Muita joiden äiti ei ole koskaan puhunut sanaakaan kuukautisista?

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 18:32"]

No sitä kyllä ihmettelen, että tämä menkoista puhumaan alkaminen on yleistynyt varmaan vasta 70-80 luvuilla syntyneillä naisilla, vaikka heille ei ole omat äidit taas kertoneet. Että miksi vasta nykypäivänä ei häpeillä? No, toki media on, mutta  ei voi selittää kaikkea!

Voisin kuvitella vain että sellaiset naiset ei puhu mitään lapsilleen menkoista, joilla on iso trauma itsellään tai varsin ilkeä äiti. Siis vuosikymmenestä riippumatta.

en pysty kuvittelemaan tätä logiikkaa- nainen saa omat menkkansa, äitinsä ei puhu hänelle asiasta mitään - nainen saa oman tyttären, nainen päättää olla puhumatta tälle mitään menkoista.

Luulisi, että nainen olisi nimenomaan sisuuntunut ja ajatellut, että enpä omalle tyttärelleni ala asiaa hyssyttelemään, luonnollinen asia, mutta eeeei, valitseekin jatkaa hiljaisuuden periaatetta. Siis mikä logiikka? Katkera marttyyri, joka kostaa omat kokemansa vääryydet omalle lapselleen vai mikä on?! Jos on sen verran joutunut alakertansa kanssa näytteille niinkuin synnytyksessä, luulisi että on pokkaa puhua pari sanaa kuukautista. kuukautisiin liittyenhän se on rakkaat lapsensakin saanut, Tai silleen.

[/quote]

En nyt kyllä ilkeänä äitinä sellaista kuitenkaan pitäisi, joka ei osaa puhua tyttärelle kuukautisista. Itse jo kolmen aikuisen tyttären äitinä, en saanut itsekään mitään valistusta enkä neuvoja ko asiassa äidiltäni.

Mutta ajat olivat erilaiset, ei sitä tietoa joka tuutista tulvinut nykyajan malliin. Äidit eivät kertakaikkiaan osanneet jakaa tietoa, eivät välttämättä edes tienneet anatomian perusteitakaan.

Minua hämmästyttää se, että ketjussa kirjoittajat uskovat, että heitä ei rakastettu riittävästi. Kyllä esim äitini varmaan rakasti minua ja halusi minulle kaikkea hyvää, mutta ko asioihin liittyy estoja, mitkä ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. En myöskään muista, että olisin puhunut menkoista  muiden ikäisteni tyttöjen kanssa. Jokainen yritti salata asian mahdollisimman hyvin.

En  itsekään  ollut estoista vapaa, kun tuli oma vuoroni puhua kuukautisista tyttärilleni. Ja muistan, miten tyttäreni eivät halunneet minulta tietoa, vaan vastasivat, että ei ole kysyttävää, tietävät kyllä. Vaistosivat varmaan minun estoisuuteni asian suhteen.

Nyt kaikki tieto on tarjolla, kuukautissuojia mainostetaan, tytöt hakevat tietoa netistä ja äidit ovat valmiita kertomaan asioista. Vai ovatko kaikki vieläkään?

Isovanhemmat kasvattanu, eivät puhuneet etukäteen mitään. eikä mummi tuntunut tietävän uusista siteistä ollenkaan.hädissäni laitoin siteenkin väärinpäin, eli tarrapuolen ylöspäin ja ihmettelin kuinka tämänkin pitää sattua?!=)

Mun äidillä oli monia muita puutteita mutta kuukautisiin suhtautui muistaakseni ihan positiivisesti. Murrosikä oli kyllä sikäli noloa että joskus äiti kommentoi äänekkäästi kuinka mun perse on leventynyt (tyyliin hihi sille tulee muotoja - siis yök ei tollanen kommentointi ole kivaa) ja äänekkäästi ihmetteli sitäkin kun en halunnut saunaan enää muiden kanssa teininä. Äiti myös jaksaisi lässyttää omista menkkaveristään mullekin ellen aina keskeyttäisi sitä. Tai no nyt jutut on vaihtuneet vaidevuosi voivotteluihin.. Seksielämästäkin mun kuullen puhui joskus, ei herran jumala. Sillä ei siis ole kavereita kenelle noita puhua. Seurauksena en kauheasti reagoi intiimiasioiden käsittelyyn muualla mutta äidin kanssa en tod. suostu puhumaan näistä asioista ja teen sen selväksi. Mutta tuon menkka asian se hoiti ilman traumoja muistaakseni.

Ei se aina syntymävuodesta ole kiinni, onko "estoinen" vai ei. Olen itse syntynyt -74 ja ollessani 12-vuotiaana saunassa mummoni kanssa alkoi mummo suoraan kysellä kuukautisista, että joko ovat alkaneet. Mummo oli silloin noin 70-kymppinen eli syntynyt 1910 luvulla. Hänen oma äitinsä ei ollut 1920-luvulla kertonut mitään eli kuului näihin häpeilijöihin ja siksi mummo ei halunnut siirtää perinnettä eteenpäin. Sanoi, että näistäkin asioista pitää puhua. Siitä pisteet mummolle, joka puhui suoraan kyllä monet muutkin asiat...

Ei kerrottu minullekkaan 80-luvulla ja ei myöskään koulussa ollut puhetta vielä ollut. Pesin myös salaa verisiä pikkuhousuja ja paperia käytin. Sitten oli joihinkin housuihin jäänyt vähän verta ja ne olin pyykkiin laittanut. Äiti oli ne löytänyt ja tuli minulle karjumaan, että olet sukupuoliyhteydessä ollut, eikä uskonut kun kielsin. Myös isä sitten siihen tuli karjumaan. Koskaan en rahaa saanut, niin siteitä en voinut itse ostaa. Äiti sitten myöhemmin sanoi, että heidän makuuhuoneestaan kaapista voin käydä hakemassa siteen silloin, kun tarvii, niin yhden kerrallaan. Oli todella hävettävää aina sinne mennä muiden tuijottaessa, kun en siellä huoneessa muutoin käynyt. Muutoinkin huono äiti oli ja hän katkaisikin välit pariin otteeseen minuun vuosien varrella pitkiksi ajoiksi, mutta isä halusi taas nähdä. Nyt kun isä kuoli vuosi sitten, niin minä katkaisin välit äitiini. Ei ole enään mitään syytä tätä henkilöä tavata. Hän on monin tavoin tehnyt elämästäni vaikeaa aikoinaan ja olen päättänyt, ettei tee enään.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 17:22"]

Tai hetkinen, kerran kohdisti muhun oikeen paheksuvan katseen ja mumisi jotain kun en ollut uskaltanut viedä veristä lakanaa pesuun vaan piilotin sen kaappiini ja äiti oli löytänyt sen. Olin 13-vuotias ja ekoja kuukautisiani. Vuoto oli niin runsasta että vaippaa siinä olisi tarvinnut.

Puhukaa te nykyajan äidit tyttärillenne :/

[/quote]

Kuukautiset ovat yksityisiä asioita. Jokainen hoitakoon ne itse

Ei puhuttu mitään. Ja jos valistus olisi ollut äidin varassa, uskoisin edelleen, että haikara tuo lapset.

Olen syntynyt 1963 ja äiti 1935, joten tämä on vanhan aikakauden juttuja.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 22:58"]

Minua hämmästyttää se, että ketjussa kirjoittajat uskovat, että heitä ei rakastettu riittävästi. 

[/quote]Eiköhän niihin tarinoihin liity muutakin. Se, että äiti ei ole huolehtinyt tyttären terveyskasvatuksesta, on vain yksi rakkaudettomuuden monista ilmenemisistä. Näin ainakin meillä, eli ei puhuttu eikä välitetty muutenkaan, joten ei luonnollisesti kuukautisistakaan kerrottu eikä opastettu.

Se vm-79

Ei minunkaan äitini puhunut.

Itse kyllä olen puhunut ja puhumme tyttöni kanssa kaikesta muutsakin. Eipähän tosiaan lapsen tarvitse lähteä maailmaan tietämättömänä.

Äitini puhui kyllä, eli ohjeisti käytänön tasolla (esitteli tampponin imevyyden vesihanan alla, kertoi mistä siteet löytyy jne). Nyt olen kuitenkin hukassa omien tyttöjeni kanssa.

Mitä noille nyt sitten kuukautisista tai murrosiästä pitäisi kertoa? Tyttöjen isä valitti, etten ole näitä keskusteluja tyttöjen kanssa käynyt, vaikka käytännön tasolla näistä on puhuttu jo kohta viisi vuotta... Eikö se riitä, että kropan muutokset kuuluu aikuiseksi kasvamiseen, kuukautiset on jokaisella riittävän vanhalla tytöllä/naisella, alkavat joskus 10-16v välillä ja siteet löytyy tuolta, pyydä, jos tarvii kaupasta lisää?

-äiti vm84, tytöt 11v ja 7v, ei menkkoja vielä kummallakaan, mutta muita merkkejä isommalla kyllä.

Olen syntynyt 1976 kuukautiset alkoivat 1986. Äiti ei ollut niistä minulle puhunut, onneksi minulla oli isosisko, jolle äiti ei ollut myöskään mitään puhunut. Isosiskoni valkovuodon alkaessa äitini oli hänet huoritellut kun limat housussa kulkee. Joo.

Onneksi minä tältä säästyin. Ainut mitä olen hänen puoleltaan kokenut valistukseksi mistään (jälkeen päin ajatellut) oli se että hän toimitti minulle lukutoukalle Kaari Utrion historiallisia romaaneja luettavaksi. Oletteko lukeneet? Niissä läskimaha äijät raiskaa lapsivaimojaan. Ihme,että edes joten kuten normaali seksuaali-identiteetti on minulle kehittynyt.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 21:22"]

Mun menkat alkoi -84 kun oli 9-vuotias eli ihan lapsi vielä. Olin vähän aiemmin tonkinut kirjahyllystämme 60-luvun kirjasen, jossa valistettiin nuorta naista kuukautisista. Sen mukaan side kiinnitettiin vyöllä, siteitä sai vain apteekista ja kipuihin auttoi liikunta. Kun menkat sitten alkoivat, olin aivan paniikissa: mistä ihmeestä sen vyön saa? Äidin kaapista löytyi järkkyjä paksuja siteitä, jollaisen tungin housuihin ja tuumin, että se saa riittää, v-u minä mitään vyötä ala kyselemään. Ne halvimmat mahdolliset siteet olivat tosi ällöjä ja näkyivät ulospäin helposti, sekä päästivät helposti ohivuotoa. Kuukautiseni olivat alussa todella kivuliaat ja runsaat ja kestivät joskus kaksikin viikkoa putkeen. Olin valkoinen kuin lakana. Minulla ei ollut omaa rahaa käytössäni lainkaan, joten vasta kotoa muutettuani löysin kaupasta ohuempia ja muutenkin mukavampia siteitä, sekä tajusin, että särkylääkkeitä voi ottaa, jos ei pysty kipujen takia olemaan.

[/quote]

Anteeksi kun nauran, mutta tuo vyöjuttu oli hauska! :))))

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 08:29"]

Äitini puhui kyllä, eli ohjeisti käytänön tasolla (esitteli tampponin imevyyden vesihanan alla, kertoi mistä siteet löytyy jne). Nyt olen kuitenkin hukassa omien tyttöjeni kanssa.

Mitä noille nyt sitten kuukautisista tai murrosiästä pitäisi kertoa? Tyttöjen isä valitti, etten ole näitä keskusteluja tyttöjen kanssa käynyt, vaikka käytännön tasolla näistä on puhuttu jo kohta viisi vuotta... Eikö se riitä, että kropan muutokset kuuluu aikuiseksi kasvamiseen, kuukautiset on jokaisella riittävän vanhalla tytöllä/naisella, alkavat joskus 10-16v välillä ja siteet löytyy tuolta, pyydä, jos tarvii kaupasta lisää?

-äiti vm84, tytöt 11v ja 7v, ei menkkoja vielä kummallakaan, mutta muita merkkejä isommalla kyllä.

[/quote]

Hanki murrosiästä kertova kirja jos puhuminen on vaikeaa. 

Minulle taas äiti suuttui, kun ei saanut itse kertoa asioista kun kerta koulussa oli kerrottu. Ei tämäkään minusta ollut kovin hyvä suhtautuminen omalta äidiltä, sai oloni syylliseksi vaikka mitäs minä asialla mahdoin.

Mutta on se kyllä ihan kummallista miten äiti voi hävetä oman tyttärensä kuukautisia?! Eihän siinä ole mitään noloa. Teinityttöparat on muutenkin ihan hukassa, varmasti tuntuu ihan hirveältä jos äiti vielä suhtautuu tuolla tavalla niinkin normaaliin asiaan kuin kuukautisiin.

Olen syntynyt 1975 eikä minunkaan äitini koskaan puhunut sanallakaan kuukautisista, seksistä eikä kyllä mistään muustakaan. Meidän perheessä nyt ei yleensäkään puhuttu yhtään mistään. Ainoa kuukautis"keskustelu" äitini kanssa oli se, kun kuukautiseni alkoivat ja olin ihan paniikissa ja sanoin sitten vaan äidilleni, että tarvitsisin terveyssiteitä. Äiti toi paketin niitä hirveitä sentin paksuisia pötkylöitä eikä sanonut mitään. Onneksi sitten itse tajusin, että kaupasta saa vähän parempiakin siteitä ja jopa tamponeja. Huh, onneksi suhde omiin lapsiin ei ole tuollainen! 

Olen -88 syntynyt ja äitini -50. Menkoista ei meillä puhuttu, eikä muista intiimiasioista. En ole oikein koskaan osannut puhua mistään "tärkeistä" asioista äitini kanssa, edelleen on hyvin vaikeaa puhua mistään yksityisasioista, vaikka olemmekin suht läheisiä ja soitellaan usein jne.

Menkat alkoi muistaakseni 5. ja 6. luokan välisenä kesänä. Olin just silloin minua parikyt vuotta vanhemman siskoni luona kylässä, ja ai että kun hävetti. Olin toki tietoinen kuukautisista, niistä oltiin puhuttu koulussa ja mulle tuli Suosikki (Dear Eki <3). Mutta olishan se nyt ollut kiva, että joku läheisempi naishenkilö olisi vielä valmistellut minut asiaan! Olin ekana päivänä todella kipeä, pahoinvoiva ja maha sekaisin ja vietinkin melkein koko päivän vessassa. Verta tuli ihan jumalattomasti, tai siltä se ainakin tuntui. Illalla sain vihdoin sanottua siskolleni, että mulla tais alkaa menkat. Siskollani ei jostain syystä ollut edes siteitä jemmassa... Noh, seuraavana aamuna kävi niitä ostamassa. Olin ihan kamalan kipeä pari ensimmäistä päivää ja hävetti kun sisko tietenkin kertoi miehelleen mikä mulla on ja soitti äidilleni ja varmaan koko suvulle, että nyt tolla on alkanut menkat. Ihan iloisesti siskoni silti suhtautui asiaan, mutta mua hävetti. Muistan kuinka pukeuduin löysiin mustiin paksuihin collegehousuihin koko menkkojen ajan, vaikka ulkona oli helle. Mietin koko ajan että näkeekö kaikki muut et mulla on side housuissa :D ja voiko sen jotenkin huomata että mulla on menkat. Nyt jälkikäteen tää tietysti huvittaa, mut tosi pitkään meni ennenkun tajusin että ei ne siteet (varsinkaan ne uudemmat ohuet) näy tiukkojenkaan housujen alta. Joku tässä ketjussa kyseli, et onko kellekään jäänyt semmosta häpeää menkkoja kohtaan, niin mulla kyllä oli sitä häpeää tosi pitkään! Mutta ei enää nykyään onneks.

Kotona äidin kanssa ei siis puhuttu mitään menkoista, senkään jälkeen kun ne oli alkanut. Kaupassa hain vaan aina nolona sidepaketin ja pistin sen ostoskoriin ja äiti ei sanonut mitään. Varmaan muutaman kerran kehtasin pyytää äidin ostamaan siteitä, jo pelkkä "siteitä" sana tuntui niin nololta. Joskus myös äiti saattoi kysyä, tarviitko kaupasta jotain, vaikka siteitä, ja vastasin vaan joo tai en. Ehkäisystä tai seksistä ei myöskään koskaan puhuttu. Oon välillä miettinyt, et mitenköhän sitä sitten itse osaa suhtautua näihin asioihin, jos saan omia lapsia. Yritän ainakin olla avoimempi näissä asioissa, ja luoda semmosen ilmapiirin et äidille (ja isälle) voi aina puhua ja kertoa kaikesta! Meillä ei sellaista oman äitini kanssa ollut. Ehkä sen takia kaikki intiimiasioista puhumiset tuntui aina niin ylitsepääsemättömän vaikeilta ja noloilta.

Ainiin, vielä pakko lisätä loppuun kun tuli mieleeni.. Minulla oli silloin alkuun usein semmoinen "välipäivä" menkoissa, että luulin niiden jo loppuneen, mutta vuoto alkoikin yhtäkkiä uudestaan. Olisi kiva ollut tietää etukäteen että vuodon määrä voi vaihdella eri päivinä, koska sitten kun luulin vuodon loppuneen, en tietenkään pistänyt enää sidettä ja tadaa, koulussa tuli veret housuista läpi. Sepäs vasta noloa olikin.

Apua mitä juttuja... En muista äidin minullekaan puhuneen mistään ainakaan kovin tarkasti, taisi sen verran opettaa, että veri lähtee pikkareista parhaiten tuoreena kylmällä vedellä huuhtelemalla (jos tulee vahinkoja). Äidin siteet oli vessan kaapissa näkyvillä, sieltä aina pihistin kun oli tarvetta.

Ja tästä tulikin mieleeni, että pitääkin oman kolmosluokkalaisen kanssa taas vaihteeksi vähän keskustella sopivassa välissä etten tule siirtäneeksi puhumattomuutta taas eteenpäin... Nyt olisi hyvä aika taas aloittaa keskustelu, kun murrosiän merkkejä ei vielä oikein ole.

Olen syntynyt v. -60, ja oma äitini ei todellakaan puhunut kuukautisista yhtään mitään. En muista, miten ekat kuukautiseni alkoivat, mutta salailin niitä pitkään ja asiasta ei tosiaan puhuttu mitään. Ainoa ehkäisyvalistus, jonka sain oli "älä sitten tee lapsia niin nuorena kuin minä, menee elämä pilalle". Olipas kiva kuulla, että minä olin pilannut äitini elämän.

Omalle tyttärelle kerroin asiasta hyvissä ajoin, vein gynelle ihan vaan näyttääkseni millainen paikka se on. Kävimme nuorille erikoistuneella lääkärillä, hän oli ihana nainen joka kertoi kaiken mahdollisen ja tyttäreni jäi vielä kahdestaan juttelemaan asioista, joita ei ehkä olisi halunnut minun kuulevan. Olin todella helpottunut, että osasin hoitaa asiat toisin kuin äitini. Ja uskon, että tyttäreni arvostaa sitä myös, toivottavasti.

Mulla alkoi 13-vuotiaana, ihmettelin pari päivää et mitä tulee housuihin ja vaihdoin monta kertaa päivässä pikkareita kun en muutenkaan tajunnut. Sit kysyin äitiltä et mitä tää on ja se sano vaan "taisi ONGELMAT alkaa". Ei mitään muuta. Mietin pari päivää mitä ne ongelmat on ennenkuin tajusin.. Mulla ei siis oikeasti tuohon ikään mennessä ollut hajuakaan kuukautisista tai en ollut missään kuullut/laittanut korvan taakse että sellaisetkin alkaisivat. 

No onneksi äiti sentään aina osti siteet, mutta ei niistä muuta puhuttu koskaan. Saattoi kysyä että onko taas ongelmat tms.. Ihmettelen kyllä tuota korvaavaa sanaa menkoille edelleen.

Minä olen syntynyt 90-luvulla, ja minun äitini on ilmeisesti juuri niitä, jotka päättivät etteivät leimaa kuukautisia häpeällisiksi. :)

Joskus 10-vuotiaana äitini piti meille "tyttöjen" päivän, kävimme syömässä ja keskustelimme kaikista murrosikäasioista kuukautisineen ja poikineen ja sen jälkeen kävimme ostamassa kaappiin ensimmäiset siteet valmiiksi. Kehoitti vielä kertomaan, kun kuukautiset alkavat. Niin teinkin, eikä hävetä nykyisin ostaa siteitä tai mitään muutakaan. :)