Miksi isojen kaupunkien kasvatit eivät muuta pois?

Maalla on mukavaa! Isoihin kaupunkeihin en kaipaa enkä sinne koskaan muuta!

Helsingissä koko ikäni olen asunut ja varmaan asunkin. Työ on täällä, sellainen ala että pikkukaupungeista tai maaseudulta ei löydy. Helsingissä on palveluita, joita ei muista kaupungeista löydy. Muutenkin viihdyn hieman isommassa kaupungissa anonyyminä. Pikkupaikkakunnilla kaikki tuntevat toisensa mikä olisi minulle painajainen. Jos olisin kielitaitoinen ja muutenkin kosmopoliittiluonne, voisin harkita muuttavani ulkomaille, mutta en missään nimessä pienempään suomalaiskaupunkiin.

Itse muutin 8000 asukkaan kunnasta yliopistokaupunkiin opiskelemaan ja sieltä 2500 asukkaan pikku kyläpahaseen rakentamaan omaa elämää. Täällä on kaikki mitä tarvitsen, vaikka ainut kauppa onkin s-market. 70km päässä on kaupunki josta saan loput mitä tarttee.

Sen takia, koska olen tehnyt tänne kodin. Ja minusta olisi hienoa, että vanhemmat asuisivat lähellä, koska näkisi heitä useammin :)

Koska kaikki sukulaiset ja moni kaveri asuu täällä. Lisäksi täältä löytyy työpaikkoja ja tekemistä. Kysymys varmaan olisikin enemmän että mihin ihmeeseen täältä muuttaisin?

Kaikki kaupungit eivät ole yhtä houkuttelevia. Tamperelainen ei halua opiskella tai asua Turussa, helsinkiläinen ei halua Tampereelle, noin kärjistäen. Isossa kaupungissa on paljon enemmän vaihtoehtoja opiskelupaikan, asuinpaikan ja elämäntavan valinnassa.

Ei kai kukaan hullu ny Tampereelta pois muuttais!

No, täytyy tunnustaa että muutama vuosi on tullu asuttua muualla Suomessa, mutta tää on kyllä paras kaupunki Suomessa. Ulkomailla käytiin kääntymässä ja jos ei enää uudestaan lähdetä Kiinaan tai Jenkkeihin niin täällä pysytään pipa päässä rotvalli reunalla ja mustamakkara kourassa.

Tampere <3 <3 <3

Mahdoton ajatella muuttavansa Helsinkiä pienempään kaupunkiin. Ulkomaille ehkä sitten jos jonnekin.

Kyllä mä muutinkin Helsingistä toiseen yliopistokaupunkiin, juuri siksi että halusin itsenäistyä ja nähdä muita ympyröitä jne. Käytännössä ei Suomessa kuitenkaan ole kovin realistista työllistyä omalle alalle koulutusta vastaaviin tehtäviin muualla kuin Helsingissä, joten muutin tänne takaisin.

Helsingissä riittää tilaa itsenäistyä, vaikka vanhemmat asuisivatkin samassa kunnassa.

Melko paljon iloa myös siitä, että sukulaiset asuvat lähellä, nyt kun on omaakin pethettä. 

Plus, että Suomessa ei ole kovin montaa muuta kaupunkia, josta edes teoriassa olisi löydettävissä alani töitä.

Ulkomaille olisi ollut kiva lähteä töihin/opiskelemaan joksikin aikaa, mutta se on perheelliselle hankalaa.

Koska isoja kaupunkeja on Suomessa vain pari ja isot kaupungit ovat paljon parempia asuinpaikkoja kuin pienet taajamat. Pikkukaupungeista muutetaan isoihin paremman perässä, mutta isoja kaupunkeja ei voi päivittää kuin lähtemällä ulkomaille.

Koska isossa kaupungissa riittä pelkästään se, että muuttaa pari kilometria johonkin suuntaan. Saa olla tuntematon. Pienellä paikkakunnalla tämä ei onnistu.

Itsenäisyys ei mielestäni myöskään ole sitä, että täytyy muuttaa mahdollisimman kauas vanhemmistaan. todellista itsenäistymistä on se, että kykenee tekemään omat päätöksensä ja huolehtimaan itsestään, vaikka vanhemmat olisivatkin läsnä.

Olen miettinyt samaa. Asutaan koko ikä Helsingissä ja paheksutaan niitä, jotka asuvat koko ikänsä Pihtiputaalla. Miten se nurkkakuntaisuudessa muka eroaa siitä, että koko elämä on Töölössä, isä ja äiti asuu naapuritalossa?

Mulla on täällä perhe, ystävät, työ ja oma koti, aiemmin myös koulut. Miksi muuttaa pois paikkaan, jossa ei ole mitään näistä? Ja osaa vanhemmat antaa oman rauhan, vaikka melko lähellä asuvatkin. Itsenäistyminen on myös itsestä kiinni.

Epäonnekseni synnyin maalle, mutta onneksi sain rakennettua elämäni Helsinkiin. Toki nuorena odotin, milloi saan lähteä, mutta jos olisin syntynyt Helsinkiin, ei olisi tarvinnut lähteä. Ja olisihan se kivaa, etteivät isovanhemmat asuisi satojen km päässä. Nyt ei tukiverkkoja. Mutta uskonpa, että lapseni jäävät Helsinkiin ja heillä enemmän apujoukkoja elämässä. Ei ole kivaa olla se, joka joutuu tekemään sen irtioton ja arjessa ei yhtään sukulaista.

Miksi ei voi olla itsenäinen, jos asuu samassa kaupungissa? Mitä itsenäisyys ap:lle on? Sitä, ettei tapaa sukulaisia ja perhettä, ei pidä monivuotisiin ystäviin yhteyttä, ei auteta naapurin mummoa, ei oteta bussissa sairaana istuinpaikkaa, jos joku sitä tarjoaa?

Osa ihmisistä viihtyy tutuissa piireissä.

Isossa kaupungissa ei ole niin pieniä piirejä, että niitä pitäisi paeta ollakseen itsenäinen!

Helsinkiläiset on maan epäitsenäisintä porukkaa! Ei uskalleta lähteä pois tutusta ja turvallisesta, roikutaan lähikapakan ovessa peläten, että joudutaan keskelle tuntemattomia seutuja. Maalla asuvia arvostellaan: ne ei ole käyneet siellä ja täällä, ne ei ole asuneet kaupungissa, niillä ei ole oopperataloa, jossa voi jättää käymättä, kuten helsinkiläiset omalleen tekevät. Itse ei koskaan kävellä edes Kalliosta keskustaan, kun ei ole mitään tarvetta, kun siellä Kalliossa on kaikki. Kuitenkaan ei nähdä, että Ähtärissä on siellä asuvalle kaikki.

Varmaan siksi, että isossa kaupungissa on mahdollisuuksia enemmän kuin pienissä. Isosta kaupungista ei välttämättä tarvitse lähteä opiskelemaan muualle, isossa kaupungissa kaveripiirit voi pysyä aika samoina kun muutkin jää paikkakunnalle, isossa kaupungissa on tekemistä nuorillekin paljon, isossa kaupungissa on paljon ihmisiä, joten on helppo itsenäistyä ja elää omaa elämää vaikka asuisikin samassa kaupungissa vaikka koko suvun kanssa. kaikki ei tiedä kaikkien asioita eikä kaupungilla törmää aina tuttuihin samoihin naamoihin.