Miksi olen tällainen? Äitini ei _ikinä_ leikkinyt kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen äideillä ei ollut aikaa leikkiä, lapset ei olleet perheen keskipiste vaan osa perhettä. Nyt ei vanhemmat uskalla edes vaihtaa työpaikkaa kysymättä alaikäisiltä lapsilta ensin lupaa.

Mitä tarkoittaa, että on osa perhettä? Jos se, että saa osallistua päätöksentekoon tarkoittaa, että on keskipiste. 

ap

Ei vaan keskipisteenä olo on sitä, että saa lapsena aikuisen oikeudet ilman vastuita ja velvollisuuksia! Vanhempien tehtävänä ei ylipäätään ole leikkiä lastensa kanssa, leikki on lapsen oma asia. Vanhempi voi olla siinä mukana, mutta ei välttämättä aktiivisena toimijana. Lapselle matto on laiva ja nojatuolissa lukeva äiti kapteeni, joka aina välillä ilmoittaa myrskyn suunnan. Jos lukemiseltaan muistaa.

Lapsilla on lapsien oikeudet ilman, että niiden eteen täytyy tehdä mitään. Vastuut ja velvollisuudet tapahtuvat kasvun edetessä kasvua ja selviymistä tukemaan, ei vanhemman orjana toimimiseen. Kuulostaa oikeasti hirveältä, että joku oikeasti ajattelee päinvastoin.

ap

Lapsella on vain lapsen oikeudet, ei aikuisen oikeuksia, vaikka sinä niin haluat. Lapsella ei ole oikeutta päättää vanhemman työpaikasta tai edes siitä, ostetaanko kesämökkitontti Mikkelistä vai Juvalta. Jos tuo on sinusta orjuutta (että ei saa päättää sitä, missä isä on töissä), niin mitä mahdat ajatella kaikista väkisintarhatuista lapsista.