Miksi olen tällainen? Äitini ei _ikinä_ leikkinyt kanssani.
Ei kertaakaan ja tämä saa minut yhä aikuisiässä itkemään polvillani lattialla, mikä on aivan naurettavaa. Mikä minua vaivaa?
Kommentit (41)
Trauma.
Muistuma.
Monilla oli sama kokemus. Mulla oli sama. Meni ohi.
Ap, ennen äideillä ei ollut aikaa leikkiä. He synnyttivät ja hoitivat lapsiansa ja kotiansa. Moni kävi sen lisäksi vielä töissä, joko maatilan emäntänä tai kodin ulkopuolella. Ei ollut koneita ja laitteita helpottamassa työtaakkaa. Ei ollut kertakäyttövaippoja, vaan kangasvaipat piti pestä kiehuvan kuumalla vedellä, jota saatiin muuripadasta. Kun se oli ensin lämmitetty puilla. Vaatteita ei saanut kaupasta, vaan ne ommeltiin itse.
Äideillä ei kertakaikkiaan riittävät aikaa eikä energiaa leikkimiseen.
Minä en muista koskaan olleeni edes äidon sylissä. En kertaakaan. Isä kantoi minua joksus olkapäillään, kun olin jo taaperoikäinen tai vähän vanhempi. Isä vei meitä lapsia myös sunnuntaisin autoajelulle, että äiti sai hetken levätä. Lapsia tuli ehti liikaa äidin kantokykyyn nähden, mutta luotettavia ehkäisymenetelmiä ei juuri ollut.
Minusta kasvoi hieman "autisti erakko", mutta mitäs tuosta.
Leikkisästi eteen päin saat sä kaiken takas näin 😀
Vierailija kirjoitti:
Trauma.
Muistuma.
Monilla oli sama kokemus. Mulla oli sama. Meni ohi.
Jollain ei välttämättä mene ohi.
Monella ei sama kokemus kuin sinulla. Toivottavasti menee Ap:lla ohi.
Vierailija kirjoitti:
No leikkikö isäsi sun kanssa?
Oli mt-ongelmainen ja silloin kun ei ollut niiden vallassa niin emme varsinaisesti leikkineet, mutta oli läsnä kuitenkin hetken. Nämä sitten yleensä päättyivät kyllä huonosti. Erottiin sitten, kun olin aika vielä aika pieni eikä enää nähty. Ymmärrän miksi tapahtui, mitä tapahtui. En hyväksy, mutta ymmärrän. Äitini ei kuitenkaan oikeasti vain rakastanut minua. Rakasti pulloa ja alkoa enemmän. Sai minut henkisesti täysin hajalle enkä vieläkään ymmärrä mitä ja miten hän sen teki.
ap
Ei äideillä tainnut olla ennen tapana leikkiä lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hahahaha! :D
Äiti?
ap
Ennen äideillä ei ollut aikaa leikkiä, lapset ei olleet perheen keskipiste vaan osa perhettä. Nyt ei vanhemmat uskalla edes vaihtaa työpaikkaa kysymättä alaikäisiltä lapsilta ensin lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ennen äideillä ei ollut aikaa leikkiä. He synnyttivät ja hoitivat lapsiansa ja kotiansa. Moni kävi sen lisäksi vielä töissä, joko maatilan emäntänä tai kodin ulkopuolella. Ei ollut koneita ja laitteita helpottamassa työtaakkaa. Ei ollut kertakäyttövaippoja, vaan kangasvaipat piti pestä kiehuvan kuumalla vedellä, jota saatiin muuripadasta. Kun se oli ensin lämmitetty puilla. Vaatteita ei saanut kaupasta, vaan ne ommeltiin itse.
Äideillä ei kertakaikkiaan riittävät aikaa eikä energiaa leikkimiseen.
Minä en muista koskaan olleeni edes äidon sylissä. En kertaakaan. Isä kantoi minua joksus olkapäillään, kun olin jo taaperoikäinen tai vähän vanhempi. Isä vei meitä lapsia myös sunnuntaisin autoajelulle, että äiti sai hetken levätä. Lapsia tuli ehti liikaa äidin kantokykyyn nähden, mutta luotettavia ehkäisymenetelmiä ei juuri ollut.
Minusta kasvoi hieman "autisti erakko", mutta mitäs tuosta.
Luotettava ehkäisy on kuin ei nai kuin kani. Isäsi syy. Ihan oma syy. Ajattele. Isäsi olisi voinut ehkäistä assburgeriksi kasvamisesi. Valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Trauma.
Muistuma.
Monilla oli sama kokemus. Mulla oli sama. Meni ohi.
Mutta kun tiedostan, kuinka naurettava asia on kyseessä ja silti se hajottaa niin kovasti. Miksi? Ja kun on paljon muitakin syitä miksi voisi traumatisoitua, mutta minä itken sitä, että kanssani ei kertaakaan leikitty. En kestä itseäni... Ehkei ihme, etteivät muutkaan siis.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, ennen äideillä ei ollut aikaa leikkiä. He synnyttivät ja hoitivat lapsiansa ja kotiansa. Moni kävi sen lisäksi vielä töissä, joko maatilan emäntänä tai kodin ulkopuolella. Ei ollut koneita ja laitteita helpottamassa työtaakkaa. Ei ollut kertakäyttövaippoja, vaan kangasvaipat piti pestä kiehuvan kuumalla vedellä, jota saatiin muuripadasta. Kun se oli ensin lämmitetty puilla. Vaatteita ei saanut kaupasta, vaan ne ommeltiin itse.
Äideillä ei kertakaikkiaan riittävät aikaa eikä energiaa leikkimiseen.
Minä en muista koskaan olleeni edes äidon sylissä. En kertaakaan. Isä kantoi minua joksus olkapäillään, kun olin jo taaperoikäinen tai vähän vanhempi. Isä vei meitä lapsia myös sunnuntaisin autoajelulle, että äiti sai hetken levätä. Lapsia tuli ehti liikaa äidin kantokykyyn nähden, mutta luotettavia ehkäisymenetelmiä ei juuri ollut.
Minusta kasvoi hieman "autisti erakko", mutta mitäs tuosta.
Ei minua hoidettu. Meillä oli pesukone ja kaupasta ostettavia kertakäyttövaippojakin. Vaatteet nyt olivat mitä olivat, mutta ei siksi, ettei olisi ollut vaihtoehtoja. Äitini vain valitsi tietokoneen ja alkoholin minun sijastani.
ap
En mä muista että äiti olisi leikkinyt mun kanssa koskaan. Mutta en mä siitä traumoja saanut. Onko sun lapsuus muutenkin ollut turvaton ja tuo on sitten se asia, johon tiivistyy kaikki se muukin kurja lapsuudessa?
Terapia voisi auttaa?
Häh? Ennen vanhemmilla oli kädet niin täynnä töitä, etteivät todellakaan ehtineet leikkiä lastensa kanssa. Heillä ei ollut aikaa edes osallistua sellaiseen kuskausralliin, joka on nykypäivää aika monella harrastusikäisten lasten vanhemmalla ihan normaalia. Itse leikin lapsuudessani siskoni ja lähitalojen lasten kanssa. Ei tullut mieleenkään, että vanhemmat olisi tulleet mukaan leikkimään. Olisi ollut suorastaan karsea ajatus. En ymmärrä, mitä traumoja tuollaisestakin voi tulla. Äitihulluko siellä taas vikisee?
Vierailija kirjoitti:
Ennen äideillä ei ollut aikaa leikkiä, lapset ei olleet perheen keskipiste vaan osa perhettä. Nyt ei vanhemmat uskalla edes vaihtaa työpaikkaa kysymättä alaikäisiltä lapsilta ensin lupaa.
Mitä tarkoittaa, että on osa perhettä? Jos se, että saa osallistua päätöksentekoon tarkoittaa, että on keskipiste.
ap
Vierailija kirjoitti:
Häh? Ennen vanhemmilla oli kädet niin täynnä töitä, etteivät todellakaan ehtineet leikkiä lastensa kanssa. Heillä ei ollut aikaa edes osallistua sellaiseen kuskausralliin, joka on nykypäivää aika monella harrastusikäisten lasten vanhemmalla ihan normaalia. Itse leikin lapsuudessani siskoni ja lähitalojen lasten kanssa. Ei tullut mieleenkään, että vanhemmat olisi tulleet mukaan leikkimään. Olisi ollut suorastaan karsea ajatus. En ymmärrä, mitä traumoja tuollaisestakin voi tulla. Äitihulluko siellä taas vikisee?
Minua ei kuskattu mihinkään eikä kanssani muutenkaan tehty mitään. En ole äitihullu.
ap
Vierailija kirjoitti:
En mä muista että äiti olisi leikkinyt mun kanssa koskaan. Mutta en mä siitä traumoja saanut. Onko sun lapsuus muutenkin ollut turvaton ja tuo on sitten se asia, johon tiivistyy kaikki se muukin kurja lapsuudessa?
Terapia voisi auttaa?
En tiedä... Pystyn kuitenkin kovettamaan itseni silloin, kun puhutaan esimerkiksi perheväkivallasta. Sitten kun näen YouTube-videolta, kuinka äidit järjestevät leikkiratoja ja tekevät joulukalentereita tohkeissaan niin padot vain aukeavat.
ap
up