Älkää tehkö lapsia! Perhe-elämä on ihan paskaa. Jos tykkäätte olla yksin, siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin ottaa yhden kiltin ja hiljaisen lapsen, jonka kanssa tehtäisiin kivoja juttuja kuten käytäisiin puistoissa, eläintieteellisissä museoissa, syömässä jne.

T. Yksinolosta ja rauhasta nauttiva sinkkunainen

Koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee. Et voi tilata yhtä hiljaista ja rauhallista lasta.

Kasvatuksella siihen voi vaikuttaa paljon millainen lapsi on. Esim. kurittaako vai sanoittaako, onko johdonmukainen vai ailahteleva siinä miten lasta komentaa yms.

Jahas. No miten selität sen, että toinen lapsistamme on kuin herran enkeli ja toinen kuin itse piru? Samalla tavalla kasvetettu molemmat. Voin kertoa sinulle salaisuuden. Joillakin saattaa olla esim. neuropsykologisia sairauksia, joihin ei kasvatuksella pysty vaikuttamaan. Tällaiset sairaudet ovat yleistymään päin mm. siksi, että miehet tekevät nykyään vasta vanhemmalla iällä lapsia.

Se on rankkaa aikaa, mutta menee myös nopeasti, jos ei tee koko ajan lisää lapsia. Olen saanut omat aikuiseksi. Nyt nautin omasta rauhasta 😊

Itsellä on vasta 2-vuotias, mutta kyllähän tässä melkoisen mankelin läpi on saanut mennä jo nyt. Vanhemmuus tosiaan läväyttää maailman epäkohdat ja kärsimyksen aivan eri tavalla henkilökohtaiseksi ja yllätyksekseni myös koko maailman kärsimykset tuntee jotenkin intensiivisemmin. Epätietoisuus tulevasta ahdistaa enemmän.

Oma henkilökohtainen vapauskin on toki vähentynyt huomattavasti, mutta vielä yhden lapsen kanssa se on mielestäni ihan siedettävällä tasolla, jos vaan tekee lapsen oikeasti osallistuvan miehen kanssa. Herkkyys ja introverttiys ovat minullakin piirteitä, mutta koen, että tällaisena olen silti paras äiti lapsellemme, joka on myös herkkä ja tunteellinen. Hän tarvitsee äidin, joka on tilannetajuinen ja osaa lukea lapsen tunteita ja ottaa ne vastaan. En vain osaa katua lasta, vaikka raskasta onkin. Ehkä hän vain tuntuu niin hienolta persoonalta, että en haluaisi häntä poiskaan tästä maailmasta.

Oletko ap kuullut, että lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa? Se aika, kun lapset ovat kotona, on loppujen lopuksi aika pieni osa ihmiselämästä. Tykkään olla yksin ja silti tein lapsia. Ei perhe-elämä aina herkkua ole ollut, mutta ei se elämä ennen sitäkään täydellistä ollut joka hetki. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän tiedostan, kuinka tärkeää ja ihanaa on, että elämässäni on mukana kohta aikuistuvat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kuullut, että lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa? Se aika, kun lapset ovat kotona, on loppujen lopuksi aika pieni osa ihmiselämästä. Tykkään olla yksin ja silti tein lapsia. Ei perhe-elämä aina herkkua ole ollut, mutta ei se elämä ennen sitäkään täydellistä ollut joka hetki. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän tiedostan, kuinka tärkeää ja ihanaa on, että elämässäni on mukana kohta aikuistuvat lapset.

Onko 20 vuotta sun mielestä oikeasti lyhyt aika? Ja jos tekee useamman lapsen, niin silloinhan se ”lapsellinen” aika on joku 30v.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kuullut, että lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa? Se aika, kun lapset ovat kotona, on loppujen lopuksi aika pieni osa ihmiselämästä. Tykkään olla yksin ja silti tein lapsia. Ei perhe-elämä aina herkkua ole ollut, mutta ei se elämä ennen sitäkään täydellistä ollut joka hetki. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän tiedostan, kuinka tärkeää ja ihanaa on, että elämässäni on mukana kohta aikuistuvat lapset.

Lapset muuttaa kotoa noin 20v. Ihmisellä on keskimäärin tervettä aikuiselämää vuodet 20-60. Sen jälkeen alkaa monille tulla kremppaa ja väsymystä. Lasten teko siis vie noin puolet tästä "elämän parhaasta ajasta" - kyllä se on ihan hemmetin iso osa ihmiselämästä jos siitä ei aidosti nauti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kuullut, että lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa? Se aika, kun lapset ovat kotona, on loppujen lopuksi aika pieni osa ihmiselämästä. Tykkään olla yksin ja silti tein lapsia. Ei perhe-elämä aina herkkua ole ollut, mutta ei se elämä ennen sitäkään täydellistä ollut joka hetki. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän tiedostan, kuinka tärkeää ja ihanaa on, että elämässäni on mukana kohta aikuistuvat lapset.

Onko 20 vuotta sun mielestä oikeasti lyhyt aika? Ja jos tekee useamman lapsen, niin silloinhan se ”lapsellinen” aika on joku 30v.

Minulla on kaksi lasta ja raskaimmat ajat ovat jo takana päin. Voisin sanoa, että vain viisi vuotta on ollut rankempaa aikaa. Nyt, kun lapset ovat jo aikuistumassa, niin on jo helppoa ja heistä on enemmän iloa ja seuraa, kuin rasitetta.

Hoidin toisten lapsia ensin vuosia ennen omiani. Olin lastenhoitajana erilaisissa perheissä ja ihan kokopäivätöissä ja se arki niiden lasten kanssa oli ihanaa ja aina iltaisin kun palautin lapset vanhemmilleen niin iski haikeus. Kaipasin sitä, että saisin mukavan päivän päätteeksi viedä lapset kotiini ja jatkaa arkea, mutta hoitolapset tietenkin piti palauttaa.

Lopulta (pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen) sain omia lapsia ja todellakin elämäni on nyt ihanaa, kun saan kuskailla noita omia aina mukanani kaikkialle. Mutta suosittelen kaikille oikeasti tutustumista lapsiperhe-elämään ennen omien hankkimista, niin tietää, että onko ne lapset se mitä kaipaa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kuullut, että lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa? Se aika, kun lapset ovat kotona, on loppujen lopuksi aika pieni osa ihmiselämästä. Tykkään olla yksin ja silti tein lapsia. Ei perhe-elämä aina herkkua ole ollut, mutta ei se elämä ennen sitäkään täydellistä ollut joka hetki. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän tiedostan, kuinka tärkeää ja ihanaa on, että elämässäni on mukana kohta aikuistuvat lapset.

Lapset muuttaa kotoa noin 20v. Ihmisellä on keskimäärin tervettä aikuiselämää vuodet 20-60. Sen jälkeen alkaa monille tulla kremppaa ja väsymystä. Lasten teko siis vie noin puolet tästä "elämän parhaasta ajasta" - kyllä se on ihan hemmetin iso osa ihmiselämästä jos siitä ei aidosti nauti!

12-20 vuotiaat lapset ovat pääsääntöisesti hyvin helppoja tapauksia. Viihtyvät lähinnä kavereidensa kanssa. Omat murkkuni eivät millään tapaa estä minua toteuttamasta omia toiveitani ja elämästä omaa elämääni. Elän parhaillaan elämäni parasta aikaa.

Lasten hankkiminen on ollut täydellinen syy vetäytyä kaikista turhista riennoista!

https://www.hs.fi/nyt/wumo/car-2000006676553.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kuullut, että lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa? Se aika, kun lapset ovat kotona, on loppujen lopuksi aika pieni osa ihmiselämästä. Tykkään olla yksin ja silti tein lapsia. Ei perhe-elämä aina herkkua ole ollut, mutta ei se elämä ennen sitäkään täydellistä ollut joka hetki. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän tiedostan, kuinka tärkeää ja ihanaa on, että elämässäni on mukana kohta aikuistuvat lapset.

Lapset muuttaa kotoa noin 20v. Ihmisellä on keskimäärin tervettä aikuiselämää vuodet 20-60. Sen jälkeen alkaa monille tulla kremppaa ja väsymystä. Lasten teko siis vie noin puolet tästä "elämän parhaasta ajasta" - kyllä se on ihan hemmetin iso osa ihmiselämästä jos siitä ei aidosti nauti!

12-20 vuotiaat lapset ovat pääsääntöisesti hyvin helppoja tapauksia. Viihtyvät lähinnä kavereidensa kanssa. Omat murkkuni eivät millään tapaa estä minua toteuttamasta omia toiveitani ja elämästä omaa elämääni. Elän parhaillaan elämäni parasta aikaa.

Mä olen kuullut kyllä ihan erilaisia tarinoita murrosikäisten vanhemmilta... Ja kyllä ne helpotkin lapset suakin rajoittaa - et voi muuttaa vapaasti, et voi lähteä viikonlopuksi reissuun puolison kanssa ilman lapsia ihan noin vaan, ja sun on pakko maksaa lasten eläminen ts olet paljon sidotumpi töihin kuin olisit ilman lapsia.

Ja, 12 vuotta on yhä todella TODELLA pitkä aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kuullut, että lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa? Se aika, kun lapset ovat kotona, on loppujen lopuksi aika pieni osa ihmiselämästä. Tykkään olla yksin ja silti tein lapsia. Ei perhe-elämä aina herkkua ole ollut, mutta ei se elämä ennen sitäkään täydellistä ollut joka hetki. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän tiedostan, kuinka tärkeää ja ihanaa on, että elämässäni on mukana kohta aikuistuvat lapset.

Lapset muuttaa kotoa noin 20v. Ihmisellä on keskimäärin tervettä aikuiselämää vuodet 20-60. Sen jälkeen alkaa monille tulla kremppaa ja väsymystä. Lasten teko siis vie noin puolet tästä "elämän parhaasta ajasta" - kyllä se on ihan hemmetin iso osa ihmiselämästä jos siitä ei aidosti nauti!

12-20 vuotiaat lapset ovat pääsääntöisesti hyvin helppoja tapauksia. Viihtyvät lähinnä kavereidensa kanssa. Omat murkkuni eivät millään tapaa estä minua toteuttamasta omia toiveitani ja elämästä omaa elämääni. Elän parhaillaan elämäni parasta aikaa.

Mullakin on helppo teini. Mutta kaikilla ei todellakaan ole, vaan se voi olla kaikista pahin aika kasvatuksessa. Ja kyllä sitä aina on huolissaan lapsestaan, oli hän minkä ikäinen tahansa. Vaikka omaa aikaa saa enemmän, huoli ei katoa koskaan.

No en ole kyllä missään vaiheessa kokenut, että perhe-elämä olisi paskaa.

T. Perheellinen ja yksinolosta pitävä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kuullut, että lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa? Se aika, kun lapset ovat kotona, on loppujen lopuksi aika pieni osa ihmiselämästä. Tykkään olla yksin ja silti tein lapsia. Ei perhe-elämä aina herkkua ole ollut, mutta ei se elämä ennen sitäkään täydellistä ollut joka hetki. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän tiedostan, kuinka tärkeää ja ihanaa on, että elämässäni on mukana kohta aikuistuvat lapset.

Lapset muuttaa kotoa noin 20v. Ihmisellä on keskimäärin tervettä aikuiselämää vuodet 20-60. Sen jälkeen alkaa monille tulla kremppaa ja väsymystä. Lasten teko siis vie noin puolet tästä "elämän parhaasta ajasta" - kyllä se on ihan hemmetin iso osa ihmiselämästä jos siitä ei aidosti nauti!

12-20 vuotiaat lapset ovat pääsääntöisesti hyvin helppoja tapauksia. Viihtyvät lähinnä kavereidensa kanssa. Omat murkkuni eivät millään tapaa estä minua toteuttamasta omia toiveitani ja elämästä omaa elämääni. Elän parhaillaan elämäni parasta aikaa.

Mä olen kuullut kyllä ihan erilaisia tarinoita murrosikäisten vanhemmilta... Ja kyllä ne helpotkin lapset suakin rajoittaa - et voi muuttaa vapaasti, et voi lähteä viikonlopuksi reissuun puolison kanssa ilman lapsia ihan noin vaan, ja sun on pakko maksaa lasten eläminen ts olet paljon sidotumpi töihin kuin olisit ilman lapsia.

Ja, 12 vuotta on yhä todella TODELLA pitkä aika.

Joillakin on hankalaa, useimmilla ei.

Eipä me kahden keskenkään puolison kanssa lähdetty viikonlopuksi reissuun "ihan noin vaan".

Eikä ne lapset nyt ihmeitä maksa, nelosella alkavalla bruttopalkalla pyörittää hyvin koko homman ja jää omiinkin humputuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kuullut, että lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa? Se aika, kun lapset ovat kotona, on loppujen lopuksi aika pieni osa ihmiselämästä. Tykkään olla yksin ja silti tein lapsia. Ei perhe-elämä aina herkkua ole ollut, mutta ei se elämä ennen sitäkään täydellistä ollut joka hetki. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän tiedostan, kuinka tärkeää ja ihanaa on, että elämässäni on mukana kohta aikuistuvat lapset.

Lapset muuttaa kotoa noin 20v. Ihmisellä on keskimäärin tervettä aikuiselämää vuodet 20-60. Sen jälkeen alkaa monille tulla kremppaa ja väsymystä. Lasten teko siis vie noin puolet tästä "elämän parhaasta ajasta" - kyllä se on ihan hemmetin iso osa ihmiselämästä jos siitä ei aidosti nauti!

12-20 vuotiaat lapset ovat pääsääntöisesti hyvin helppoja tapauksia. Viihtyvät lähinnä kavereidensa kanssa. Omat murkkuni eivät millään tapaa estä minua toteuttamasta omia toiveitani ja elämästä omaa elämääni. Elän parhaillaan elämäni parasta aikaa.

Mä olen kuullut kyllä ihan erilaisia tarinoita murrosikäisten vanhemmilta... Ja kyllä ne helpotkin lapset suakin rajoittaa - et voi muuttaa vapaasti, et voi lähteä viikonlopuksi reissuun puolison kanssa ilman lapsia ihan noin vaan, ja sun on pakko maksaa lasten eläminen ts olet paljon sidotumpi töihin kuin olisit ilman lapsia.

Ja, 12 vuotta on yhä todella TODELLA pitkä aika.

Minä tykkään olla yksin, rakastan omaa rauhaa ja omaa kotiani. En halua muuttaa minnekään, eikä kiinnosta lähteä riekkumaan minnekään. Lasten elättäminen ei ole ongelma, jos on normaali työssäkäyvä ihminen. Lapset eivät ole muutenkaan ollut minulle ongelma. Vain pikkulapsivaihe oli rankka ja se kesti vain muutaman vuoden. Nykyään nautin taas rauhallisesta elämästä ja omista harrastuksistani täysin vapaasti.

Olisi ollut parempi jättää lapsi tekemättä. Niin paljon huolta ja murhetta on aiheuttanut. Ja aiheuttaa hyvin todennäköisesti niin kauan kunnes kuolen. Sitten toivottavasti loppuu murehtiminen. Pieninä huolina tuli mieleeni päätäit ja syyhypunkit , mitä pikkulapsena tarhasta toi kotiin. Sellaisissakin oma hommansa hoitaa.

Up

En todellakaan aio hankkia yhtään lasta. Töissä käynti on ihan tarpeeksi uuvuttavaa ja jos siihen lisättäisiin vielä toinen työpäivä kotona niin tulisi varmaan ruumiita. Töiden jälkeen haluan olla hiljaisuudessa, syödä ja levähtää loppuillan. Yleensäkään minua ei kiinnosta mitkään lapsiin liittyvät asiat, esim. leikkipuistot ja Hoplopit tai sormiväreillä maalaaminen. En ajatellut edes uutta lemmikkiä hankkia ainakaan kymmeneen vuoteen kun niissäkin on liikaa työtä.