Lue keskustelun säännöt.
"Entisaikaan suomalaisten ruokavalio koostui etupäässä juureksista ja rukiista jne jne". EI MUUTEN PIDÄ PAIKKAANSA!
22.11.2020 |
Tuhansista järvistä tuli kalaa vaikka miten paljon, metsistä sai metsästettyä vaikka mitä ja yksi ainoa teurastettu possu tai lammas riitti talokunnalle lähes vuodeksi (possussa lihaa joku 300 kiloa).
Mihin perustuu tuo sitkeä legenda, että Suomessa olisi tavallisessa taloudessa nähty lihaa tai kalaa luokkaa kerran vuodessa joulupöydässä?
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin joskus 300v sitten possuista olisi saatu 300kg lihaa...
Ei saatu. Jopa viljavassa Englannissa 1500-luvun lampaat painoivat noin 20-25 kg. Nykyään ovat noin 3-4 kertaa isompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suolasilakka oli rannikon lähellä todellinen pelastus. Aikakirjoista tehty tutkimuskin kertoo että länsirannikolla oli hyödyllistä saada kaksoset, todennäköisesti lapset jäivät eloon. Sisämaassa taas se oli epäedullista huonon ravinnonsaannin takia.
Näinhän se on, että rannikolla ja mm. merkittäiven lohijokien läheisyydessä kalalla oli suuri merkitys hengissä pysymiseen. Myytti sen sijaan on, että järvikalastus oli ollut runsauden sarvi. Totta kai niistä kalastettiin ja kalaa syötiin, mutta ei muuta sitä asiaa, että viljelykasvit olivat se, millä elettiin.
Vierailija kirjoitti:
Kalaa oli jos oli järvi lähellä mutta metsästää ei aina voinut. Ei jokamiehenoikeudet olleet voimassa ennen muinoin. Jos kartano omisti maata vaikka 20 000 hehtaaria niin saattoi olla että kartano määräsi ettei sen mailla saa metsästää. No joku laittoi jänikselle ansalangan mutta salassa ja hipihiljaa ja toivoi ettei jää kiinni.
Ja tästä syystä porukka vaeldikin asumaan metsäiselle seudulle Savion ja Kainuuseen, jossa oli vapaat metsästysmaja. Valtio suosi muuttoa verovapaudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suolasilakka oli rannikon lähellä todellinen pelastus. Aikakirjoista tehty tutkimuskin kertoo että länsirannikolla oli hyödyllistä saada kaksoset, todennäköisesti lapset jäivät eloon. Sisämaassa taas se oli epäedullista huonon ravinnonsaannin takia.
Näinhän se on, että rannikolla ja mm. merkittäiven lohijokien läheisyydessä kalalla oli suuri merkitys hengissä pysymiseen. Myytti sen sijaan on, että järvikalastus oli ollut runsauden sarvi. Totta kai niistä kalastettiin ja kalaa syötiin, mutta ei muuta sitä asiaa, että viljelykasvit olivat se, millä elettiin.
Kyllä kala on ollut aina merkittävä valkuaisen lähde. Esim. Suuret hauet kuivattiin kapakalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ohraa, naurista, sipulia ja myös ruista. Ja lihaa vaikka karjaa kasvatettiin paljon lannan takia. Jos oli lypsävä lehmä sai maitoa, tai vuohenmaitoa myös. Oli lampaita koska tarvittiin villaa. Aina eläin syötiin kun sen elämä tuli syystä tai toisesta päätökseen. Ja eläimestä syötiin kaikki. Liha kuivattiin tai säilöttiin suolaan.
Lehmät menivät umpeen talvella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on syntynyt v. 1940 ja ruokavalio tavallisessa maanviljelijäperheessä (ei köyhässä eikä rikkaassa) oli keitettyjä perunoita ja sianlihakastiketta, jossa ei aina ollut juurikaan lihaa. Asuivat järven rannalla ja varmaan joskus söivät kalaa ja kaipa nyt jotain juureksia oli, mutta pääasiassa suomalaisten ruokavalio oli perunaa ja jauhoja. Marjoihin suhtauduttiin vähän yliolkaisesti, eikä sienistä tiedetty mitä voi syödä. Tottakai vaihtelua oli varmaan paljonkin ihan alueellisestikin, mutta oikeasti huvittaa nämä mantrat suomalaisesta marjoihin ja kalaan perustuvasta ruokavaliosta :D
Vierailija kirjoitti:
Eläminen oli jokseenkin riskialtista ennen aikaan. :)
jne.
No nyt oli seikkaperäinen vastaus :o Kiitos tästä, valaisee hyvin asiaa! AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä se possu sitten säilytettiin teurastuksen jälkeen??
Niin ja mitä ne possut sitten söi jos ei ollut muka talvella juureksia kylmäkellarissa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suolasilakka oli rannikon lähellä todellinen pelastus. Aikakirjoista tehty tutkimuskin kertoo että länsirannikolla oli hyödyllistä saada kaksoset, todennäköisesti lapset jäivät eloon. Sisämaassa taas se oli epäedullista huonon ravinnonsaannin takia.
Näinhän se on, että rannikolla ja mm. merkittäiven lohijokien läheisyydessä kalalla oli suuri merkitys hengissä pysymiseen. Myytti sen sijaan on, että järvikalastus oli ollut runsauden sarvi. Totta kai niistä kalastettiin ja kalaa syötiin, mutta ei muuta sitä asiaa, että viljelykasvit olivat se, millä elettiin.
Kyllä kala on ollut aina merkittävä valkuaisen lähde. Esim. Suuret hauet kuivattiin kapakalaksi.
Tiedän, sitähän tässä just yritän sanoa. Se, mitä yritän sanoa on se, ettei järvikalastus tuottanut mitään suuria määriä kokonaiskaloritarpeesta. Yksipuolisessa ja niukassa ruokavaliossa vähäinenkin lisä oli hyvä asia. Mutta esim. kun olen jutellut todella 20- ja 30-luvuilla Pohjois-Karjalassa asuneiden pienviljeliperheeseen syntyneiden kanssa, niin ei itseasassa kaikki perheet silloin edes kalastaneet tai se oli todella satunnaista. Osa taas kalasti esim. vain kevät kudusta.
Toisaalta tiedän, että samalla alueella on asunut myös ammattikalastajia, joille hauki oli tärkeä saaliskala -ja sitä myös myytiin.
Eli kalalla on osa ruokavaliota, mutta sen merkitys kokonaisruokavaliossa on ollut suuri vain alueellisesti missä on ollut hyvät edellytykset kalastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini on syntynyt v. 1940 ja ruokavalio tavallisessa maanviljelijäperheessä (ei köyhässä eikä rikkaassa) oli keitettyjä perunoita ja sianlihakastiketta, jossa ei aina ollut juurikaan lihaa. Asuivat järven rannalla ja varmaan joskus söivät kalaa ja kaipa nyt jotain juureksia oli, mutta pääasiassa suomalaisten ruokavalio oli perunaa ja jauhoja. Marjoihin suhtauduttiin vähän yliolkaisesti, eikä sienistä tiedetty mitä voi syödä. Tottakai vaihtelua oli varmaan paljonkin ihan alueellisestikin, mutta oikeasti huvittaa nämä mantrat suomalaisesta marjoihin ja kalaan perustuvasta ruokavaliosta :D
Äitisi lienee ollut Länsi-Suomesta? Itä-Suomessa ja varsinkin karjalaiset ovat osanneet syödä sieniä aina.
Muuten sama näkemys. Toki vanhempieni ja isovanhempieni lapsuudessa kerättiin puolukkaa - se kun säilyy survomalla omassa mehussaan.
Mutta jotenkin tuntuu, että monet kuvittelevat suomalaisten eläneen pitkään metsästäjäkeräiljöinä ja syöneen riistaa, kalaa, marjoja ja sieniä. Näitä syötiin tai ei, mutta ei ne edes teoriassa olisi elättänyt koko väestöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruis saattoi oikeasti olla harvinaisempaa kuin riista. Karja laidunsi metsissä, syksy oli hyvää teurastusaikaa. Ei suomalaisilla ollut mahdollisuutta kasvissyöjinä pärjätä, koska talvella niitä kasveja oli aika vähän tarjolla.
Nimenomaan tämä. Suomen ankarat pitkät talvet ja syvä routa tuki nimenomaan lihan ja kalan säilytystä. Metsissä pyöri vaikka minkälaista vipeltäjää ja järviä, tai edes jokia tai lampia, oli tosiaan lähes joka nurkan takana. Vesistöjen ääreenhän nimenomaan asumuksetkin nousi.
Miettikääpä jossain Etelä-Euroopassa sama juttu aikana ennen jääkaappeja ja pakastimia...Nopeasti on kala tai liha täytynyt syödä, eikä niitä järviäkään ole ihan joka mutkan takana. Samoin isot metsätkin vähemmässä. Maanviljelyä sen sijaan etelän ilmasto tottakai tuki selvästi paremmin ja onkin paljon luultavampaa, että nimenomaan ETELÄSSÄ ruokavalio oli selvästi pohjoisen lihalla ja kalalla eläviä kansoja kasvis- ja viljapitoisempaa.
Suuret nälkävuodet on Suomessa johtunut aina katovuosista viljasadossa. Sitä ei ole voitu riistalla tai kalalla korvata. Esim. Kainuussa väestö kuoli lähes sukupuuttoon 1600-luvun katovuosina.
Ja sitten vauvan asiantuntijat huutavat, että lihalla on tultu toimeen... Just..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun katselee perinneruokakirjaa niin yleisimmät raaka-aineet ovat ruisjauho, silakka, peruna, puolukka, sianliha ja maito. Niistä on kokattu mitä milloinkin. Esimerkiksi perunat silakoiden kanssa keitettynä on ollut hyvin yleinen ruoka, milloin milläkin nimellä. Muutakin kalaa on toki syöty.
En tiedä miten suomessa mutta ainakin keskiajan englannissa lordi omisti maat ja metsät. Tavikset eli talonpojat, kyläläiset eivät saaneet metsästää sieltä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläminen oli jokseenkin riskialtista ennen aikaan. :)
jne.
No nyt oli seikkaperäinen vastaus :o Kiitos tästä, valaisee hyvin asiaa! AP
No mitä itse olet mieltä elosta 1690-luvulla. 1700 alkoikin sitten suuri pohjansota.
Vastoinkäymiset alkoivat vuonna 1695, jolloin kevät ja kesä olivat hyvin kylmiä. Vilja kasvoi tavallisesta hitaammin, ja esimerkiksi ruis heilimöi Uudellamaalla vasta 6. elokuuta,[5] ja varhaiset syyshallat tuhosivat viljan, ennen kuin se oli kypsynyt korjattavaksi.[5] Hämeessä oli peltojen tuotto ollut lähes olematon, Pohjanmaalla saatiin jonkin verran satoa, mutta vilja ei laadultaan kelvannut siemeneksi.
Tammi- ja varsinkin helmikuussa 1696 Pohjois-Euroopassa vallitsivat vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämpimät säät. Niinpä 2. helmikuuta Tukholmassa kasvoi jo sormen pituista ruohoa, ja 11. helmikuuta jäät lähtivät Etelä-Suomen järvistä.[6] Monet talonpojat ryhtyivätkin jo kylvötöihin. Mutta maaliskuun 7 päivänä alkoivat kovat pakkaset uudestaan ja tuhosivat sen, mikä oli jo kylvetty.[5][7][6] Runsas lumentulo aiheutti lisäksi keväällä valtavat tulvat.[8] Kylvöt myöhästyivät ja kesällä satoi kaatamalla. Paha halla iski jo 19. elokuuta.[8]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän vuosi tuo ”entisaikaan” olisi?
Ja missäpäin (nyky) Suomea?
On meinaan aikalailla kiinni alueesta ja vuosisadasta.
Käytännössä koko Suomessa koska tahansa. Juureksista ja rukiista koostuvaa ruokavaliota ei ole isolla osalla ollut!
Onhan se nyt täysin eri asia, puhutaanko 1800-vai 1900-luvuista. Ja puhutaanko 1900 luvun alku- vai loppupuolesta. Aina on ollut osa väestä niin köyhiä, että heillä ei ole ollut kalastukseen tai metsästykseen sopivia välineitä, ei venettä, verkkoja jne.
Marjastettu ja sienestetty Suomessa on pitkään, joten siitä on saatu vähän ruuanjatketta.
No sienestys on ainakin jossain Länsi-Suomessa ollut harvinaista 1950-luvulle asti. Karjalaisevakot ovat tuoneet tietotaitoa esim. Satakuntaan. Siihen asti sieniä on vieroksuttu lännessä monilla alueilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä se possu sitten säilytettiin teurastuksen jälkeen??
Niin ja mitä ne possut sitten söi jos ei ollut muka talvella juureksia kylmäkellarissa..
1. Lihaa on aikaisemmin kuivattu, savustettu ja suolattu sen säilytätmiseksi. Kyllä ruoka on saatu säilymään (paremmin tai huonommin) myös ennen.
2. Possuille tuskin syötetty juureksia tai muutakaan ihmisille ruuaksi sopivaa. Enemmän ne ovat syöneet tähteitä tms. Lehmien vahvuus olikin kotieläimenä juuri se, että ne muutti heinäkasvit ihmiselle sopivaksi ravinnoksi. Kesät ne laidunsi ja talveksi heinää koottiin mm. soilta jne. Heinän kasvatus on alkanut vasta joskus 1800- luvun lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on syntynyt v. 1940 ja ruokavalio tavallisessa maanviljelijäperheessä (ei köyhässä eikä rikkaassa) oli keitettyjä perunoita ja sianlihakastiketta, jossa ei aina ollut juurikaan lihaa. Asuivat järven rannalla ja varmaan joskus söivät kalaa ja kaipa nyt jotain juureksia oli, mutta pääasiassa suomalaisten ruokavalio oli perunaa ja jauhoja. Marjoihin suhtauduttiin vähän yliolkaisesti, eikä sienistä tiedetty mitä voi syödä. Tottakai vaihtelua oli varmaan paljonkin ihan alueellisestikin, mutta oikeasti huvittaa nämä mantrat suomalaisesta marjoihin ja kalaan perustuvasta ruokavaliosta :D
Äitisi lienee ollut Länsi-Suomesta? Itä-Suomessa ja varsinkin karjalaiset ovat osanneet syödä sieniä aina.
Muuten sama näkemys. Toki vanhempieni ja isovanhempieni lapsuudessa kerättiin puolukkaa - se kun säilyy survomalla omassa mehussaan.
Mutta jotenkin tuntuu, että monet kuvittelevat suomalaisten eläneen pitkään metsästäjäkeräiljöinä ja syöneen riistaa, kalaa, marjoja ja sieniä. Näitä syötiin tai ei, mutta ei ne edes teoriassa olisi elättänyt koko väestöä.
Keski-Suomesta on. Olen myös kuullut, että juuri karjalaiset söivät sieniä. Äitini on sanonut, että hän opetteli käytännössä lähes kaiken ruoanlaiton sitten aikuisena. Kaupassa oli jaossa jotain ruokaohjelehtisiä ja hän otti tavoitteekseen opetella yhden ruoan viikossa. Minusta hän oli ihan hyvä kokki :) Ja innostui sitten myös sienestyksestä ja marjastuksesta. Muistan hänen myös ihastuneen, kun kerroin käyttäväni kasvimaaltani punajuurien naatteja salaatteihin, hän sanoi, ettei ennen tajuttu ja osattu sellaista ollenkaan. Tästä aiheesta on kirjoittanut joku ruotsalainen, olisikohan nimi ollut Nilsson, että ihmisillä on ihan kummia mielikuvia vaikka sadan vuoden takaisesta ruoasta. Esim. marjoja ei arvostettu, kun ei niitä syömällä lähtenyt nälkä. Mistään vitamiineista ei ollut tietysti ikinä kuultukaan.
Vierailija kirjoitti:
Päivän naurut. 300 kg lihapossusta voi jo vetää omat johtopäätöksensä ap:n historiantuntemuksesta. Mutta tiesitkö ap että vielä 1900-luvun alkuun saakka suurin osa suomalaisista ei kuulunut talonpoikiin (porvareita puhumattakaan)? Oli piikoja, renkejä, torppareita, mäkitupalaisia, loisia, eri asteisesti köyhää työväkeä ja ylijäämäväestöä. Heidän ruokavalionsa ei to-del-la-kaan perustunut lihaan. Jopa mainitsemaasi ruista jatkettiin mm petulla, jäkälällä ja jopa oljilla. Eikä talonpoikienkaan ruokavalio lihaan perustunut. Ruokavalion perusta muodostui rukiista ja juureksista, peruna mukaan lukien.
Mua naurattaa myös nämä "Entisajan ihminen oli paleoruokavaliota noudattava" -tyyppiset aivopierut. Hyvä, jos joku metsästäjä keräilijä sai edes syödäkseen pitkiin aikoihin. Nälkä, puutostilat, taudit ja katovuodet vaivasivat.
Hyvä siinä on nykyihmisen larppailla ruokavaliossaan, kun on varaa valita. Fakta vaan on, että ylimäärä energiaa muuttuu läskiksi (!!) Kaikki muu lihomiseen liittyvä on sitten nice-to-know -osastoa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on syntynyt v. 1940 ja ruokavalio tavallisessa maanviljelijäperheessä (ei köyhässä eikä rikkaassa) oli keitettyjä perunoita ja sianlihakastiketta, jossa ei aina ollut juurikaan lihaa. Asuivat järven rannalla ja varmaan joskus söivät kalaa ja kaipa nyt jotain juureksia oli, mutta pääasiassa suomalaisten ruokavalio oli perunaa ja jauhoja. Marjoihin suhtauduttiin vähän yliolkaisesti, eikä sienistä tiedetty mitä voi syödä. Tottakai vaihtelua oli varmaan paljonkin ihan alueellisestikin, mutta oikeasti huvittaa nämä mantrat suomalaisesta marjoihin ja kalaan perustuvasta ruokavaliosta :D
Itse olen syntynyt 1950 ja kyllä meillä käytettiin esim puolukkaa läpi talven. Siitä tehtiin puuroa ruisjauhojen kanssa. Suolasieniä ( kangassientä ) oli myös, sianlihakastiketta ja perunaa. Usein oli ruskeaa jauhokastiketta ilman lihaa. Puuroja syötiin paljon, myös kaalta ja juureksia.
Kalaa saatiin ostamalla, harva ehti kalastelemaan.
Irlannin kohdalla irvokkainta oli, että koko nälänhädän ajan saarelta laivattiin viljaa ja nautakarjaa Englantiin. Loordit omistivat viljelysmaan ja tavan kansa söi pottuja.