Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Älkää tehkö lapsia! Perhe-elämä on ihan paskaa. Jos tykkäätte olla yksin, siis.
22.11.2020 |
Joo, ei se perhe-elämä todellakaan muuta elämää paremmaksi. Älkää tehkö lapsia, jos viihdytte yksinkin.
Kommentit (58)
Vaikea kyllä ymmärtää, että joku vapaaehtoisesti hyppää siihen oravanpyörään. Perhe-elämä kuulostaa minulle vankilalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaankaan ymmärrä kuka tekee lapsia 2020-luvulla. Tuo David Attenborough'n uusin kirja oli niin ahdistavaa luettavaa. Ei nyt syntyvillä lapsilla ole mitään tulevaisuutta, emme ehdi alle 10 vuodessa pysäyttää luonnon ja koko ihmiskunnan tuhoa.
Me ollaan miehen kanssa rauhallisia introverttejä ja kas, niin tuli meidän lapsestakin rauhallinen introvertti! Toki ensimmäisinä vuosina hän kaipasi kovasti seuraa, mutta jo silloin kun hän oli 5-vuotias, hänen kanssaan pystyi käymään lounaalla ja ihan mielenkiintoisia keskustelujakin käytiin! Tosi paljon viihtyi itsekseen omissa puuhissaan, luki, teki lasihelmitöitä, pelasi tietokoneella ja piirteli ihan loputtomasti. Mutta oli myös hyvää matkaseuraa ja mies sai hänestä hiihtokaverin.
Liian vähän puhutaan yksilapsisuuden eduista. Yhden lapsen kanssa saa kokea vanhemmuuden, mutta perhe-elämä ei mene kuitenkaan härdellin ja kaaoksen puolelle.
Älkää uskoko noita globalistien maalailuja maailman tuhoutumisesta. Sen varjolla tullaan orjuuttamaan ihmiset ja aika nopeastikin. Ei se Greta siellä ole mitään muuta kuin Soroksen nukke. Vaikket haluaisi uskoa, niin niin se on.
Kun miettii millainen koulutaival. työelämä ja yhteiskunta nyt syntyvällä on edessä, on parempi jättää tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan miehen kanssa rauhallisia introverttejä ja kas, niin tuli meidän lapsestakin rauhallinen introvertti! Toki ensimmäisinä vuosina hän kaipasi kovasti seuraa, mutta jo silloin kun hän oli 5-vuotias, hänen kanssaan pystyi käymään lounaalla ja ihan mielenkiintoisia keskustelujakin käytiin! Tosi paljon viihtyi itsekseen omissa puuhissaan, luki, teki lasihelmitöitä, pelasi tietokoneella ja piirteli ihan loputtomasti. Mutta oli myös hyvää matkaseuraa ja mies sai hänestä hiihtokaverin.
Liian vähän puhutaan yksilapsisuuden eduista. Yhden lapsen kanssa saa kokea vanhemmuuden, mutta perhe-elämä ei mene kuitenkaan härdellin ja kaaoksen puolelle.
JO viidessä vuodessa? Hyvä luoja, onhan tuo todella pitkä aika odotella että sen lapsen kanssa voi edes jotenkuten keskustella!
No elämässä on erilaisia vaiheita. Ei minuakaan vauvaperheen arki kiinnostanut, mutta nyt kun lapset ovat jo kouluikäisiä arkikin on huomattavasti helpompaa. Sunnuntaisin saan halutessani seuraa retkille, halutessani voin mennä yksin. Lapset touhuilevat mielellään yksinkin, joten tänäänkin olen aamuisen metsäretken jälkeen lueskellut kirjaa. Ruokaa joudun itsekin syömään, joten sen tekeminen useammalle ei ole mikään ongelma. Jorinoiden päätteeksi voin siis todeta, että määräaikaisen vauva-arjen päätteeksi alkaa toisenlainen arki ja se käy ainakin minulle oikein mukavasti, kun vaan pidän huolen siitä, että saan riittävästi omaa-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin täytyy sanoa, etten jaksaisi perhe-elämää - siis sellaisella intensiteetillä, millä moni elämästä vieraantunut tuttava ja palstamamma sitä elää.
Onneksi voin ja saan elää perhe-elämääni siten kuten itse tykkään, ilman liikoja suorittamisia ja jatkuvaa lapsen viihdytystä.
Monen perhe-elämä kuulostaa heidän itse tekemältään helvetiltä, mutta ei sitä viitsi niille sanoa...
Tyytyy vaan tsemppaamaan.
Tämän olen tajunnut kokeilemattakin. Jo se, että pitää päivä vahtia sukulaisten kersoja vie mehut niin että tarvitsee 2 päivää nukkumista, pimeyttä, hiljaisuutta ja yksinäisyyttä että normalisoituu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun miettii millainen koulutaival. työelämä ja yhteiskunta nyt syntyvällä on edessä, on parempi jättää tekemättä.
Tämä. En halua tehdä lapsia orjuuteen, loputtomaan mielettömään suorittamiseen ja riistoon, jota tämä maailma on.
Jos lasten saamiseen vain olisikin kätevä tilauspalvelu, josta saisi haluamansa, voisin hyvin antaa kodin rauhalliselle lapsukaiselle.
Kuten joku jo aiemmin hyvin kiteytti asian, oikeasti homma menee täysin sika säkissä -periaatteella. Luonnollista, mutta ei sellaista arvontaa, millä haluaisin täydentää elämääni.
Arvostan toki vanhemmuuteen ryhtyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän olen tajunnut kokeilemattakin. Jo se, että pitää päivä vahtia sukulaisten kersoja vie mehut niin että tarvitsee 2 päivää nukkumista, pimeyttä, hiljaisuutta ja yksinäisyyttä että normalisoituu.
Tämä. Fiksut tajuavat ilman omakohtaista kokemustakin, että jotkut asiat on parempi jättääkin kokematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en pysty ymmärtämään, miksi jotkut vielä tietoisesti hankkivat lapsia tähän nykymaailmaan kärsimään.
Lapsettomana eläminen on niin paljon helpompaa.
Ei mulla muuta.Kaikille elämä ei vaan ole kärsimystä ja myöskään helppous ei ole kiinnostava asia, vaan haasteet.
Joo. Onneksi haasteita voi olla ilman lapsiakin. Enkä puhu työhaasteista tai vuorikiipeilystä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. on oikeassa. Tämä on totuus jota ei saisi sanoa ääneen. Mä herkkänä erakkoluonteena olin ajatellut pysyväni yksin kunnes ajauduin yhteen miehen kanssa joka halusi perheen. Salaa olen monesti katunut.
Maailman tilanne ahdistaa, pelkään lasteni tulevaisuuden puolesta. Ja musta tuntuu että olen kuluttanut parhaat vuoteni töiden ja kotitöiden pyörityksessä, en ole aikoihin jaksanut tehdä asioita joista ennen nautin. Tosiaan perhe-elämä sopii paremmin sellaiselle joka on luonteeltaan seurallinen, energinen ja reipas suorittaja. Herkälle, helposti rasittuvalle ja paljon omaa aikaa tarvitsevalle se ei sovi.
Ei tartte huolestua, mulla on hyvät, fiksut teini-ikäiset lapset, he ovat mulle maailman tärkeimpiä ja teen paljon heidän eteensä ja toivon että kaikesta huolimatta he löytäisivät paikkansa maailmassa. Mutta onnellinen en ole ollut sen jälkeen kun sain lapset. Kadehdin lapsettomien kavereiden huolettomuutta ja vapautta. Omat ongelmansa toki heilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en pysty ymmärtämään, miksi jotkut vielä tietoisesti hankkivat lapsia tähän nykymaailmaan kärsimään.
Lapsettomana eläminen on niin paljon helpompaa.
Ei mulla muuta.
Sen verran vielä haluaisin sinulta kysyä että onko mo-nikult-tuurisuus rikkaus?
Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ap. on oikeassa. Tämä on totuus jota ei saisi sanoa ääneen. Mä herkkänä erakkoluonteena olin ajatellut pysyväni yksin kunnes ajauduin yhteen miehen kanssa joka halusi perheen. Salaa olen monesti katunut.
Maailman tilanne ahdistaa, pelkään lasteni tulevaisuuden puolesta. Ja musta tuntuu että olen kuluttanut parhaat vuoteni töiden ja kotitöiden pyörityksessä, en ole aikoihin jaksanut tehdä asioita joista ennen nautin. Tosiaan perhe-elämä sopii paremmin sellaiselle joka on luonteeltaan seurallinen, energinen ja reipas suorittaja. Herkälle, helposti rasittuvalle ja paljon omaa aikaa tarvitsevalle se ei sovi.
Ei tartte huolestua, mulla on hyvät, fiksut teini-ikäiset lapset, he ovat mulle maailman tärkeimpiä ja teen paljon heidän eteensä ja toivon että kaikesta huolimatta he löytäisivät paikkansa maailmassa. Mutta onnellinen en ole ollut sen jälkeen kun sain lapset. Kadehdin lapsettomien kavereiden huolettomuutta ja vapautta. Omat ongelmansa toki heilläkin.
Tuliko sitten ero ja urheileva, perhekeskeinen superisämies lähti uuden nuorikon matkaan ja nyt elää kuin lapseton konsanaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin ottaa yhden kiltin ja hiljaisen lapsen, jonka kanssa tehtäisiin kivoja juttuja kuten käytäisiin puistoissa, eläintieteellisissä museoissa, syömässä jne.
T. Yksinolosta ja rauhasta nauttiva sinkkunainen
Koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee. Et voi tilata yhtä hiljaista ja rauhallista lasta.
Kasvatuksella siihen voi vaikuttaa paljon millainen lapsi on. Esim. kurittaako vai sanoittaako, onko johdonmukainen vai ailahteleva siinä miten lasta komentaa yms.
Juu, juu. Terveisin autistin äiti
Niin joo. Autistiahan ei pysty kasvattamaan. Juuri siitä syystä ihmiset nykyään niin mieluusti haluavat lapselleen sen erityislapsen statuksen, koska se vapauttaa kasvatustyöstä.
Juujuu 2. -toisen autistin äiti
Vierailija kirjoitti:
Tämän olen tajunnut kokeilemattakin. Jo se, että pitää päivä vahtia sukulaisten kersoja vie mehut niin että tarvitsee 2 päivää nukkumista, pimeyttä, hiljaisuutta ja yksinäisyyttä että normalisoituu.
Onkohan sinulla rauta-arvot kohdallaan? Tai onko sinulla jokin voimat vievä perussairaus? Suosittelen että käyt lääkärissä puhumassa tuosta jaksamisongelmastasi, tuo ei kuulosta normaalilta terveen ihmisen kokemalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. on oikeassa. Tämä on totuus jota ei saisi sanoa ääneen. Mä herkkänä erakkoluonteena olin ajatellut pysyväni yksin kunnes ajauduin yhteen miehen kanssa joka halusi perheen. Salaa olen monesti katunut.
Maailman tilanne ahdistaa, pelkään lasteni tulevaisuuden puolesta. Ja musta tuntuu että olen kuluttanut parhaat vuoteni töiden ja kotitöiden pyörityksessä, en ole aikoihin jaksanut tehdä asioita joista ennen nautin. Tosiaan perhe-elämä sopii paremmin sellaiselle joka on luonteeltaan seurallinen, energinen ja reipas suorittaja. Herkälle, helposti rasittuvalle ja paljon omaa aikaa tarvitsevalle se ei sovi.
Ei tartte huolestua, mulla on hyvät, fiksut teini-ikäiset lapset, he ovat mulle maailman tärkeimpiä ja teen paljon heidän eteensä ja toivon että kaikesta huolimatta he löytäisivät paikkansa maailmassa. Mutta onnellinen en ole ollut sen jälkeen kun sain lapset. Kadehdin lapsettomien kavereiden huolettomuutta ja vapautta. Omat ongelmansa toki heilläkin.
Tuliko sitten ero ja urheileva, perhekeskeinen superisämies lähti uuden nuorikon matkaan ja nyt elää kuin lapseton konsanaan?
Ei ole lähtenyt, tuossa se on. Viidenkympin kriisiä sillä kyllä pukkaa.
Alue: Aihe vapaa
Ai kamala kuulostaa niin hirveältä että melkein naurattaa! Miten se mies on ”p ersläpi”? 🤣