Minkä takia tuntemasi 25-v.+ pitkäaikaissinkut ovat yhä yksin

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 10:04"]

Heh. Tuosta hankaluudesta tuli mieleen, että minun tuntemani hankalat ihmiset ovat aina parisuhteessa. Ja kyse on siis todellakin hankalista tapauksista. :) 

Esim:
Nro 1: oikuttelee ja vaatii kuningattaren kohtelua, tyypillinen draamakuningatar. Ja uskollisuuden käsite kaupan päälle aika hyvin hakusessa. 
Nro 2: narsisti (anteeksi että vedin tämän kortin!). Järjesti säännöllisesti kohtauksen jos toisenkin, käänteli "mustan valkoiseksi", oli väkivaltainen... ja siitä huolimatta mies otti hänet kerta toisensa jälkeen takaisin. Eikä hänkään mikään uskollisuuden perikuva ollut.

[/quote]

Nämä hankalat ja itsetietoiset naiset ovat usein arjessa kamalia. Mutta seksi heidän kanssaan on monesti aivan mahtavaa, rajua ja intohimoista. Veikkaan, että tuo kompensoi aika hienosti mahdollisia muita puutteita.

Itselläni on kokemusta muutamasta tuollaisesta "diivakuningattaresta" ja se sänkykamarin meno oli jotain ihan uskomatonta.

[/quote]

kerro lisää! Kiinnostaa tietää, millaista seksi on diivakuningattaren kanssa [/quote]

OK. Upeita, kinkyyn viittaavia kokemuksia olivat, osasivat vaatia sitä mistä tykkäsivät ja "käskyttää" sängyssä just oikeaan sävyyn. Tarkemmin en lähde kuvailemaan, ettei joku vain tunnista itseään. :)

Tosiaan yhteiselämä muuten olisi varmaan ollut aika painajaismaista näiden diivojen kanssa, mutta hyvin voin kuvitella että joku muu mies nielee mielellään tuon vaikean ja tuittuilevan luonteen noin upean seksin vuoksi. Varsinkin jos kaveri on vähän pervo mieleltään.

Ystäväni (nyt 31) on ollut vuosia sinkkuna eikä harrasta treffejä. On korkeakoulutettu, kaunis, hyväsydäminen ja huumorintajuinen, mutta ei edes tunnu haluavan parisuhdetta (ei kyllä harrasta yhden yön juttujakaan, tietääkseni). Ei ole myöskään mitenkään erityisen uraorientoitunut vaan viettää vapaa-aikansa ystävien ja harrastustensa parissa sekä matkustelee paljon (ei-työmatkoja). Viimeksi kun joku ikisinkkuudesta kyseli, hän vastasi olevansa jo niin tottunut yksin elämiseen ja asioiden hoitamiseen itsenäisesti, ettei oikein osaa kaivata mitään muutakaan. Sanoi myös pitävänsä elämänsä helppoudesta. Eipä tässä mitään kummallista ole minustakaan, kukin eläköön parhaalla näkemällään tavalla. :)

yleensä menestynyt itsenäinen nainen, joka on liiankin itsenäinen ja kontrolloiva antaakseen miehelle tilaa olla "mies"... tämä on pätenyt omalla kohdallani ja nähny samaa ympärilläni, mutta olen oppinut pikkuhiljaa hellittämään dominoivaa puoltani :)

Sosiaalista arkuutta ja introversiota. On tottunut asumaan ja elämään yksin. Älykäs ja kaunis nainen mutta ei ehkä riitä rohkeutta alkaa deittailemaan, eikä kaipaa suhdetta tarpeeksi ylittääkseen tuon pelon.

Sosiaalista arkuutta ja introversiota. On tottunut asumaan ja elämään yksin. Älykäs ja kaunis nainen mutta ei ehkä riitä rohkeutta alkaa deittailemaan, eikä kaipaa suhdetta tarpeeksi ylittääkseen tuon pelon.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 18:57"]

Eivät ole löytäneet sopivaa kumppania. Kaikki heistä on iloisia kivannäköisiä ja avoimia tyyppejä. Harmittaa heidän puolestaan tietysti

[/quote] Tämä on sama tilanne omassa lähipiirissäni. No, osa voisi hieman rohkeammin ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen...

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 19:02"]

Ykin on paljon mukavampaa.

[/quote]

Kakin aina kaunihimpi...

Koska on ruma. 

Vähän korkeat standardit, joiden perusteella hylkää mahdolliset ehdokkaat ennen kuin edes yhtään ehtii tutustua. Tämä minun tuttuni vaatii mieheltä erittäin sporttista kroppaa, eikä suostu juttusille edes ns. tavallisten kanssa. Tavallisella tarkoitan kuitenkin siis ihan normaalipainoista ja liikuntaa harrastavaa, joka ei ehkä ole kuitenkaan mikään lihaskimppu. Monta kivaa ehdokasta on varmasti mennyt ohi, kun tällaisilla kummallisilla ulkokultaisilla seikoilla tyrmää heti kättelyssä monet.

Miksi ei saisi olla yksin? Minä nautin yksin olosta ja pienestä pelistä miesten kanssa ilman turhan vakavaa sitoutumista.

Terveisin 26-vuotias sinkku

"rima korkealla" -esimerkkejä: yksi tuttavani on päättänyt, ettei hän voi seurustella/mennä naimisiin kuin korkeasti koulutetun henkilön kanssa (mielellään tohtori-tasoa). Tai toinen haluaa tietyn taloudellisen tason omaavan miehen... 

Turhan värikäs menneisyys eli paljon (liikaa) miehiä ja varsinkin yhden yön juttuja.

Korkeat standardit, ujous, keskittyvät uraansa, harrastuksiin, matkailuun ja muuhun elämään, viihtyvät sinkkuina...syitä on monia :)

Minä pelkään miehiä.

Onko vähän alle 2 v pitkäaikassinkku?!

monet mainitsee sen, että on rima korkeella ja ei tavikset kelpaa ( naisille). No kyllä kelpaa. Itse vaan ollu useissa suhteissa ja aiemmin kauan sitten aina rakastunut korvia myöten, sitten kun ne suhteet on loppunut, on lopulta oppinut luopumaan tuntietaan ja kokemuksistaan ja toisesta ihmisestä. Siten ei ole enää niin kyvykäs rakastumaan, tai halua saada joku poikaaystävä sen takia ettei tartteis olla yksin. Siperia on näin opettanut. Jos on yhtä helppo tai helpompi olla yksin kuin jonkun kanssa, niin ei ole paineita pariutua. Biologinen kello huutaa nyt kyllä jo mutta en halua alkaa olemaan jonkun kanssa sen takia, että saisin lapsen. En kyllä yksinkään lasta hanki. Kai mää oon sitte ilman.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 19:24"]

Minä pelkään miehiä.

[/quote]

Voi miksi?

Sosiaalisissa taidoissa olisi parantamisen varaa, esimerkiksi töksäyttelee asioita. Ei tosin ehkä edes halua suhdetta tai pysty olemaan niin läheinen kenenkään naisen kanssa. On siis miespuolinen.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 19:30"]

Itse vaan ollu useissa suhteissa ja aiemmin kauan sitten aina rakastunut korvia myöten, sitten kun ne suhteet on loppunut, on lopulta oppinut luopumaan tuntietaan ja kokemuksistaan ja toisesta ihmisestä. Siten ei ole enää niin kyvykäs rakastumaan

[/quote]

Sama ongelma. Sitä vain odottaa sitä hetkeä, kun taas täytyy luopua toisesta ihmisestä. Kun on jo käsitellyt ne eron aiheuttamat tunteet ainakin kertaalleen, toipuminen seuraavasta ei kestä niin kauan. On siitä ennenkin selvitty. Samoin tapailun aikana ihastuminen ei enää ole samanlaista. Ei yhtään niin voimakasta, jos edes ihastuu ollenkaan. Ei kai ole niin avoin tunteille. Sama kuviokin on jo nähty. Jännitys ei pysy yllä. Jos homma ei toimi, tulee seuraava kuitenkin kuvioihin. Niin se on aina mennyt. Mitä erityistä tässä miehessä olisi? Pitäisikö olla vain jonkun "ihan ok" miehen kanssa? Niin monet tuntuvat tekevän.

sama kuin 19:lla. sydän särkynyt joka suhteessa aiemmin, nyt on tosi iso kynnys löytää mies joka ei sitä tulisi särkemään. en ole nirso minkään ammattien, varallisuuden tai muun suhteen mutta miehen pitää olla valmis sitoutumaan ja luotettava ennen kuin uskallan perustaa perhettä tai jaksan edes alkaa seurustelemaan. tuon lisäksi en edes käy kauheasti ulkona enää joten en tapaa miehiä. ehkä jonain päivänä taas huvittaa. olen vasta 25 tosin.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 19:32"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 19:24"]

Minä pelkään miehiä.

[/quote]

Voi miksi?

[/quote]

Onhan se hiukan järjetöntä, mutta luulen sillä olevan vaikutusta että kokemukset vastakkaisesta sukupuolesta ovat olleet pelkästään negatiivisia. :/ Henkistä ja fyysistä hyväksikäyttöä taustalla. Vieläkin alitajuisesti ajattelen ihan tavallisissakin kanssakäymisissä että miehellä on automaattisesti taka-ajatuksia ja että on viemässä minulta jotakin. Terapia-asia tämä, veikkaisin. Tietysti jos vastaan tulisi oikein hyvä mies (en kaipaa bodaavaa tohtoria tai raharikasta, kuten joidenkin tutut täällä) niin saattaisin tuntea oloni turvalliseksi. Positiivisesta kokemuksesta ei ainakaan olisi haittaa, olen kuitenkin pohjimmiltani romantikko, vaikka itsenäinen elämä on minulle introverttina hyvin tärkeää ja luonnollista.