G: Miten laihdutit? 25kg ja yli. Epätoivo, taas eilen repsahdin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei auttanut kuin riittävä motivaatio, näin painoni pitkästä aikaa lääkärin vastaanotolla, ja samalla todettiin kohonnut paastosokeri. Olen alle 30-vuotias, ja en voi kyllä ajatella, että söisin tästä hetkestä hautaan mitään diabeteslääkitystä. Tämä toimi alkumotivaationa. Minulla on yleensä rajoitus/ahmimiskausia, eli kun laihdutan, rajoitan liikaa sekä ruoan sisältöä että määrää, eikä se tietenkään kanna loputtomiin. Alkumotivaatiolla päätin tsempata itselleni noin kuukauden herkkulakon, että saa vähän napanuoraa irti sipseihin ym. lempiahmintaherkkuihini. Muuten syön 1500-1700 kaloria päivässä, pääsääntöisesti hiilihydraattejakin molemmilla pääaterioilla, mikä ei olisi ennen tullut kyseeseen. Syön 4-5 ateriaa, lautasmallin mukaan (hiilariannoksen yleensä punnitsen), viljat on vaihdettu täysjyvään, pääosin vähärasvaisia proteiininlähteitä, joka aterialla kasviksia, marjoja tai hedelmä. Jos tulee mieliteko johonkin ruokaan, mietin, miten sen voisi toteuttaa terveellisemmin, mutta jos ei voi, niin teen normaalin version, ja rajoitan annoskokoa. Muuten saattaisin lipsua sipeihin ym. turhaan, jos koen, että söisin pahaa ja tylsää ruokaa koko ajan. Olen yrittänyt keksiä terveellisiä herkkuja, käynyt läpi aiempia epäonnistumisia ja tunnustellut myös sitä yksinäisyyden tunnetta ja elämän sisällöttömyyden kokemusta. Silloin kun vain syö ja ahmii yksin kotona, ei ole edes mahdollista, että tilanne muuttuisi. Nyt se on mahdollista, mutta ei tapahdu ehkä niin nopeasti kuin haluaisin - ja tähänkin pitää tottua, aina palkinto ei tule heti.

Mä en kyllä millään jaksais tuollaista elämää, että koko päivä joka päivä pitää miettiä jotain terveellisempiä vaihtoehtoja tai annoskoon rajoituksia, annosten punnitsemisia, edellisiä valintoja ja epäonnistumisia jne. Ei elämä voi olla pelkkää ruoan miettimistä. Mulla loppuis motivaatio hyvin lyhyeen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on tärkeää ettet ajattele että repsahduksen vuoksi peli on menetetty. Tapahtunut mikä tapahtunut, nyt jatketaan eteenpäin!

Nyt ehkä vähän myöhäistä, juuri nyt syön täällä lounaaksi sipsipussin ja suklaan loppuja..

Itse laadin ruudukon johon tuli 5-6 saraketta vältettäville teoille ja onnistumisesta rasti ruutuun joka päivän kohdalle. -15kg muutamassa kuukaudessa osoitti toimivuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei auttanut kuin riittävä motivaatio, näin painoni pitkästä aikaa lääkärin vastaanotolla, ja samalla todettiin kohonnut paastosokeri. Olen alle 30-vuotias, ja en voi kyllä ajatella, että söisin tästä hetkestä hautaan mitään diabeteslääkitystä. Tämä toimi alkumotivaationa. Minulla on yleensä rajoitus/ahmimiskausia, eli kun laihdutan, rajoitan liikaa sekä ruoan sisältöä että määrää, eikä se tietenkään kanna loputtomiin. Alkumotivaatiolla päätin tsempata itselleni noin kuukauden herkkulakon, että saa vähän napanuoraa irti sipseihin ym. lempiahmintaherkkuihini. Muuten syön 1500-1700 kaloria päivässä, pääsääntöisesti hiilihydraattejakin molemmilla pääaterioilla, mikä ei olisi ennen tullut kyseeseen. Syön 4-5 ateriaa, lautasmallin mukaan (hiilariannoksen yleensä punnitsen), viljat on vaihdettu täysjyvään, pääosin vähärasvaisia proteiininlähteitä, joka aterialla kasviksia, marjoja tai hedelmä. Jos tulee mieliteko johonkin ruokaan, mietin, miten sen voisi toteuttaa terveellisemmin, mutta jos ei voi, niin teen normaalin version, ja rajoitan annoskokoa. Muuten saattaisin lipsua sipeihin ym. turhaan, jos koen, että söisin pahaa ja tylsää ruokaa koko ajan. Olen yrittänyt keksiä terveellisiä herkkuja, käynyt läpi aiempia epäonnistumisia ja tunnustellut myös sitä yksinäisyyden tunnetta ja elämän sisällöttömyyden kokemusta. Silloin kun vain syö ja ahmii yksin kotona, ei ole edes mahdollista, että tilanne muuttuisi. Nyt se on mahdollista, mutta ei tapahdu ehkä niin nopeasti kuin haluaisin - ja tähänkin pitää tottua, aina palkinto ei tule heti.

Mä en kyllä millään jaksais tuollaista elämää, että koko päivä joka päivä pitää miettiä jotain terveellisempiä vaihtoehtoja tai annoskoon rajoituksia, annosten punnitsemisia, edellisiä valintoja ja epäonnistumisia jne. Ei elämä voi olla pelkkää ruoan miettimistä. Mulla loppuis motivaatio hyvin lyhyeen.

En tietenkään koko päivää joka päivä mietikään, vaikka tietysti ruokien suunnittelemiseen menee nykyään enemmän aikaa kuin ennen, kun saatoin paastota ja tilasin mitä milloinkin sattui tekemään mieli. Ja tätäkin oppii, jossain vaiheessa aterioiden suunnittelu tulee ns. selkärangasta, tähän pyrin. Aluksi joutuu näkemään enemmän vaivaa, sitten helpottaa. Toki jos ei joudu muuttamaan ruokailuaan näin paljon, niin on ehkä helpompi.

Painon pudottamiseen ei auta laihdutuskuurit. Ainoa keino on elämäntapamuutos. Syö normaalia ruokaa. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Nälkä ei pääse liian suureksi. Älä kiellä itseltäsi mitään vaan pyri syömään terveellisesti. Maltillista liikuntaa lisäksi ja arkiliikuntaa esim työmatkat. Näin sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä. Jos et saa painoa pudotettua ja sinulla on liitännäissairauksia niin mene lihavuusleikkaukseen.

Tärkeintä on syödä riittävän usein! 3 tunnin välein toimii minulla hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei auttanut kuin riittävä motivaatio, näin painoni pitkästä aikaa lääkärin vastaanotolla, ja samalla todettiin kohonnut paastosokeri. Olen alle 30-vuotias, ja en voi kyllä ajatella, että söisin tästä hetkestä hautaan mitään diabeteslääkitystä. Tämä toimi alkumotivaationa. Minulla on yleensä rajoitus/ahmimiskausia, eli kun laihdutan, rajoitan liikaa sekä ruoan sisältöä että määrää, eikä se tietenkään kanna loputtomiin. Alkumotivaatiolla päätin tsempata itselleni noin kuukauden herkkulakon, että saa vähän napanuoraa irti sipseihin ym. lempiahmintaherkkuihini. Muuten syön 1500-1700 kaloria päivässä, pääsääntöisesti hiilihydraattejakin molemmilla pääaterioilla, mikä ei olisi ennen tullut kyseeseen. Syön 4-5 ateriaa, lautasmallin mukaan (hiilariannoksen yleensä punnitsen), viljat on vaihdettu täysjyvään, pääosin vähärasvaisia proteiininlähteitä, joka aterialla kasviksia, marjoja tai hedelmä. Jos tulee mieliteko johonkin ruokaan, mietin, miten sen voisi toteuttaa terveellisemmin, mutta jos ei voi, niin teen normaalin version, ja rajoitan annoskokoa. Muuten saattaisin lipsua sipeihin ym. turhaan, jos koen, että söisin pahaa ja tylsää ruokaa koko ajan. Olen yrittänyt keksiä terveellisiä herkkuja, käynyt läpi aiempia epäonnistumisia ja tunnustellut myös sitä yksinäisyyden tunnetta ja elämän sisällöttömyyden kokemusta. Silloin kun vain syö ja ahmii yksin kotona, ei ole edes mahdollista, että tilanne muuttuisi. Nyt se on mahdollista, mutta ei tapahdu ehkä niin nopeasti kuin haluaisin - ja tähänkin pitää tottua, aina palkinto ei tule heti.

Mä en kyllä millään jaksais tuollaista elämää, että koko päivä joka päivä pitää miettiä jotain terveellisempiä vaihtoehtoja tai annoskoon rajoituksia, annosten punnitsemisia, edellisiä valintoja ja epäonnistumisia jne. Ei elämä voi olla pelkkää ruoan miettimistä. Mulla loppuis motivaatio hyvin lyhyeen.

Tämä. Ei toimi loppuelämän.

Itse laihdutin ja jäin tähän elämäntapaan:

- syön työpäivinä klo 12-19 välillä. Mitään rajoitteita ei ole. Vain tuo klo aika.

-vapailla syön klo 10-19 välillä.

Näin laihtunut nyt 12 kg. Helppoa. Ei tule houkutuksia, kun en kiellä itseltäni mitään. Tätä voi kai sanoa pätkäpaastoksikin..

Ap jatkaa repsun jälkeen kuin mitään repsua ei ois ollutkaan. Ei se muuten edisty. Lisää kasviksia lautaselle ja painonpudotuksesta palkitseminen jollain muulla kuin herkuilla. Jos on ihan pakko saada makeaa, tyytyy yhteen suklaapatukkaan.

Eniten ap sun pitää miettiä sitä että sitä mitä et syö, sun ei tartte laihduttaa veks. On helpompi jättää herkku kauppaan kuin koittaa saada se vyötäröltä veks. Mulla meni aikanaan 25 kilon pudottamiseen vuosi.

Liikuntaa vaan lisää, niin herkut jäävät automaattisesti vähemmälle.

Olen laihduttanut 10kg tänä vuonna näin:

1. Nukun riittävästi. 8-9h. Tämä on avain kaikkeen, ensimmäiset kilot lähtivät ihan vain nukkumalla.

2. Tajusin etten saa lähellekään tarpeeksi proteiinia. Eli ensimmäisenä muutin vain sen, joka aterialla 20g eli 100g vuorokaudessa. Sitten muutin sen että joka aterialla pitää olla kasviksia.

3. Aloitin liikunnan kotona. Investoin hyvin vähän rahallisesti, ostin tangon, levyjä ja käsipainoja, sekä kivat urheiluvaatteet sisälle ja ulos. Minua motivoi visuaalinen palaute eli noudatan ohjelmaa jossa voin raksia yli treenin jonka olen tehnyt. Näyttää hienolta kun on kuukausi valmis :D. Lisään vastusta koko ajan, painoilla treenaaminen lisää lihasta, muokkaa kroppaa nätimmäksi ja kuluttaa kaloreita pitkään treenin jälkeen. Teen myös vähän aerobista mutta en juokse tunteja pururadalla koska vihaan sitä. Liikunnan pitää olla kivaa.

4. En rajoita. Jos kiellän itseltäni herkut, haluan herkkuja. Kaikki on siis minulle sallittua. Mutta syön vain ajatuksella, en telkkarin ääressä, en kiireessä. Istun alas ja keskityn vain hitaasti syömiseen. Ehkä otan ruoan päälle vähän suklaata, mutten tarvi koko levyä. Jos olen mieleltäni läsnä syömistilanteessa, en ahmi.

5. Jätin myös kokonaan pois sanan "repsahdus". Jos otan vähän enemmän suklaata, ensinnäkin nautin ja sanon itselleni, olipa hyvää. Toisekseen mietin, miksi otin enemmän. Kolmanneksi, jatkan normaalisti. En juokse lenkkiä enkä jätä seuraavaa ruokaa väliin rankaisuna. Se on loputon suo joka ruokkii laihdutuskuurikierrettä.

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa repsun jälkeen kuin mitään repsua ei ois ollutkaan. Ei se muuten edisty. Lisää kasviksia lautaselle ja painonpudotuksesta palkitseminen jollain muulla kuin herkuilla. Jos on ihan pakko saada makeaa, tyytyy yhteen suklaapatukkaan.

Eniten ap sun pitää miettiä sitä että sitä mitä et syö, sun ei tartte laihduttaa veks. On helpompi jättää herkku kauppaan kuin koittaa saada se vyötäröltä veks. Mulla meni aikanaan 25 kilon pudottamiseen vuosi.

Aika kauan. Haluaisin olla kesällä - 35kg.

No katsotaan onnistuuko, vain ollaanko kesällä taas yksi niistä hylkeistä uimarannalla.

Selvittäisin sinuna ekana miksi ahmit iltaisin joko ammattiavun tai itsekseen? Onko se tylsyyteen, nälkään, yksinäisyyteen, johonkin tiettyyn ikävään tunteeseen tms? Se olisi hyvä käsitellä ensin. Syy miksi ahmit vaikuttaa siihen, miten sum kannattaa lähteä muuttamaan tapoja.

Mulla oli ilta-ahmimista nälän ja vaikean tilanteen vuoksi. Takana lapsuuden mallit, että ruoka lohduttaa. Ekana piti käsitellä henkiset asiat ja antaa vaikean elämäntilanteen tasoittua, että olisi voimia keskittyä syömisasioihin. Mulla tie oli pitkä, mutta oon hitaasti laihduttanut normaalipainoon sen jälkeen.

Älä ole liian ankara itsellesi! Anna armoa ja muista, että yhden illan ahmiminen ei tarkoita, että olet epäonnistunut. Huomenna on aina uusi päivä.

Haluan toivottaa sulle paljon tsemppiä ja toivoa! Pystyt vaikuttamaan syömiseen ja laihtumiseen, vaikka tuntuisi epätoivoiselta. Jos nyt on vaikea elämäntilanne, niin oikea aika ei välttämättä ole nyt. Ja jos sulla on nyt voimia niin hienoa ja miettimään, mitkä tavat voisivat sinua auttaa.

Mä olen aina syönyt kamalasti herkkuja eikä mulla ole ollut itsekuria nimeksikään. Eli jos jotain hyvää tekee mieli, lähden hakemaan sitä kaupasta.

Minulle tähän on auttanut terveellisten hiilareiden lisääminen ruokavalioon. Eli syön aamulla hedelmiä tai puuroa, lounaallakin jotain missä on hiilaria ja samoin muilla aterioilla. Syön myös kunnolla ja jos minulle tulee nälkä, mietin heti mitä terveellistä voisin syödä. Kun syön näin, ei vatsassani ole tilaa herkuille eikä minun myöskään tee niitä niin paljon mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei auttanut kuin riittävä motivaatio, näin painoni pitkästä aikaa lääkärin vastaanotolla, ja samalla todettiin kohonnut paastosokeri. Olen alle 30-vuotias, ja en voi kyllä ajatella, että söisin tästä hetkestä hautaan mitään diabeteslääkitystä. Tämä toimi alkumotivaationa. Minulla on yleensä rajoitus/ahmimiskausia, eli kun laihdutan, rajoitan liikaa sekä ruoan sisältöä että määrää, eikä se tietenkään kanna loputtomiin. Alkumotivaatiolla päätin tsempata itselleni noin kuukauden herkkulakon, että saa vähän napanuoraa irti sipseihin ym. lempiahmintaherkkuihini. Muuten syön 1500-1700 kaloria päivässä, pääsääntöisesti hiilihydraattejakin molemmilla pääaterioilla, mikä ei olisi ennen tullut kyseeseen. Syön 4-5 ateriaa, lautasmallin mukaan (hiilariannoksen yleensä punnitsen), viljat on vaihdettu täysjyvään, pääosin vähärasvaisia proteiininlähteitä, joka aterialla kasviksia, marjoja tai hedelmä. Jos tulee mieliteko johonkin ruokaan, mietin, miten sen voisi toteuttaa terveellisemmin, mutta jos ei voi, niin teen normaalin version, ja rajoitan annoskokoa. Muuten saattaisin lipsua sipeihin ym. turhaan, jos koen, että söisin pahaa ja tylsää ruokaa koko ajan. Olen yrittänyt keksiä terveellisiä herkkuja, käynyt läpi aiempia epäonnistumisia ja tunnustellut myös sitä yksinäisyyden tunnetta ja elämän sisällöttömyyden kokemusta. Silloin kun vain syö ja ahmii yksin kotona, ei ole edes mahdollista, että tilanne muuttuisi. Nyt se on mahdollista, mutta ei tapahdu ehkä niin nopeasti kuin haluaisin - ja tähänkin pitää tottua, aina palkinto ei tule heti.

Mä en kyllä millään jaksais tuollaista elämää, että koko päivä joka päivä pitää miettiä jotain terveellisempiä vaihtoehtoja tai annoskoon rajoituksia, annosten punnitsemisia, edellisiä valintoja ja epäonnistumisia jne. Ei elämä voi olla pelkkää ruoan miettimistä. Mulla loppuis motivaatio hyvin lyhyeen.

Mutta hyvänen aika, tuohan on ainut oikea keino pysyvään painonpudotukseen ja sen jälkeiseen terveellisempään ravitsemukseen!

Itse pudotin normaalipainon ylärajalta painoani 9kg puolessa vuodessa. En laskenut kaloreita tai punninnut ruoka-annoksia, en karpannut tai pätkäpaastonnut. Tein vain niin, että pienensin annoskokoja ja mietin kaksi kertaa syönkö jonkun mielitekoni. Vaihdoin myös vähempirasvaisiin tuotteisiin ja lisäsin kasvisten määrää ja vältin makeita herkkuja. Ei ollut ollenkaan vaivalloista ja siitä oli helppo jatkaa varsinaisen painonpudotuksen jälkeenkin!

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Selvittäisin sinuna ekana miksi ahmit iltaisin joko ammattiavun tai itsekseen? Onko se tylsyyteen, nälkään, yksinäisyyteen, johonkin tiettyyn ikävään tunteeseen tms? Se olisi hyvä käsitellä ensin. Syy miksi ahmit vaikuttaa siihen, miten sum kannattaa lähteä muuttamaan tapoja.

Mulla oli ilta-ahmimista nälän ja vaikean tilanteen vuoksi. Takana lapsuuden mallit, että ruoka lohduttaa. Ekana piti käsitellä henkiset asiat ja antaa vaikean elämäntilanteen tasoittua, että olisi voimia keskittyä syömisasioihin. Mulla tie oli pitkä, mutta oon hitaasti laihduttanut normaalipainoon sen jälkeen.

Älä ole liian ankara itsellesi! Anna armoa ja muista, että yhden illan ahmiminen ei tarkoita, että olet epäonnistunut. Huomenna on aina uusi päivä.

Haluan toivottaa sulle paljon tsemppiä ja toivoa! Pystyt vaikuttamaan syömiseen ja laihtumiseen, vaikka tuntuisi epätoivoiselta. Jos nyt on vaikea elämäntilanne, niin oikea aika ei välttämättä ole nyt. Ja jos sulla on nyt voimia niin hienoa ja miettimään, mitkä tavat voisivat sinua auttaa.

Varmaan tylsyyteen. Minulla ei ole muuta intohimoa elämässä kuin syöminen.

Olen myös työtön.

Silloin kun tuntuu että herkuttelusta on vaikea päästä irti ja sokeriaddiktio käy liian raskaaksi olen pitänyt tiukan kahden viikon 'paaston' jossa olen vetänyt kaiken (sokerin) minimiin. Jopa kahvin jätin pois ja join vain vihreää teetä kun kahviin liittyi minulla vahvasti keksit yms. Kaksi viikkoa on loppujen lopuksi lyhyt aika mutta kropalle tarpeeksi pitkä ja esimerkiksi banaani maistuu hyvin makealle sen jälkeen.

No tykkään kyllä leipoa, suolaista ja makeaa. Ei sovi tämä harrastus, jos haluaa laihdtua.

Nyt en ole uskaltanut leipoa. Siltikin ahmin. On tämä hankalaa.

Mä usein ahmin överit tv:n edessä. Kun aloin viettää aikaa muualla, niin eipä tullut enää ahmittua. Mulla vaihtoehtoinen tekeminen kotona oli esimerkiksi tietokoneella pelaamista (tarvii kummatkin kädet), neulomista tai maalaamista. Kerran ostin karkkipussin peli-illalle ja huomasin ettei sitä tullut syötyä kun ei pystynyt.

Toki leffailtoja tulee nykyään pidettyä mutta opin jotenkin siihen ettei aina tarvi olla herkkuja joten voin nauttia leffasta syömättäkin.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on syödä riittävän usein! 3 tunnin välein toimii minulla hyvin.

Tärkeintä on välttää syömästä kaiken aikaa "jotain pientä" Kunnon ruokavälit ja kun syö, niin sitten ravitsevaa ja kylläisenä pitävää ruokaa ilman kalorien laskentaa. Enkä tarkoita, että sitä ruokaa syödään paljon ja ähkyyn.