42v ja alkanut haaveilla 3. lapsesta, töistä olisin sitten kolme vuotta

Kaikille downin syndrooma ei ole kauhistus. Minullekaan ei ole ja juuri tuossa iässä yritin tulla raskaaksi, mutta ei onnistunut. Ei siis kannata enää miettiä vaan heti toimeen jos vielä vauvan haluat. Itse sain vauvan muutama vuosi myöhemmin muuten kuin omatekoisena, mutta harvalla siihen on mahdollisuutta.

Pitäisit nyt vaan huolta niistä kahdesta muusta.

Jos eläkeikä on kohta jo 70 v niin kyllähän sitä ehtii vielä kolmannen vauvan jälkeenkin olla töissä ihan tarpeeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos eläkeikä on kohta jo 70 v niin kyllähän sitä ehtii vielä kolmannen vauvan jälkeenkin olla töissä ihan tarpeeksi. 

Se on hieman alle 67v ap:n ikäisellä. Silti elämässä on mielenkiintoisempaakin tekemistä kuin lapset ja kannattaa miettiä mikä tyhjiö on elämässä että se pitää täyttää lisätyöllä. Jos ap on väsynyt työelämään niin ratkaisee lorvimistarpeen jollain muulla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille downin syndrooma ei ole kauhistus. Minullekaan ei ole ja juuri tuossa iässä yritin tulla raskaaksi, mutta ei onnistunut. Ei siis kannata enää miettiä vaan heti toimeen jos vielä vauvan haluat. Itse sain vauvan muutama vuosi myöhemmin muuten kuin omatekoisena, mutta harvalla siihen on mahdollisuutta.

Tietekään kaikille ei ole kaunistus. Jos saisin lapsen olisin ikionnellinen, vaikka olisi down. Ikävä kyllä en voi saada lapsia lainkaan. Monille down on kuitenkin kauhistus ja jos ap kuuluu heihin hänen kannattaa tarkoin harkita kannattaako ottaa riskiä lainkaan.

Meillä on pitkäikäinen suku.

Mummin veli kuoli paria kuukautta ennen 103 vuotta. Mummi on 97.

Lapsia saatu vielä 45 vuotiaana.

Ikä on vain numero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille downin syndrooma ei ole kauhistus. Minullekaan ei ole ja juuri tuossa iässä yritin tulla raskaaksi, mutta ei onnistunut. Ei siis kannata enää miettiä vaan heti toimeen jos vielä vauvan haluat. Itse sain vauvan muutama vuosi myöhemmin muuten kuin omatekoisena, mutta harvalla siihen on mahdollisuutta.

Tietekään kaikille ei ole kaunistus. Jos saisin lapsen olisin ikionnellinen, vaikka olisi down. Ikävä kyllä en voi saada lapsia lainkaan. Monille down on kuitenkin kauhistus ja jos ap kuuluu heihin hänen kannattaa tarkoin harkita kannattaako ottaa riskiä lainkaan.

Lapsettomana ajattelin, että ottaisin vaikka downin. Terve lapsi tuli.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pitkäikäinen suku.

Mummin veli kuoli paria kuukautta ennen 103 vuotta. Mummi on 97.

Lapsia saatu vielä 45 vuotiaana.

Ikä on vain numero.

Unohtui mainita, että mummot olivat vaipoissa ja vain aaveita entisestä viimeiset 10-15 vuotta. Elivät varsinaisesti 80-85-vuotiaiksi, minkä jälkeisiä kauhuja moni järjissään oleva ei tahtoisikaan kokea. Se kauheus ja pystyynkuoleminen oli mummojen elämää 15-20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pitkäikäinen suku.

Mummin veli kuoli paria kuukautta ennen 103 vuotta. Mummi on 97.

Lapsia saatu vielä 45 vuotiaana.

Ikä on vain numero.

Unohtui mainita, että mummot olivat vaipoissa ja vain aaveita entisestä viimeiset 10-15 vuotta. Elivät varsinaisesti 80-85-vuotiaiksi, minkä jälkeisiä kauhuja moni järjissään oleva ei tahtoisikaan kokea. Se kauheus ja pystyynkuoleminen oli mummojen elämää 15-20 vuotta.

Omassa kodissaan asuu vielä 97 vuotias mummi. 100 vuotiaana veljensä muutti hoitokotiin. Pää toimi loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pitkäikäinen suku.

Mummin veli kuoli paria kuukautta ennen 103 vuotta. Mummi on 97.

Lapsia saatu vielä 45 vuotiaana.

Ikä on vain numero.

Unohtui mainita, että mummot olivat vaipoissa ja vain aaveita entisestä viimeiset 10-15 vuotta. Elivät varsinaisesti 80-85-vuotiaiksi, minkä jälkeisiä kauhuja moni järjissään oleva ei tahtoisikaan kokea. Se kauheus ja pystyynkuoleminen oli mummojen elämää 15-20 vuotta.

Omassa kodissaan asuu vielä 97 vuotias mummi. 100 vuotiaana veljensä muutti hoitokotiin. Pää toimi loppuun asti.

Ei toimi kunnolla. Yhdelläkään lähes 100-vuotiaalla ei toimi. Tietysti jotkut haluavat kitua kotona mieluummin kuin vieraassa laitoksessa, mutta ei se sitä tarkoita, että "pää toimii". Miten luulisit 97-vuotiaan mummosi pärjäävän esim. työelämässä, minkään alan koulutuksessa, vieraassa maassa? Mummi on rakas ja järjissään ollakseen puolikuollut.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap valmis siihen mahdollisuuteen, että lapsi ei olisikaan terve? Jos et voi edes kuvitella esim. down-lapsen vanhemmuutta niin suosittelen, että keskityt vain niihin kahteen olemassa olevaan lapseen. Muista syndroomista en tiedä, mutta ainakin down-syndrooman todennäköisyys yli 40-vuotiailla on 5% eli mahdollisuus on aika korkea.

Wikipedian taulukon mukaan 42-vuotiaan ikäriski downiin on parin prosentin luokkaa. Sitten on tietenkin kaikenikäisillä äideillä parin prosentin riski, että lapsi on jollakin muulla tavalla vammainen.

Eli kenenkään ei pitäisi tehdä lapsia, jos parin prosentin riski kuulostaa liian korkealta.

Tein juuri ap:n suunnitelman mukaisesti. Sain kuopukseni 40-vuotiaana, ja ”makasin” kotona kolme vuotta. Tosin tein freelancerina töitä koko ajan viikonloppuisin.

Arvatkaa mitä? Lapsi ei ollut vammainen, en nääntynyt väsymykseen ja työnantajakin onnistui pärjäämään kolme vuotta ilman minua.

Enkä kadu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap valmis siihen mahdollisuuteen, että lapsi ei olisikaan terve? Jos et voi edes kuvitella esim. down-lapsen vanhemmuutta niin suosittelen, että keskityt vain niihin kahteen olemassa olevaan lapseen. Muista syndroomista en tiedä, mutta ainakin down-syndrooman todennäköisyys yli 40-vuotiailla on 5% eli mahdollisuus on aika korkea.

Wikipedian taulukon mukaan 42-vuotiaan ikäriski downiin on parin prosentin luokkaa. Sitten on tietenkin kaikenikäisillä äideillä parin prosentin riski, että lapsi on jollakin muulla tavalla vammainen.

Eli kenenkään ei pitäisi tehdä lapsia, jos parin prosentin riski kuulostaa liian korkealta.

"Sikiön Downin oireyhtymän todennäköisyys lisääntyy äidin iän noustessa. Riski saada lapsi, jolla on Downin oireyhtymä on noin 20-vuotiaalla 1:1440, 25-vuotiaalla 1:1380, 30-vuotiaalla 1:960, 35-vuotiaalla 1:340, 40-vuotiaalla 1:84 ja 45-vuotiaalla 1:32. Joten merkittävästi riski alkaa nousta lähellä 40 ikävuotta. Ikäriskin takia Suomessa tarjotaan yleensä mahdollisuutta istukkanäyte- tai lapsivesitutkimukseen, josta voi määrittää luotettavasti sikiön kromosomit. Ikärajana on 35-40 vuotta asuinkunnasta riippuen."

(lähde: https://verneri.net/yleis/todennakoisyys-saada-down-lapsi )

Joten kyllä nelikymppisenä riski saada down-lapsi kasvaa merkittävästi. 42-vuotiaana jo 1:32. Todella paljon suurempi riski kuin kolmekymppisenä. Nelikymppisen raskaus on aina riskiraskaus ja sitä pitää seurata tarkemmin. Mitä nuorekkaampi olet, sitä nuorekkaammat ovat todennäköisesti myös munasolusi, joten raskautesi voi myös sujua hyvin.

Itse olen 43, eikä kyllä ole vauvakuume vaivannut enää vuosiin. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että hankin lapset jo aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap valmis siihen mahdollisuuteen, että lapsi ei olisikaan terve? Jos et voi edes kuvitella esim. down-lapsen vanhemmuutta niin suosittelen, että keskityt vain niihin kahteen olemassa olevaan lapseen. Muista syndroomista en tiedä, mutta ainakin down-syndrooman todennäköisyys yli 40-vuotiailla on 5% eli mahdollisuus on aika korkea.

Turha siitä Downista on kohkata, kun sen pystyy satavarmasti NIPT testillä ennakkoon tutkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap valmis siihen mahdollisuuteen, että lapsi ei olisikaan terve? Jos et voi edes kuvitella esim. down-lapsen vanhemmuutta niin suosittelen, että keskityt vain niihin kahteen olemassa olevaan lapseen. Muista syndroomista en tiedä, mutta ainakin down-syndrooman todennäköisyys yli 40-vuotiailla on 5% eli mahdollisuus on aika korkea.

Wikipedian taulukon mukaan 42-vuotiaan ikäriski downiin on parin prosentin luokkaa. Sitten on tietenkin kaikenikäisillä äideillä parin prosentin riski, että lapsi on jollakin muulla tavalla vammainen.

Eli kenenkään ei pitäisi tehdä lapsia, jos parin prosentin riski kuulostaa liian korkealta.

"Sikiön Downin oireyhtymän todennäköisyys lisääntyy äidin iän noustessa. Riski saada lapsi, jolla on Downin oireyhtymä on noin 20-vuotiaalla 1:1440, 25-vuotiaalla 1:1380, 30-vuotiaalla 1:960, 35-vuotiaalla 1:340, 40-vuotiaalla 1:84 ja 45-vuotiaalla 1:32. Joten merkittävästi riski alkaa nousta lähellä 40 ikävuotta. Ikäriskin takia Suomessa tarjotaan yleensä mahdollisuutta istukkanäyte- tai lapsivesitutkimukseen, josta voi määrittää luotettavasti sikiön kromosomit. Ikärajana on 35-40 vuotta asuinkunnasta riippuen."

(lähde: https://verneri.net/yleis/todennakoisyys-saada-down-lapsi )

Joten kyllä nelikymppisenä riski saada down-lapsi kasvaa merkittävästi. 42-vuotiaana jo 1:32. Todella paljon suurempi riski kuin kolmekymppisenä. Nelikymppisen raskaus on aina riskiraskaus ja sitä pitää seurata tarkemmin. Mitä nuorekkaampi olet, sitä nuorekkaammat ovat todennäköisesti myös munasolusi, joten raskautesi voi myös sujua hyvin.

Itse olen 43, eikä kyllä ole vauvakuume vaivannut enää vuosiin. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että hankin lapset jo aiemmin.

Onko sinulla varhaisiän dementia? Juuri copypasteamassasi pätkässä sanottiin, että down-riski 45-vuotiaalla on 1:32. Ja sinä väität, että se on jo 42-vuotiaalla 1:32.

Tuo 1:32 tarkoittaa noin kolmen prosentin todennäköisyyttä.

Nelikymppisen raskaus ei ole automaattisesti riskiraskaus, eikä sitä seurata sen tarkemmin pelkästään iän vuoksi. Vasta yli 45-vuotiaana raskaus on iän puolesta riskiraskaus. Miksi sinulle on niin tärkeää saada jakaa väärää tietoa, kun itsekin myönnät ettei vauvakuume ole vaivannut enää vuosiin?

T. 40-vuotiaana riskiraskauden kokenut.

Samoin on täyttä hölynpölyä, että jotenkin päälle päin näkisi ”nuorekkuudesta” munasolujen kunnon. Kovasti täällä nyt mutuillaan.

Vai haaveiletko kumminkin oikeasti että saisit olla 3 vuotta pois töistä ja lapsi on vain keino toteuttaa se?

Minä oon 43v eikä enää 13 vuoteen oo käyny mielessäkään että pitäisi lisääntyä. Lapset jo isoja, toinen muuttanut jo pois kotoa ja toinenkin varmaan parin vuoden päästä lähtee. Ois hirveätä jos tähän pitäisi vauva vielä tehä.

Vierailija kirjoitti:

Samoin on täyttä hölynpölyä, että jotenkin päälle päin näkisi ”nuorekkuudesta” munasolujen kunnon. Kovasti täällä nyt mutuillaan.

Joo, tää on jokin ihme vääristynyt käsitys mitä osalla on, että nuorekkuus/timmi kroppa/ terveelliset elämäntavat takaisi, että kyllä sitä vielä nelikymppusenä pystyy lisääntymään!

Kun fakta on se, että vaikka kuinka reenaisit sitä p3rc3ttäsi ja litkisit vihersmoothiet aamuisin, munasoluilla on parasta ennen päivämäärä jota et voi muuttaa! Se on todella yksilökohtaista koska se "alamäki alkaa" jolloin on jäljellä enää hyvin vähän tai ei ollenkaan kelvollisia munasoluja, toisilla laatu huononee jo 28-vuotiaana, mutta 35-ikävuoden jälkeen aivan varmasti. Toki esimerkiksi tupakointi heikentää munasoluja, eli huonoilla elintavoilla on mahdollista sabotoida oma hedelmällisyys vieläkin huonommaksi.

"Nuorekkain" ja kaunein tuntemani nainen ei saanut lapsia, koska aloitti lapsen yrittämisen vasta 36-vuotiaana. Ja hän on niitä, joita luullaan ulkonäön puolesta 10 vuotta nuoremmiksi....

Ja juu, I get it, aina ei vaan löydy sopivaa kumppania ajoissa tai elämäntilanne ei muuten sovi lasten hankkimiseen nuorena. En saarnaa. Olin itsekin 31-vuotuas kun sain esikoiseni, nykyistä ensisynnytysikää katsoen verrattain nuori siis :D

Käytä vain nuorta mälliä, niin se kompensoi omaa korkeahkoa ikääsi.

Tuohon päälle vielä vanhan miehen mutaatiovelli, ni riskit todella kasvavat.