Muita joiden äiti ei ole koskaan puhunut sanaakaan kuukautisista?

Olen aivan yllättynyt, että vielä on näinkin nuoria, joille oma äiti ei ole puhunut... kuvittelin tuollaisten vaivautuneisuuksien jääneen viimeistään 70-luvulle...

Ja samaa mieltä kuin moni muu: jos on pokkaa harrastaa seksiä, pamahtaa paksuksi ja sen jälkeen puskea se ihmistaimi jalkovälistään ulos, pitäisi nyt hitto vieköön olla pokkaa puhua niin viattomasta asiasta kuin kuukautiset! Ei voi käsittää... kyllä antaisin palautetta noille ihmisille niin maan pirusti jos sellaisia tapaisin.

Olen syntynyt -94, eikä kotona puhuttu kuukautisista (tai seksistä/ehkäisystä). En kyllä olisi halunnutkaan, niistä piti kuulla jo ihan tarpeeksi ala- ja yläasteella, terkkarilla, lehtien lääkäripalstoilla ja kotiinkin joku side/tamponiyhtiö lähetti esitteen ja näytteitä. Itselläni kuukautiset alkoivat melko myöhään, 14-vuotiaana, eivätkä ne tulleet suurena ihmetyksenä. Menkkojen alkamisesta "ilmoitin" äidilleni laittamalla sidepakkauksen ostoskoriin. Mitään ei sanottu, ja monta vuotta osti niitä samoja siteitä kotiin pyytämättä.

Itse luultavasti tulen puhumaan näistä asioista lapsilleni, jos niitä ikinä hankin.

Ei puhunut mitään. Olen vm. 92, äiti 62.

Tosin eipä mun menkat alkaneetkaan ennen kuin aloin syömään e-pillereitä 18-vuotiaana. Kärsin myös teininä pahoista pissatulehduksista, mutten uskaltanut kertoa äitilleni. Vietin tunteja suihkussa kun olin niin kipeä. Tämä johti siihen että varastin mummoni vanhaksi menneet vti-estolääkkeet jotka minun piti viedä apteekkiin.

Pääsinpähän eroon lähes vuoden tulehduskierteestä.

Kummasti ei puhuta äitin kanssa mistään muustakaan. Säästä ja uutisista.

Kauhean kuuloista jos ei pysty äitinsä kanssa puhumaan mistään henkilökohtaisesta... ollaan samaa perhettä ja ihan tuppisuita... Ollaan vain alusta lähtien noin vai onko jotain niin traumaattista tapahtunut, että se johtaa tuollaiseen totaaliseen lukkotilanteeseen? :(

Aina onneksi kaikista asioista puhuttu kotona. Mieheni muuten 20 vuotiaana tiesi kaiken tarpeellisen menkoista. Ostaa siteitä ja muistaa merkin jo ulkoa. Synnytyksen jälkeen auttoi peseytymisessä ihan luontevasti kun olin leikkauksesta kipeä. Vaikka oli tulehdus ja moska haisi niin pahalle, että meinasimme molemmat oksentaa:) Mutta miun mies onkin maitotilalta ja ihan maanläheinen realisti kaikessa.

30 jatkaa

Olen leskenä "kasvattanut" poikia aikuisuuteen, mutta en ole osannut heille puhua murrosiästä mitään. Lisääntymisestä olen kertonut kaikille erikseen  heidän lapsuudessaan lisääntymisasiat luonnontieteilijän asenteella - muuta en ole osannut. Hävettää.  terv no 30.  Onko jotain mitä pojille pitäis kertoa paitsi välittäminen - siitä olen puhunut.

Mulla oli vähän samanlainen tilanne. Olin viidennellä luokalla kun saimme koulusta mukaan sen semmoisen murrosikäpaketin (esite murrosiästä, muutama side jne). Äitini ei ollut koskaan puhunut mulle murrosiästä. Vein tuon esitteen sille ja näytin et tämä saatiin koulusta. Äitini vaan sanoi, että "pistetääs talteen myöhempää käyttöä varten". Ei kertonut mihin sen laittoi, piilotti vaan johonkin. Kyllä mä sitten sen joskus löysin ja "varastin" takaisin itselleni.

Riparille mennessä äitini antoi mulle pari sidettä mukaan, jos vaikka menkat alkaa kun ei koskaan tiedä. Tosiaan antoi vaan pari sidettä, että niillä ei pitkälle pötkitä.

Menkkani alkoi vihdoin ja viimein ysiluokan keväällä. Kerroin äidille, että "arvaa mitä? Mun menkat alkoi tänään". Äitini reaktio oli varmaan sama jos oisin mennyt sanomaan, että olen raskaana tai jotain. Totesi vaan, että "voi ei, kamalaa" ja jotain tollasta hoki koko ajan. Olipa kiva keskustelu.. Kysyi sitten, että tiedänkö miten suojia käytetään. Vastasin vain, että joo. Siinä meidän keskustelut murrosiästä ja kuukautisista. Joskus myöhemmin lukiossa oli todella kiusallista pyytää äitiä avuksi varaamaan gyneaikaa, koska kivut olivat hirveät ja vuodot todella epäsäännölliset... Kauhee trauma jäi tuosta ensimmäisestä menkkakeskustelusta.

Jos omia muksuja siunaantuu, niin todellakin aion kertoa asioista vähän asiallisemmin ilman häpeää!!!

39 jatkaa: Ja minäkin olen menkkani saanut reippaasti 2000-luvun puolella, että tämäkään tarina ei valitettavasti ollut sieltä 70-luvulta.

Ihan toi maitotilallinen mies! <3 tuollasia helmiä tulee maaseudulta. Ja no, on siellä sikojakin joukossa...

Ei puhuttu meilläkään,olen syntynyt -62 ja äiti -32.Olin 14 v kun kk alkoivat.Olin itse ostanut 13 v ensimmäiset siteet sokokselta,muistan vieläkin,miten hävetti(olin jostain saanut rahaa).Ja meillä ei ollut viikkorahaa edes,jouduin ostamaan kaupasta tilille,ja sitten hirveä huuto ja tenttaaminen kotona,mitä olen mennyt ostamaan...no,mitähän se 14 v tyttö ostais kaupasta?En ilennyt sanoa,että siteitä,niin sanoin että Niveaa...ja siihen haukkumiset päälle.

Ehkäisyvalistus oli tätä:pojilla on vain se yksi asia mielessä(olin ehkä 18 v silloin)...kerran äiti kysyi,onko se poika kunnollinen (oltiin seurusteltu vuosi),kysyin,että miten niin kunnollinen,noh kyllä sinä tiedät,oli vastaus...minä siihen että joo joo(oltiin harrastettu seksiä,olin silloin 19 v).

Ja vielä,minut raiskattiin 18 v(olin neitsyt),kotona en voinut asiasta kertoa,olisin saanut selkääni,niin vaikenin.

Ajattelin,että minä en ikinä halua olla tuollainen äiti;ja kerroinkin omille lapsille aina,kun kysyivät esim.mistä vauvat tulee tai muutakin, alle kouluikäisinä jo.

Kieltämättä olen katkera äidilleni.Hän on kuollut 30 v sitten enkä koskaan ollut oikein läheinen hänen kanssaan.

Onko muille jäänyt häpeää menkkoja kohtaan? Itse puhun kyllä menkoista ystävieni kanssa. Edelleen koen jotenkin oudosti häpeää kun ostan siteitä. Tämä on jo vähän noloa, koska tiedän, että ei siinä todellakaan ole mitään hävettävää. Silti koen siteiden oston erittäin epämiellyttäväksi kokemukseksi, valikoin tarkkaan mille kassalle menen jne. Voikohan tää johtua tosta äitini asenteesta ja "traumasta"?

Teininä häpesin tietysti paljon enemmän.. En kehdannut ostaa muualta kuin yhdestä kaupasta. Siellä oli siteet kassan vieressä niin tämä pakollinen homma oli äkkiä ohitse, ja murehdin siteiden ostoa päiviä etukäteen :/.

-39

Olen syntynyt -92 ja äitini kanssa en ole mistään näistä asioista puhunut. Kun mulla alkoi menkat, niin en uskaltanut kertoa siitä. Tietenkään en osannut peitellä sitä (häpesin niin paljon) ja äiti lähetti isän puhumaan mulle asiasta... Hävetti vielä enemmän!

Ei olla äidin kanssa ehkäsystäkään ikinä puhuttu. On se kaksi kertaa kysynyt olenko paksuna (jouduin mahakivun takia lääkäriin ja kun menin kihloihin). Lämpimät suhteet mulla ja äidillä. Olen aina kadehtinut ystäviäni, jotka ovat voineet puhua vapautuneesti äideilleen. Nykyisin puhun avoimemmin menkoista jopa anopin kanssa! Joka on muuten kasvattanut pojastaan herrasmiehen näissä(kin) asioissa. :)

Olisi ollut kiva nuorena tietää näistä asioista, eikä ihmetellä kropassa tapahtuvia asioita. Sitten jos saan tyttäriä niin haluan puhua heille! :)

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 18:15"]Tämä on kyllä mielenkiintoinen ketju. Jakakaa lisää kokemuksianne!

Onko kellään muulla sellaista fiilistä, että vaikka esim seksin suhteen ollaan nykyään vapauduttu todella paljon, menkat ovat edelleen jossain määrin tabu? Miten miehenne suhtautuvat kuukautisiinne? Exäni kavahti jos edes mainitsin... nyksäni ei edes tiennyt, mitä varten naisella on kuukautiset. Olin aivan puulla päähän lyötynä ja ihmettelin, että etkö käynyt koulussa biologian tunneilla?
Vai onko kyseessä edelleen niin mystinen asia, ettei sitä viitsitä edes koulussa kertoa?

terv.15/17

[/quote]

Minun mieheni suhtautuu erittäin hyvin ja avoimesti, kun kerron kuukautisistani tai muista intiimialueen asioista. Olemme mielestäni muissakin asioissa todella avoimia.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 19:34"]Sama täällä mut pahoinvointi on kovaa ja oksentelen lähes aamusta iltaan. Ennen raskautta 57kg nyt rv 11 53 kg

[/quote]

Jakselemisia sinnekkin :) Mullakin kovat pahoinvoinnit

70 luvun mukula oon ja ei puhettakaan, että mistää seksiasioista saati menkoista olis puhuttu kotona. Muuten äiti oli ja on edelleenkin ylihuolehtiva ja pitää lapsena edelleen, tai ainakin siltä tuntuu. En pysty äitini käytöksen takia kunnioittamaan häntä ollenkaan, enkä kerro oikeastaan mitään yksityisasioita hänelle, tuomitsee kuitenkin. En tiedä miksi ja minkälainen ihminen on tuollainen lastansa kohtaan, ei osaa pitää mua aikuisena, fiksuna ihmisenä, vaan aina pitää tuomita ja jos jotain tapahtuu niin oma vika jne. 

Mulla ja äidillä on tosi läheiset välit. Jostain syystä se ei kuitenkaan koskaan kertonut mulle kuukautisista. Olin 11v. kun ne alkoi ja onneksi koulussa oli puhuttu niistä juuri pari kk ennen. Siksi tajusin, että mulla alkoi menkat enkä panikoinut. Olin luokan eka tyttö, joka sai menkat.

Noh, kotona kerroin äidille, että kuukautiset alko eikä se meinannut millään uskoa, että ihanko oikeasti. Muistan, miten olin jotenkin niiiin järkyttynyt kuukautisten olemassaolosta, enhän ollut osannut kuvitella sellaista lainkaan. Mun oli vaikea tajuta, että KAIKILLA naisilla on menkat, myös julkkiksilla :D Olin kyl vähän katkera äidille, ettei se ollu valmistellu mua asiaan mitenkään. Ei se selitelly asiaa mitenkään. En muista puhuttiinko aiheesta sitten muuten, mutta kerroin kyllä aina, jos oli vatsa kipeä menkkkojen takia.

Oon syntyny -83.

Mulla ja äidillä on tosi läheiset välit. Jostain syystä se ei kuitenkaan koskaan kertonut mulle kuukautisista. Olin 11v. kun ne alkoi ja onneksi koulussa oli puhuttu niistä juuri pari kk ennen. Siksi tajusin, että mulla alkoi menkat enkä panikoinut. Olin luokan eka tyttö, joka sai menkat.

Noh, kotona kerroin äidille, että kuukautiset alko eikä se meinannut millään uskoa, että ihanko oikeasti. Muistan, miten olin jotenkin niiiin järkyttynyt kuukautisten olemassaolosta, enhän ollut osannut kuvitella sellaista lainkaan. Mun oli vaikea tajuta, että KAIKILLA naisilla on menkat, myös julkkiksilla :D Olin kyl vähän katkera äidille, ettei se ollu valmistellu mua asiaan mitenkään. Ei se selitelly asiaa mitenkään. En muista puhuttiinko aiheesta sitten muuten, mutta kerroin kyllä aina, jos oli vatsa kipeä menkkkojen takia.

Oon syntyny -83.

Miksi olisi? Koulussa käsiteltiin asia hyvin. Kun soitin ja pyysin siteitä, äitini toi lisäksi kaupasta leivoksen onnitellakseen, mikä vaikutti minusta vähän omituiselta. Ei kuukautisiin mitään henkilökohtaista ohjekirjaa kuitenkaan tarvitse.

Minun (-84) kuukautiseni alkoivat, kun olin kesätyöreissulla 130km:n päässä kotoa. Sattui ihan stnasti ja vessapaperia oli täälläkin housuissa. Bussimatka kotiin oli melko tuskainen. En kertonut äidille (-50). Otin hänen siteitään muka salaa. Viikkorahoilla ostin sitten omiakin, joita piilottelin kaapissa. Käytettyjä siteitä en kehdannut laittaa näkyvästi roskikseen. Kerran olin jemmannut kaappiin pussin, jossa oli käytettyjä siteitä. Äitini oli sen löytänyt ja sanoi, että säästäväisyys on ihan hyvä juttu, mutta noita ei tarvitsisi vaatekaappiin jemmata.

Emme ole vieläkään puhuneet koko asiasta. Täytän syksyllä 30. Jos olen hänen luonaan kylässä, tungen käytetyn siteen taskuuni muovit ympärillä ja laitan vaikka kotona roskikseen. Yläasteella kärsin ihan hirveistä kuukautiskivuista. Laitoin ne selkäkivun piikkiin. Sain toki lääkkeitä. Vasta myöhemmin olen yhdistänyt, että ne olivat kuukautis-, ei selkäkipuja.

Äitini on ihana ihminen, maailman paras äiti. Nyt vanhemmiten olemme tulleet hyviksikin ystäviksi. Hänellä on hyvät jutut ja on ahkera ja tunnollinen. Tietyistä asioista emme kuitenkaan puhu, kuukautiset on yksi niistä.

Ala-asteella tunnuin olevan yksi hitaimmin kehittyvistä tytöistä. Eräälläkin oli napapaita, jonka alla törrötti. Paidassa luki Hello boys ja tämä tyttö oli värjännyt hiuksensa punaiseksi. Ihmettelin silmät pyöreinä, kun yksi luokan pojista naureskeli tälle tytölle "Mirkku on laittanu kuukautiset purkkiin, sekoittanu ja laittanu päähänsä". En ymmärtänyt. Enkä myöskään kysynyt asiasta kotona. Kai mä tiesin, että nyt on kyse jostain mystisestä.

Minun (-84) kuukautiseni alkoivat, kun olin kesätyöreissulla 130km:n päässä kotoa. Sattui ihan stnasti ja vessapaperia oli täälläkin housuissa. Bussimatka kotiin oli melko tuskainen. En kertonut äidille (-50). Otin hänen siteitään muka salaa. Viikkorahoilla ostin sitten omiakin, joita piilottelin kaapissa. Käytettyjä siteitä en kehdannut laittaa näkyvästi roskikseen. Kerran olin jemmannut kaappiin pussin, jossa oli käytettyjä siteitä. Äitini oli sen löytänyt ja sanoi, että säästäväisyys on ihan hyvä juttu, mutta noita ei tarvitsisi vaatekaappiin jemmata.

Emme ole vieläkään puhuneet koko asiasta. Täytän syksyllä 30. Jos olen hänen luonaan kylässä, tungen käytetyn siteen taskuuni muovit ympärillä ja laitan vaikka kotona roskikseen. Yläasteella kärsin ihan hirveistä kuukautiskivuista. Laitoin ne selkäkivun piikkiin. Sain toki lääkkeitä. Vasta myöhemmin olen yhdistänyt, että ne olivat kuukautis-, ei selkäkipuja.

Äitini on ihana ihminen, maailman paras äiti. Nyt vanhemmiten olemme tulleet hyviksikin ystäviksi. Hänellä on hyvät jutut ja on ahkera ja tunnollinen. Tietyistä asioista emme kuitenkaan puhu, kuukautiset on yksi niistä.

Ala-asteella tunnuin olevan yksi hitaimmin kehittyvistä tytöistä. Eräälläkin oli napapaita, jonka alla törrötti. Paidassa luki Hello boys ja tämä tyttö oli värjännyt hiuksensa punaiseksi. Ihmettelin silmät pyöreinä, kun yksi luokan pojista naureskeli tälle tytölle "Mirkku on laittanu kuukautiset purkkiin, sekoittanu ja laittanu päähänsä". En ymmärtänyt. Enkä myöskään kysynyt asiasta kotona. Kai mä tiesin, että nyt on kyse jostain mystisestä.