Miksi isojen kaupunkien kasvatit eivät muuta pois?
Itse nuorena odotin innolla sitä, että saan lukion suoritettua ja muutan opintojen perässä kauaksi pois kotikaupungistani. Toki asuin suht pienessä kaupungissa, mutta koin silti hirveää halua olla itsenäinen, pärjätä uudessa kaupungissa kaukana tutuista piireistä.
Nyt olen asunut jo melko monessa kaupungissa Suomessa ja olen ihmetellyt, miten jotkut ihmiset asuvat samassa kotikaupungissaan koko ikänsä! Toki on varmaan kätevää asua isossa kaupungissa, missä on yliopisto, johon voi hakea, mutta kuka haluaa jäädä asumaan samaan kaupunkiin vanhempiensa kanssa ja pahimmassa tapauksessa vielä asuu vanhempien luona opiskelujen ajan (rahallisesti toki järkevää, mutta luulisi nuoren haluavan jo itsenäistyä ja saada omaa rauhaa)!
Ja vielä opiskelujen jälkeenkin nämä ihmiset ovat jääneet töihin samaan kotikaupunkiin. Toki ihmiset ovat erilaisia ja sen yritän ymmärtää aina, mutta tätä asiaa en ole vielä koskaan osannut ymmärtää. Te, ketkä näin olette syystä tai toisesta tehneet (asuneet aina vain synnyinkaupungissa tai sillä alueella), miksi?
Kommentit (132)
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:43"]
Mä olen asunut lapsuuteni Espoossa ja opiskellut ja asunut aikuisikäni Helsingissä, ja olen hyvin onnellinen täällä, mutta olen kyllä miettinyt, että olisi ollut avartavaa asua myös jossain muualla. Mutta olen varma (niin varma kuin kokeilematta voi olla), että pienessä kaupungissa tai maalla asuminen ei sovi minulle. Haluaisinkin vielä tulevaisuudessa asua ulkomailla, kun perhetilanne antaa myöten. Mutta Suomessa Helsinki on minulle paras paikka.
[/quote]
Ihan sivuseikkana, suomalaisten hyvin yleinen selitys ulkomaille muuttamisen esteenä on "perhetilanne". Mikähän oikeasti mahtaa olla sellainen perhetilanne, joka estää tämän.
Vastaan: 99% ei mikään, kunhan on keksitty nätti tekosyy.
Niin ja 48 lisää, että minusta on vain hienoa, että olen pystynyt säilyttämään osan lapsuudenkavereistani koko elämäni ajan. En pidä sitä minkäänlaisena epäitsenäisyytenä. Toki paljon uusiakin on ilmaantunut.
Ja mun mielestä on (tietenkin) täysin ok jos joku haluaa asua koko ikänsä kotipaikkakunnallaan, oli se mikä tahansa, pieni tai iso. En usko, että se vaikuttaa aikuistumiseen tai itsenäistymiseen, tai ehkä kaikki eivät kaipaa samanlaista itsenäistymistä. Riittänee, että on onnellinen ja pystyy hoitamaan omat asiansa.
Kauheaa olisi ainakin syntyä isoon kaupunkiin ja olla koulukiusattu.
Eihän sieltä pääse mihinkään pakoon jos ei halua tuppukylään?
Aloittajalta kysyisin mitä oikein pakenet noilla muutoilla?
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:43"]
Mä olen asunut lapsuuteni Espoossa ja opiskellut ja asunut aikuisikäni Helsingissä, ja olen hyvin onnellinen täällä, mutta olen kyllä miettinyt, että olisi ollut avartavaa asua myös jossain muualla. Mutta olen varma (niin varma kuin kokeilematta voi olla), että pienessä kaupungissa tai maalla asuminen ei sovi minulle. Haluaisinkin vielä tulevaisuudessa asua ulkomailla, kun perhetilanne antaa myöten. Mutta Suomessa Helsinki on minulle paras paikka.
[/quote]
Ihan sivuseikkana, suomalaisten hyvin yleinen selitys ulkomaille muuttamisen esteenä on "perhetilanne". Mikähän oikeasti mahtaa olla sellainen perhetilanne, joka estää tämän.
Vastaan: 99% ei mikään, kunhan on keksitty nätti tekosyy.
[/quote]
Ei se mitenkään aseella uhaten estäkään, en vain jaksanut kirjoittaa asiaa auki. Kyse on toki omasta valinnasta. Olemme mieheni kanssa tutkijoita, ja voisimme suht helposti tehdä tutkijavierailuja ulkomaisissa yliopistoissa. Mutta meillä on 7v ja 1v lapset, ja haluamme ensinnäkin olla lähellä ystäviä ja perhettä. Toiseksi esikoinen on sosiaalisesti arka ja herkkä, emmekä ole halunneet siksi viedä häntä ihan uuteen ympäristöön, varsinkaan esikoulu/koulunaloitusvaiheessa. Miehen perhe on muuttanut ympäris Eurooppaa hänen lapsuudessaan, ja hän kokee kärsineensä siitä, joten ei suostu tekemään vastaavaa omalle lapselleen. Lähdemme todennäköisesti vanhempina, kun lapset ovat jo omillaan, jos vielä onnistuu.
Ap, suomalaiset nuoret itsnäistyvät hyvin varhain. Keski-Euroopassa ei ole tavatonta asua kotona vielä 25-vuotiaana. Ylipäätään erillisyydestä ei tehdä niin isoa numeroa. Ajatellaan, että perhe on tärkeä eikä siitä tarvitse erikseen irtautua elääkseen hyvää elämää.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:57"]
Ap, suomalaiset nuoret itsnäistyvät hyvin varhain. Keski-Euroopassa ei ole tavatonta asua kotona vielä 25-vuotiaana. Ylipäätään erillisyydestä ei tehdä niin isoa numeroa. Ajatellaan, että perhe on tärkeä eikä siitä tarvitse erikseen irtautua elääkseen hyvää elämää.
[/quote]
Mutta suurimman osan mielestä tämä ei koske Suomen maaseutua. Sieltä pitää muka kaikkien lähteä heti ja nopeasti pois.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:50"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:43"]
No jos haluaa asua isommassa kaupungissa, niin miksi muuttaa pois Helsingistä, kun kaikki muut ovat kuitenkin pienempiä, ellei sitten lähde ulkomaille?
[/quote]
Onhan Suomessa muitakin isoja kaupunkeja, joihin voi muuttaa. Ei ehkä ihmisiä yhtä paljon, kuin Helsingissä, mutta muuten isoja. Tampere, Turku, Oulu, Jyväskylä yms. yliopistokaupungit. Jos on asunut Helsingissä koko ikänsä, niin mistä tiedät, minkälaista muualla voisi olla? Voisit kokeilla.
[/quote]
Kaikki nuo kaupungit ovat todella pieniä verrattuna Helsinkiin. Kun Helsinkiin vielä lisää muut pääkaupunkiseudun alueet niin Suomessa ei ole missään edes lähellä sen kokoista aluetta.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:14"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:02"]Paljon tuli vastauksia, mutta silti jotenkin ihmetyttää. Minusta ei pysty itsenäistymään kunnolla, jos asuu samalla paikkakunnalla vanhempiensa ja yläaste- ja lukioaikaisten ystävien kanssa. Pakollakin siinä tulee käytyä usein vanhemmilla syömässä, jotkut jopa pesemässä pyykkiä! Kavereitakaan ei joudu pakolla hankkimaan uusia, kun on ne vanhat tutut. Piirit ovat samat tutut etkä joudu tutustumaan uuteen kaupunkiin, koska se on jo sinulle tuttu. Itse olen asunut jo monessa isossa suomalaisessa kaupungissa ja kyllä siellä törmää usein tuttuihin kaupungilla, vaikka omat piirit melko pienet ovatkin, koska mitään sukulaisia yms. lapsuuden tuttavia ei siellä edes asu.
Kyllä se oli nuorena aikamoista, kun muutti monen sadan kilometrin päähän omasta tutusta pikkukaupungista. En valinnut sitä lähintä yliopistokaupunkia, koska siellä asui myös sukua. Halusin todella itsenäistyä ja nähdä muutakin maailmaa kuin sitä aluetta, mistä olin kotoisin. Täytyi tutustua kokonaan uuteen kaupunkiin, oppia suunnistamaan siellä. Täytyi pakolla hankkia uusia tuttavuuksia, jotta ei täysin yksin jäisi uudessa paikassa. Täytyi oppia hoitamaan kaikkia pankkiasiat, ruoanlaitto, pyykkääminen täysin yksin ilman apua. Kyllä siinä itsenäistyi!
Mielestäni ei voi puhua itsenäistymisestä samalla tavalla, jos asuu samalla paikkakunnalla ja ainut ero on se, että muuttaa pois kotoa johonkin opiskelijakämppään, mutta sama kaupunki ja samat piirit pysyvät. Enkä tarkoita tätä tietenkään pahalla, mutta en vaan käsitä, miten jotkut eivät halua "lentää pois pesästä".
[/quote]
Oletko tietoinen pääkaupunkiseudun väkiluvusta? En ole koskaan törmännyt stadissa esim. samaan aikaan lukiota käyneisiin ja olen sentään kirjoittanut lähes 20 vuotta sitten.
Vanhempani asuvat myös pk-seudulla ja käyn heidän luonaan kerran kaksi kuussa, soitellaan toki useammin. Sama juttu broidin kanssa, paitsi että asuu lähempänä ja nähdään vielä harvemmin. Ei täällä oikeasti vahingossa törmää tuttuihinsa kun kerran vuosikymmenessä, kun lääniä ja porukkaa riittää.
En keksi mitään syytä muuttaa pois stadista, täällä on mun kotini, duunit, frendit ja harrastukset. Miksi muuttaisin pienempään kaupunkiin? Käistyksesi siitä, ettei voi itsenäistyä, jos asuu edelleen pk-seudulla on väärä ja perustuu ilmeisesti harhakäsitykseen pk-seudun pinta-alasta ja asukasluvusta.
Kyllä kuule stadissakin voi ihan hyvin elää kuolematta tylsyyteen ja lapsuuden kodin suhteelliseen läheisyyteen. Elä sinä siellä missä haluat, minä elän stadissa, jota rakastan.
[/quote]
Mutta miksi ihmeessä stadissa asuvat eivät suostu ymmärtämään niitä, jotka elävät koko ikänsä Kokkolassa tai Imatralla? Miksi vain stadi tarjoaa mahdollisuuden itsenäistyä äidin naapuritalossa?
[/quote]
Koska joku Kokkola ei ole edes kaupunki. Helsinki on koossa aivan omaa luokkaansa
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:04"]Olen miettinyt samaa. Asutaan koko ikä Helsingissä ja paheksutaan niitä, jotka asuvat koko ikänsä Pihtiputaalla. Miten se nurkkakuntaisuudessa muka eroaa siitä, että koko elämä on Töölössä, isä ja äiti asuu naapuritalossa?
[/quote]
Ikävää että koet helsinkiläiset tuollaisina ja perustat käsityksesi täällä asuviin ihmisiin puhtaasti hölynpölylle.
Koko ikäni täällä asuneena ihmettelen jatkuvasti ulkopaikkakuntalaisten jatkuvaa tarvetta mollata Helsinkiä ja helsinkiläisiä. Onko siellä muualla niin paha olla?
Miksi täältä pitäisi lähteä? Koska sinä paheksut ihmisiä jotka asuvat täällä koko ikänsä. Helsinki on paljon muutakin kuin Töölö ja Eira.
[/quote]
Perustan käsitykseni aika pitkälti tämän palstan kirjoituksille, joissa ihmetellään niitä ihmisiä, jotka ihan tyytyväisinä elävät oman elämänsä jossain Joensuussa tai Lapualla eivätkä ymmärrä, miten tyhmää ja pientä elämänsä siellä on, lähellä sukulaisia ja kavereita. Jostain syystä palstan helsinkiläiset katsovat, että vain muutto pois kotikonnuilta itsenäistää - näköjään kaikkia muita paitsi nimenomaan niitä helsinkiläisiä, joilla on kotikaupungissaan ihan kaikki eikä ole tarvetta muuttaa.
Jos joku on työtön Hämeenkoskella, aloitetaan palstalla heti marmatus, että miksi et muuta sinne, missä on töitä eli Helsinkiin. Jos muistuttaa, että Hämeenkosken työttömyysprosentti on huomattamasti alhaisempi kuin Helsingin, alkaa säksätys, että Hämeenkoskella ei kuitenkaan ole muutenkaan yhtään mitään, miten kukaan voi koko ikänsä kuvitella saavansa asua lähellä sukulaisia ja ystäviä vailla mitään oikeaa elämää.
Miksi vain Helsinki kelpaa kalliine asuntoineen, huonoine julkisine terveyspalveluineen, lopetettavine lähikouluineen, ylisuurine päiväkotiryhmineen, ongelmalähiöineen, työttömyysprosentteineen, likaisine rantoineen, pölyisine ilmoineen jne.
[/quote]
Koska tulevaisuudessa valtionosuuksia tullaan pienentämään huomattavasti. Todella moni kaupunki keskis ja pohjois-Suomessa elää valtion osuuksilla eli tulonsiirroilla. Helsinki on nettomaksaja. Tulevaisuudessa tätä tulonsiirtoa tullaan vähentämään ja tämä tarkoittaa että noista kuolevista paikakkunnista lähtee julkiset palvelut.
On täysin järjetöntä ylläpitää tuollaisia pikkupaikkoja pystyssä. Alta 200 000 ihmisen kaupunkia ei pitäisi mitenkään tukea.
Ihme yleistystä.
Itse ison kaupungin kasvattina olen opiskellut pienissä kaupungeissa, jopa kyläpahasissa, palannut kuitenkin aina takaisin pk- seudulle ja nyt olen muuttamassa "pikkukaupunkiin" opiskelemaan, asuntoa haen sen nykyisestä lähiöstä, entisestä pikkukunnasta ja jopa ihan pysyväismuutto mielessä.
Mitä pääkaupunkiseudulla on mitä ei muualla saisi? Ai niin, huono ilmanlaatu ja eläminen on kallista... ei tule ikävä. ;)
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:43"]
Mä olen asunut lapsuuteni Espoossa ja opiskellut ja asunut aikuisikäni Helsingissä, ja olen hyvin onnellinen täällä, mutta olen kyllä miettinyt, että olisi ollut avartavaa asua myös jossain muualla. Mutta olen varma (niin varma kuin kokeilematta voi olla), että pienessä kaupungissa tai maalla asuminen ei sovi minulle. Haluaisinkin vielä tulevaisuudessa asua ulkomailla, kun perhetilanne antaa myöten. Mutta Suomessa Helsinki on minulle paras paikka.
[/quote]
Ihan sivuseikkana, suomalaisten hyvin yleinen selitys ulkomaille muuttamisen esteenä on "perhetilanne". Mikähän oikeasti mahtaa olla sellainen perhetilanne, joka estää tämän.
Vastaan: 99% ei mikään, kunhan on keksitty nätti tekosyy.
[/quote]
Jos muu perhe ei halua muuttaa. Muutatko yksin sinne ulkomaille?
Suosittelen kyllä ihan kaikille, että jossain vaiheessa muuttaisi pois kotipaikkakunnalta. Jos ei opintojen puolesta onnistu, siis esim. helsinkiläinen opiskelee eläinlääkiksessä, niin edes töissä kannattaisi käydä muutama vuosi muualla. Muualla asumisen arvon huomaa monesti vasta jälkikäteen. :) Muutin vastoin tahtoani toiselle paikkakunnalle, kun en päässyt täällä yliopistoon, mutta se oli lopulta paras ratkaisu. Nykyään on taas kiva asua kotiseudulla kun on isovanhemmat lähellä.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 10:43"]
Mä olen asunut lapsuuteni Espoossa ja opiskellut ja asunut aikuisikäni Helsingissä, ja olen hyvin onnellinen täällä, mutta olen kyllä miettinyt, että olisi ollut avartavaa asua myös jossain muualla. Mutta olen varma (niin varma kuin kokeilematta voi olla), että pienessä kaupungissa tai maalla asuminen ei sovi minulle. Haluaisinkin vielä tulevaisuudessa asua ulkomailla, kun perhetilanne antaa myöten. Mutta Suomessa Helsinki on minulle paras paikka.
[/quote]
Ihan sivuseikkana, suomalaisten hyvin yleinen selitys ulkomaille muuttamisen esteenä on "perhetilanne". Mikähän oikeasti mahtaa olla sellainen perhetilanne, joka estää tämän.
Vastaan: 99% ei mikään, kunhan on keksitty nätti tekosyy.
[/quote]
Jos muu perhe ei halua muuttaa. Muutatko yksin sinne ulkomaille?
[/quote]
Turha on silloin haaveilla mitään ulkomaille muutosta (tulevaisuudessa), mutta useille se on vain tekosyy miksi ei tarvitse muuttaa. Asia pitää perheelle selittää ja valmistella huolellisesti ja kertoa mitä hyviä puolia siitä on.
Stadista jos muutan niin Espooseen. Minne täältä lähtisin, kaikki täällä.
en tajua tuota negatiivista kuvaa helsinkiläisistä? Itse voisin muuttaa täältä pois, mutta en minnekkään pellon keskelle, ehkä toiseen vähän isomman kaupungin lähiöön. En kuitenkaan näe mitään syytä muuttaa täältä pois. Työpaikkoja on enemmän kuin "maalla" ja sukulaiset asuvat täällä. Ja ei, kaikki helsinkiläiset eivät vietä aikaa kahviloissa ja kulje merkkivaatteissa. Ihan tavallisia tallaajia kuulkaa täälläkin asuu. Itse en voisi edes harkita, että muuttaisin Helsingin ydinkeskustaa, siellä en viihtyisi. Mutta tosiaan en näe mitään syytä miksi lähtisin täältä pois, toki pieni omakotitalo pihalla olisi ihan kiva, mutta kyllä sellaisen saa Espoosta tai Vantaalta :)
Suomessa ei ole toista isoa kaupunkia jonne muuttaa Helsingistä. Helsinki on sen verran iso että voi asua samassa kaupungissa törmäämättä äitiin ja isään, jos niin haluaa.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 11:46"]
Helsinki on sen verran iso että voi asua samassa kaupungissa törmäämättä äitiin ja isään, jos niin haluaa.
[/quote]Eiköhän tuo onnistu muuallakin ;)
Ihminen voi olla itsenäinen, vaikka asuisi lähellä vanhempia, sukua ja ystäviä. Minunkin vanhimmaiseni asuu kivenheiton päässä meistä vanhemmista poikakaverinsa kanssa, opiskelee, tekee töitä ja harrastaa ja välillä tavataan puolin ja toisin, autetaan, pidetään hauskaa. Eilen oltiin syömässä ulkona koko porukka, joskus kokataan yhdessä... Suuressa kaupungissa on paljon mahdollisuuksia opiskeluun ja harrastamiseen, on hyvät palvelut, työpaikkoja, hyvät yhteydet muualle, ja jos siellä on vielä läheiset, aina parempi. Itse olen aikoinaan muuttanut pieneltä paikkakunnalta pois ensin opiskelemaan ja sitten työn perässä, enkä haikaile takaisin.
Mä olen asunut lapsuuteni Espoossa ja opiskellut ja asunut aikuisikäni Helsingissä, ja olen hyvin onnellinen täällä, mutta olen kyllä miettinyt, että olisi ollut avartavaa asua myös jossain muualla. Mutta olen varma (niin varma kuin kokeilematta voi olla), että pienessä kaupungissa tai maalla asuminen ei sovi minulle. Haluaisinkin vielä tulevaisuudessa asua ulkomailla, kun perhetilanne antaa myöten. Mutta Suomessa Helsinki on minulle paras paikka.