Onko sinua luultu taustaltasi muunmaalaiseksi?

Virolaiseksi luultiin ruotsissa aksentin takia.

Minua on nuorena luultu aina ulkomaalaiseksi. Espanjassa espanjalaiset luulivat espanjalaiseksi. Minulla on tummanruskeat silmät ja tummat hiukset, sinänsä ei ihme siis.

Jatkuvasti ihmetellään kun en olekaan Japanilainen. Edes puoliksi. Etenkin amerikkalaisilta on suut loksahdelleet kun eihän sitä voi olla Suomesta jos ei vaalea tukka hulmua sinisten silmien kehyksinä. Ja suomalaisilta olen saanut rasisimia, se on aina mukavaa.

Virolaiseksi ja venäläiseksi on luultu. Miinuspeukkuja odotellessa...

Samma här :) Ja siis olen täysin supisuomalainen ja varmasti omien vanhempieni lapsi (aivan isän näköinen ja serkkujeni).

Olen tummahiuksinen ja muutenkin minulla on tummat kulvakarvat. Siniset silmät minullakin. Silti esim. bussissa, jos vierustoverini on lähdössä pois, enkä heti reagoi, minulle aletaan poikkeuksetta Helsingissä puhua englantia (!), samoin kahviloissa, jos en heti vastaa kun kysytään, miten voin palvella :) 

En tiedä, miksi minua silloin on luultu, mutta kun asiasta tulee puhetta, niin minua on useimmiten sanottu japanilaisen näköiseksi. Lapsena haukuttiin kiinalaiseksi, vinosilmäksi. En ole mikään Ninja Sarasalo, vaikka mullakin on vähän mongolipiirteitä kieltämättä. Silti näytän itseni mielestä ihan suomalaiselta. Ehkä nuorelta Yoko Onolta, jos oikein on pakko johonkuhun verrata. 

Minulle yritetään jatkuvasti puhua esim. erikoisliikkeissä kun tarjotaan palvelua, englantia, eli oletetaan minun olevan ulkomaalainen. Ei ole kuitenkaan oikeasti mitään ulkomaista syntyperää, ihan hämäläis-satakuntalaista vaan. Minulla on vähän kihartuvat mustanruskeat hiukset, oliivinvihreät silmät ja sellainen perusbeige iho. Ehkä enemmän tekee vielä se että olen pieni ja siro, 161 cm, 47 kg. Yleisimmin minua luullaan espanjalaiseksi, kreikkalaiseksi tai italialaiseksi, arabiksikin joskus.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 16:37"]

Samma här :) Ja siis olen täysin supisuomalainen ja varmasti omien vanhempieni lapsi (aivan isän näköinen ja serkkujeni).

Olen tummahiuksinen ja muutenkin minulla on tummat kulvakarvat. Siniset silmät minullakin. Silti esim. bussissa, jos vierustoverini on lähdössä pois, enkä heti reagoi, minulle aletaan poikkeuksetta Helsingissä puhua englantia (!), samoin kahviloissa, jos en heti vastaa kun kysytään, miten voin palvella :) 

En tiedä, miksi minua silloin on luultu, mutta kun asiasta tulee puhetta, niin minua on useimmiten sanottu japanilaisen näköiseksi. Lapsena haukuttiin kiinalaiseksi, vinosilmäksi. En ole mikään Ninja Sarasalo, vaikka mullakin on vähän mongolipiirteitä kieltämättä. Silti näytän itseni mielestä ihan suomalaiselta. Ehkä nuorelta Yoko Onolta, jos oikein on pakko johonkuhun verrata. 

[/quote]

Haha! Nelosta Yokotellaan jatkuvasti. :D Olen kyllä ruskeasilmäinenkin, mutten minäkään millään lailla mallia Ninja.

Venäläiseksi luullaan :D omaan jostain syystä varsin slaavilaiset kasvonpiirteet ja satun asumaan kaupungissa jossa on paljon venäläisiä. Aspat nyrpistelee välillä neniänsä ja joskus on kaupassa tultu tosi tympeesti huonolla venäjällä sanomaan jotain, olin vain että mitä häh ja myyjän ilme kirkastui ja hymyillen tokaisi että eipä mitään.

Minua luullaan aina venäläiseksi. Erään venäläisen mukaan kasvojeni rakenne tms. on kuin venäläisellä.

Tiedän, että suvussa on ollut venäläisiä mutta joskus 1800-luvulla. Kenties sieltä olen sitten perinyt venäläisiä piirteitä =)

Joo, ulkomailla olen aina hollantilainen, saksalainen tai ruotsalainen (olen 180 cm pitkä). Ruotsissa myyjä ei suostunut puhumaan kanssani englantia vaan hoki vaan asiaansa ruotsiksi, kun ei meinannut uskoa, että en ole ruotsalainen. Suomessa en tiedä miksi minua oikein luullaan, mutta useamman kerran on kysytty mikä äidinkieleni on?  JA kun olen lentänyt joltain matkalta takaisin Suomeen minulta on kysytty onko tämä ensimmäinen kertani Suomessa.

Omasta mielestäni olen hyvin suomalaisen oloinen ja osaan suomea hyvin, mutta ihan tänäkin keväänä minulta on kysytty tuota äidinkielijuttua jo kaksi kertaa...

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 16:41"]

Minua luullaan aina venäläiseksi. Erään venäläisen mukaan kasvojeni rakenne tms. on kuin venäläisellä.

Tiedän, että suvussa on ollut venäläisiä mutta joskus 1800-luvulla. Kenties sieltä olen sitten perinyt venäläisiä piirteitä =)

[/quote]

Minunkin suku on venäjältä kotoisin. Tai oikestaan silloisesta Suomesta, aikana jolloin karjala vielä kuului meille.

Olen tosi pitkä, 187 cm, ja se mielletään usein ei-suomalaiseksi ominaisuudeksi. Lisäksi minulla on tosi terävät kasvonpiirteet, "noita-akka"-leuka ja iso, suora nenä. Kaikki ominaisuuksia, joita harvoin näkee piirteiltään yleensä pehmeillä suomalaisilla. Lisäksi olen rakenteeltani äärimmäisen hento ja laiha, mikä sekään ei sovi "perussuomalaiseen", lyhyeen ja tanakkaan kuvaan. Ja tykkään käyttää korkeakorkoisia kenkiä, vartalonmyötäisiä mekkoja ja hameita, saappaita ja tekonahkaa sekä tekoturkista, joten vaatevalinnoistani johtuen näytän monen mielestä perus "ryssähuoralta", vaikka vaatteeni ovatkin aina peittäviä ja hameet ainakin polveen asti. En tosin meikkaa juuri ollenkaan, mikä sotii virolaisuutta ja venäläisyyttä vastaan.

Aina tullaan sönköttämään venäjää mihin osaan vain sanoa "njet baruski".

Euroopassa matkustaessa olettavat minun aina olevan britti. Ei ole todellakaan mikään kohteliaisuus. Myös kotimaassa on lähestytty virallisissa yhteyksissä neuraalista nimestä johtuen englanniksi.

Minuakin luullaan usein venäläiseksi. Olen pitkä ja hoikka, ja kasvopiirteet vähän sellaiset kolhot;) Etelä-Euroopassa useinmiten saksalaiseksi, vaaleuden (ja sen kolhouden) takia kai.

Minulla on siniset silmät ja maantien värinen tukka. Olemus hyvin suomalainen, paitsi että käytän aina hametta/mekkoa ja usein hattuja. Sukunimi on Suomessa harvinainen, mutta suomea se on.

Kerran olin ollut 2kk töissä, kun pomo hämmästyi, että olenko supisuomalainen. Olin työhaastattelussa kertonut, että osaan vain suomea, englantia ja ruotsia kunnolla, eikä pomo osannut kertoa mistä muualta muka olisin kotoisin. 

Maahanmuuttajat eivät usko, että olen suomalainen, ja ulkomailla minua ei tunnisteta suomalaiseksi. Jos olen pari viikkoa kv. seminaarissa, muista maista tulleet ihmettelevät, miten voin olla niin erilainen kuin muut suomalaiset; saan esim. kyläilykutsuja herkemmin.

Olen helposti ulkopuolinen myös työyhteisöissä ja usein mietin, miten maahanmuuttajataustaiset pääsevät töihin, kun minäkin saan selitellä persoonaani ja tyyliäni. Hakeudun työpaikoille, joissa on mamuja, niin tiedän, ettei odoteta yhtenäistä tyyliä.

En tiedä miksi olen niin outo: jo lapsena esim. lähetystyöntekijöiden lapset luulivat, että olen yksi heistä.

Aasialaiseksi mua luultiin paljon, kun mulla oli tummat hiukset. En tiedä miksi, koska mielestäni en näyttänyt yhtään. Nykyisin mulla on mun oma hiusten väri, eli blondi. 

Kerran satunnainen lähelläkävelijä kysy multa, että mistä mä oon kotoisin, kun mulla on niin vahva aksentti (puhuin ystäväni kanssa). Sanoin et olen täysin suomalainen, enkä ole edes asunut ulkomailla, ihmetteli suuresti. Olisi pitänyt kysyä, että minkä maalaiseksi hän minua luulee.

Eräässä kauppakeskuksessa minua ja kaveria luultiin venäläisiksi. Olimme siirtymässä ahtaalle laukkuosastolle katsomaan laukkuja, jolloin joku wt-ämmä sanoi muille kavereillensa että "väistäkää, venakot tulee kattomaan kasseja". Teki mieli sanoa että helvetin juntit!

Lasketaanko se, että kukaan ei ikinä usko minun olevan suomenruotsalainen? Luulevat supisuomalaiseksi.

http://www.vauva.fi/keskustelu/3936582/ketju/minka_maalaiseksi_sinua_luullaan_ulkomailla

Yks nainen sano että voisin olla virolainen, puolalainen tai venäläinen.

En tiennytkään.

Minulta on Suomessa ollessani kysytty, että mistä maasta olen alunperin kotoisin. Ihan umpisuomalainen taidan olla monen sukupolven taakse.