Yritin opiskella yliopistossa, mutta jouduin toteamaan motivaation puutteen liian suureksi
Lisäksi en ole kokenut opiskelijaelämää ollenkaan omakseni. No, tulipahan kokeiltua.
Kommentit (13)
Mitä sitten kävi? Jouduitko amikseen?
Yliopistossa voi opiskella usealla tavalla, suhtautua kuten ammattiopintoihin, suoritan vaadittavat tentit ja muut tai vaihtoehtoisesti suhtautua intohimoisesti itse substanssiin vaikka fysiikkaan, vaikka työllisyysnäkymät eivät kovin lupaavilta näyttäisi.
Parempi sitten käyttää aika johonkin motivoivampaan.
Yliopisto vaatii kuitenkin paljon pitkää keskittymisaikaa sellaisiinkin aiheisiin, jotka eivät niin paljon kiinnosta, jos meinaa saada koko tutkinnon pakollisine kursseineen kasaan.
Mä oon suorittanut 2 yliopistotutkintoa töiden ohessa. Itsekuria vaan vaatii ja hyviä rutiineita. Opiskelijaelämästä en tiedä yhtään mitään.
Joillakin oppialoilla tulevaisuuden kannalta on tärkeää suoritusten lisäksi verkostoutua oikealla tavalla. Vaikka korruptiota ei sinänsä ole, heh heh, kaveripiirillä ja suhteilla on todella iso merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin oppialoilla tulevaisuuden kannalta on tärkeää suoritusten lisäksi verkostoutua oikealla tavalla. Vaikka korruptiota ei sinänsä ole, heh heh, kaveripiirillä ja suhteilla on todella iso merkitys.
Aika dorkaa jos minulta kysytään.
Motivaatio tulee ja menee, silloin pitää vaan laittaa laput silmille ja suorittaa. Vaikk opiskelisit unelma-ammattiisi,niin näin käy.
Terveisin maisterin tutkinnon 6 vuodessa työn ohella suorittanut, viimeisen tentin suoritin lukematta, kun ei enää ollut motivaatiota,kun kaikki muu oli jo tehty.
Yliopistot eivät enää tavoittele tieteellistä totuutta, ainakaan erilaisissa yhteiskuntatieteissä, vaan tehdään postmodernia "tutkimusta", jota perustellaan "kaikki tiede on politiikkaa".
Vierailija kirjoitti:
Mä oon suorittanut 2 yliopistotutkintoa töiden ohessa. Itsekuria vaan vaatii ja hyviä rutiineita. Opiskelijaelämästä en tiedä yhtään mitään.
Sori mutta ei ole kyse pelkästä itsekurista. Ihmiset ovat erilaisia erilaisine vikoineen ja ominaisuuksineen. Sun menestyksesi ei ole pelkän itsekurin ansiota.
Eivät yliopisto-opinnot vaadi mitään ihmeellistä erityismotivaatiota puhumattakaan intohimoa. Se on ihan vain työtä siinä missä mikä tahansa. Eikä motivaatio ole mikään yliluonnollinen taivaanlahja. Joko päätät tehdä asian tai päätät olla tekemättä ja useimpia ihmisiä motivoi lähinnä pakko. Jos jää odottamaan muuta motivaatiota, useimmat saavat odottaa turhaan hautaan asti.
Jos opinnot eivät suju ja etene, voi toki olla niin, että ne ovat kognitiivisesti liian haastavia.
FM
Itseohjautuvuus ei sovi kaikille. Todennäköisesti tutkinnon jälkeinen työelämäkin olisi mahdottomuus, jos kaikkeen tarvitaan motivaatio.
Minkä ikäinen olit? Olitko käynyt lukion?
Voi olla järkevää heittäytyä pois, jos motivaatio ei riitä. Harva ala enää johtaa opintojen jälkeen varmaan työpaikkaan tai hyviin ansioihin. Pitää aika intohimoisesti olla kiinnostunut tiedosta.