G: Miten laihdutit? 25kg ja yli. Epätoivo, taas eilen repsahdin.

Ensinnäkin, syö ravitsevaa ruokaa säännöllisesti. Liian tiukka syöminen johtaa helpommin repsahduksiin. Toiseksi, ihan valtava tuo määrä, minkä syöt rasvaista herkkua kerralla! Oon normaalipainoinen ja pystyn syömään ihan max. pari riviä suklaata kerralla ja sipsiä ehkä kolmannes pussillista. En syö koskaan herkkuja nälkääni.

Kolmanneksi, laihdutus tuosta painosta on maratoni, ei pikamatka. Luovu repsahdus - ajatuksesta, se johtaa vain lisäahmimiseen.

Kuulostaa siltä, että et ole kovin motivoitunut laihtumaan tai siinä on jotain psyykkisiä esteitä. Pohdi tarkkaan, miksi haluat laihtua. Onko elämäntilanne sellainen, että pystyt panostamaan laihtumiseen.

Kaalikeitolla lähti 16 kiloa vaan vettä ja 3 viikkoa . Aamusta iltaan keittoa ei yhtään rasvaa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei auttanut kuin riittävä motivaatio, näin painoni pitkästä aikaa lääkärin vastaanotolla, ja samalla todettiin kohonnut paastosokeri. Olen alle 30-vuotias, ja en voi kyllä ajatella, että söisin tästä hetkestä hautaan mitään diabeteslääkitystä. Tämä toimi alkumotivaationa. Minulla on yleensä rajoitus/ahmimiskausia, eli kun laihdutan, rajoitan liikaa sekä ruoan sisältöä että määrää, eikä se tietenkään kanna loputtomiin. Alkumotivaatiolla päätin tsempata itselleni noin kuukauden herkkulakon, että saa vähän napanuoraa irti sipseihin ym. lempiahmintaherkkuihini. Muuten syön 1500-1700 kaloria päivässä, pääsääntöisesti hiilihydraattejakin molemmilla pääaterioilla, mikä ei olisi ennen tullut kyseeseen. Syön 4-5 ateriaa, lautasmallin mukaan (hiilariannoksen yleensä punnitsen), viljat on vaihdettu täysjyvään, pääosin vähärasvaisia proteiininlähteitä, joka aterialla kasviksia, marjoja tai hedelmä. Jos tulee mieliteko johonkin ruokaan, mietin, miten sen voisi toteuttaa terveellisemmin, mutta jos ei voi, niin teen normaalin version, ja rajoitan annoskokoa. Muuten saattaisin lipsua sipeihin ym. turhaan, jos koen, että söisin pahaa ja tylsää ruokaa koko ajan. Olen yrittänyt keksiä terveellisiä herkkuja, käynyt läpi aiempia epäonnistumisia ja tunnustellut myös sitä yksinäisyyden tunnetta ja elämän sisällöttömyyden kokemusta. Silloin kun vain syö ja ahmii yksin kotona, ei ole edes mahdollista, että tilanne muuttuisi. Nyt se on mahdollista, mutta ei tapahdu ehkä niin nopeasti kuin haluaisin - ja tähänkin pitää tottua, aina palkinto ei tule heti.

Mä en kyllä millään jaksais tuollaista elämää, että koko päivä joka päivä pitää miettiä jotain terveellisempiä vaihtoehtoja tai annoskoon rajoituksia, annosten punnitsemisia, edellisiä valintoja ja epäonnistumisia jne. Ei elämä voi olla pelkkää ruoan miettimistä. Mulla loppuis motivaatio hyvin lyhyeen.

Tämä. Ei toimi loppuelämän.

Ei toimikaan, jos et ole valmis muuttamaan mitään, näkemään vaivaa, opettelemaan uudet tavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on syödä riittävän usein! 3 tunnin välein toimii minulla hyvin.

Tärkeintä on välttää syömästä kaiken aikaa "jotain pientä" Kunnon ruokavälit ja kun syö, niin sitten ravitsevaa ja kylläisenä pitävää ruokaa ilman kalorien laskentaa. Enkä tarkoita, että sitä ruokaa syödään paljon ja ähkyyn.

Juu. Ei armeijassakaan syöty kuin kolme kertaa päivässä. 06.00 - 11.00 - 1700. 20.00 oli iltapala eli teetä/kahvia + näkkäriä/korppuja tai muroja hillon ja maidon kera.