Muita joiden äiti ei ole koskaan puhunut sanaakaan kuukautisista?

No ei se maailma kaheksankyt luvusta eteenpäin ole mikään takapajula ollut tai sitä aiemminkaan. Kuinka vaikea voi olla hippisukupolvea edustavan villin kuusikymmen luvun edustajan puhua lapsilleen kuukautisista? Luulisi että synnyttäneellä naisella olisi häpyä puhua niinkin hävettävästä asiasta kuin kuukautiset. Ja luulisi että tuollasilla naisilla olisi ainakin kokemuksia että asiasta ei olla puhuttu heidän kanssaan ja itse olisivat halunneet olla parempia äitejä Asiassa?! Vai onko heille oikeen selkäsauna laitettu kun on kuukautiset tulleet?!

siis en kohdistanut tätä kenellekään ketjussa kritiikiksi, olen vaan niin katkera että oma äiti oli nyös niin kummallinen kun minulla kuukautiset alkoivat. Kasikyt luvulla olen syntynyt. Siis onko meidän äideillämme joku oikeesti syntisyys iskostunut päähän ja että veri ja nainen on maailman pahuuden alku ja juurI?! Vai mistä toi pidättyvyys johtuu? Luulisis että joku on aiheesta jonkun sosiologisen tutkimuksen pykännyt, niin yleinen aihe.

littyy kyllä vääryyden kokemisen tai kiusaamiskokemusten kanssa samaan joukkoon tuo ylenkatsonta äidin taholta kun olen lapsesta aikuiseksi kasvanut.

Täällä myös ilmoittautuu yksi, jolle äiti ei puhunut mitään kuukautisista. Kesäleirillä 13-vuotiaana alkoi kuukautiset, eikä mulla tietenkään ollut siteitä mukana. Hämmentyneenä ja pelokkaana tungin wc-paperia pöksyihin. Kotona kerroin äidille asiasta ja hän antoi järkyn, paksuja siteitä sisältävän paketin mulle. Sen jälkeen  ei puhuttu. Kaupassa tutkin ohuempia ja huomaamattomampia sidevaihtoehtoja ja omilla viikkorahoilla ostin siteet. Omalle tyttärelle puhuin kuukautisista jo hyvissä ajoin ja jos hän lähti leireille tms. pakkasin sidepaketin mukaan.

Hei voisitteko kertoa myös syntymävuotenne tässä keskustelussa, se olisi aika oleellinen tieto! Toivottavasti ei enää nykyajan äidit ole noin uskomattoman estoisia ja vaikeita tämän asian kanssa. Itse olen syntynyt 1985 ja kuukautiset alkoivat 12-vuotiaana. Äiti on aina ollut läheinen ja jutellut kaikesta, neuvoi ehkäisyasioissakin eikä mitään ongelmaa koskaan ollut. Äiti kertoi (synt.1962) saaneensa kuukautiset 70-luvulla ja äitinsä ei ollut kertonut mitään. Kysellyt vain välillä ennen niiden alkamista vaivautuneena että joko sulla on ne? Ja äiti hmetteli että mitkä "ne". Äiti luuli kuolevansa ja parkui vessassa veret pöntössä saadessaan ekat kuukautiset... Niin vaikeaa kuvitella tuollaista nykyään! Miksi on niin kauhean vaikeaa puhua niin luonnollisesta asiasta kuin kuukautiset, nainen naiselle? Ja ennen kaikkea kuten vastuullinen äiti ja vanhempi tyttärelleen?

Jäänne entisajoilta kuten joku edellinen totesi. Naiset olivat joskus saastaisia etenkin kuukautisten aikaan, häpeällinen merkki jne.. kammottavia naista alistavia ajatuksia. Ei kai kukaan...enää... noin ajattele??

Mun äiti eipuhunut, enkä puhunut minäkään. Vieläkin ottaa päähän tuo asia vaikka kuukautisten alkamisesta on 30 vuotta. 

En ymmärrä, miksi äitini ei ottanut asioita puheeksi. Hän oli muuten ihan avoin ja ei lainkaan mikään tiukkapipo. Olen miettinyt, olisiko kyse ollut jonkinlaisesta hienotunteisuudesta. Kun en itse koskaan puhunut kuukautisista, ehkä äiti ajatteli että haluan pitää ns. intiimit asiat omana tietonani. 

Oman tyttäreni kanssa en aio toimia samoin kuin äitini.

5 jatkaa: Niin ehkäisyvalistus oli ihan omaa luokkaansa. "Jos sulle käy niinku XXX:lle (joka tuli ennen avioliittoa raskaaksi), niin turha tulla minulta pyytämään apua!"

Enkä jumalauta ole pyytänyt siltä ihmiseltä apua ikinä.

Kyllä. Aika trauma tuli äiti-tytär suhteeseen kun tajusi sen salailun ja häpeän.. mistään ei mitään kerrottu. Kerran kuulin ohimennen vanhempien toteavan että on se hyvä että lehdissä kerrotaan. Luojan kiitos sai lukea edes suosikkia että näki niitä lääkäri-palstan ym kysymyksiä. -82 oon syntyny ja samaa häpeää en tyttärilleni aio kasvattaa luihin enkä ytimiin.. Miesväelle ei mitään saanut puhua, eikä ne mitään mistään naisten vaivoista tajunneet, kaikki oli pahaa ja syntistä. Kerran sitten kun vatsa hirveissä krampeissa ei ruoka maistunut, totesin isoon ääneen että on kramppeja menkoissa kuin piikkirautalankaa väännettäisi mahassa, oli kerrankin isoveli hiljaa seurakunnassa.. Ja miksi luojan tähden ei kukaan antanut vaikka buranaa?? kaikki piti kärsiä ja esittää että kaikki hyvin.. se oli kamalaa aikaa,,,

Tämä on kyllä mielenkiintoinen ketju. Jakakaa lisää kokemuksianne!

Onko kellään muulla sellaista fiilistä, että vaikka esim seksin suhteen ollaan nykyään vapauduttu todella paljon, menkat ovat edelleen jossain määrin tabu? Miten miehenne suhtautuvat kuukautisiinne? Exäni kavahti jos edes mainitsin... nyksäni ei edes tiennyt, mitä varten naisella on kuukautiset. Olin aivan puulla päähän lyötynä ja ihmettelin, että etkö käynyt koulussa biologian tunneilla?
Vai onko kyseessä edelleen niin mystinen asia, ettei sitä viitsitä edes koulussa kertoa?

terv.15/17

Mun äiti ei puhunut koskaan, vaikka on lääkäri. Siteitä kyllä osti, kun sanoin kuukautisten alkaneen, mutta sen enempää asiasta ei koskaan keskusteltu.

Meillä jo 4v tietää, että naisista tulee välillä verta, eikä pidä sitä mitenkään kummallisena asiana. Mitenkään ei siis ole asiaa tuputettu, mutta kerrottu ikätasoisesti kun lapsi on ihmetellyt jotain sidepakettia tai vastaavaa.

Äiti ei puhunut niistä mulle ennen, kuin ne alkoivat. Oletti että ei vielä tarvi kun siskoilla alkoi pari vuotta vanhempina. Toki sitten kertoi mistä on kyse ja osti siteet. Olen 18 ja äiti ostaa suuren osan siteistäni edelleen koska tietää mitä merkkiä käytän ja muistaa mun kierronkin, kun joskus lääkärillä käydessä äiti oli mukana ja piti se sanoa lääkärille. Eipähän tarvi itse lähteä kauppaan, äiti tuo yleensä aina paketin pari päivää ennen menkkojen alkua.

Ei puhunut. Olen syntynyt 1972. Huono äiti oli muutenkin.

Omassa elämässäni olen pitänyt huolen, että puhun kuukautisista reippaasti enkä esimerkiksi piilottele siteitä. Kaikki lapseni, niin pojat kuin tyttäret, ovat tienneet kuukautisista hyvissä ajoin. Niistä on puhuttu arvostavasti. Samoin muuten on annettu sukupuolivalistusta esimerkiksi keskustelemalla ja antamalla luettaavaksi ikäkauteen sopiva kirja. Minulle tämä kaikki on ollut helppoa, mutta minä olenkin omanarvontuntoinen feministi.

15: Olen myös syntynyt 1985. Kuukautiset alkoi 13-vuotiaana.

-3

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 17:53"]

Ei minullekaan puhunut. Kuukautiseni alkoivat kun olin 10, ja piilottelin verisiä pikkuhousuja sängyn alla. Ostin myös itse siteeni kaupasta ja muistan että hävetti. Mistään muustakaan seksiin ja seurusteluun liittyvästi meillä ei ikinä keskusteltu.

Omien lasteni (kaikki tyttöjä) kanssa en ikinä toimisi noin! Olin niin ylpeä kun 10 v tuli kaverinsa kanssa minulta kysymään mitä on valkovuoto :) Toivottavasti uskaltaa jatkossakin kysellä, kuukautisista jo perusjutut tietääkin, tietysti.

[/quote]

Ja -79 syntynyt olen.

Huh huh, mitä tarinoita!!!

Ei ihme että Suomessa on niin paljon henkistä pahoinvointia.

Apua mitä juttuja!

Meillä oli onneksi paljon avoimempi ilmapiiri näissä asioissa. Äiti valisti aiheesta aina sopivissa tilanteissa ja varmisteli onko nämä jutut selviä. Kehotti myös kysymään jos jotain olisi.

Jopa isän kanssa olen kuukautisista puhunut. Joskus pyytänyt tuomaan siteitä kaupasta kun nuorempana sen luona viikonloppuja vietin. Oli myös itse huomaavaisesti varannut siteitä valmiiksi verran kaappiin minua ja siskoani varten.

No sitä kyllä ihmettelen, että tämä menkoista puhumaan alkaminen on yleistynyt varmaan vasta 70-80 luvuilla syntyneillä naisilla, vaikka heille ei ole omat äidit taas kertoneet. Että miksi vasta nykypäivänä ei häpeillä? No, toki media on, mutta  ei voi selittää kaikkea!

Voisin kuvitella vain että sellaiset naiset ei puhu mitään lapsilleen menkoista, joilla on iso trauma itsellään tai varsin ilkeä äiti. Siis vuosikymmenestä riippumatta.

en pysty kuvittelemaan tätä logiikkaa- nainen saa omat menkkansa, äitinsä ei puhu hänelle asiasta mitään - nainen saa oman tyttären, nainen päättää olla puhumatta tälle mitään menkoista.

Luulisi, että nainen olisi nimenomaan sisuuntunut ja ajatellut, että enpä omalle tyttärelleni ala asiaa hyssyttelemään, luonnollinen asia, mutta eeeei, valitseekin jatkaa hiljaisuuden periaatetta. Siis mikä logiikka? Katkera marttyyri, joka kostaa omat kokemansa vääryydet omalle lapselleen vai mikä on?! Jos on sen verran joutunut alakertansa kanssa näytteille niinkuin synnytyksessä, luulisi että on pokkaa puhua pari sanaa kuukautista. kuukautisiin liittyenhän se on rakkaat lapsensakin saanut, Tai silleen.

Ei puhunut mulle, vaikka antoi työssään seksivalistusta koulussa. Toi luettavaksi kirjan, jossa kerrottiin kuukautisista. Siitä sain tarvittavan tiedon, puhuttu ei koskaan. Joskus kysyi, onko kuukautiset alkaneet, ei muuta. Saattoi joskus vinoilla aiheesta, kun olin jotenkin ärtynyt. Kysyi, onko huonot ajat päällä.

Jos nykyään kertoo jostain naisten vaivoista, vaihdan aihetta. En vaan pysty.

Täytän 40.

Tiedätkö miten asianlaita on muissa maissa? Veikkaan ettei kovin paljon erilainen...

Onneksi oli nuoria tätejä ja itse murrosiässä aika myöhään (16 v). Vanhempi sisko oli, mutta tädit häntäkin aiemmin valistaneet. mutta jostain syystä hänkin niin estynyt ettei valistanut minua. Paljon vietin aikaa sukllaisissa. Kiitos tädit.

Minä olen kolmesta tyttölapsesta nuorin. Vanhemmille sisaruksilleni äitimme ei puhunut mitään, mutta kun minulla alkoi 11-vuotiaana menkat, niin kerroin äidilleni. Hän sanoi, että muista peseytyä erityisen hyvin niiden aikana, ja kun kävimme kaupassa, sain itse valita, minkälaisia siteitä (myöhemmin tamponeita) halusin. Isosiskoillani alkoi vasta 15-vuotiaana suunnilleen ja heille äitimme osti siteitä käydessään kaupassa ja vei heidän vaatekaappiinsa. Eivät itse valinneet mieluisia.

Ehkäisyasioista hän joskus kysyi minulta, kun olin 15-vuotias, että olenko miettinyt e-pillereitä (olin seurustellut jo yli vuoden saman pojan kanssa). Sanoin hänelle, että olen jo sellaiset hankkinut.

Äiti ei ole paheksunut kumpaakaan noista asioista, ei menkkoja eikä ehkäisyä. Siis minun kohdallani. Isosiskoille ei koskaan puhunut sanallakaan niistä. Ei pitänyt koskaan kyllä mitään infotilaisuutta, mutta en kkenut tarpeelliseksikaan, koska koulussa nuo asiat käytiin hyvin kattavasti läpi. Olisin voinut kysyä, jos minulla olisi ollut kysyttävää.

Ei puhunut koskaan. Kysyi vain ennen kuin lähdin rippileirille että onko kuukautiset jo alkaneet että muistan ottaa siteitä mukaan tarvittaessa. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun niistä puhuttiin. -90 olen syntynyt.