G: Miten laihdutit? 25kg ja yli. Epätoivo, taas eilen repsahdin.

Karppaus.

Ainoa mikä toimii.

Sama! Repsahdin eilen. Meni melkein kaksi pulloa viiniä, todella paljon juustoja, paketti tuc-keksejä, paketillinen jalapenojuustopalloja, suklaata, perunarieskaa... voi jestas. Paino nyt yli 100kg.

Ajatella, että joskus olen ollut 64kg samanpituisena. Hävettää ja itseinho on suuri.

N26

CICO

Vierailija kirjoitti:

Sama! Repsahdin eilen. Meni melkein kaksi pulloa viiniä, todella paljon juustoja, paketti tuc-keksejä, paketillinen jalapenojuustopalloja, suklaata, perunarieskaa... voi jestas. Paino nyt yli 100kg.

Ajatella, että joskus olen ollut 64kg samanpituisena. Hävettää ja itseinho on suuri.

N26

Samat tunnelmat. Itse olisin nippa nappa normaalipainoinen 64 kiloisena. Nyt olen melkein 100kg.

Minulla ahmiminen toimii yksinäisyyden ja ahdistuneisuudesta johtuvan tyhjiön täyttämisenä. Pitäisi korjata nuo ongelmat, mutta kuka mies nyt läskiä naista haluaa? Pysyn varmaan sinkkuna ja läskinä loppuelämän.

Yksin ahmin, kun olen ihmisten ympäröimä (perhe tai seurustelukumppani), niin osaan syödä normaalisti.

Karppaus, vhh, lchf, keto miten kukakin haluaa sitä nykyään nimittää. Mutta se on sitten loppuelämän sitoutuminen. Mulla se toimi laihdutuksessa ja toimii nyt myös ylläpitovaiheessa. Tosin en ryhtynyt karppaamaan laihduttaakseni vaan muista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ahmiminen toimii yksinäisyyden ja ahdistuneisuudesta johtuvan tyhjiön täyttämisenä. Pitäisi korjata nuo ongelmat, mutta kuka mies nyt läskiä naista haluaa? Pysyn varmaan sinkkuna ja läskinä loppuelämän.

Yksin ahmin, kun olen ihmisten ympäröimä (perhe tai seurustelukumppani), niin osaan syödä normaalisti.

Kysy pikemminkin, kuka nyt haluaisi naisen, jolle pitäisi toimia yksinäisyyden ja tyhjiön täyttäjänä. Kyllä, nuo ongelmat pitäisi korjata, mutta ei miehen avulla, koska ei voi luottaa siihen, että mies pysyisi ikuisesti rinnalla estämässä ahmimistasi.

Antaisin vinkiksi että älä osta niitä herkkuja kotiin. Laihdutus alkaa jo ruokakaupassa. Jos on 25 kg laidutettavaa, niin ostoskärryyn ei todellakaan kuulu sipsipusseja tai suklaita, ei edes siksi että viikonlopun leffailta. Kuulostaa siltä että olet totuttanut itsesi TV:n edessä rouskuttamiseen, eli alas istuessa tulee impulssi että käsillä ja suulla pitäisi tehdä jotain. Parasta olisi jos opettelisit pois tuosta tavasta, tai vaihtaisit ainakin kalorittomaan vaihtoehtoon (esim. pannullinen teetä sohvapöydällä). Silloin tutut liikeradat eli käsillä hypistely (teemuki) ja syöminen (teen siemailu) ovat korvaantuneet ainakin kalorittomiksi. Ihan paras vaihtoehto olisi lähteä TV:n sijaan lenkille tai tehdä mitä tahansa muuta kuin istua passiivisesti perceellään.

Laihduttaminen on tosi vaikeaa, tsemppiä!

t. 10kg jäljellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ahmiminen toimii yksinäisyyden ja ahdistuneisuudesta johtuvan tyhjiön täyttämisenä. Pitäisi korjata nuo ongelmat, mutta kuka mies nyt läskiä naista haluaa? Pysyn varmaan sinkkuna ja läskinä loppuelämän.

Yksin ahmin, kun olen ihmisten ympäröimä (perhe tai seurustelukumppani), niin osaan syödä normaalisti.

Kysy pikemminkin, kuka nyt haluaisi naisen, jolle pitäisi toimia yksinäisyyden ja tyhjiön täyttäjänä. Kyllä, nuo ongelmat pitäisi korjata, mutta ei miehen avulla, koska ei voi luottaa siihen, että mies pysyisi ikuisesti rinnalla estämässä ahmimistasi.

Mihin muuhunkaan hankitaan kumppani kuin tyhjiön täyttämiseen? Jos olisin kokonainen, niin miksi tarvitsisin ketään muuta vierelleni?

-eri

Vhh toimi mulla. Ja on pysynyt pois. Heti jos paino hiipii ylöspäin pitää ottaa ryhtiliike, eli vaa’alla käyn melkein joka aamu.

Tiukat dieetit ei toimi. Olen hiljalleen muuttanut omia syömistapoja, mutta en kiellä itseltäni mitään. Herkut kuuluu elämään. Pikkuhiljaa olen alkanut hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja olo on parempi. Kropassa muutos näkyy hitaammin, mutta uskon sen vastaavasti olevan myös pysyvämpi. Aloin instassa seurata näitä bodypositivity juttuja ja lakkasin seuraamasta laihdutustileja, siitä lähti, suosittelen. Nyt seuraan enää yhtä tiliä, jossa kannustetaan itsensä hyväksymiseen ja elämäntapojen vaiheittaiseen muuttamiseen. Terveyteen kuuluu paljon muitakin osa-alueita kuin pelkkä paino ja sen tajuaminen on auttanut eniten.

Vaihdoin lautaset pienempiin ja pätkistelen 16:8. Syön kaikkea, mulla ei toimi mikään kieltodieetti. -22 kg/7kk.

Vierailija kirjoitti:

Antaisin vinkiksi että älä osta niitä herkkuja kotiin. Laihdutus alkaa jo ruokakaupassa. Jos on 25 kg laidutettavaa, niin ostoskärryyn ei todellakaan kuulu sipsipusseja tai suklaita, ei edes siksi että viikonlopun leffailta. Kuulostaa siltä että olet totuttanut itsesi TV:n edessä rouskuttamiseen, eli alas istuessa tulee impulssi että käsillä ja suulla pitäisi tehdä jotain. Parasta olisi jos opettelisit pois tuosta tavasta, tai vaihtaisit ainakin kalorittomaan vaihtoehtoon (esim. pannullinen teetä sohvapöydällä). Silloin tutut liikeradat eli käsillä hypistely (teemuki) ja syöminen (teen siemailu) ovat korvaantuneet ainakin kalorittomiksi. Ihan paras vaihtoehto olisi lähteä TV:n sijaan lenkille tai tehdä mitä tahansa muuta kuin istua passiivisesti perceellään.

Laihduttaminen on tosi vaikeaa, tsemppiä!

t. 10kg jäljellä

Tiedän. Illalla mies lähti erikseen kauppaan. Painittiin ajatuksen kanssa ensin tunti.

Mutta ei se itsekuri riitä.

Mulla auttoi alkuun neulomisharrastus. Elokuvaa katsoessa oli käsillä tekemistä ja niin jäi töllön ääressä syöminen pois. Toinen ongelma mulla oli autossa syöminen. Se loppui kun kävin autokaupoilla ja ostin niin hienon auton, etten halunnut sotkea sitä muruihin ja muuhun mitä syödessä voi lennellä.

Sitten kiinnostuin ihan oikeasti syömisestä, syömisen psykologiasta ja ravinnon ravitsemuksellisesta puolesta. Löysin ensin karppauksen ja sen myötä tarkemmin Kwasniewskin optimaalisen ruokavalion. Nykyään ei ole enää ollenkaan mässyhimoja. Syön itseni kylläiseksi ravitsevalla aterialla ja pöydän ääressä ruokailuun keskittyen kiireettömästi.

Ei se helppoa olekaan. Itse olen laihduttanut 30 kg pahimmista luvuista ja pysynytkin tässä painossa, mutta jatkuvaa itsekurin kanssa taistelua on.

Pätkäpaasto, 18/6 on itsellä ohjaava nuora. Syön tukevahkon lounaan puolilta päivin ja kevyemmän iltaruuan 17-18 välillä. Ei mitään muuta. Ei naposteluja, ei edes terveellisiä. Jos joskus syön jotain tämän tiukan raamin ulkopuolella, kärsin monta päivää hirveästä ruuanhimosta.

Tavallaan nautin kyllä tästä kurinalaisuudesta, mutta esimerkiksi leffaa katsellessa monesti olisi kiva jotain herkutella, ottaa lasi viiniä tms.

Nyt on tärkeää ettet ajattele että repsahduksen vuoksi peli on menetetty. Tapahtunut mikä tapahtunut, nyt jatketaan eteenpäin!

Se itsekuri on vaan löydyttävä, ei terveelliseen elämään ole mitään poppaskonsteja.

Yksinkertaisesti vaan vähennät herkkujen syömistä. Totaalikieltäytymistä en kannata, sillä silloin tapahtuu juurikin niitä repsahtamista.

Itselläni toimi seuraava malli:

Jokapäiväsestä herkuttelusta siirryin viikonloppuherkutteluun. Arkena ei saanut herkutella, vaikka kuinka teki mieli. Viikonloppuna sai sitten herkutella hyvällä omalla tunnolla.

Kun arkiherkuttelusta olin oppinut pois, aloin vähentään viikonlopun herkkumäärää. 2 toffifeerasiaa väheni yhteen. Pikkuhiljaa kun vähensi herkkuja ja samalla lisäsi hedelmiä ja liikuntaa, ei pian edes tehnyt mieli herkkuja!

Ja silti edelleen on lupa herkutella. Satunnaisesti ja kohtuudella. Mutta koska lupa on, houkutuksia ei tule.

Lisäksi meillä auttoi se, että siirryttiin käymään kerran viikossa kaupassa. Ostettiin viikoksi ruokaa ja päätettiin, että viikon aikana ei mennä kauppaan. Koska meilläkin ongelma oli se, että ravattiin joka ilta kaupassa ostamassa jotain pientä täydennystä kaappiin ja samalla tarttui joka kerta herkkuja mukaan.

Minulla ei auttanut kuin riittävä motivaatio, näin painoni pitkästä aikaa lääkärin vastaanotolla, ja samalla todettiin kohonnut paastosokeri. Olen alle 30-vuotias, ja en voi kyllä ajatella, että söisin tästä hetkestä hautaan mitään diabeteslääkitystä. Tämä toimi alkumotivaationa. Minulla on yleensä rajoitus/ahmimiskausia, eli kun laihdutan, rajoitan liikaa sekä ruoan sisältöä että määrää, eikä se tietenkään kanna loputtomiin. Alkumotivaatiolla päätin tsempata itselleni noin kuukauden herkkulakon, että saa vähän napanuoraa irti sipseihin ym. lempiahmintaherkkuihini. Muuten syön 1500-1700 kaloria päivässä, pääsääntöisesti hiilihydraattejakin molemmilla pääaterioilla, mikä ei olisi ennen tullut kyseeseen. Syön 4-5 ateriaa, lautasmallin mukaan (hiilariannoksen yleensä punnitsen), viljat on vaihdettu täysjyvään, pääosin vähärasvaisia proteiininlähteitä, joka aterialla kasviksia, marjoja tai hedelmä. Jos tulee mieliteko johonkin ruokaan, mietin, miten sen voisi toteuttaa terveellisemmin, mutta jos ei voi, niin teen normaalin version, ja rajoitan annoskokoa. Muuten saattaisin lipsua sipeihin ym. turhaan, jos koen, että söisin pahaa ja tylsää ruokaa koko ajan. Olen yrittänyt keksiä terveellisiä herkkuja, käynyt läpi aiempia epäonnistumisia ja tunnustellut myös sitä yksinäisyyden tunnetta ja elämän sisällöttömyyden kokemusta. Silloin kun vain syö ja ahmii yksin kotona, ei ole edes mahdollista, että tilanne muuttuisi. Nyt se on mahdollista, mutta ei tapahdu ehkä niin nopeasti kuin haluaisin - ja tähänkin pitää tottua, aina palkinto ei tule heti.

Tuo on hyvä jollei paras vinkki, että ei osta mitään herkkuja sinne kotiin. Sama käsky / ohje muille perheenjäsenille. Painon pudottamisen kannalta tehommaimpia tapoja on hiilihydraattien välttäminen eli niiden määrän vähentäminen ihan minimiin. Toteutustapoja on miljoona. Ideana kuitenkin, että hiilarit korvataan kasviksilla, rasvalla ja proteiinilla. Varsin helppoa, kun siihen orientoituu. Eikä tarvitse verta hikoilla asian eteen - jo tavallisen sokerin, perunan ja viljojen jättäminen pois ruokavaliosta ja korvaaminen esim. kasviksilla auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se helppoa olekaan. Itse olen laihduttanut 30 kg pahimmista luvuista ja pysynytkin tässä painossa, mutta jatkuvaa itsekurin kanssa taistelua on.

Pätkäpaasto, 18/6 on itsellä ohjaava nuora. Syön tukevahkon lounaan puolilta päivin ja kevyemmän iltaruuan 17-18 välillä. Ei mitään muuta. Ei naposteluja, ei edes terveellisiä. Jos joskus syön jotain tämän tiukan raamin ulkopuolella, kärsin monta päivää hirveästä ruuanhimosta.

Tavallaan nautin kyllä tästä kurinalaisuudesta, mutta esimerkiksi leffaa katsellessa monesti olisi kiva jotain herkutella, ottaa lasi viiniä tms.

Mulla ei ole herkkuhimoja, jos himoitsen jotain niin ruokaa. Nälkäsignalointi ja aineenvaihdunta ovat olleet sekaisin pitkään. Jätin vuorotyön huhtikuussa, sen jälkeen paino on pudonnut tuskitta, ja olen keski-ikäinen kilpirauhaspotilas jo valmiiksi epäuskoinen.

Pätkistely on auttanut tunnistamaan oikean nälän/janon (sekoittuvat nämäkin usein), ja nyt jos on nälkä aikaikkunan (11-19) ulkopuolella, syön jotain. Ehkä kerran tai kaksi viikossa. Ihme kyllä se ei ole kostautunut, ilmeisesti mulla tuo säännöllisyys (myös nukkumisten kanssa) on ratkaisevaa. Onnea hienosta suorituksesta, jatketaan samaan malliin! -12