta minusta tuossa on jotenkin leimattu lapsi. Mielestäni voisi olla ehkä niinkin että lapsen masentumiseen on syy kotioloissa, eli kun vanhemmat (asia X) niin lapsikin sairastuu. Mutta eihän toki aina lapsen masentuminen johdu kotioloista, tuli vain mieleeni kun kerran perheessä yksi lapsi masentunut, toinen odottaa diagnoosia ja vanhemmat sairastuneita. Että ehkä lapsien sairastumiseen ovat ne kotiolot vaikuttaneet, eli ehkä vanhemmat eivät ole jaksaneet huomioida tai käsitellä lasten kanssa pelkoja yms. oikein? Että lapset on tavallaan jätetty ajatusten ja tunteiden kanssa ilman tukea? En tiedä, vaikeita asioita. Toivottavasti perhe tokenee, valonpilkahduksiahan heillä olikin. Synkimmän pimeyden jälkeen paistaa aurinko.