Minkä takia tuntemasi 25-v.+ pitkäaikaissinkut ovat yhä yksin

Rima on aivan liian korkealla. Miehellä pitäis olla moottoripyörä, lihakset, omakotitalo, vakityö, hieno auto... yms.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 10:59"]

26 v mies asuu äitin ja iskän luona ja äiti pakkaa aamusin eväät töihin

[/quote]

Em. asumisjärjestelyihin en puutu koska siinä voi olla varsin järjellisiä selityksiä, esim. rahan säästäminen oman asunnon ostoon.

Jos taas äiti pakkaa eväät mukaan omasta vapaasta tahdostaan niin mitäpä tuosta - lienee heidän oma asiansa. Tuskinpa kukaan ihmettelisi isää joka vaihtaa talvi-/kesärenkaat tyttärensä autoon.

ja vielä.... ystäväni ei todellakaan ole itse mikään fitnes-nainen, mutta huumorintajuinen ja muuten mukava ihminen muutoin.

Tunnen itseni! Olen 26 ja joitain seurustelusuhteita takana, mutta melko lyhyitä (mikään ei ole kestänyt yli vuotta).

Olen itsenäinen, haluan tiettyjä asioita elämältä ja pyrkiä noihin asioihin omin avuin. Haluan itselleni hyvän ammatin, tienata omat rahat ja matkustella paljon.

Olen toisaalta sitoutumiskammoinen ja kyllä, hieman nirso. En koe, että mun "vaatimukset" on tosi korkealla, en vain halua tyytyä, jos ei tunnu hyvältä. Exän kanssa oli on-offia useampana vuonna ja se oli tosi ristiriitaista, kun siinä ihmisessä oli paljon hyvää ja sitten kuitenkin sellaisia piirteitä, että en olisi koskaan oppinut elämään niiden asioiden kanssa. Ero oli raskas, mutta nyt vuoden jälkeen ajateltuna erittäin oikea vaihtoehto ja olen helpottunut. Koin tuon ihmisen kanssa paljon myös ympäristön paineita ja omia ajatuksia kävin läpi (just näitä, että olenko nyt niin nirso ja helposti luovuttava ihminen jne.). 

Käyn treffeillä ja ulkona. Olen kuitenkin todella kaveriorientoitunut ja nautin myös omasta ajasta tosi paljon.  

Sinänsä ulkonäkövaatimuksia, ammattivaatimuksia yms yms ei ole. Lähinnä älykkyyteen, huumorintajuun, empatiakykyyn,kiltteyteen, itsevarmuuteen, avuliaisuuteen ja itsenäisyyteen liittyviä vaatimuksia kylläkin. Ja en kyllä käsitä, miksi en saisi toivoa näitä asioita :)

Olen vielä kuitenkin positiivisin mielin, että se oikea löytyy! 

Mutta toisaalta osaan ajatella, että pärjään ilman parisuhdettakin, koska elämästä voi nauttia niin monella tavalla! 

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 21:51"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 21:34"]

Itselläni ilmeisesti jonkunasteinen sitoutumiskammo, jota en kuitenkaan täysin tunnista. Ihastun aina vain niihin joita en voi saada. Pahimmassa tapauksessa jos vaikuttaa siltä että "mahdottomasta" voisi tulla mahdollista, niin enää ei kiinnosta. Haluaisin kuitenkin parisuhteen. Miten tästä pääsee eroon???

[/quote]

Minulla on tismalleen sama juttu. Ihastuin juurikin varattuihin (tai muuten saavuttamattomissa oleviin, esim. ulkomailla asuviin) miehiin, koska ovat "turvallinen" kohde tunteille, sillä tiedän ettei heidän kanssa tarvitse olla mitään enempää. Sitten jos käy niin, että ihastukseni kohde astuukin sinkkumarkkinoille ja osoittaa kiinnostusta, minä peräännyn ja kiinnostukseni lopahtaa. En tajua, koska minäkin haluaisin olla parisuhteessa, mutta näin vain käy.

[/quote]

Tismalleen näin! varatut ja ulkomaalaiset on yleisimpiä "suuren ihastuksen" kohteita.. Ihmettelen vaan, että kun itsekin tiedostan tämän ongelman ihan täysin, niin en kuitenkaan osaa tehdä asialle mitään. Toisaalta tunteilleen ei voi mitään eikä sitä voi "pakottaa" itseään ihastumaan siihen mahdolliseen... Kai se joskus sitten nappaa. Oon varmaan kattonut liikaa leffoja(?)

Siksi, että yli 25-vuotiaana kaikki hyvät miehet ovat jo varattuja. 

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 21:38"]

Olen itse 39 v pitkäaikaissinkku, nuorempana olen pari kertaa seurustellut mutta esim. yhdessä asumiseen asti ne eivät ole koskaan johtaneet. Itselläni tämä on oma valinta, olen introvertti ja tarvitsen paljon omaa rauhaa ja tilaa voidakseni hyvin. En haluaisi esim. asua toisen kanssa samassa asunnossa. Onneksi minulla ei myöskään ole kovin voimakas seksuaalivietti, joten pystyn ongelmitta olemaan vuosikausia ilman seksiä, nyt jo 9 vuotta viime kerrasta. 

Ulkonäön puolesta varsinkin nuorempana olisin saanut miehiä vaikka kuinka. Torjuakseni miesten lähestymisyritykset kehitinkin jo nuorena ylimielisen, viileän ja etäisen ulkokuoren, koska en halunnut tutustua heihin tai vaivautua edes sanomaan "ei". Parempi torjua jo olemuksellaan.

kuulostaa kamalalta :( itse pelkään tuollaista tilannetta, olen 26 vuotias, koskaan en ole seurustellut. vain muutama lyhyt suhde

Miehillä riittää sukupuoli. Naisten kohdalla asioita selittää enemmänkin yleinen vetelyys, frigidiys ja itsekeskeinen seksuaalisuus ("miehen pitää tehdä aloite") tai keskivertoa rumempi naama.

-Mies 28v-

Tuntemani ikisinkku mies (45v) ei ole koskaan oppinut ystävystymään erilaisten ihmisten kanssa, varsinkaan naisten. Tiedän, että hän haluaisi tyttöystävän, mutta ei ole ymmärtänyt että löytääkseen sen oikean, pitää olla valmis juttelemaan ja tutustumaan monen väärän kanssa.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 10:59"]

26 v mies asuu äitin ja iskän luona ja äiti pakkaa aamusin eväät töihin

[/quote]

Em. asumisjärjestelyihin en puutu koska siinä voi olla varsin järjellisiä selityksiä, esim. rahan säästäminen oman asunnon ostoon.

Jos taas äiti pakkaa eväät mukaan omasta vapaasta tahdostaan niin mitäpä tuosta - lienee heidän oma asiansa. Tuskinpa kukaan ihmettelisi isää joka vaihtaa talvi-/kesärenkaat tyttärensä autoon.

[/quote]

Kyllä mulle kolmikymppinen, joka asuu vanhemmillaan ja jolle äiti pyykkää pyykit ja tekee eväät, on ehdoton ei. Tuollainen kaveri on lähes poikkeuksetta menetetty tapaus. Ei ole oppinut perus kotitöitä, johon kuuluu myös ruoan teko ja pyykkihuolto. Odottaa samalaista passaamista ja palvelua tulevalta puolisoltaan kuin on äidiltäänkin saanut (koska pitää sitä normaalina). Kenellekään en ala piiaksi, joten tuollaisiin päin en vilkaisekaan.

En päivittäistä eväiden tekoa rinnastaisi renkaiden vaihtoon. Renkaiden vaihdon kanssa sopivampi vertailukohta olisi esim. verhojen lyhennys äidillä, jonka hyvin ymmärtäisin.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 19:53"]

Kolme ystavaani kaikki 50+ viehattavia alykkaita hyvin koulutettuja miellyttavan nakoisia ja huumorintajuisia naisia. Kaikilla vain lyhytaikaisia seurustelusuhteita. Kaikilla hirvean kovat vaatimukset miehen suhteen. On listattu ulkonako, koulutus, tyo, ansiotaso, harrastukset ym. Jos mies ei tayta naita vaatimuksia (ja harva tayttaa) niin ei toiveitakaan seurustelusta, Ja kaikkia miehia katsotaan potentiaalisena seurustelukumppanina. (Mita jarkea olla tutustumatta johonkin kivantuntuiseen mieheen vain siksi etta han harrastaa postimerkkien kerailya?)

Niin monta ihanaa miesta on takuulla mennyt ohi kun krantut naiset eivat ole edes halunneet tutustua heihin.

[/quote]

Kirjoittaja jatkaa: Unohdin mainita etta kaikki kolme naista ovat koko aikuisen ikansa halunneet naimisiin.

Koska naisilla on niin paljon väärinkäsityksiä sanan Lassukka sisällöstä.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 17:20"]

Aika ilkeästi kuvailette kavereittenne puutteita täällä. Loppujen lopuksi kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, miksi joku on yksin.

[/quote]Komps. Enpä tiedä kuinka moni kuvailee ystäviään, kun noin rumasti puhutte heistä :(

Ei oikein ihastu kehenkään.. Tunteita ei vain tule, tai jos tulee, niitä ei koe olevan tarpeeksi, ja suhde lopulta hyytyy tämän ikisinkun jarrutteluun ja epävarmuuteen... Mulla on kaksi tuttavaa, vanhaa opiskelukaveria, nykyään ollaan vähemmän tekemisissä. Nämä naiset ovat nyt 34-vuotiaita, ja molemmat ovat seurustelleet viimeksi lukioikäisinä. Olivat siis sinkkuja silloin reilu kymmenen vuotta sitten kun opiskeltiin, ja ovat olleet tähän päivään. Yritystä kyllä löytyy jonkun verran, treffejä jne. Mutta aina sama virsi, ei vain nappaa, aina löytyy joku vika tai ongelma. Ovat myös varmaan tottuneet sinkkuelämäänsä, on aikaa vievä työ, ystäväpiiri, harrastuksia... Ehkä eivät enää niin kaipaakaan suhdetta. Toinen heistä tosin aina vitsailee vanhapiikuudellaan, on ikään kuin menettänyt jo toivonsa. Toisesta en niin tiedä, onko todellisuudessa onneton vai onnellinen yksin. Kaikin puolin hyvää ja onnellista elämää minusta elävät, että en mitenkään tarkoita arvostella. 

Minusta 25v on vielä nuori, ja aikaa löytää kumppani on vaikka kuinka. Mutta jos ei ole yhtään vakavaa seurustelusuhdetta takana, VOI jokin asia olla pielessä.

Yleensä taustalla on joku läheisyysongelma, ei osaa vaan päästää ketään toista ihmistä lähelle, ei siis pääse seurusteluasteelle kenenkään kanssa. Yhden illan juttuja voi silti harrastaa. Toisaalta se rima voi olla liian korkealla, saa olla max 2 vuotta nuorempi tai vanhempi, pitää olla blondi, ei saa olla sitä tätä ja tota...

Pelätään epäonnistumista. Ajatellaan niin että pitäisi tietää ennen kuin alkaa seurustella että kestääkö suhde, onko mies/nainen se oikea. Eihän sitä voi tietää, ennen kun on seurustellut jonkin aikaa, sitä vartenhan sitä tehdään!

Tuntemani pitkäaikaissinkut ovat yli 30v. Kaksi heistä on miestä. Molemmat ovat pitkäaikaistyöttömiä, todella ylipainoisia ja mielenterveysongelmista kärsiviä. Heistäkin molemmat varmaan saisivat naisen, jos kelpuuttaisivat "oman tasoisen", mutta heilläkin rima jostain kumman syystä jossain taivaissa. Katselevat vaan sellaisia 10 vuotta nuorempia, kauniita, sporttisia naisia.

Tunnen myös yhden pitkäaikaissinkun naisen, joka myös yli 30v. Hän myös erittäin nirso miesten suhteen, ollut aina. Nuorempana ottajia olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta kaikista löytyi jotain vikaa... Joten kyllä sanoisin että se nirsous on suurin syy.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 22:12"]

Siksi, että yli 25-vuotiaana kaikki hyvät miehet ovat jo varattuja. 

[/quote]

Onko hyviä naisia vielä jäljellä?

Tunnen aika vähän sinkkuja. Työpaikallani on yksi sinkkunainen, ja ymmärrän tavallaan hyvin tilanteen. Hn on kylä ihan nätti, mutta aika negatiivinen puheissaan. Löytää vähän kaikesta ja kaikista vikaa. Ja hän ei taida paljon uusia ihmisiä tavata. On hyvin stressaantunut töistä. Ja sitten muut tuntemani sinkut ovat jo aika vanhoja eivätkä näytä olevan kiinnostuneita suhteesta edes. 

Tuntemani pitkäaikaissinkut ovat yli 30v. Kaksi heistä on miestä. Molemmat ovat pitkäaikaistyöttömiä, todella ylipainoisia ja mielenterveysongelmista kärsiviä. Heistäkin molemmat varmaan saisivat naisen, jos kelpuuttaisivat "oman tasoisen", mutta heilläkin rima jostain kumman syystä jossain taivaissa. Katselevat vaan sellaisia 10 vuotta nuorempia, kauniita, sporttisia naisia.

Haaveissani toivon, että jonain päivänä "mielenterveysongelma" ei enää olisi ihmistä leimaava asia. Mieti, jos olisit kirjoittanut "tunnen pari syöpäpotilasta, ei niitä kukaan huoli, kun ne kuolee pian." Olisiko ollut asiallista? Meillä jokaisella on tunteita, halusit tai et myös sinulla, ja tunteisiin voi sattua kuten kehoon. Se on mielenterveysongelma, ei sen kummempaa.

Ottaisitko vierailija itse vakavasti mielenterveysongelmaisen, vaikkapa psykoottisesti masentuneen miesystäväksesi?

En ole ihan vielä yli 25-vuotias, mutta jossain määrin "ikisinkuksi" kyllä itseni tunnen. Syy sinkkuudelleni on ensinnäkin siinä, että minun on hirveän vaikea tutusta ihmisiin, varsinkin ihan pinnallista tuttavuutta syvemmin. Toisekseen kenenkään kanssa ei vain tunnu olevan sellaista kunnollista kemiaa, että yhdessäolo tuntuisi täysin luontevalta ja molemmat selvästi haluaisivat tavata toisiaan jatkuvasti. Kaikissa ihmissuhteissa vain on jotain vähän etäistä ja väkinäistä, vaikka esim. seksi sujuisi ja periaatteessa voisi puhua kaikista asioista. Tämä kemiattomuus on siis ihan molemminpuolinen tunne, eikä vain omaa kuvitelmaani.