Luitteko Hesarin jutun masentuneesta lapsesta

Jos perheessä kamppaillaan kuolemaa vastaan kuukausia niin johan se olisi ihme jos se ei masennuttaisi. Aikuisten stressi ja kuolemanpelko tuottaa lapsille ja turvattomuutta ja kyllähän pitkiä aikoja äärimmäisessä stressissä olo sairastuttaa vahvatkin ihmiset. Kuolenpelko on se joka sairastuttaa perheen, ei masentunut lapsi tai aikuinen. Masennus on vain seurausta äärimmäisestä tilanteesta, joka koskettaa koko perhettä jo lähtökohtaisesti.

En tajunnut miksei se työtön isä kuskannut niitä lapsia.

Ongelma on se, että yhteiskunnassa ei ole mahdollisuutta saada apua esim. pitkäaikaissairaan sisarukselle ennen kuin se alkaa itse oireilla riittävän pahasti. Kyllä jokainen vanhempi haluaisi saada siinä tilanteessa apua ja tukea, terapiaa ym sekä muille perheen lapsille ja itselle, mutta kun sitä ei yleensä saa vaikka kuinka ruinaa ennen kuin tilanne on todella paha. Siksi tämäkin tilanne on päässyt tähän pisteeseen. Kokemusta on monien tuttujen kautta.

Perheen vanhemmat eivät edes huomanneet esikoisensa masennusta. Saati että olisivat apua olleet hakemassa. Kyllä sen on perhe, joka sairastuttaa lapsen eikä toisinpäin. Kova kohtalo esikoisella kantaa syyllisyyttä tilanteesta. Hänhän jossain vaiheessa lukee tuon Hesarin jutunkin.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 21:11"]

En tajunnut miksei se työtön isä kuskannut niitä lapsia.

[/quote]

Samaa mietin.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 21:08"]

Ai en tiennyt että Hesari on teille jotenkin niin pyhä lehti että sitä pitää suurin piirtein palvoa ja mitään ei saa kritisoida. Repikää vaan perseenne siitä jos mainitsin etten päässyt juttua lukemaan kun oli mielestäni liian kallis. Joo ja entä sitten jos en tiennyt tuota eväste juttua, pitääkö siitäkin vittuilla? Mikä siinä nyt on niin järkyttävää jos sanoin etten saa juttua auki? En kyllä tajua ollenkaan teitä. Luuleeko nro.36 että konettani ei kukaan muu käytä kuin minä? Vittu mitä jeesustelijoita olette. Olen itse masennusta (vakavaa) sairastanut yli kymmenen vuotta. Minua juttu ei itkettänyt kun oli jo tiedossa että tuollaista ja pahempaakin maassamme on ollut jo kauan. Hyvä että joku naiivi ihminen ehkä nyt tajuaa että lapsillakin on tunteet. Ihan pienilläkin. Voikun vielä joku päivä tajuaisitte että jo ihan vauva aikanakin koetut asiat vaikuttavat ihmisen psyykkeeseen..no siihen saattaa mennä vielä aika paljon aikaa.

[/quote]

Tosiaan melko sairaalle kyllä vaikutat....

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 19:31"]

Miksi piti tehdä neljä lasta, jos ei ole rahkeita ensimmäiseenkään? Säälittää nuo sisarukset, ei ole tulossa helppo elämä kenellekään.

[/quote]

Niinno. Eiväthän he ensin masentuneet ja sitten alkaneet hankkia lisää lapsia. Lastentekohan päättyi samalla kun tämä tragedia alkoi. Perheen alamäki alkoi, kun ä heille syntyi kaksoset, joista toinen oli vakavasti sairas pitkä aikaa.

Tuo sairausjakso sai aikaan lumipalloefektin. Perheen poika sairastui masennukseen. Mies joutui työttömäksi. Perheen talous huononi. Vanhemmat alkoivat masentua. Äiti joutui irtisanoutumaan, jotta pystyi viemään lapsia terpioihin useamman kerran viikossa. Näiden asioiden yhteissumma aiheutti perheelle kestämättömän tilanteen.

[/quote]

siis miksi tolle perheelle tarjottu apua jo silloin kun se tyttö oli siellä sairaalassa??

Miksei mies voinut kuskata sitä lasta jos oli lomautettu? ja äiti olisi käynyt töissä...

siis lapsi piirsi tollasia kuvia eikä äidin hälyytyskellot silloin soineet?!

Lässyn lässyn.

Äiti toimintaterapeutti itse, eikä tuon vertaa tajua!

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 21:08"]

Ai en tiennyt että Hesari on teille jotenkin niin pyhä lehti että sitä pitää suurin piirtein palvoa ja mitään ei saa kritisoida. Repikää vaan perseenne siitä jos mainitsin etten päässyt juttua lukemaan kun oli mielestäni liian kallis. Joo ja entä sitten jos en tiennyt tuota eväste juttua, pitääkö siitäkin vittuilla? Mikä siinä nyt on niin järkyttävää jos sanoin etten saa juttua auki? En kyllä tajua ollenkaan teitä. Luuleeko nro.36 että konettani ei kukaan muu käytä kuin minä? Vittu mitä jeesustelijoita olette. Olen itse masennusta (vakavaa) sairastanut yli kymmenen vuotta. Minua juttu ei itkettänyt kun oli jo tiedossa että tuollaista ja pahempaakin maassamme on ollut jo kauan. Hyvä että joku naiivi ihminen ehkä nyt tajuaa että lapsillakin on tunteet. Ihan pienilläkin. Voikun vielä joku päivä tajuaisitte että jo ihan vauva aikanakin koetut asiat vaikuttavat ihmisen psyykkeeseen..no siihen saattaa mennä vielä aika paljon aikaa.

[/quote]

Ton lukurajoituksen voi helposti kiertää IE:ssä valitsemalla Tools-valikosta InPrivate Browsing, tai vastaava suomeksi...

Eiks tämä tapaus ole ollut Meidän Perhe -lehdessä jokunen vuosi sitten?

Nykyajan vanhemmat... Itse eivät handlanneet tilannetta ja hakeneet ajoissa apua. Elelevät nyt yhteiskunnan varoilla...

Surullinen juttu, ja kertomalla asiasta vanhemmat haluavat varmastikin herättää tietoisuutta lasten masennuksesta ja siten ehkä auttaa muita samanlaisessa tilanteessa olevia. Silti mulle tulee väkisinkin mieleen, että onko moraalisesti oikein kertoa noin julkisesti toisen ihmisen (eli Veetin) psyykkisistä ongelmista? Veeti toivottavasti paranee vielä masennuksestaan, mutta tuo artikkeli saattaa löytyä netistä vielä siinä vaiheessa, kun Veeti esimerkiksi hakee töitä.

Oli miten oli, niin toivon perheelle kaikkea hyvää.

Äitihän kertoi että lapsi oli koko ajan iloinen ja reipas, mistä sen vanhemman olisi pitänyt huomata että jotain on vialla a kun päähuomio oli sairaissa lapsissa. Mun lapsuudenkodissa oli se tilanne että vanhemmat oli tosi stressaantuneita ja äiti luulee vieläkin että me oltiin iloisia lapsia. Mutta kyllä minun sisällä ainakin oli kärsivä osa. Pärjäsin lapsena loistavasti mutta aikuiselämä on ollut yhtä masennuksen kanssa taistelua.

Tumpuloita. Kyllä minä olsiin pitänyt kiinni siitä perheen viimeisestä työpaikasta. Työtön isä ja vaikka palkattu hoitoapu kuskaamaan niihin terapioihin! Ja kyllä ammattilaisen olisi pitänyt tajuta tehdä perheestä ls-ilmoitus. Enkä usko pätkääkään noihin, että isommista laosista ei muka stressi näkynyt aiemmin. Paskapuhetta.

Ja lehdissä revittely on jo ihan sitten oma juttunsa... En tykkää.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 22:21"]

Surullinen juttu, ja kertomalla asiasta vanhemmat haluavat varmastikin herättää tietoisuutta lasten masennuksesta ja siten ehkä auttaa muita samanlaisessa tilanteessa olevia. Silti mulle tulee väkisinkin mieleen, että onko moraalisesti oikein kertoa noin julkisesti toisen ihmisen (eli Veetin) psyykkisistä ongelmista? Veeti toivottavasti paranee vielä masennuksestaan, mutta tuo artikkeli saattaa löytyä netistä vielä siinä vaiheessa, kun Veeti esimerkiksi hakee töitä.

Oli miten oli, niin toivon perheelle kaikkea hyvää.

[/quote]

Totta. Veetihän on jo nyt noin 11-vuotias. Parin vuoden päästä menee yläkouluun, ja sen ikäisenä lapset varmasti jo osaavat googletella toistensa nimillä.

Minulle jäi jutusta inhottava olo. Vanhemmat ikään kuin hakevat ymmärrystä itselleen, kun lapset masentuvat. OK, ymmärrän, että on rankkaa, mutta enemmän ymmärrystä ja EI stigman kaltaisia diagnooseja tarvitsisivat ne lapset.

Joku sanoi tuolla, että jäi olo, että jotain jäi kertomatta. Sama olo jäi itsellenikin.

Mikä siinä on, että kaikenlaisiksi terapeuteiksi hakeutuvat ne vähiten vanhemmuudesta tajuavat. Tässähän äiti oli toimintaterapeutti. Vertaus on huono, ja pahoittelut etukäteen, mutta eikö Touko Tarkkikin ollut joku musiikkiterapeutti? Hänelläkin oli "vaikea lapsi".

Minusta on ymmärrettävää, että pikkusisaruksen vaikea sairastuminen, pitkä aika sairaalassa fyysisen sairauden johdosta on rankkaa koko perheelle. Mutta on kyvytöntä, kädetöntä vanhemmuutta yrittää hoitaa asia leimaamalla pahaa oloa tuntevalle lapselle diagnoosi ja lääkkeet.

Ja olen ollut itsekin masentunut. Mielestäni diagnoosit eivät kuuluisi kuin hoitavalle taholle pitkäjänteiseen hoitosuhteeseen, eivät kenenkään ulkopuolisen tietoon. Edes potilaalle kertominen ei mielestäni ole välttämätöntä vaan voi vain haitata terapiatyöskentelyä. Sillä se on leima, vaikka sen pitäisi olla vain terapiatyöskentelyn lähtökohtana oleva hypoteesi.

Tulemalla julkisuuteen perheen äiti on tehyt tavallaan koko perheestä ammattisairaita.

Iloinen lapsi,  joka kyseli , että eihän hän kuole ja eihän äiti kuole. Ja soitteli äidilleen minuutin välein tämän ollessa asioilla. Eivätkä vanhemmat huomanneet lapsen hätää.

Kylläpä täällä on sitten viisaita ja täydellesiä vanhempia ja kaiken tietäjiä. Minua juttu ei itkettänyt, koska siinä ei ollut mitään uutta tai yllättävää minulle. Nämä palstalaiset vähän inhottavat ja puistattavat.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 22:34"]

Äitihän kertoi että lapsi oli koko ajan iloinen ja reipas, mistä sen vanhemman olisi pitänyt huomata että jotain on vialla a kun päähuomio oli sairaissa lapsissa. Mun lapsuudenkodissa oli se tilanne että vanhemmat oli tosi stressaantuneita ja äiti luulee vieläkin että me oltiin iloisia lapsia. Mutta kyllä minun sisällä ainakin oli kärsivä osa. Pärjäsin lapsena loistavasti mutta aikuiselämä on ollut yhtä masennuksen kanssa taistelua.

[/quote]

Mä vastasin tuolla aiemmin, ja kerroin oman tarinani keskimmäisestä lapsesta, joka käyttäytyi juuri kuten sinäkin kuvailit, ja kuten tuon hesarin perheen lapset.

Mun mielestäni aikuisen TÄYTYY oikeasti "nähdä" oma lapsensa. Siis täytyy ymmärtää, että perheen vaikeat tilanteet todellakin vaikuttaa lapsiinkin, ja täytyy antaa lapsen tunteille tilaa. 

Todella moni vanhempi ei vaan oikeasti edes halua nähdä sitä lapsen tilannetta, koska oma tilanne on niin vaikea.  Kuten oikeasti musta tuntuu tuo perhe edelleen tekevän niiden kaksosten suhteen. Mikä surettaa minua valtavasti.