Pienten lasten vanhemmat, pystyttekö tekemään mitään "omia juttuja"?

Vierailija kirjoitti:

No nyt jumlauta! Miksei se lasten isä lähde vaikka ulos niiden kanssa!?

Ehkä se käykin, mut ei aina sätkynukkena just silloin ku ap päättää alkaa neulomaan

Ja mikä pakko niitä lapsia on vääntää just sen 2 v:n ikäerolla, jos ei sitä jaksa? Tuollaista se on sit. Olisit odottanu 5-6 v ni olis helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

No nyt jumlauta! Miksei se lasten isä lähde vaikka ulos niiden kanssa!?

Koska ulkona ollessaan ei voi valmistaa lapsille ruokaa, imuroida tai putsata lattiakaivoa?

Vierailija kirjoitti:

Missäs se lasten isä on?

Meillä ainakin mies on töissä. Ei kaikki pääse klo 16 töistä.

Eri.

Vierailija kirjoitti:

Ja mikä pakko niitä lapsia on vääntää just sen 2 v:n ikäerolla, jos ei sitä jaksa? Tuollaista se on sit. Olisit odottanu 5-6 v ni olis helpompaa.

Esikoisen syntyessä olin 36-vuotias yritettyämme lasta 3 vuotta, joten päättele itse. Näitä asioita ei voi noin vain suunnitella mielensä mukaan.

Niitä lapsia voi myös komentaa. Ei ehkä 1,5v ikäistä mutta isompaa kyllä. Aina ei tarvitse olla kivaa, äidin ei aina tarvitse olla palvelemassa, on hyvä oppia odottamaan.

Joskus voi laittaa sen tv:n auki ja antaa lasten liimautua siihen ohjelman ajaksi, että äiti voi tehdä sen ohjelman ajan jotain omaa juttua.

Päiväunien ajastus niin, että molemmat lapset nukkuu, silloin ehtii vaikka mitä tehdä.

Ruokapöydässä ei joka hetki tarvitse olla pyyhkimässä. Ruuat ja juomat lasten eteen, itselle oma annos ja sitten ruokaillaan, pyyhitään sotkut vasta lopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missäs se lasten isä on?

Siinä samassa huoneessa? Pystyykö siihen kirjaan keskittymään yhtään sen paremmin, vaikka joku toinen aikuinen käy hakemassa sen päälle kiipeilevän lapsen muutaman minuutin välein?

Asutte yksiössä?

Meidän taapero ainakin osaa avata oven ja menee siihen huoneeseen, jossa äiti/isä on, jos haluaa äidin/isän luo.

Miksi ette käytä lastenhoitajaa, että saisit omaa aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette käytä lastenhoitajaa, että saisit omaa aikaa?

Korona-aikana?

2- ja 4-vuotiaat ja ihan samanlaista. Miksei kukaan varoittanut etukäteen? 😁 No pari vuotta vielä, josko sitten helpottaisi?

Kuulostaa ihan samalta kuin meillä. Isä on siinä vieressä ihan valmiina auttamaan tai leikkimään ja silti koko ajan kuuluu vain äitiäitiäitiäitiiiiii. Mikä ihme siinä on, että en saa hetkeäkään tehdä mitään lapsiin liittymätöntä? Isäkin on tehnyt oman osuutensa mallikkaasti ja paikalla suurimman osan ajasta, mutta silti aina kun pitää niistää nenä/on jano/tylsää pyydetään vain äitiä. Meillä on myös kaksi alle 4-vuotiasta. Mitenköhän ihmeessä jotkut saavat tehtyä töitä samalla, kun ovat kotona pienten lasten kanssa?

Meillä on 1v, 2,5v ja 4v. Kyllä minulle jää omaa aikaa lähes päivittäin. Mieheni vie yleensä muksut pihalle leikkimään töiden jälkeen jotta saan rauhassa tehdä ruokaa, lukea kirjaa tai ottaa vaikka torkut. Illalla lasten nukkuessa hoidetaan kotityöt yhdessä ja sen jälkeen alkaa parisuhdeaika. Tämä siis arkena, viikonloppuna tietysti vielä enemmän aikaa kun mieskin on vapaalla. Tänä aamuna sain nukkua pitkään kun mies vei lapset lähimetsään riekkumaan.

Painajaiselämää. Otan osaa ja kunnioitan.

Aikalailla tuollaista se pienten lasten kanssa on. Toisinaan todella uuvuttavaa jatkuvasti laittaa omia tarpeita sivuun, mutta kyllä se pian teilläkin helpottaa. Meillä lapset 7 ja 5 vuotiaat ja oikeastaan vasta nyt pystyn rauhassa katsomaan elokuvaa olkkarissa, kun lapset leikkivät keskenään toisessa huoneessa. Toki saattavat välillä keskeyttää hetkeksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette käytä lastenhoitajaa, että saisit omaa aikaa?

Mun mielestä tässä ei välttämättä ole kyse omasta ajasta, vaan ihan yleisestä elämänrytmistä. Jos nyt ajattelen omaa lapsuudenperhettä, oltiin usein kaikki samassa huoneessa, mutta tehtiin itsenäisesti omia juttuja. Yksi vaikka katsoi tv:tä, toinen luki, toinen leikki jotain omiaan.Toki en nyt ihan varhaislapsuuteen muista, mutta olin mielestäni ihan onnellinen lapsi. Mun lapset näyttävät olevan tästä ihan eri mieltä, onhan se nyt kamalaa, jos äiti vaikka lukee kirjaa...

Kun kaksi isompaa lastani olivat pieniä ja kotihoidossa, meillä oli rytmit päivässä. Voi kuulostaa ihan joopajoo-jutulta, mutta ihan oikeasti, lapset tarvitsee rutiineja. Aamulla heräsivät, syötiin yhdessä aamupala. Sen jälkeen saivat katsella Pikku Kakkosta, kun siivosin aamupalan pois ja valmistin lounaan. Sinä aikana siis katselivat ensin telkkaria hetken ja sitten leikkivät lähelläni millä nyt leikkivät. Sitten lähdettiin ulos. 

Ulkoa lounaalle, ja lounaan jälkeen päiväunille. Päiväuniaikana en itse siivonnut enkä tehnyt mitään kotitöitä, vaan tein mitä huvitti. Joskus nukuin, joskus luin kirjaa, puhuin ystävän kanssa puhelimessa, katsoin sarjoja, roikuin netissä. 

Kun lapset heräsi päiväunilta, syötiin taas yhdessä välipalaa, ja sitten vain hengailtiin tai mentiin ulos. Toki voit väittää, että lapsillani olisi helpot luonteet, tai voit luulla, että joka päivä elämä oli helppoa. Ei, ja ei. Mutta lapset saivat tarpeeksi huomiota, tarpeeksi rajoja, tarpeeksi liikuntaa, hyvää ravintoa ja unta. Ja lapselle voi sanoa myös ei. Älä koske, älä ota, mene leikkimään. Ei ne siitä rikki mene, etkä sinä mene rikki siitä, että alat sanoa ei kun tilanne sitä vaatii. 

Minä osaan sanoa lapsille, että äiti kutoo nyt sukkaa, te leikitte, teette palapelejä jne. sillä aikaa. Lapset ymmärtävät puhetta, pelkkä "EI" ei auta mitään. Aika hyvin saan ommeltua melkein kaikki lasten vaatteet, vaikka kolme alle 5v ikäistä kodissa onkin. Lapset tietävät, että sitä sukkaa ei kudota ikuisesti, joten he malttavat odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 1v, 2,5v ja 4v. Kyllä minulle jää omaa aikaa lähes päivittäin. Mieheni vie yleensä muksut pihalle leikkimään töiden jälkeen jotta saan rauhassa tehdä ruokaa, lukea kirjaa tai ottaa vaikka torkut. Illalla lasten nukkuessa hoidetaan kotityöt yhdessä ja sen jälkeen alkaa parisuhdeaika. Tämä siis arkena, viikonloppuna tietysti vielä enemmän aikaa kun mieskin on vapaalla. Tänä aamuna sain nukkua pitkään kun mies vei lapset lähimetsään riekkumaan.

Tuohan on hyvä tilanne, nostan kyllä hattua, että jaksat hoitaa kolmea pientä! Meillä ei suju tuo työnjako ihan noin sujuvasti, miehellä on niin pitkä työmatka, että olen suurimman osan päivästä yksin lasten kanssa ja kun mies tulee, aletaan jo laittamaan lapsia nukkumaan. Pitkät päivät myös väsyttävät, joten pakko on suoda lepoa myös miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan samalta kuin meillä. Isä on siinä vieressä ihan valmiina auttamaan tai leikkimään ja silti koko ajan kuuluu vain äitiäitiäitiäitiiiiii. Mikä ihme siinä on, että en saa hetkeäkään tehdä mitään lapsiin liittymätöntä? Isäkin on tehnyt oman osuutensa mallikkaasti ja paikalla suurimman osan ajasta, mutta silti aina kun pitää niistää nenä/on jano/tylsää pyydetään vain äitiä. Meillä on myös kaksi alle 4-vuotiasta. Mitenköhän ihmeessä jotkut saavat tehtyä töitä samalla, kun ovat kotona pienten lasten kanssa?

Lapsi kiintyy luontaisesti vain yhteen vanhempaan, ja se on se joka on hoitanut vauva-ajan. Ei minullakaan ole isäni kanssa oikein mitään yhteistä, ja hänkin on hoitanut minua aivan jaksamisensa äärirajoilla. Käännyn äitini puoleen aina jos tarvitsen apua tai lohdutusta.

5 lasta, nuorin nyt 12, takana pikkulapsiaika.

Ne omat jutut on täytynyt säätää sellaisiksi, että ei tarvitse paljon kotoa poistua niitä varten.

Muutenkin mm fiktion lukeminen on jäänyt, koska ei ollut vuosiin riittävän pitkää hetkeä omaa aikaa kirjaan upooutumiseen.

Tietokirjallisuutta voi lukea helpommin pätkissä.