Muita joiden äiti ei ole koskaan puhunut sanaakaan kuukautisista?

Onpa kiva (vaikka kauheita kokemuksia) lukea, että muillakin on vastaavaa.. Lohduttaa. Itse kärsin kovasti aikoinani (olen syntynyt-77), että kanssani ei puhuttu. Odotin sitä ja sellaista päivää ei ikinä tullut, paheksuntaa ja vinoilua vain sitten kun oli pakko kertoa.. Joo, ja ei äitini ole tehnyt mielestään mitään väärin. Olen asiasta maininnut ja on suunnilleen vieläkin loukkaantunut, kuinka kehtaan arvostella häntä. Kummallisinta tässä on, että olen kuullut äitini puhuvan näistä asioista siskojensa kanssa ihan normaalisti! Sanomattakin on selvää ettei myöskään ehkäisystä ikinä puhuttu, vaikka aloin seurustella ja harrastettiin kyllä seksiä. Poikaystävän äiti sentään kysyi käytämmekö ehkäisyä! 

Meillä myös tilanne sellainen, että enpä yksityisasioistani äidille kertoile.Eikä häntä kyllä taida kiinnostaakaan, joskus yritin.. Lasten hoidossa saa olla apuna, muuten ei mistään puhuta. Että sillä tavalla. Olen myös kateellinen niille, jotka äitinsä kanssa ovat läheisiä.

Tässä vastaa se äiti.

Miksi en puhunut? Siksi kun ei minunkaan äitini puhunut silloin aikanaan. Silloin kerrottiin koulussa jotain ja kuvittelin, että jo 5. luokalla kouluterkka kertoo siitäkin asiasta, ettei minun tarvitse.

Toinen syy: itsestäni olisi ollut aikanaan noloa puhua siitä äidin kanssa.

Mumma syntynyt 30-luvulla, äiti 60-luvulla ja minä -93.

Äidille ei puhuttu, kuten ei perheessään puhuttu koskaan mistään vaikeasta.

Oma äitini lykkäsi kirjat syliin ja vastasi kysymyksiin, jos tarvetta oli. Menkkojen alkaessa 10-vuotiaana auttoi siteiden ostamisessa yms., mutta patisti nopeasti hankkimaan niitä itse, koska kuukautisia ei tarvitse hävetä. Muuten asiasta on puhuttu aika vähän, ehkäisystäkin lähinnä linjaa "hoida kuntoon jos tarvitset", vaikka hän on toki aina tiennyt, milloin mikäkin pilleri on ollut menossa.

Äiti on sanonut, että on kokenut seksistä yms. puhumisen hankalana, koska hänellä ei ole ollut kuin vain huonoja malleja asiasta puhumiseen. Itse aion toki parempaan lopputulokseen, vaikka tämä malli on kohtuullisen toimiva ollutkin.

Niin tosiaan, se ehkäisy... Aloitin juuri 15 täytettyäni seurustella kolme vuotta vanhemman pojan kanssa, ja ysin keväällä kävin terkalla pyytämässä pillerit. Vuoden päästä poikaystäväni oli meillä lähes kaikki yöt, joten oli itsestäänselvää että harrastamme seksiä. Ikinä en keskustellut vanhempieni kanssa seksistä eikä kukaan ollut kiinnostunut käytämmekö ehkäisyä. Kukaan ei minulle puhunut myöskään siitä, että kaikkia kavereita ei kannata hylätä poikaystävän takia, eikä kehottanut lukion jälkeen tosissaan miettimään myös kauempana olevia opiskelupaikkoja. En tietenkään kuvittele että olisin jättänyt seksin harrastamisen sikseen tai että olisin välttämättä lähtenyt muualle opiskelemaan, mutta minuun sattuu se, ettei niistä edes yritetty jutella kanssani. Miksi lapsi jätettiin pärjäämään omillaan murrosiässä? Ihan kuin se riittäisi että kotona saa katon pään päälle, ruokaa ja vaatteita. Henkinen kasvatus jätettiin täysin.

Etukäteen ei puhunut mitään, mutta toisaalta olisin kyllä nolostunut kamalasti, jos hän olisi ottanut asian puheeksi. Minusta oli parempi näin, kun kuitenkin tiesin asiasta muista lähteistä eli hiffasin kyllä, mikä homma oli kyseessä, kun kerran 13-vuotiaana huomasin pissalle mennessä ekaa kertaa pikkareissa verta. Äiti oli kyllä järkännyt mulle siteitä jemmaan (äidiltäni oli kohtu poistettu, joten hänellä ei enää kuukautisia ollut) ja kun vuotoni alkoi, kerroin kyllä hänelle ja hän näytti, miten side kiinnitetään pikkareihin.

Mä en oikein ymmärrä noita kuukautisten alkamisjuhlia äidin tai vaikka koko suvun kanssa ;D

12-13 vuotiaana tulin kerran kysyneeksi äidiltäni hänen kuukautistensa alkamisajankohdasta, koska terveydenhoitaja kehotti. Hän vastasi kysymykseen ja siihen sukupuoliasioista puhuminen sitten jäikin.

Tästä tuli mieleen se, kun olin juuri synnyttänyt esikoiseni ja äitini tuli katsomaan meitä sairaalaan. Kilahdin hänelle hormonihuuruissani ja syytin häntä liian pidättyväiseksi puhumaan edes imetyksestä.

Toisaalta ymmärrän kyllä häntä, koska hänen pidättyväisyytensä ja häpeilynsä on selvästi perua hänen äidiltään. Ei kai hän sille minkään voi, jos hänet on kasvatettu pimennossa. Itse kyllä kuitenkin koen olevani avoin, joten mistä ties olen sitten sen perinyt?

Ei puhunut enkä uskaltanut kertoa sitten niiden alkamisestakaan. No veriset lakanat se sit kaapista löysi ja sitten kävi ostamas joka kk sidepaketin... ja tämä tapahtui jo sentään vuonna 2005! Aion olla HIEMAN avoimenpi äiti omille lapsilleni kuin hän.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 20:53"]

Toisaalta ymmärrän kyllä häntä, koska hänen pidättyväisyytensä ja häpeilynsä on selvästi perua hänen äidiltään. Ei kai hän sille minkään voi, jos hänet on kasvatettu pimennossa. Itse kyllä kuitenkin koen olevani avoin, joten mistä ties olen sitten sen perinyt?

[/quote]

Minä olen kyllä ihmetellyt että onko tässä tapahtunut suuri harppaus älykkyydessä vai mistä on kyse, kun minä ainakin olen mielestäni kyennyt tekemään tietoisia ratkaisuja toimia eri tavalla kuin vanhempani. Minusta se ei ole mikään selitys, että kulkee laput silmillä ja toimii kuten omat vanhempansa. Omien lasteni hyvinvointi on ihan riittävä motivaattori minulle muuttaa käyttäytymismallejani lapsuudenkodista opittuun verrattuna. Vai eikö minua vain rakastettu ja arvostettu tarpeeksi, jotta olisi viitsitty nähdä se vaiva?

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 19:01"]

Kauhean kuuloista jos ei pysty äitinsä kanssa puhumaan mistään henkilökohtaisesta... ollaan samaa perhettä ja ihan tuppisuita... Ollaan vain alusta lähtien noin vai onko jotain niin traumaattista tapahtunut, että se johtaa tuollaiseen totaaliseen lukkotilanteeseen? :(

[/quote]Sellaista ainakin meillä ollut aina. Äiti ei osannut huolehtia hyvä jos itsestään, joten jo ihan ala-asteelta saakka olen huolehtinut itse omat lääkärikäynnit jne. Mitään henkilökohtaisia asioita hän ei edes halua kuulla, joten kyse on täysin hänen omasta viastaan, ei siitä etten (alunperin) olisi hänelle halunnut asioitani kertoa. Vuosikausiin en sitten ole enää edes yrittänyt, koska häntä ei kiinnosta.

Kuukautisistakaan ei luonnollisesti kerrottu mitään kotona, onneksi kouluvalistus oli hyvää. Jonkin aikaa selvisin vessapaperilla, sitten äiti oli huomannut verta pyykissä ja toi sidepaketin ja kertoi mistä vessassa löytyy lisää. Siinä kaikki mitä aiheesta puhuttiin.

Itse hoidin menkkoihin liittyvät lääkärikäynnit silloin 11-vuotiaana (oli alkuun tosi epäsäännölliset ja kivuliaat) ja gynekologit 14-vuotiaasta lähtien. Ei olisi tullut mieleenkään pyytää äitiä varaamaan lääkärikäyntiä, itse ne piti hoitaa kyyteineen kaikkineen :o! Vasta nyt aikuisena olen ymmärtänyt kuinka laiminlyöty olin, mutta ei sitä silloin lapsena osannut kyseenalaistaa asioiden laitaa.

Itse vm -79 ja äiti -57.

Joo. Ei puhuttu mitään. Kerran kysyin noin 11-vuotiaana äidiltä että mitä ne kuukautiset oikein on niin suuttui ja kivahti olemaan hiljaa. Joo jäi trauma. Vieläkin tuntuu inhottavalta se tilanne. Sen jälkeen en sanonut sanaakaan menkoista. Kun alkoivat niin ostin omilla rahoilla siteet kipulääkkeet jne ja pesin salaa verisiä housuja. Oli kyllä ihan kipeetä salailua.

Ei voinut olla vaikuttamatta äiti-tytär suhteeseen.

sama dissaus kävi kun oikeasyi sairasyuin vakavasti n.12-vuotiaana. Äiti

I ei uskonut kun kerroin oireistani eikä varannut lääkäriä. Vasta koulun vuositarkastuksessa pääsin kertomaan lääkärille asiasta ja kiireellisesti hoitoon & leikkaukseen. Jäin henkiin mutta vammauduin. Olisin selvinnyt ehjin nahoin jos olisin päässyt ajoissajpiyoon silloin vuotta aikaisemmin..

Vm. 78

Mun menkat alkoi -84 kun oli 9-vuotias eli ihan lapsi vielä. Olin vähän aiemmin tonkinut kirjahyllystämme 60-luvun kirjasen, jossa valistettiin nuorta naista kuukautisista. Sen mukaan side kiinnitettiin vyöllä, siteitä sai vain apteekista ja kipuihin auttoi liikunta. Kun menkat sitten alkoivat, olin aivan paniikissa: mistä ihmeestä sen vyön saa? Äidin kaapista löytyi järkkyjä paksuja siteitä, jollaisen tungin housuihin ja tuumin, että se saa riittää, v-u minä mitään vyötä ala kyselemään. Ne halvimmat mahdolliset siteet olivat tosi ällöjä ja näkyivät ulospäin helposti, sekä päästivät helposti ohivuotoa. Kuukautiseni olivat alussa todella kivuliaat ja runsaat ja kestivät joskus kaksikin viikkoa putkeen. Olin valkoinen kuin lakana. Minulla ei ollut omaa rahaa käytössäni lainkaan, joten vasta kotoa muutettuani löysin kaupasta ohuempia ja muutenkin mukavampia siteitä, sekä tajusin, että särkylääkkeitä voi ottaa, jos ei pysty kipujen takia olemaan.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 17:45"]Joo, mun äitini ei puhunut mulle mistään mitään. Kun kysyin lapsena terveyssidemainoksista, hän sanoi, että ne on naisille, joilta karkailee pissa.

Minä oikeastaan koen aika voimakasta inhoa äitiäni kohtaan tämän asian takia. Ei sellainen ole äidin käytöstä. Äitien kuuluu olla lastensa puolella, jakaa tietonsa ja taitonsa, valmistaa heitä elämään ja kertoa heille asioista, joista tulee tietää. 

Nyt kun minulla on oma tytär, olen tajunnut, että kertomattomuus on eräänlaista vihaa lasta kohtaan. Ystävä ei toimisi niin, ja vielä vähemmän äidin pitäisi.

Nykyään kun oma äitini yrittää alkaa puhumaan intiimeistä asioista, en suostu niistä hänen kanssaan puhumaan lainkaan. Se on alue, jota en suostu hänen kanssaan jakamaan, minä en tue häntä sen puolen ongelmissa pätkääkään. 

[/quote] mun äiti oli täysin samanlainen. Synt. V 69. Ja mä 87. Just tänään mietin että meillä ei puhuttu mistään, olin taakka, ei koskaan edes opetettu anteeksi pyytämään. Ei juma! Hirveetä välinpitämättömyyttä suoraansanottuna!

Minäkään en tiennyt kuukautisista mitään. Ja sattuivat alkamaan pienempien  serkkujen mökillä kesää viettäessäni (olin 12-v), aikuisena vain setän, äidin siskon mies siisi. Suosikista olin lukenut sukupuolitaudeista ja luulin saaneeni juuri sellaisen vessanpytystä. Itkin ja itkin... Rakas setäni sai mut kertomaan asian ja hän kertoi mulle kaiken. Sekä kuukautisista, että sukupuolitaudeista. Puhui asioista niiden oikeilla nimillä kiertelemättä tai vaivaantumatta. Kotona sain selkään, kun 16-v siskollanikaan ei vielä ollut menkat alkaneet (luulen, että oli, muttei rohjennut kertoa uskovaiselle äidille) ja olin miehelle puhunut intiimeistä asioista. Varastin äitini "pyllylääkkeitä" koulun ajaksi, kotona käytin vessapaperia ja suostuin käyttämään ainoastaan mustia housuja. Asuimme maalla, eikä kauppaan päässyt yksin. Ja ainoan kaupan ainoa myyjä olisi heti juorunnut ostoksistani eteenpäin. Setäni tiesi perheeni tilanteen ja silloin tällöin käydessään antoi salaa tampooneja... Omille tytöille, 14 ja 15, olen kertonut avoimesti kuukautisista ja ehkäisystä. Molemmilla on e-pillerit varmuuden vuoksi ja itse olen gynellä käyttänyt. Kuukautisten alkamista molemmilla juhlistimme ravintolassa ja mieheni kutsui kyseistä juhlakalua pikkunaiseksi...   

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 21:35"]Minäkään en tiennyt kuukautisista mitään. Ja sattuivat alkamaan pienempien  serkkujen mökillä kesää viettäessäni (olin 12-v), aikuisena vain setän, äidin siskon mies siisi. Suosikista olin lukenut sukupuolitaudeista ja luulin saaneeni juuri sellaisen vessanpytystä. Itkin ja itkin... Rakas setäni sai mut kertomaan asian ja hän kertoi mulle kaiken. Sekä kuukautisista, että sukupuolitaudeista. Puhui asioista niiden oikeilla nimillä kiertelemättä tai vaivaantumatta. Kotona sain selkään, kun 16-v siskollanikaan ei vielä ollut menkat alkaneet (luulen, että oli, muttei rohjennut kertoa uskovaiselle äidille) ja olin miehelle puhunut intiimeistä asioista. Varastin äitini "pyllylääkkeitä" koulun ajaksi, kotona käytin vessapaperia ja suostuin käyttämään ainoastaan mustia housuja. Asuimme maalla, eikä kauppaan päässyt yksin. Ja ainoan kaupan ainoa myyjä olisi heti juorunnut ostoksistani eteenpäin. Setäni tiesi perheeni tilanteen ja silloin tällöin käydessään antoi salaa tampooneja... Omille tytöille, 14 ja 15, olen kertonut avoimesti kuukautisista ja ehkäisystä. Molemmilla on e-pillerit varmuuden vuoksi ja itse olen gynellä käyttänyt. Kuukautisten alkamista molemmilla juhlistimme ravintolassa ja mieheni kutsui kyseistä juhlakalua pikkunaiseksi...   

[/quote]

Huh, mikä tarina! Ja toki monet muutkin tässä ketjussa. Ihana kuitenkin, että sinulla oli noin asiallinen ja auttavainen setä, vaikka senkin asian äitisi yritti pilata. Ja hienoa, että sinä ja monet muutkin tässä ketjussa olette toimineet omien tytärten kanssa aivan toisin.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 21:35"]

Minäkään en tiennyt kuukautisista mitään. Ja sattuivat alkamaan pienempien  serkkujen mökillä kesää viettäessäni (olin 12-v), aikuisena vain setän, äidin siskon mies siisi. Suosikista olin lukenut sukupuolitaudeista ja luulin saaneeni juuri sellaisen vessanpytystä. Itkin ja itkin... Rakas setäni sai mut kertomaan asian ja hän kertoi mulle kaiken. Sekä kuukautisista, että sukupuolitaudeista. Puhui asioista niiden oikeilla nimillä kiertelemättä tai vaivaantumatta. Kotona sain selkään, kun 16-v siskollanikaan ei vielä ollut menkat alkaneet (luulen, että oli, muttei rohjennut kertoa uskovaiselle äidille) ja olin miehelle puhunut intiimeistä asioista. Varastin äitini "pyllylääkkeitä" koulun ajaksi, kotona käytin vessapaperia ja suostuin käyttämään ainoastaan mustia housuja. Asuimme maalla, eikä kauppaan päässyt yksin. Ja ainoan kaupan ainoa myyjä olisi heti juorunnut ostoksistani eteenpäin. Setäni tiesi perheeni tilanteen ja silloin tällöin käydessään antoi salaa tampooneja... Omille tytöille, 14 ja 15, olen kertonut avoimesti kuukautisista ja ehkäisystä. Molemmilla on e-pillerit varmuuden vuoksi ja itse olen gynellä käyttänyt. Kuukautisten alkamista molemmilla juhlistimme ravintolassa ja mieheni kutsui kyseistä juhlakalua pikkunaiseksi...   

[/quote]

Miksi olet vienyt terveet 14-15-vuotiaat gynelle??? Itse en olis ainakaan halunnut. Ja pikkunaiseksikaan en olisi halunnut tulla kutsutuksi... Ei silloin vielä nainen ole, vaan tyttö!

Minun äitini puhui, tosin aika vaivautunutta se oli. Meillä ei ole sellaiset välit muutenkaan, että puhuttaisiin menkoista, intiimiasioista, seurustelusuhteista, ehkäisystä jne. luontevasti. Tosin sitä ei koskaan kerrottu, että tosiaan särkylääkettä voi ottaa, jos on tarve. Väänsin itkua aina menkkojen ekana yönä, kun heräsin siihen kipuun eikä se vain mennyt ohi... Jossain vaiheessa aloin pihistää Buranoita lääkekaapista jemmaan,  mutta niitä otettiin vain todelliseen tuskaan.

Mieheni on paljon parjattu ulkomaalainen ;), mutta suhtautuu mutkattomasti kuukautisiin. Voimme puhua niistä avoimesti.

Ei puhunut minunkaan äiti, eikä puhunut mistään muustakaan. Kun kerroin 11-vuotiaana, että kuukautiset alkoi, niin äiti sanoi vain "hyvä". Kerroin sitten taas seuraavana kuukautena, että äiti mulla alkoi taas kuukautiset, niin äiti tokaisi vain, että ei sinun tarvitse sitä aina kertoa. Mä olin vasta 11v! Ihan just täyttänyt. Onneksi meillä oli koulussa juuri puhuttu menkoista. Muuten en olisi tiennyt niistä mitään.

Häpeillen sitten vähän myöhemmin sain sanottua äidilleni, että voisitko ostaa niitä uudenlaisia ohuita siteitä. Olin nähnyt kaverilla sellaisia ja hävetti käyttää niitä paksuja, joita äitini pihinä ihmisenä edelleen osti.

Eipä hän siihenkään mitään sanonut muuta kuin vaivaantuneen "no minä ostan".

Pahinta tässä on se, että olen itse melko samalainen. Mun on todella vaikea puhua mistään mitään. Omalla tyttärelläni alkoi menkat 10-vuotiaana ja hän ei tiennyt niistä mitään ja oli ihan ihmeissään verestä. Sillon tajusin, että teen samaa kuin äitini ja ei ollut itku kaukana, kun oli niin maailman huonoin äiti olo. Sen jälkeen olen yrittänyt puhua lapsilleni enemmän ja kaikesta. Vaikeaa on, mutta pakko opetella. Mieheni on todella hyvä puhumaan asioista ja se saa oman oloni vieläkin huonommaksi. Mutta pikkuhiljaa...

Minä olen asunut siskojeni kanssa isäni luona 8-vuotiaasta lähtien, eikä äiti ollut koskaan se ihminen jolle olisi edes pystynyt kertomaan mistään intiimeistä asioista, vaikka hän olisi ehkä jopa keskustellut, on kuitenkin melko avoin kaikessa. Kun menkat ensimmäisen kerran alkoivat, olin mökillämme ja soitin isosiskolleni, joka oli mummoni kanssa kaupassa, että voisiko tuoda minulle siteitä. Tästäkö riemu repesi, kun mummoni päätti soittaa isälleni ja papalleni että hei, nyt alko tytöllä kuukautiset! Siitä ei siis puhuttu, mutta osattiin nolata 12-vuotias täysin...

Ei puhunut äiti s. 39 minulle s. 68 mitään muuta kuin että kohta sinulla varmaan alkaa "ne". Ne alkoi, kun olin 14. Kerroin äidille, joka seuraavana päivänä oli piilottanut sidepaketin tyynyni alle, ja mukana oli lappu, ettei niitä saa heittää WC-pyttyyn. En osannut arvata, että verta voi tulla paljon ja lähdin kouluun ilman sidettä. Vatsakivut olivat kovat ja iltapäivällä juoksin kotiin, kun veri alkoi tulla farkuista läpi.

Ehkäisystä meillä ei puhuttu sanallakaan, eikä seksistä. Seurustelin ekaa kertaa parikymppisenä ja seksi alkoi vasta 25-vuotiaana, mutta silloin olin jo opiskelukirjoistakin hyvin oppinut tärkeimmät seikat.

Kovasti ollaan siskon kanssa ihmetelty äidin pidättyväisyyttä, mutta en mä oikeastaan koskaan ole kaunaa kantanut. Omalle tyttärelleni olen kuukautisista puhunut jo kauan sitten. Olemme keskustelleet, että kuukautisten ansiosta voi saada vauvan eli ne ovat sen vuoksi hyvä asia.

Ei puhunut mitään. 12-vuotiaana alkoi, olin yksin kotona ja soitin äidin työpaikalle. Huokasi vaan raskaasti puhelimeen että sulla alkoi sitten ne, ja että ota sieltä kaapista side (paksuja oli silloin). Olen v.-80 syntynyt ainoa lapsi. Noin 15-vuotiaana kun menin kaupungilla illat, soperteli vaan ahdistuneena että hänen ainoa pelkonsa on että joskus tuun maha pystyssä kotiin. No siinäpä pelkää vieläkin, odotelkoot ihan rauhassa sitä ainoaa lapsenlastaankin jota ei ikinä tule.