Luitteko Hesarin jutun masentuneesta lapsesta
Mitä ajatuksia herätti. Omasta itkusta ei meinannut tulla loppua...
http://www.hs.fi/elama/Lupaatko+%C3%A4iti+etten+kuole/a1395808132191#kommentit
Kommentit (62)
Tuo perheen äiti on kirjoittanut kirjan noiden kaksosten vauva-ajasta. Se toinen vauvahan oli yli vuoden sairaalassa ja molemmilla niistä on muistaakseni jotain kehitysongelmaa.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 19:31"]
Miksi piti tehdä neljä lasta, jos ei ole rahkeita ensimmäiseenkään? Säälittää nuo sisarukset, ei ole tulossa helppo elämä kenellekään.
[/quote]
Niinno. Eiväthän he ensin masentuneet ja sitten alkaneet hankkia lisää lapsia. Lastentekohan päättyi samalla kun tämä tragedia alkoi. Perheen alamäki alkoi, kun ä heille syntyi kaksoset, joista toinen oli vakavasti sairas pitkä aikaa.
Tuo sairausjakso sai aikaan lumipalloefektin. Perheen poika sairastui masennukseen. Mies joutui työttömäksi. Perheen talous huononi. Vanhemmat alkoivat masentua. Äiti joutui irtisanoutumaan, jotta pystyi viemään lapsia terpioihin useamman kerran viikossa. Näiden asioiden yhteissumma aiheutti perheelle kestämättömän tilanteen.
Onkohan aikuisista kumpikaan työssä ollut pitkään aikaan? Mukavasti kuitenkin tatuointeihin oli rahat riittäneet (ajettelin vaan, että kuinkahan paljon riihikuivaa rahaa tämänkin perheen erilaisiin terapioihin ja muihin hoitoihin on mennyt)
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 18:52"]
No kylläpäs vaan vaatii tunnukset. Pitäisi 14,90e maksaa että saisi lukea jutun. En ymmärrä miksi sitä pitää vielä alapeukuttaa.
[/quote]
poista evästeet.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 19:31"]
Miksi piti tehdä neljä lasta, jos ei ole rahkeita ensimmäiseenkään? Säälittää nuo sisarukset, ei ole tulossa helppo elämä kenellekään.
[/quote]
Eh, perheen ongelmathan alkoivat siitä, että kuopuksilla/toisella heistä (en muista) oli vakava sairaus. Siihen asti olivat ihan normaali perhe.
Siinä jutussa mainittu dominoefekti oli kyllä hyvä vertauskuva. Jos perheessä kaikilla on taipumusta masennukseen ja ovat siinä rajalla, yhden sairastuminen voi aiheuttaa muille stressiä siinä määrin, että taas seuraava putoaa sen rajan toiselle puolelle. Lapsistahan sen huomasi siitä, kun menivät piiloon, ettei tarvitsisi kuunnella toisten kohtauksia eli selvästi tilanne vaikutti heihinkin. Olisi varmaankin kannattanut ottaa terapiaan kaikki lapset jo silloin, kun ensimmäinen sairastui, eikä odottaa, milloin hekin ovat sysäytyneet sen rajan yli.
Olisi melenkiintoista saada kartoitus tuon perheen geeniperimästä. Selvää alttiuttahan tuossa on.
Ajattelin jutun luettuani, että onneksi mun esikoinen oli se vakavasti sairas. Hänen kuollessaan muut (seuraavat) lapset oli niin pieniä, että eivät päässeet kauaa kärsimään tilanteesta. Toisinpäin olisi voinut olla tosi paha.
Tunnistan itsestäni tuollaiset oudot pelot, mitä tuon perheen esikoinen koki. Aikuisena sitä vaan pääsee niistä yli tai ohi, kun hakee apua ja tekee töitä.
Erittäin raskas tarina. Kauniisti oli haettu edes pieniä valon pilkahduksia. Veti mielen erittäin haikeaksi. Ei voi kun toivoa valtavasti voimia perheelle, onneksi saavat edes hieman apua tilanteeseen ammattiauttajilta.
Luin jutun aamulla. Se ei mua itkettänyt, mutta järkytti kyllä, hyvin syvältä. Olemme miehen kanssa puhuneet jutusta pitkin iltaa.
Vaikka olen itse sairastanut aika rankan masennuksen (olen nyt terve) ja meillä on kolme lasta olen jollakin oudolla tavalla ajatellut, että lapsi ei voi masentua. Hän voi olla skitsofreeni tai bipolaari, mutta ei masentunut. Jutun luettuani tiedän paremmin.
Perheen kohtalo oli mielestäni todella järkyttävä. Silti he jatkavat elämäänsä. Artikkeli kertoi toistaalta myös sen, miten kestäviä me ihmiset olemme, kaikista kärsimykstä huolimatta.
Mielestäni HS:n liitteen perhe teki hienosti tuodessaan kokemuksensa julkisuuteen. Se varmasti herättää ja auttaa monia.
Eiköhän kaksosen vakava sairaus ja vuoden mittainen sairaalajakso aiheuttanut vanhemmille niin paljon stressiä, että epävarmuus ja pelko siirtyi pojallekin. Se että yksi perheenjäsen kamppailee hengestään kuukausitolkulla ei voi olla vaikuttamatta koko perheeseen ja koko perheen stressimäärään, ja pitkäkestoinen stressi ja traumahan johtaa helposti masennukseen. Ei siinä mitään sen ihmeempää tarvita. Voimia perheelle! Ihme juttu, että vieläkään ei osata perheille ja lapsille antaa mitään tukea vaikeisiin psyykkisiin traumatilanteisiin, oma-aloitteisesti sairaanhoidossa. siitä sitten seuraa ainakin osalle ihmisiä postraumaattinen stressireaktio. Onhan se toki varmasti resurssikysymyskin, mutta myös osaltaan koulutuskysymys - sairaanhoitajia ja lääkäreitä ei taideta kouluttaa kohtaamaan psyykkisesti stressaantuneita sairaan lapsen omaisia.
Kuka tahansa ahdistuu ja masentuu, jos perheessä kamppaillaan kuolemasta. Sitä voi kuvitella, että sen kanssa voi elää, mutta todellisuus voi olla ihan toista. On ihmisissä erojakin, mutta niin on sairauksissakin.
30 vääntää rautalangasta ääliöille.
Me synnytämme lapsia suuresta rakkaudesta. valtavin toivein lasten tulevaisuuden suhteen. Ja joskus elämä kamppaa meidät.
Hesarin jutussa kerrottiin perheestä, jossa oli kaksi tervettä taaperoa. Sitten heille syntyi kaksoset, jotka olivat vakavasti sairasta (nyt ilm. kunnossa).Kaksoset olivat pitkiä aikoja sairaalassa ja vanhemmat heidän kanssaan ilm. vuoronperään siellä. Kun kaksosten tilanne alkoi näyttää paremmalta esikoinen alkoi oireilla- Hän oli ilmeisesti pelännyt kovasti kaksosten kuolemaa, mutta pitänyt pelon sisällään. Kun tilanne pikkusiskojen kohdalla rauhoittui, nuo pidätellyt tunteet nousivat esiller. Esikoinen sairastui vakavaan masennukseen. Kun hän pitkien hoitojen jälkeen (jotka ilm. ovat joiltakin osin vielä kesken) alkoi toipua ja kaksosetkin alkoivat olla kunnossa, perheen toinen lapsi alkoi oireilla. Hänen diagnosiaan ei ole vielä määritelty.
Samaan aikaan perheen äiti katsoi parhaaksi sanoa itsensä irti työstä, josta todella piti, koska hänen oli oltava lastensa kanssa. Perheen isä oli ollut pitkällä sairauslomalla, jonka lopuksi hänet sanottiin irti.
Perhe joutui luopumaan taloudellisista syistä kodistaan. Perhe sinnittelee. Molemmillea vanhemmilla on diagnosoitu masennus. Perhe saa terapiaa ja muita tukitoimia.
Rähjätkää vain siitä miksi joillekin perheille syntyy kaksi masentunutta lasta (pitääkö niiitä lapsia tehdä niin paljon) tai riidelkää Hesarin nettiversiion hinnoista jossakin mualla, omassa ketjussanne.
Olisko se voinut ottaa ne tatskat sillon kun vielä meni hyvin ja oli töissä? No ei tietenkään av-mamman mielestä koska kyseessä LOISPUMMI joka meidän ahkerien rahoilla ostelee järkyttävän kalliita musteita ihoonsa, vittu mikä paska.
Kumma että Hesaria pravdaksi haukkuva kuitenkin on siitä niin kiinnostunut, että pitää kitistä, ettei pääse lukemaan kuin vain viisi juttua päivässä :D
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 18:55"]
Minusta tuntui pahalta se kohta, jossa sanottiin masentuneen lapsen sairastuttavan koko perheen. Eiköhän sen lapsen masennuskin jostain johtunut eikä saisi ainakaan häntä syyllistää muun perheen sairauksista.
[/quote
Tuskinpa he tuota tarkoittivat. Kyse vain on siitä faktasta, että jos lapsi sairastaa, hänen sairautensa sairastuttaa koko perheen. Ihan samalla tavalla monella leukemiaa sairastavan lapsen sisaruksilla todetaan masennusta.
En mitenkään yllättynyt jutusta. Olen aina tiennyt, että lapsikin voi masentua. Jollain lailla kuitenkin harmittaa tämän ketjun kautta ilmenevä taipumus etsiä aina ja iankaikkisesti vikaa vanhemmista. Jopa tatuoinnit käsitellään. Joskus voisi olla paikallaan todeta, että kukaan ei ole tehnyt mitään väärää ja silti vain käy näin.
Jotenkin vain tuntui, että tuosta yhdestä lapsesta, esikoisesta tehtiin se perheen sairastuttaja.
Ai en tiennyt että Hesari on teille jotenkin niin pyhä lehti että sitä pitää suurin piirtein palvoa ja mitään ei saa kritisoida. Repikää vaan perseenne siitä jos mainitsin etten päässyt juttua lukemaan kun oli mielestäni liian kallis. Joo ja entä sitten jos en tiennyt tuota eväste juttua, pitääkö siitäkin vittuilla? Mikä siinä nyt on niin järkyttävää jos sanoin etten saa juttua auki? En kyllä tajua ollenkaan teitä. Luuleeko nro.36 että konettani ei kukaan muu käytä kuin minä? Vittu mitä jeesustelijoita olette. Olen itse masennusta (vakavaa) sairastanut yli kymmenen vuotta. Minua juttu ei itkettänyt kun oli jo tiedossa että tuollaista ja pahempaakin maassamme on ollut jo kauan. Hyvä että joku naiivi ihminen ehkä nyt tajuaa että lapsillakin on tunteet. Ihan pienilläkin. Voikun vielä joku päivä tajuaisitte että jo ihan vauva aikanakin koetut asiat vaikuttavat ihmisen psyykkeeseen..no siihen saattaa mennä vielä aika paljon aikaa.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 18:52"]
No kylläpäs vaan vaatii tunnukset. Pitäisi 14,90e maksaa että saisi lukea jutun. En ymmärrä miksi sitä pitää vielä alapeukuttaa.
[/quote]
Käytä yksityinen selaus -välilehteä.