Miksi isojen kaupunkien kasvatit eivät muuta pois?

Paljon tuli vastauksia, mutta silti jotenkin ihmetyttää. Minusta ei pysty itsenäistymään kunnolla, jos asuu samalla paikkakunnalla vanhempiensa ja yläaste- ja lukioaikaisten ystävien kanssa. Pakollakin siinä tulee käytyä usein vanhemmilla syömässä, jotkut jopa pesemässä pyykkiä! Kavereitakaan ei joudu pakolla hankkimaan uusia, kun on ne vanhat tutut. Piirit ovat samat tutut etkä joudu tutustumaan uuteen kaupunkiin, koska se on jo sinulle tuttu. Itse olen asunut jo monessa isossa suomalaisessa kaupungissa ja kyllä siellä törmää usein tuttuihin kaupungilla, vaikka omat piirit melko pienet ovatkin, koska mitään sukulaisia yms. lapsuuden tuttavia ei siellä edes asu.

Kyllä se oli nuorena aikamoista, kun muutti monen sadan kilometrin päähän omasta tutusta pikkukaupungista. En valinnut sitä lähintä yliopistokaupunkia, koska siellä asui myös sukua. Halusin todella itsenäistyä ja nähdä muutakin maailmaa kuin sitä aluetta, mistä olin kotoisin. Täytyi tutustua kokonaan uuteen kaupunkiin, oppia suunnistamaan siellä. Täytyi pakolla hankkia uusia tuttavuuksia, jotta ei täysin yksin jäisi uudessa paikassa. Täytyi oppia hoitamaan kaikkia pankkiasiat, ruoanlaitto, pyykkääminen täysin yksin ilman apua. Kyllä siinä itsenäistyi!

Mielestäni ei voi puhua itsenäistymisestä samalla tavalla, jos asuu samalla paikkakunnalla ja ainut ero on se, että muuttaa pois kotoa johonkin opiskelijakämppään, mutta sama kaupunki ja samat piirit pysyvät. Enkä tarkoita tätä tietenkään pahalla, mutta en vaan käsitä, miten jotkut eivät halua "lentää pois pesästä".

Ehkä sinulla itselläsi on vain ongelmia itsenäistymisen kanssa etkä taida tulla suvunkaan kanssa toimeen, kun noin tarkasti pitää heitä vältellä. Taidat olla aika nuori. Montaa aikuista en tunne, jotka käyvät vanhempiensa luona pyykkiä pesemässä ja antavat vanhempien hoitaa pankkiasiansa yms. Kyllä se itsenäistymisen merkitys sinullekin vielä aukeaa, se ei tarkoita mahdollisimman pitkää välimatkaa perheeseen ja ystäviin.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:13"]

Ehkä sinulla itselläsi on vain ongelmia itsenäistymisen kanssa etkä taida tulla suvunkaan kanssa toimeen, kun noin tarkasti pitää heitä vältellä. Taidat olla aika nuori. Montaa aikuista en tunne, jotka käyvät vanhempiensa luona pyykkiä pesemässä ja antavat vanhempien hoitaa pankkiasiansa yms. Kyllä se itsenäistymisen merkitys sinullekin vielä aukeaa, se ei tarkoita mahdollisimman pitkää välimatkaa perheeseen ja ystäviin.

[/quote]

Puhunkin nyt siis lähinnä opiskeluiästä, jolloin yleensä lähdetään muualle opiskelujen perässä. En ymmärrä, miksi osa jää samalla paikkakunnalle, vaikka siellä yliopisto olisikin. Omina yliopistoaikoinani samalta paikkakunnalta kotoisin olevat kävivät usein syömässä kotona ja osa kävi siellä pesemässä pyykkiä. Ei se ole itsenäistymistä. Ja aika suuri osa itsenäistymistä on mielestäni oppia tuntemaan uusi kaupunki (jokainen täysin uuteen paikkaan muuttanut ymmärtää, mitä se tarkoittaa) ja hankkia sieltä uudet piirit.

- ap

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 21:57"]

Te, ketkä näin olette syystä tai toisesta tehneet (asuneet aina vain synnyinkaupungissa tai sillä alueella), miksi?

[/quote]

Kerrotko vielä, mihin täältä Helsingistä snun mielestäsi kannattaisi lähteä? En voi mitään sille, että vanhempani jo totesivat tämän mustuttavan Suomen paikkakunnista eniten oikeaa kaupunkia. Pitäisikö minun muuttaa palveluiltaan ja kaupunkikulttuuriltaan huonompaan kuntaan vain todistaakseni muille jotakin?

[/quote]Helsingissähän on järkyttävän kallista asua. Pienessä kaupungissa saavuttaa helposti paremman elintason.

Tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka eivät voisi edes kuvitella muuttavansa pois siitä kaupungin osasta jossa ovat aina asuneet ja kun on ollut tarvetta vaihtaa asuntoa suurepaan tai pienempään, niin se on aina haettu siitä samasta kaupunginosasta.

Tunnen myös ihmisiä jotka ovat joutuneet työn perässä muuttamaan toiseen kaupunkiin, mutta takaisin on palattu ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Itse muutin ensin opiskelemaan toiselle paikka kunnalle ja valmistuttuani töihin taas eri paikkakunanlle. Täälläkin olen vaihdellut asuntoa naapurikunnasta toiseen. Mutta kehtäteiden ympäröimään persereikään en lähtisi kuin kilon paloina.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:13"]

Ehkä sinulla itselläsi on vain ongelmia itsenäistymisen kanssa etkä taida tulla suvunkaan kanssa toimeen, kun noin tarkasti pitää heitä vältellä. Taidat olla aika nuori. Montaa aikuista en tunne, jotka käyvät vanhempiensa luona pyykkiä pesemässä ja antavat vanhempien hoitaa pankkiasiansa yms. Kyllä se itsenäistymisen merkitys sinullekin vielä aukeaa, se ei tarkoita mahdollisimman pitkää välimatkaa perheeseen ja ystäviin.

[/quote]

Puhunkin nyt siis lähinnä opiskeluiästä, jolloin yleensä lähdetään muualle opiskelujen perässä. En ymmärrä, miksi osa jää samalla paikkakunnalle, vaikka siellä yliopisto olisikin. Omina yliopistoaikoinani samalta paikkakunnalta kotoisin olevat kävivät usein syömässä kotona ja osa kävi siellä pesemässä pyykkiä. Ei se ole itsenäistymistä. Ja aika suuri osa itsenäistymistä on mielestäni oppia tuntemaan uusi kaupunki (jokainen täysin uuteen paikkaan muuttanut ymmärtää, mitä se tarkoittaa) ja hankkia sieltä uudet piirit.

- ap

[/quote]

Ehkäpä se on sitten paikkakunnasta tai ystäväpiiristä kiinni, miten paljon apua vanhemmiltaan tarvitsee. Toisaalta, mielestäni itsenäistyminen ei tarkoita ainoastaan kertarysäyksellä kotoa lähtöä, vaan prosessi vie vuosia. Suuressa kaupungissa tulee uudet piirit aina opiskelun/työpaikan vaihdon mukana ja jos muuttaa vaikka kaupungin päästä toiseen on tutustuttava uuteen alueeseen. Tietenkään se ei tarkoita samalla lailla alusta aloittamista kuin muutto pikkupaikkakunnalta suureen kaupunkiin.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:02"]

Kyllä mä muutinkin Helsingistä toiseen yliopistokaupunkiin, juuri siksi että halusin itsenäistyä ja nähdä muita ympyröitä jne. Käytännössä ei Suomessa kuitenkaan ole kovin realistista työllistyä omalle alalle koulutusta vastaaviin tehtäviin muualla kuin Helsingissä, joten muutin tänne takaisin.

[/quote]

Käytännössä jokaisen pitäisi muuttaa opiskelemaan muualle. Takaisin voi aina palata. Muutama vuosi omillaan, uusissa ympyröissä tekee ihmeitä. Aivan kuten jokaisen nuoren pitäisi asua rauhassa sinkkuna eikä muuttaa heti avoliittoon.

No jos haluaa asua isommassa kaupungissa, niin miksi muuttaa pois Helsingistä, kun kaikki muut ovat kuitenkin pienempiä, ellei sitten lähde ulkomaille? 

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:43"]

No jos haluaa asua isommassa kaupungissa, niin miksi muuttaa pois Helsingistä, kun kaikki muut ovat kuitenkin pienempiä, ellei sitten lähde ulkomaille? 

[/quote]

Onhan Suomessa muitakin isoja kaupunkeja, joihin voi muuttaa. Ei ehkä ihmisiä yhtä paljon, kuin Helsingissä, mutta muuten isoja. Tampere, Turku, Oulu, Jyväskylä yms. yliopistokaupungit. Jos on asunut Helsingissä koko ikänsä, niin mistä tiedät, minkälaista muualla voisi olla? Voisit kokeilla.

En ihan ymmärrä tuota ap:n määritelmää itsenäistymisestä. Siis tärkeintä on muuttaa mahdollisimman kauas kaikista tutuista. Saako kuitenkin käydä kylässä, ja kuinka usein? 

Itse olen Helsingin kasvatti ja asun täällä edelleen. Minulle muuttaminen ei ole mikään itseisarvo, vaan voisin vaihtaa paikkakuntaa jos siellä olisi jotain minua kiinnostavaa (esim. työ). Oman alani työ- ja opiskelupaikat ovat kuitenkin 90-prosenttisesti pääkaupunkiseudulla. Myös suku ja ystävät ovat minulle tärkeitä, he ovat kaikki täällä. Ulkomailla olen asunut pariin otteeseen, joten myös nuo kokonaan uusiin ihmisiin ja uusiin paikkoihin tutustumiset olen saanut kokea. Hienoja kokemuksia sinänsä, mutta en pidä niitä mitenkään välttämättömänä ihmisen kehityksen kannalta. 

Siinä mielessä ymmärrän ap:ta, että itsellenikin kotoa muuttaessa oli tärkeää, etten muuttanut ihan vanhempieni lähelle vaan 10 km päähän toiseen kaupunginosaan. Kävin kuitenkin kylässä usein, mm. pesemässä pyykkiä (koska talossani ei ollut pyykkitupaa ja pikkukämppääni ei konetta mahtunut) ja syömässäkin. Nyt kolmikymppisenä en enää siellä pese pyykkiä, mutta käyn edelleen kylässä säännöllisesti. Vanhemmillani on hyvät ja lämpimät välit sekä minuun että lapsiini. En koe että itsenäistyminen olisi minulta jäänyt jotenkin väliin, vaan olen säilyttänyt luontevat välit sukuuni. Monilla ystävillä, joiden vanhemmat asuvat kaukana, on suru siitä, että lapset ja isovanhemmat eivät tapaa tarpeeksi ja siteet jäävät ohuemmiksi. 

Itsekin ehkä hieman ihmettelisin nuorta, joka jää vanhempiensa nurkkiin asumaan vuosikausiksi tai antaa heidän esim. tehdä tärkeät päätökset puolestaan. En kuitenkaan näe ihanteena "mitä kauempana, sen parempi" -ajatusta, vaan ajattelen itsenäistymisen kykynä hoitaa oma talous ja omat asiat. Eivät ne vanhemmat tai muut sukulaiset sitä automaattisesti pilaa, vaikka asuisivat naapurissa. 

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:02"]Paljon tuli vastauksia, mutta silti jotenkin ihmetyttää. Minusta ei pysty itsenäistymään kunnolla, jos asuu samalla paikkakunnalla vanhempiensa ja yläaste- ja lukioaikaisten ystävien kanssa. Pakollakin siinä tulee käytyä usein vanhemmilla syömässä, jotkut jopa pesemässä pyykkiä! Kavereitakaan ei joudu pakolla hankkimaan uusia, kun on ne vanhat tutut. Piirit ovat samat tutut etkä joudu tutustumaan uuteen kaupunkiin, koska se on jo sinulle tuttu. Itse olen asunut jo monessa isossa suomalaisessa kaupungissa ja kyllä siellä törmää usein tuttuihin kaupungilla, vaikka omat piirit melko pienet ovatkin, koska mitään sukulaisia yms. lapsuuden tuttavia ei siellä edes asu.

Kyllä se oli nuorena aikamoista, kun muutti monen sadan kilometrin päähän omasta tutusta pikkukaupungista. En valinnut sitä lähintä yliopistokaupunkia, koska siellä asui myös sukua. Halusin todella itsenäistyä ja nähdä muutakin maailmaa kuin sitä aluetta, mistä olin kotoisin. Täytyi tutustua kokonaan uuteen kaupunkiin, oppia suunnistamaan siellä. Täytyi pakolla hankkia uusia tuttavuuksia, jotta ei täysin yksin jäisi uudessa paikassa. Täytyi oppia hoitamaan kaikkia pankkiasiat, ruoanlaitto, pyykkääminen täysin yksin ilman apua. Kyllä siinä itsenäistyi!

Mielestäni ei voi puhua itsenäistymisestä samalla tavalla, jos asuu samalla paikkakunnalla ja ainut ero on se, että muuttaa pois kotoa johonkin opiskelijakämppään, mutta sama kaupunki ja samat piirit pysyvät. Enkä tarkoita tätä tietenkään pahalla, mutta en vaan käsitä, miten jotkut eivät halua "lentää pois pesästä".

[/quote]

Oletko tietoinen pääkaupunkiseudun väkiluvusta? En ole koskaan törmännyt stadissa esim. samaan aikaan lukiota käyneisiin ja olen sentään kirjoittanut lähes 20 vuotta sitten.

Vanhempani asuvat myös pk-seudulla ja käyn heidän luonaan kerran kaksi kuussa, soitellaan toki useammin. Sama juttu broidin kanssa, paitsi että asuu lähempänä ja nähdään vielä harvemmin. Ei täällä oikeasti vahingossa törmää tuttuihinsa kun kerran vuosikymmenessä, kun lääniä ja porukkaa riittää.

En keksi mitään syytä muuttaa pois stadista, täällä on mun kotini, duunit, frendit ja harrastukset. Miksi muuttaisin pienempään kaupunkiin? Käistyksesi siitä, ettei voi itsenäistyä, jos asuu edelleen pk-seudulla on väärä ja perustuu ilmeisesti harhakäsitykseen pk-seudun pinta-alasta ja asukasluvusta.

Kyllä kuule stadissakin voi ihan hyvin elää kuolematta tylsyyteen ja lapsuuden kodin suhteelliseen läheisyyteen. Elä sinä siellä missä haluat, minä elän stadissa, jota rakastan.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:02"]Paljon tuli vastauksia, mutta silti jotenkin ihmetyttää. Minusta ei pysty itsenäistymään kunnolla, jos asuu samalla paikkakunnalla vanhempiensa ja yläaste- ja lukioaikaisten ystävien kanssa. Pakollakin siinä tulee käytyä usein vanhemmilla syömässä, jotkut jopa pesemässä pyykkiä! Kavereitakaan ei joudu pakolla hankkimaan uusia, kun on ne vanhat tutut. Piirit ovat samat tutut etkä joudu tutustumaan uuteen kaupunkiin, koska se on jo sinulle tuttu. Itse olen asunut jo monessa isossa suomalaisessa kaupungissa ja kyllä siellä törmää usein tuttuihin kaupungilla, vaikka omat piirit melko pienet ovatkin, koska mitään sukulaisia yms. lapsuuden tuttavia ei siellä edes asu.

Kyllä se oli nuorena aikamoista, kun muutti monen sadan kilometrin päähän omasta tutusta pikkukaupungista. En valinnut sitä lähintä yliopistokaupunkia, koska siellä asui myös sukua. Halusin todella itsenäistyä ja nähdä muutakin maailmaa kuin sitä aluetta, mistä olin kotoisin. Täytyi tutustua kokonaan uuteen kaupunkiin, oppia suunnistamaan siellä. Täytyi pakolla hankkia uusia tuttavuuksia, jotta ei täysin yksin jäisi uudessa paikassa. Täytyi oppia hoitamaan kaikkia pankkiasiat, ruoanlaitto, pyykkääminen täysin yksin ilman apua. Kyllä siinä itsenäistyi!

Mielestäni ei voi puhua itsenäistymisestä samalla tavalla, jos asuu samalla paikkakunnalla ja ainut ero on se, että muuttaa pois kotoa johonkin opiskelijakämppään, mutta sama kaupunki ja samat piirit pysyvät. Enkä tarkoita tätä tietenkään pahalla, mutta en vaan käsitä, miten jotkut eivät halua "lentää pois pesästä".

[/quote]

Oletko tietoinen pääkaupunkiseudun väkiluvusta? En ole koskaan törmännyt stadissa esim. samaan aikaan lukiota käyneisiin ja olen sentään kirjoittanut lähes 20 vuotta sitten.

Vanhempani asuvat myös pk-seudulla ja käyn heidän luonaan kerran kaksi kuussa, soitellaan toki useammin. Sama juttu broidin kanssa, paitsi että asuu lähempänä ja nähdään vielä harvemmin. Ei täällä oikeasti vahingossa törmää tuttuihinsa kun kerran vuosikymmenessä, kun lääniä ja porukkaa riittää.

En keksi mitään syytä muuttaa pois stadista, täällä on mun kotini, duunit, frendit ja harrastukset. Miksi muuttaisin pienempään kaupunkiin? Käistyksesi siitä, ettei voi itsenäistyä, jos asuu edelleen pk-seudulla on väärä ja perustuu ilmeisesti harhakäsitykseen pk-seudun pinta-alasta ja asukasluvusta.

Kyllä kuule stadissakin voi ihan hyvin elää kuolematta tylsyyteen ja lapsuuden kodin suhteelliseen läheisyyteen. Elä sinä siellä missä haluat, minä elän stadissa, jota rakastan.

[/quote]

Mutta miksi ihmeessä stadissa asuvat eivät suostu ymmärtämään niitä, jotka elävät koko ikänsä Kokkolassa tai Imatralla? Miksi vain stadi tarjoaa mahdollisuuden itsenäistyä äidin naapuritalossa?

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:04"]Olen miettinyt samaa. Asutaan koko ikä Helsingissä ja paheksutaan niitä, jotka asuvat koko ikänsä Pihtiputaalla. Miten se nurkkakuntaisuudessa muka eroaa siitä, että koko elämä on Töölössä, isä ja äiti asuu naapuritalossa?

[/quote]

Ikävää että koet helsinkiläiset tuollaisina ja perustat käsityksesi täällä asuviin ihmisiin puhtaasti hölynpölylle.

Koko ikäni täällä asuneena ihmettelen jatkuvasti ulkopaikkakuntalaisten jatkuvaa tarvetta mollata Helsinkiä ja helsinkiläisiä. Onko siellä muualla niin paha olla?

Miksi täältä pitäisi lähteä? Koska sinä paheksut ihmisiä jotka asuvat täällä koko ikänsä. Helsinki on paljon muutakin kuin Töölö ja Eira.

[/quote]

Perustan käsitykseni aika pitkälti tämän palstan kirjoituksille, joissa ihmetellään niitä ihmisiä, jotka ihan tyytyväisinä elävät oman elämänsä jossain Joensuussa tai Lapualla eivätkä ymmärrä, miten tyhmää ja pientä elämänsä siellä on, lähellä sukulaisia ja kavereita. Jostain syystä palstan helsinkiläiset katsovat, että vain muutto pois kotikonnuilta itsenäistää - näköjään kaikkia muita paitsi nimenomaan niitä helsinkiläisiä, joilla on kotikaupungissaan ihan kaikki eikä ole tarvetta muuttaa.

Jos joku on työtön Hämeenkoskella, aloitetaan palstalla heti marmatus, että miksi et muuta sinne, missä on töitä eli Helsinkiin. Jos muistuttaa, että Hämeenkosken työttömyysprosentti on huomattamasti alhaisempi kuin Helsingin, alkaa säksätys, että Hämeenkoskella ei kuitenkaan ole muutenkaan yhtään mitään, miten kukaan voi koko ikänsä kuvitella saavansa asua lähellä sukulaisia ja ystäviä vailla mitään oikeaa elämää.

Miksi vain Helsinki kelpaa kalliine asuntoineen, huonoine julkisine terveyspalveluineen, lopetettavine lähikouluineen, ylisuurine päiväkotiryhmineen, ongelmalähiöineen, työttömyysprosentteineen, likaisine rantoineen, pölyisine ilmoineen jne.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 21:57"]

Te, ketkä näin olette syystä tai toisesta tehneet (asuneet aina vain synnyinkaupungissa tai sillä alueella), miksi?

[/quote]

Kerrotko vielä, mihin täältä Helsingistä snun mielestäsi kannattaisi lähteä? En voi mitään sille, että vanhempani jo totesivat tämän mustuttavan Suomen paikkakunnista eniten oikeaa kaupunkia. Pitäisikö minun muuttaa palveluiltaan ja kaupunkikulttuuriltaan huonompaan kuntaan vain todistaakseni muille jotakin?

[/quote]

Isossa maailmassa ei ole tavatonta, että kuuluisatkin yliopistokaupungit ovat jotain pikkukaupunkeja jossain maalla.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:50"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:43"]

No jos haluaa asua isommassa kaupungissa, niin miksi muuttaa pois Helsingistä, kun kaikki muut ovat kuitenkin pienempiä, ellei sitten lähde ulkomaille? 

[/quote]

Onhan Suomessa muitakin isoja kaupunkeja, joihin voi muuttaa. Ei ehkä ihmisiä yhtä paljon, kuin Helsingissä, mutta muuten isoja. Tampere, Turku, Oulu, Jyväskylä yms. yliopistokaupungit. Jos on asunut Helsingissä koko ikänsä, niin mistä tiedät, minkälaista muualla voisi olla? Voisit kokeilla.

[/quote]Noissa on väkiluku ehkä kolmannes siitä mitä se on Helsingissä. Ja kyllä se väkiluku aika paljon vaikuttaa mm. kulttuuritarjontaan, erilaisiin tapahtumiin ja palvelujen lukumäärään. Itse asun suurkaupungissa ulkomailla ja Helsinkikin tuntuu taas aivan liian pieneltä minulle.

Kuinka usein siellä vanhempien luona voi käydä? Monestihan on niin, että jos menee kauempana asuvana vanhempiena luokse vierailulle, täytyy olla yökylässä. tämä taas saa monesti aikaan taantumista sinne lapsen asteelle.

Itse en ole yöpynyt vanhempieni luona sen jälkeen kun 18v muutin pois. (Ok, lasten koliikkivaiheessa kävin siellä nukkumassa univelkaa pois 1-3 kertaa. Mies kävi siellä säännöllisesti nukkumassa kerran viikossa, jotta jaksoi työssään.)

Pyykinpesun paikkako tekee itsenäiseksi? Olen itse pessyt omat pyykkini 12-vuotiaasta alkan, samalla on mennyt muidenkin pyykkejä. Muussa kaupungista ja ulkomailta palatessani omaan kaupunkiini, kävin toisinaan ensimmäiset vuodet vanhempienkin luona pesemässä pyykkiä. Silloin siinä meni jälleen muidenkin pyykit. Kuulemma sen jälkeen kun minä hankin oman pesukoneen, niin äidilläni oli paljon enemmän pyykkiä pestävänä.

Sekö teki myös minusta ja sisaristani epäitsenäisen, että kävimme vanhemmillamme kerran viikossa syömässä?

Jos tuo kaikki on epäitsenäisyyttä, niin minua ei kiinnosta olla itsenäinen, enkä halua lapsianikaan siihen opettaa.

P.s muutin toiseen kaupunkiin heti kirjoitusten jälkeen, olen asunut ulkomailla jne. Silti ap:n käsitys itsenäisyydestä on outo.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:02"]

Paljon tuli vastauksia, mutta silti jotenkin ihmetyttää. Minusta ei pysty itsenäistymään kunnolla, jos asuu samalla paikkakunnalla vanhempiensa ja yläaste- ja lukioaikaisten ystävien kanssa. Pakollakin siinä tulee käytyä usein vanhemmilla syömässä, jotkut jopa pesemässä pyykkiä! Kavereitakaan ei joudu pakolla hankkimaan uusia, kun on ne vanhat tutut. Piirit ovat samat tutut etkä joudu tutustumaan uuteen kaupunkiin, koska se on jo sinulle tuttu. Itse olen asunut jo monessa isossa suomalaisessa kaupungissa ja kyllä siellä törmää usein tuttuihin kaupungilla, vaikka omat piirit melko pienet ovatkin, koska mitään sukulaisia yms. lapsuuden tuttavia ei siellä edes asu.

Kyllä se oli nuorena aikamoista, kun muutti monen sadan kilometrin päähän omasta tutusta pikkukaupungista. En valinnut sitä lähintä yliopistokaupunkia, koska siellä asui myös sukua. Halusin todella itsenäistyä ja nähdä muutakin maailmaa kuin sitä aluetta, mistä olin kotoisin. Täytyi tutustua kokonaan uuteen kaupunkiin, oppia suunnistamaan siellä. Täytyi pakolla hankkia uusia tuttavuuksia, jotta ei täysin yksin jäisi uudessa paikassa. Täytyi oppia hoitamaan kaikkia pankkiasiat, ruoanlaitto, pyykkääminen täysin yksin ilman apua. Kyllä siinä itsenäistyi!

Mielestäni ei voi puhua itsenäistymisestä samalla tavalla, jos asuu samalla paikkakunnalla ja ainut ero on se, että muuttaa pois kotoa johonkin opiskelijakämppään, mutta sama kaupunki ja samat piirit pysyvät. Enkä tarkoita tätä tietenkään pahalla, mutta en vaan käsitä, miten jotkut eivät halua "lentää pois pesästä".

[/quote]

Miksi et opetellut noita perustaitoja kuten pankkiasioita, pyykkäämistä, ruoanlaittoa jo kotona :O

Tavallisen nuoren ei tarvitse muuttaa pois noita opetellakseen. tämä varmaan kertoo jotain teidän perhedynamiikasta, että voi noita tehdä itsenäiseti vain asumalla satojen kilometrien päässä.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 21:57"]Itse nuorena odotin innolla sitä, että saan lukion suoritettua ja muutan opintojen perässä kauaksi pois kotikaupungistani. Toki asuin suht pienessä kaupungissa, mutta koin silti hirveää halua olla itsenäinen, pärjätä uudessa kaupungissa kaukana tutuista piireistä.

Nyt olen asunut jo melko monessa kaupungissa Suomessa ja olen ihmetellyt, miten jotkut ihmiset asuvat samassa kotikaupungissaan koko ikänsä! Toki on varmaan kätevää asua isossa kaupungissa, missä on yliopisto, johon voi hakea, mutta kuka haluaa jäädä asumaan samaan kaupunkiin vanhempiensa kanssa ja pahimmassa tapauksessa vielä asuu vanhempien luona opiskelujen ajan (rahallisesti toki järkevää, mutta luulisi nuoren haluavan jo itsenäistyä ja saada omaa rauhaa)!

Ja vielä opiskelujen jälkeenkin nämä ihmiset ovat jääneet töihin samaan kotikaupunkiin. Toki ihmiset ovat erilaisia ja sen yritän ymmärtää aina, mutta tätä asiaa en ole vielä koskaan osannut ymmärtää. Te, ketkä näin olette syystä tai toisesta tehneet (asuneet aina vain synnyinkaupungissa tai sillä alueella), miksi?

[/quote]

Kröhöm. Olen asunut vantaalla, kuhmoisissa, kannelmäessä helsingissä, kotkassa ja nyt siltamäessä helsingissä. Lukio aikana asuin vanhemmilla niin kannelmäessä, kuin martinlaaksossa, kävin intin upinniemessä ja viikonloppuvapaille menin vanhemmille martinlaaksoon. Sitten menin ammattikouluun, jonka myötä muutin kotkaan, jossa koulu sijaitsi. Viikot asuin kotkassa, mutta viikonloput vanhemmilla martinlaaksossa. Amis loppui ja menin töihin ja muutin kotkasta takaisin vanhemmille martinlaaksoon. Jossain vaiheessa ostettiin vaimon kanssa oma kämppä siltamäestä helsingistä olin silloin muistaakseni 25 vuotias. Sitten menin taas opiskelemaan ammattikorkeakouluun kotkaan ja asuin kotkassa 2,5 vuotta viikot ja viikonloput kotona siltamäessä. Valmistuin amk:sta ja asun taas vakituisesti helsingin siltamäessä. Asutaan siellä missä on vaimon, kuin minunkin työni ja plussana on se että vaimon vanhemmat asuu noin 2km päässä meistä ja minun vanhempani noin 13km päässä. Kaverimme asuvat noin 10km säteellä meistä.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:04"]Olen miettinyt samaa. Asutaan koko ikä Helsingissä ja paheksutaan niitä, jotka asuvat koko ikänsä Pihtiputaalla. Miten se nurkkakuntaisuudessa muka eroaa siitä, että koko elämä on Töölössä, isä ja äiti asuu naapuritalossa?

[/quote]

Ikävää että koet helsinkiläiset tuollaisina ja perustat käsityksesi täällä asuviin ihmisiin puhtaasti hölynpölylle.

Koko ikäni täällä asuneena ihmettelen jatkuvasti ulkopaikkakuntalaisten jatkuvaa tarvetta mollata Helsinkiä ja helsinkiläisiä. Onko siellä muualla niin paha olla?

Miksi täältä pitäisi lähteä? Koska sinä paheksut ihmisiä jotka asuvat täällä koko ikänsä. Helsinki on paljon muutakin kuin Töölö ja Eira.

[/quote]

Perustan käsitykseni aika pitkälti tämän palstan kirjoituksille, joissa ihmetellään niitä ihmisiä, jotka ihan tyytyväisinä elävät oman elämänsä jossain Joensuussa tai Lapualla eivätkä ymmärrä, miten tyhmää ja pientä elämänsä siellä on, lähellä sukulaisia ja kavereita. Jostain syystä palstan helsinkiläiset katsovat, että vain muutto pois kotikonnuilta itsenäistää - näköjään kaikkia muita paitsi nimenomaan niitä helsinkiläisiä, joilla on kotikaupungissaan ihan kaikki eikä ole tarvetta muuttaa.

Jos joku on työtön Hämeenkoskella, aloitetaan palstalla heti marmatus, että miksi et muuta sinne, missä on töitä eli Helsinkiin. Jos muistuttaa, että Hämeenkosken työttömyysprosentti on huomattamasti alhaisempi kuin Helsingin, alkaa säksätys, että Hämeenkoskella ei kuitenkaan ole muutenkaan yhtään mitään, miten kukaan voi koko ikänsä kuvitella saavansa asua lähellä sukulaisia ja ystäviä vailla mitään oikeaa elämää.

Miksi vain Helsinki kelpaa kalliine asuntoineen, huonoine julkisine terveyspalveluineen, lopetettavine lähikouluineen, ylisuurine päiväkotiryhmineen, ongelmalähiöineen, työttömyysprosentteineen, likaisine rantoineen, pölyisine ilmoineen jne.

[/quote]

Hyvin sanottu. Helsingissä kuvitellaan juuri tuota ettei muualla ole muka töitä. On niitä ja tosiaankin työttömyys-% on usein pienempi kuin Helsingissä, joten miksi muuttaa ylikalliiseen betonibunkkerilähiöön? Täällä maalla sen sijaan on kunnon kokoisia asuntoja ja tontteja edullisilla hinnoilla ja monet muutkin asiat halvempia kuin pääkaupunkiseudulla. 

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:04"]Olen miettinyt samaa. Asutaan koko ikä Helsingissä ja paheksutaan niitä, jotka asuvat koko ikänsä Pihtiputaalla. Miten se nurkkakuntaisuudessa muka eroaa siitä, että koko elämä on Töölössä, isä ja äiti asuu naapuritalossa?

[/quote]

Ikävää että koet helsinkiläiset tuollaisina ja perustat käsityksesi täällä asuviin ihmisiin puhtaasti hölynpölylle.

Koko ikäni täällä asuneena ihmettelen jatkuvasti ulkopaikkakuntalaisten jatkuvaa tarvetta mollata Helsinkiä ja helsinkiläisiä. Onko siellä muualla niin paha olla?

Miksi täältä pitäisi lähteä? Koska sinä paheksut ihmisiä jotka asuvat täällä koko ikänsä. Helsinki on paljon muutakin kuin Töölö ja Eira.

[/quote]

Perustan käsitykseni aika pitkälti tämän palstan kirjoituksille, joissa ihmetellään niitä ihmisiä, jotka ihan tyytyväisinä elävät oman elämänsä jossain Joensuussa tai Lapualla eivätkä ymmärrä, miten tyhmää ja pientä elämänsä siellä on, lähellä sukulaisia ja kavereita. Jostain syystä palstan helsinkiläiset katsovat, että vain muutto pois kotikonnuilta itsenäistää - näköjään kaikkia muita paitsi nimenomaan niitä helsinkiläisiä, joilla on kotikaupungissaan ihan kaikki eikä ole tarvetta muuttaa.

Jos joku on työtön Hämeenkoskella, aloitetaan palstalla heti marmatus, että miksi et muuta sinne, missä on töitä eli Helsinkiin. Jos muistuttaa, että Hämeenkosken työttömyysprosentti on huomattamasti alhaisempi kuin Helsingin, alkaa säksätys, että Hämeenkoskella ei kuitenkaan ole muutenkaan yhtään mitään, miten kukaan voi koko ikänsä kuvitella saavansa asua lähellä sukulaisia ja ystäviä vailla mitään oikeaa elämää.

Miksi vain Helsinki kelpaa kalliine asuntoineen, huonoine julkisine terveyspalveluineen, lopetettavine lähikouluineen, ylisuurine päiväkotiryhmineen, ongelmalähiöineen, työttömyysprosentteineen, likaisine rantoineen, pölyisine ilmoineen jne.

[/quote]

Hyvin sanottu. Helsingissä kuvitellaan juuri tuota ettei muualla ole muka töitä. On niitä ja tosiaankin työttömyys-% on usein pienempi kuin Helsingissä, joten miksi muuttaa ylikalliiseen betonibunkkerilähiöön? Täällä maalla sen sijaan on kunnon kokoisia asuntoja ja tontteja edullisilla hinnoilla ja monet muutkin asiat halvempia kuin pääkaupunkiseudulla. 

[/quote]

Ja vielä: miksiköhän työtön tai jopa työssä käyvä sinkku maalla on jokin peräkamarilainen, mutta Helsingissä ei? Oikeasti, olen nähnyt Helsingissä niin avutonta sakkia, joille mm. äiti valitsee vaatteet päälle töihin ja matkoille :D.

Mä asuin Nykis vuosia mut sit sekin alko tuntumaan niin hemmetimpieneltä.