Minkä takia tuntemasi 25-v.+ pitkäaikaissinkut ovat yhä yksin

Vastaan ihan omasta puolestani: olen ujo ja epäsosiaalinen, en ole kovin kiinnostunut seksistä ja lisäksi ajatus parisuhteesta ja varsinkin sellaisen etsimisestä ahdistaa, vaikka minulla ei ole mitenkään erityisen pahoja kokemuksia seurustelusta.

Tuttavapiirin pitkäaikaissinkut ovat enimmäkseen hyvin ujoja. Yksi on ihan normaali ja sosiaalinen, ei varmaan vain ole sattunut tapaamaan oikeanlaista tyyppiä.

Minulla on ystävä, joka on sellainen hapannaama, ettei häntä varmaan ole kukaan huolinut. Hän on sukunsa ainokainen pikkuprinsessa, joka on aina saanut lapsesta asti kaiken, minkä on halunnut. Hän on tavallisen näköinen. Standardit ovat varmaan sitten ihan pilvissä, koska hän ei kelpuuta ketään, joka tulee esim. baarissa tai missä tahansa juttelemaan. Toisaalta hänellä on koko elämänhallinta hukassa. Hän ei ole saanut opiskeltua mitään koulua loppuun, vaikkei ole laisinkaan tyhmä. Hän muutti lopulta rahapulassaan takaisin vanhempiensa luo ja nysvää nyt siellä päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Koko hänen olemuksensa huokuu jonkinlaista epäystävällisyyttä ja nokanvartta pitkin katsomista.

Sitten minulla on toinenkin ystävä, joka on tosi iloinen ja reipas. Minusta on käsittämätöntä, ettei hänellä ole ketään, koska hän on aivan loistava persoona ja kivannäköinen. Toisaalta hän ehkä vaikuttaa ensituntumalta hieman "pätevältä", siis sellaiselta joka hallitsee kaiken eikä oikein tarvitse mihinkään ketään. Häneen on hankala tutustua syvällisesti, ja se ehkä pelottaa miehet pois.

Kolme ystavaani kaikki 50+ viehattavia alykkaita hyvin koulutettuja miellyttavan nakoisia ja huumorintajuisia naisia. Kaikilla vain lyhytaikaisia seurustelusuhteita. Kaikilla hirvean kovat vaatimukset miehen suhteen. On listattu ulkonako, koulutus, tyo, ansiotaso, harrastukset ym. Jos mies ei tayta naita vaatimuksia (ja harva tayttaa) niin ei toiveitakaan seurustelusta, Ja kaikkia miehia katsotaan potentiaalisena seurustelukumppanina. (Mita jarkea olla tutustumatta johonkin kivantuntuiseen mieheen vain siksi etta han harrastaa postimerkkien kerailya?)

Niin monta ihanaa miesta on takuulla mennyt ohi kun krantut naiset eivat ole edes halunneet tutustua heihin.

No minulla esteenä oli se, että en ole koskaan ollut ns miesten makuun; olen lihava ja ruma. Kymmenen vuotta sitten vierähtikin sinkkuna (en ollut seurustellun ikinä pojan/miehen kanssa vielä 28 vuotiaanakaan). Lisäksi johtuen mm. kouluaikaisesta kiusaamiskokemuksista (vain pojat kiusasivat) ja kokemattomuudesta miesten kanssa yhdistettynä jatkuvaan torjuntaan miesten suunnalla, en ollut kovin itsevarma ja aloitteellinen naisena. En uskaltautunut millekään nettitreffisaiteille, koska tiesin, että sillä en kelpaa kenellekään (kun pitää se kuva lähettää). Joten syyni sinkkuuteen oli ulkonäköni ja kokemattomuuteni, ujouteni ja epävarmuuteni. Kun yleisestihän miehet tuntevat vetoa hoikkiin, kauniisiin, sporttisiin ja itsevarmoihin naisiin, jota siis en millään tavalla ollut.

Minä olen itse tällainen ikisinkku. En vain halua parisuhdetta, en ole koskaan halunnut. Mukavampaa elämäni on näin. Annan niiden pariutua ja lisääntyä, jotka sitä kaipaavat. Eivät ihmiset tästä maailmasta lopu, pikemminkin päinvastoin.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 19:17"]Turhan värikäs menneisyys eli paljon (liikaa) miehiä ja varsinkin yhden yön juttuja.

[/quote]

Mun tuttavapiirissä juuri nämä ovat "päässeet" naimisiin ja ovat nykyään pienten lasten äitejä pitkissä, hyvissä parisuhteissa. Tuo pätee enintään jossain lestapaikkakunnilla.

Mullakin syynä ikisinkkuuteen on huonot kokemukset aiemmista suhteista. Osittain siksi, etten osaa kuvitella parisuhteen tuovan elämääni aiempien kokemusten perusteella lopulta paljoa mitään hyvää, mulla on rima miesten suhteen aika korkealla. Oon vähän yliherkkä etenkin kaiken sellaisen suhteen, mikä voisi viitata samanlaisiin ongelmiin mitä exillä oli.