Pienten lasten vanhemmat, pystyttekö tekemään mitään "omia juttuja"?

Nämä on teoriassa niin helppoja ratkaista toisten puolesta. Mutta kun ne oikeat, elävät lapset vaan ovat niin julmetun erilaisia.

Eihän näitä aloituksia mitkään helpon ja tottelevaisen, hyvin nukkuvan hiljaisen yhden lapsen vanhemmat tee. Jokainen normaalijärkinen vanhempi tekee tilanteessaan parhaansa. Se ei vain aina riitä samaan.

Minulla on itselläni jo vuosia sellaista elämää takana jossa käyn oikeasti hyvin vaativassa työssäni lepäämässä. Ennen näitä lapsia olin ihan samasta työstä työuupunut.

Nyt ajatus on ihan naurettava. Että tekisin vain työni ja muuten saisin vain keskittyä itseeni kotiini ja mieheeni... Huhhuh mikä lepoloma-elämä minulla oli joskus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 1v, 2,5v ja 4v. Kyllä minulle jää omaa aikaa lähes päivittäin. Mieheni vie yleensä muksut pihalle leikkimään töiden jälkeen jotta saan rauhassa tehdä ruokaa, lukea kirjaa tai ottaa vaikka torkut. Illalla lasten nukkuessa hoidetaan kotityöt yhdessä ja sen jälkeen alkaa parisuhdeaika. Tämä siis arkena, viikonloppuna tietysti vielä enemmän aikaa kun mieskin on vapaalla. Tänä aamuna sain nukkua pitkään kun mies vei lapset lähimetsään riekkumaan.

Tuohan on hyvä tilanne, nostan kyllä hattua, että jaksat hoitaa kolmea pientä! Meillä ei suju tuo työnjako ihan noin sujuvasti, miehellä on niin pitkä työmatka, että olen suurimman osan päivästä yksin lasten kanssa ja kun mies tulee, aletaan jo laittamaan lapsia nukkumaan. Pitkät päivät myös väsyttävät, joten pakko on suoda lepoa myös miehelle.

Jotenkin luulen että yksin en jaksaisi. Meillä keskusteltiin ja sovittiin asioista jo ennen lapsia, toki sekään ei ole mikään tae että asiat menisi juuri kun on suunniteltu, meillä onneksi meni. Helpottavaa on se että mieheni ajattelee minun olevan yhtälailla "töissä" hoitaessani lapsia hänen ollessaan nk. "oikeissa töissä". Tämä ajattelu mahdollistaa sen että hoidamme "työpäivien" jälkeen yhdessä lapsia sekä kotia eikä kaikki jää illalla minun hoidettavakseni. En tiedä saiko tuosta ideasta yhtään kiinni mutta kuitenkin!

Pystyn vaihtelevasti. Onneksi nukkuu hyvin, myös päiväunet, joten päivällä on ”vapaata” pari tuntia ja illalla noin kahdeksasta alkaen. Arkisin on hoidossa.

Mies myös ottaa usein hoitovuoron, vie lapsen ulos, ottaa kauppaan mukaan (nyt korona-aikana harvemmin), leikkii toisessa huoneessa tai katsoo lastenohjelmia lapsen kanssa.

Lapsi käy säännöllisesti muutaman tunnin vierailulla mummolassa ilman meitä.

Toisinaan lapsi leikkii vieressä itsekseen samalla kun teen jotain kotitöitä. Toisena päivänä ei onnistu, lapsi haluaa olla sylissä tai leikkiä yhdessä.

Yksi lapsi siis, noin 2,5v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missäs se lasten isä on?

Siinä samassa huoneessa? Pystyykö siihen kirjaan keskittymään yhtään sen paremmin, vaikka joku toinen aikuinen käy hakemassa sen päälle kiipeilevän lapsen muutaman minuutin välein?

Meillä ainakin oli aina niin, että  kaikki kolme lasta oli mussa kiinni, vaikka oltiin miehen kanssa samassa huoneessa, vaikka oltais molemmat tehty vielä ihan samaa hommaa.

Jos käskin mennä välillä isänsä luokse, menivät - ja parissa minuutissa olivat taas kaikki takaisin mun kimpussa.

Mutta lohduksi ap:lle: mun lapset on nyt 12,15 ja 17v, ja kukaan ei ole enää vuosiin ollut mun kimpussa koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Sulle on tulossa isoja ongelmia.

Ei tarvitse olla edes Näkijä.

Mitäköhän ongelmia ap:lle on tulossa... 🤔 Tiivis vaihe tämä pikkulapsivaihe, eikä siinä paljon lueskella kirjaa. Mutta tuskin ne enää teineinä roikkuu kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette käytä lastenhoitajaa, että saisit omaa aikaa?

Mun mielestä tässä ei välttämättä ole kyse omasta ajasta, vaan ihan yleisestä elämänrytmistä. Jos nyt ajattelen omaa lapsuudenperhettä, oltiin usein kaikki samassa huoneessa, mutta tehtiin itsenäisesti omia juttuja. Yksi vaikka katsoi tv:tä, toinen luki, toinen leikki jotain omiaan.Toki en nyt ihan varhaislapsuuteen muista, mutta olin mielestäni ihan onnellinen lapsi. Mun lapset näyttävät olevan tästä ihan eri mieltä, onhan se nyt kamalaa, jos äiti vaikka lukee kirjaa...

Hehe, no lapsen ja aikuisen muistikuva tai tulkinta samasta tilanteesta voi olla ihan erilainen. Muistan että lapsena oli kyläillessä tosi ärsyttävää, kun aikuiset vain keskusteli eikä osallistunut leikkeihin. Nyt vanhempana tuntuu, että olisi kyläillessä kiva jutellakin kavereiden kanssa, mutta siitä ei tahdo tulla mitään lasten keskeyttäessä jatkuvasti.

Mä pääsen onneksi useempana iltana tunnin kävelylenkille yksin. Ja saunaillat on mun omaa aikaa, meen sinne viimosena ja oon pari kolmekin tuntia siellä yksin. 🥰

MIKSI ANNATTE LASTEN POMPOTTAA TEITÄ?!?!?!????

Niille lapsille voi ihan sanoa, että äiti nyt lukee/kutoo/katsoo televisiota joten äiti ei nyt seurustele teidän kanssanne eikä äitiä saa nyt häiritä.

Miten niin moni äiti ei nykyään tätä osaa??

Ihan karseeta seurattavaa monilla toi elämä, luuletteko että lapset menee rikki jos ei pompi niiden impulssien mukaan 24/7?

Ja joo, lienee sanomattakin selvää, että teen omia juttuja vaikka äiti olenkin.

Teidänlaiset naiset on suurin syy sille, miksi nuoret ei enää lisäänny.

Annatte tarpeettoman karsean kuvan perhe-elämästä.

Haluatte oikein tahalleen uuvuttaa itsenne?

Vierailija kirjoitti:

MIKSI ANNATTE LASTEN POMPOTTAA TEITÄ?!?!?!????

Niille lapsille voi ihan sanoa, että äiti nyt lukee/kutoo/katsoo televisiota joten äiti ei nyt seurustele teidän kanssanne eikä äitiä saa nyt häiritä.

Miten niin moni äiti ei nykyään tätä osaa??

Ihan karseeta seurattavaa monilla toi elämä, luuletteko että lapset menee rikki jos ei pompi niiden impulssien mukaan 24/7?

Ja joo, lienee sanomattakin selvää, että teen omia juttuja vaikka äiti olenkin.

Luuletko että 1v tajuaa tai uhmaikäinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIKSI ANNATTE LASTEN POMPOTTAA TEITÄ?!?!?!????

Niille lapsille voi ihan sanoa, että äiti nyt lukee/kutoo/katsoo televisiota joten äiti ei nyt seurustele teidän kanssanne eikä äitiä saa nyt häiritä.

Miten niin moni äiti ei nykyään tätä osaa??

Ihan karseeta seurattavaa monilla toi elämä, luuletteko että lapset menee rikki jos ei pompi niiden impulssien mukaan 24/7?

Ja joo, lienee sanomattakin selvää, että teen omia juttuja vaikka äiti olenkin.

Luuletko että 1v tajuaa tai uhmaikäinen?

Normaali 1,5-vuotias ja 3-vuotias kyllä ymmärtää, vaikka toiston kautta mutta ymmärtää.

Ja useinhan tuon ikäisille pitääkin toistaa tilanteita monta kertaa, mutta se onkin kasvattamista se.

Äidillä myös oma valinta meneekö mukaan jokaiseen lapsen impulssiin.

Vierailija kirjoitti:

MIKSI ANNATTE LASTEN POMPOTTAA TEITÄ?!?!?!????

Niille lapsille voi ihan sanoa, että äiti nyt lukee/kutoo/katsoo televisiota joten äiti ei nyt seurustele teidän kanssanne eikä äitiä saa nyt häiritä.

Miten niin moni äiti ei nykyään tätä osaa??

Ihan karseeta seurattavaa monilla toi elämä, luuletteko että lapset menee rikki jos ei pompi niiden impulssien mukaan 24/7?

Ja joo, lienee sanomattakin selvää, että teen omia juttuja vaikka äiti olenkin.

Niin. Lapsi ei välttämättä mene rikki, mutta moni muu asia voi mennä. Mutta voihan sitä niinkin ajatella, että repiköön nyt sitten verhot alas, saanpahan lukea kirjaa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missäs se lasten isä on?

Harrastamassa ja sen jälkeen bissellä kaverin kanssa. Tulee n. ilta 8 kun lapset varmasti jo nukkumassa.

Olin kotiäitinä kahden lapsen kanssa n.5 vuotta ja meillä oli enimmäkseen kivaa! Käytiin joskus avoimessa päiväkodissa, Seikkailupuistossa Turussa, vauvamuskarissa, vauvauinnissa.  Mies osallistui lastenhoitoon yleensä hyvin ( paitsi ryyppyviikonloppuinaan), työviikollaan nukkui koliikkivauvan kanssa usein eri huoneessa, että minä saisin nukkua.  

Neljän lapsen äitinä olen aina pystynyt lukemaan ja katsomaan telkkaria. Koska niitä lapsia voi kasvattaa. Ei tulisi pieneen mieleenkään antaa lapsien repiä jotain käsistä. Ja ovet voi sulkea, niin että toinen vanhempi ottaa vastuun lapsista. Ja todellakin se vapaa—aika jaetaan tasan. Ei isällä ole mitään oikeutta olla ainoa omissa menoissaan. Kolmevuotias on oikeasti niin iso, että pitäisi osata totella normaalissa arjessa.

Meillä 3v ja 1,5v. 3v leikkisi itsekseen ihan kiltisti, mutta pienempi kiipeää ylös kirjahyllyä tai nuolee vessaharjaa heti, jos silmä välttää. Minun mielestä tämä ei ole sitä, että antaa lapsen pompottaa vanhempia. Pakkohan noita on vahtia. No, ehkä parin vuoden päästä kerkeää lukemaan.

Aika moni täällä tuntuu olevan tosi tarkka siitä, että työn ulkopuolinen aika jaetaan tasan vanhempien vapaa-ajaksi. Meillä kyllä suurin osa ajasta on sellaista vapaata perheaikaa, jossa kaikki ovat yhdessä, hoidetaan kotia ja leikitään lasten kanssa. Toki jos on jotain menoa tai haluaa tehdä jotain ilman lapsia, siihen on mahdollisuus ja molemmat tekee jotain omaa suunnilleen yhtä usein (ei nyt kovin usein). Luulin, että tämä on ihan normijuttu, mutta enpä ihmettele, että erot ovat niin yleisiä ja vuoroasuminen sujuu, jos jo vanhempien ollessa yhdessä vain vaihdetaan vahtivuoroa.

Miten tuollaista jaksaa ja miten tuosta selviää? Ihan hirveää elämää.

Mitä teistä ja teidän minuudesta on jäljellä jos kaikki oma ja itseys uhrataan vaikka kuuden vuoden ajan lapsen takia.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaista jaksaa ja miten tuosta selviää? Ihan hirveää elämää.

Mitä teistä ja teidän minuudesta on jäljellä jos kaikki oma ja itseys uhrataan vaikka kuuden vuoden ajan lapsen takia.

Se minuus ja itseys pitää löytää uudestaan, kun hankkii lapsia. Jotain menettää, mutta tilalle saa jotain muuta. Ihminen, jolla on lapsia ei voi elää samalla lailla kuin ennen, se on vain hyväksyttävä. Vanhemmuudesta tulee osa sitä identiteettiä.

Jälkikäteen muistellen se aika, kun joku halusi olla lähellä, oli aika ihanaa. Se pikkulapsiaika ei ole ikuista. Sen jälkeen koittaa aika, jolloin parhaimmassa tapauksessa pääset opettamaan sukkien kutomista ja katselemaan telkkaria niiden lasten kanssa, eikä ne kaikki ohjelmat ole muumeja.