Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin muuttua paremmaksi puolisoksi?
22.03.2014 |
Niin on tämä meidänkin avioliitto kymmenessä vuodessa väljähtänyt ja olemme yhä enemmän pahalla tuulella kotona, kinastelemme typeristä pikku asioista, kylvämme pahaa mieltä.
Olen jo kauan yrittänyt muuttua paremmaksi vaimoksi, ollaan miehen kanssa puhuttu ja hänkin tajuaa ongelman, mutta siltikään mikään ei muutu. Mitä tässä oikein voisi tehdä?
Meillä on hyvät lähtökohdat avioliitolle, yhteiset lapset, yhteinen arvomaailma, samantyyppisiä kiinnostuksenkohteita, ei mitään suuria ongelmia kuten esim. raha, alko tai väkivalta. Olen niin pettynyt itseeni ja osin mieheenkin että pilaamme joka päivä perheemme ilmapiiriä nillittämällä pikku asioista.
Vinkkejä?
Kommentit (46)
Ymmärsinkö oikein että mies ei laiskuuttaan imuroi tai tee muita vastuulleen ottamiaan kotitöitä? Vai onko mies kiireinen, masentunut, ym.
Mikä tehoaa mieheesi? Onko pihi, toimiiko kehuilla jne. Minun mieheni toimii kehuilla ja on kyllä ahkerakin. silti joudun välillä tekemään listan kodin pikkuhommista joita odotan miehen tekevän kuten taulun ripustus, pyörän kumin paikkaus jne. Kun lista pyörii keittiön pöydällä niin alkaa tehdä kun sopiva hetki osuu kohdalle. Ja jos ei tee niin annan listan käteen kun miehellä olisi aikaa tehdä noita töitä.
jos mies ei tee osuuttaan siivouksesta niin voisiko maksaa siivoojan? Tai voisitko sinä tehdä lyhennettyä päivää töissä. Tai voitko sälyttää miehelle sellaisia töitä joista ei voi luistaa kuten lasten harrastuksiin kuljettamiset, kaupassakäynti jne.
tai jätä miehen pyykit pesemättä ja miehen lempiruuat tekemättä ym ja vastaa ihmettelyihin "voihan sinäkin ne tehdä..."
ja olen samaa mieltä että miehen kuuluisi tehdä osansa siivouksesta. Mutta jos et millään onnistu siinä niin helpota tilannetta muuten.
tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehen sanojen syöminen ja asioiden tekemättä jättäminen liittyy vain siivoamiseen, niin olen aika samoilla linjoilla kuin 43. Ulkoistakaa minkä voitte (tinkikää vaikka jostain muusta), jos vaan voitte. Laajenna myös ajattelutapaasi, laajenna kotityölista koskemaan kaikkea mahdollista talouteen liittyvää (kuten juurikin lasten kuskaaminen harrastuksiin, lasten kanssa ulkoilu, laskujen maksaminen, ruoanlaitto, tiskaus yms.) ja valitkaa sieltä omat tehtävänne. Jos siivous on kerta kaikkisen yök yök miehellesi, niin aivan minimiin miehen siivoamiset, mutta vastaavasti lisää tehtäviä muualta.
Jos taas mies on epäluotettava myös muulla saralla, niin en osaa antaa vastauksia. Kotityöt on kuitenkin yksi yleisimmistä parisuhderiidoista (seksin ja rahan ohella), joten se on alue joka kannattaa "ottaa haltuun" tavalla tai toisella.
Sitten koskien kodin ilmapiiriin. Se on toki kahdenkauppaa, parisuhde, vaikka antaisit itse 100%, niin se vastaa kuitenkin vain 50% parisuhteesta. MUTTA olet oikeassa, mielialamuutos parempaan lähtee itsestäsi. Keskity asioihin, jotka saavat sinut hyvälle tuulelle. Keskity itseesi, omaan hyvinvointiin, omaan aikaan, omaan kivaan. Mitä paremmin voit itse, sen vähemmälle arvolle voit jättää miehen "viat". Jätä sanomatta/motkottamatta/ pienistä, kehu mielummin. Tässä ollaan toki siinä rajoilla, että milloin sun yritys pitää kiinni hyvästä ilmapiiristä menee liiallisten myönnytysten ja alistumisen puolelle, raja voi olla hiuksenhieno. Mutta testaa jonkin aikaan, ennalta määrittelemän ajan. Yritä ummistaa silmäsi pienimmiltä vioilta, mieti kahdesti ennen kuin sanot, hymyile. Mieti miten suhtautuisit vaikka uhmaikäiseen, laske kymmeneen ennen kuin motkotat. Mieti rakentavia tapoja huomauttaa. Jos teidän ongelmat on tosiaan pieniä ja enemmän siinä ilmapiirissä, niin keskity siihen ilmapiirin ylläpitämiseen omalta osaltasi. Ja eliminoikaa ne yleisimmät pienet riidanaiheet kuten kotityöt. Taklatkaa ne jotenkin.
Easier said than done!
Puhuit peiton viikkaamisesta sohvan reunalle, mikä on miehellesi tärkeää ja imuroinnista joka perjantai, joka on sinulle tärkeää. Ehkä miestäsi ei kiinnosta imuroida, kun sinä et viitsi toteuttaa hänen pientä toivettaan?! Muista huomioida myös hänen toive, niin ehkä se imurointikin alkaa sujumaan. Toisekseen, voisiko imurointi torstaina olla parempi, perjantaina alkaa kuitenkin viikonloppu, niin ehkä miehesi haluaisi rentoutua ja aloittaa viikonlopun vietto heti kotiin tultuaan?!
Seksi on monelle tärkeä asia parisuhteessa, yrittäkää kohentaa sitä. Tiedän miltä tuntuu kun toinen tulee hapannaamana kotiin ja kiukuttelu jatkuu ja selkeää syytä ei ole. Tässä tilanteessa kun itsekin kaipaan huomiota miehen tullessa kotiin olen niellyt kiukkuni halannut häntä ja yrittänyt kysyä kuinka työpäivä meni. Lopulta hänkin rentoutui kertoi paskasta työpäivästään ja huomioi minuakin. Meillä on ollut kuivia kausia seksissä, niin että minua ei ole kiinnostanut, mutta olen silti antanut miehelleni, koska en ole halunnut hänen tuntea oloonsa tyydyttymättömäksi. Tosin hänkin muistaa välillä pelkästään minua vaatimatta "vastalahjaa".
Tällä hetkellä tuntuu varmasti inhottavalta olla se osapuoli joka nielee kiukkunsa, mutta yritä sinä olla se aikuisempi, me naisethan kasvamme huomattavasti aikaisemmin aikuisiksi, miehet vasta 60 vuotiaina ;)
Ei meidän parisuhde ole mikään täydellisyys, mekin riitelemme ja mies sulkeutuu aika usein kuoreensa eikä osaa puhua mieltä vaivaamista asioista.
kuitenkin kaikille hyvä neuvo on, että "Kohtele toista, niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan"
Kerran viikossa parisuhdeilta. Ihan palkkaatte lapsenvahdin ja lähdette treffeille. Tälläydy ainakin vähän.
Koita myös sanoa joka aamu jotain positiivista puolisollesi, samoin illalla ennen nukkumaanmenoa. Ja ottakaa tavaksi suudella aina kun eroatte.
Lukekaa Suvi Tirkkonen: Himoitse, leiki ja rakasta – Avioliiton pelastustarina , googlaamalla löytyy mm. lehtijuttuja kirjasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentavaa, eikö kellään ole kokemusta asiasta? Olisi niin kiva kuulla jos joku on onnistunut muuttamaan negatiivisuuden kehää perheessä ja miten se on tapahtunut muuta kuin eroamalla, sitä meistä ei halua kumpikaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen pariterapiaa. Ja yhteisiä harrastuksia ja yhteistä lomareissua kahdestaan. Ja vähän ristiriitaisesti: sitä että kummallakin on edes kerran viikossa mahdollisuus yksinoloon. Kyllä se siitä, kunhan molemmat haluatte jatkaa eteenpäin! :) Ihmiset eroaa usein ihan liian helposti, parempi fiksata asiat.
Sinun pitää muuttua mutta miehen ei pidä? Hain virhettä itsestäni ja yritin olla hyvä mutta se ei riittänyt. Ero tuli mikä oli ihan hyvä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaisinpa auttaa sinua, ap. Elän itse jollakin tavalla samanlaista tilannetta. Muuten on kaikki hyvin, mutta meille syntyy aivan megalomaanisia riitoja pienestä. Yleensä siitä, että miestä jokin ärsyttää, ja käyttäytyy sitten sen mukaisesti.
Olen kaipaillut eroa, mutta toisaalta alkanut miettiä, mitä suhteen pelastamiseksi voisi tehdä.
Lopulta ainoa, mistä voin jotain varmaa sanoa, on se mitä itse haluaisin tai toivoisi n. Mikä auttaisi jatkamaan, hitsaisi yhteen niitä huonojakin päiviä ajatellen.
Olisi niin helppoa sanoa, että puhukaa toisillenne. Mutta jos otan pienet toiveeni ja haluni puheeksi, on se sama kuin nillittäisin jostain mihin olen tyytymätön. Tuntuu siltä, ettei suhteemme kestä oikein yhtään vaatimusta enää. Ne toiveet kannattaa laittaa taka-alalle, jos niitä ei ole aivan pakko ilmaista.
No, tottakai toivon että mieskin muuttuisi, mutta olen kokemuksen kautta huomannut, että en voi toista muuttaa vaikka kuinka haluaisin. Se ei vain onnistu. Pakottaminen voi näennäisesti joksikin aikaa tehota, mutta siitä syntyy katkeruus, ei oikea muutos. Siksi yritän lähteä itsestäni, mutta en osaa. En ymmärrä miten saisin nämä kaikki pohdinnat rakentavasta vuorovaikutuksesta käytäntöön. Tiedän miten tulisi puhua ja vuorovaikuttaa, mutta käytännössä se ei onnistu, kiukuttelen perheelle aivan liikaa ja nillitän merkityksettömistä pikkuasioista kun olen väsynyt tms.
Meillä on kummallakin paljon yksinoloaikaa johtuen vuorotyöstäni. Myös ihan omaa aikaa ilman lapsia on silloin tällöin. Ei me kumpikaan kaivata edes enempää yhteistä aikaa, kun tämä vähäkin kuluu epäsovussa. Olen niin surullinen tästä kaikesta.
Mies ei lähde mihinkään perheterapiaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen, onko sinulla harrastuksia tai vapaa-aikaa, jossa saat purkaa ja toteuttaa itseäsi? Miten kommunikointi ja haastavat vuorovaikutustilanteet muiden ihmisten kanssa sujuvat?
6
Lue joku parisuhdekirja. Itse voin suositella kirjaa Real Marriage - The truth about sex, friendship and life together (mark and grace driscoll). Kirja on avoimesti kristillinen, mutta esim. sen lopussa on kysymyksiä, joiden avulla voi keskustella miehen kanssa avioliiton tulevaisuudesta, siitä missä haluamme olla esim. muutaman vuoden kuluttua. Käydä teemat läpi yhdessä yhteistä hyvää etsien. Silloin ei toivottavasti tulisi tällaista minä vaadin - muutu nyt -asetelmaa.
Yhden parisuhdeviikonlopun jälkeen meidän piti molempien listata yksi konkreettinen asia, johon toivoi muutosta. En muista mitä toivoin mieheltä, mutta hän toivoi, että en enää laittaisi työlaukkuani vaatekaappinsa eteen (jokapäiväinen ärsytys, kun se oli tiellä). Ja tämä pieni juttu oli iso miehelleni. Mitä jos molemmat miettisitte yhtä muutosta - ja lupaisitte muuttaa tämän yhteiseksi hyväksi. Koska jos perusarvot ym. teillä samat, niin voin kuvitella että ärsytykset tulevat juuri pienistä asioista. Esim. että toivon, että kun tulen kotiin, tulet vastaan ja annat suukon. Ainakin minulle tällaisella on suuri merkitys, ja tulen heti pahalle tuulelle, jos mies ei huomioi että tulen kotiin.
Mulla itellä on joskus shokkiterapiaa kuunnella lukuja esim. väkivaltaisista puolisoista tms. silloin muistaa taas arvostaa puolisoaan, joka ärsyttävyydestään huolimatta on todella hyvä puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 22:25"]
Tuli mieleen, onko sinulla harrastuksia tai vapaa-aikaa, jossa saat purkaa ja toteuttaa itseäsi? Miten kommunikointi ja haastavat vuorovaikutustilanteet muiden ihmisten kanssa sujuvat?
6
[/quote]
On ihan mieluinen harrastuskin olemassa. Muiden ihmisten kanssa ei ole mitään ongelmia. Olen oikea diplomaatti niin töissä kuin ystävien kanssakin, ja erittäin harvoin joudun konflikteihin kenenkään kanssa - sellaisen sattuessa osaan kyllä toimia ihan sivistyneen ihmisen tavoin. Kotona sitten en... Hirveää.
Ap
Ap, sama :-(. Vaikeaa on. Mutta ero on ihan idioottien hommaa, ojasta allikkoon menoa. Ajan kanssa taas paremmin sitten. Ja olet just oikeassa kun haluat muuttaa ensin omaa käytöstäsi.
Kai teillä on seksiä? Ja aikaa kahdestaan? Meidän tunnelmat on heti paremmat ku ollaan ilta kahdestaan.
Tsemppiä. Rakkaus voittaa kyllä. Mutta miten vaikeaa on muuttaa omaa käytöstään kun on väsynyt ja stressaantunut jne :-(
Ap, sama :-(. Vaikeaa on. Mutta ero on ihan idioottien hommaa, ojasta allikkoon menoa. Ajan kanssa taas paremmin sitten. Ja olet just oikeassa kun haluat muuttaa ensin omaa käytöstäsi.
Kai teillä on seksiä? Ja aikaa kahdestaan? Meidän tunnelmat on heti paremmat ku ollaan ilta kahdestaan.
Tsemppiä. Rakkaus voittaa kyllä. Mutta miten vaikeaa on muuttaa omaa käytöstään kun on väsynyt ja stressaantunut jne :-(
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 22:30"]
Lue joku parisuhdekirja. Itse voin suositella kirjaa Real Marriage - The truth about sex, friendship and life together (mark and grace driscoll). Kirja on avoimesti kristillinen, mutta esim. sen lopussa on kysymyksiä, joiden avulla voi keskustella miehen kanssa avioliiton tulevaisuudesta, siitä missä haluamme olla esim. muutaman vuoden kuluttua. Käydä teemat läpi yhdessä yhteistä hyvää etsien. Silloin ei toivottavasti tulisi tällaista minä vaadin - muutu nyt -asetelmaa.
Yhden parisuhdeviikonlopun jälkeen meidän piti molempien listata yksi konkreettinen asia, johon toivoi muutosta. En muista mitä toivoin mieheltä, mutta hän toivoi, että en enää laittaisi työlaukkuani vaatekaappinsa eteen (jokapäiväinen ärsytys, kun se oli tiellä). Ja tämä pieni juttu oli iso miehelleni. Mitä jos molemmat miettisitte yhtä muutosta - ja lupaisitte muuttaa tämän yhteiseksi hyväksi. Koska jos perusarvot ym. teillä samat, niin voin kuvitella että ärsytykset tulevat juuri pienistä asioista. Esim. että toivon, että kun tulen kotiin, tulet vastaan ja annat suukon. Ainakin minulle tällaisella on suuri merkitys, ja tulen heti pahalle tuulelle, jos mies ei huomioi että tulen kotiin.
Mulla itellä on joskus shokkiterapiaa kuunnella lukuja esim. väkivaltaisista puolisoista tms. silloin muistaa taas arvostaa puolisoaan, joka ärsyttävyydestään huolimatta on todella hyvä puoliso.
[/quote]
Kiitos vinkistä!
Tuo todellakin voisi olla hyvä keino edes yrittää. Meillä on juuri tuo ongelma, että olen miehelle usein kuin ilmaa. Haluamme elämältä samoja asioita, ja meillä on omat yhteidet "viisivuotissuunnitelmamme", mutta arki on tuskaa yhdessä, vaikka olemme sitoutuneita. Minua ärsyttää suunnattomasti että mies suhtautuu ynseästi jos vaikka aloitan keskutelun. Tiedän, että se johtuu siitä, että usein minulla on jokin vaatimus hänelle, ja häntä ärsyttää jo ennen kuin tietää mitä asiaa minulla on.
Minua taas ärsyttää, että mies usein haluaa luistaa kodin velvollisuuksista. Pitää ne kyllä, kun muistutan, ja siitä tämä kierre sitten syntyykin: miestä ärsyttää, kun muistutan, että olemme sopineet että perjantaisin hän imuroi, ja nyt on jo toinen perjantai peräkkäin, kun hän näyttää suunnittelevan päivää ilman imuroimista.
Olen varmaankin erittäin lapsellinen nillittäjä, kun en sitten "vastavuoroisesti" huomioi sitä, että miestä ärsyttää se, kun en viikkaa torkkupeittoa sohvalle sitä käytettyäni vaan "unohdan" sen mytyksi sohvalle. Jotenkin ajattelen, että yksi torkkupeitto nyt ei tunnu missään sen rinnalla, että kämppä vilistää pölypalloja ja moni muukin miehen tehtäviksi sovituista asioista odottaa päiviä tai viikkoja tekemistään, ja sitten vielä häntä ärsyttää kun muistutan niistä... Voi elämä tätä avioliiton turhanpäiväisistä asioista riitelyä ja kaiken ajan uhraamista naurettavuuksille!
Miten ihmeessä sitä osaisi elää niin että voisi olla onnellinen, kun siihen on kaikki edellytykset olemassa?
Ap
No meillä sama juttu, mutta ehkä eri asetelma. Minä olen alkanut etääntyä miehestäni, johtuen siitä, että en koe enää läheisyyttä mieheeni, joka taasen johtuu siitä, että en saa seksiä. Seksi parisuhteessamme on vain miehen tyydyttämistä, ei minun. Ja kyllä, olen puhunut, raivonnut jne. asiasta, mutta mies jotenkin sulkee sen asian pois! Vaihtaa puheenaihetta, on kuuntelevinaan mutta ei kuuntele, sulkee koko asian pois mielestään kun otan asian esille.
Miehelle kyllä kelpaisi seksi, kunhan siinä tyydytetään vain hänet. Joten olen lakannut antamasta seksiä, ja samalla tietty osa kuoli parisuhteessamme.
Ja kaikista viiltävintä on se, että mies haluaa läheisyyttä, haluaa halata, pussata ja "lässytellä". Ja minua sieppaa se, ihan helvetisti, että niillä pusuilla ja haleilla ei oikeasti ole "katetta" koska sitä seksiäkään ei ole.
Mies ei suostu meilläkään parisuhde tai seksiterapiaan, ei millään keinolla.
Puhuminen ei auta, koska mikään ei siltikään muutu keskustelujen tai lupausten jälkeen. Mies ei vain halua jostakin syystä nähdä "ongelmaa".
Siksi olen etäinen, kylmä vaimo. Sisismmissäni suren tätä asiaa todella paljon, jopa niin, että asia tulee joka yö uniini. Näin juuri viimeyönä unta, että olin terapeutin vastaanotolla, joka kysyi mitä minulle kuuluu. Mitkä asiat painaa elämässäni, ja ensimmäisenä vastasin, että olen seksuaalisesti hylätty omassa avioliitossani...
Mies esittää, että kaikki on hyvin, hoitaa lapset, kodin, pusuttelee ja halittelee. En tiedä, miksi mies ei suostu näkemään ja hoitamaan kanssani ongelmaa pois päiväjärjestyksestä.
Niin, seksi.
Meillä ei varmastikaan ole tarpeeksi seksiä miehen kanssa hänen mielestään.
Pikkulapsiaikana en jaksanut niin usein kuin hän, aika oli todella rankkaa vaativien vauvojen kanssa. Mutta nyt pikkulapsiaika alkaa olla takana, eikä minua enää väsytä. Seksiä vaan ei tee mieli hirveästi, kun mies on tuollainen hapannaama. Enkä ymmärrä miten mies kehtaa edes ehdottaa mitään, kun on ensin koko päivän ollut tervehtimättä minua eikä ole millään lailla osoittanut kiinnostusta minua kohtaan.
Siitä huolimatta seksiä on pari kertaa kuussa, ja se on hyvää.
Kaipaan niin niitä aikoja, kun kotiin tuli iloinen mies töistä, huumoria riitti minulle ja lapsille. Ihan itkettää kun tämä on näin ankeaksi mennyt.
En tiedä. Viime aikoina on käynyt mielessä, että pitäisikö kuitnekin aloittaa tämä oma parempana puolisona olo siitä torkkupeitosta ja seksistä, vaikka suoraan sanoen vituttaa panostaa siihenkin, kun tuntuu että toinen vain on naama nurin. Seksi taitaa olla ainoa iloinen yhteinen asia ollut tässä viimeisen parin vuoden aikana. Lomatkin menee kiukutellessa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 18:34"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 17:25"]
Ap palaa ketjuun.
Joku siivoushullun lapsi täällä ehdotteli että en saisi määrätä miestä siivoamaan. En määrääkään. Olemme yhdessä sopineet kummankin vastuualueet, jopa niin, että mies on saanut valita mitkä asiat hän hoitaa. Hän valitsi imuroinnin ja lasten lelujen siivoukset omiksi jutuikseen. Kerran viikossa riittää, ja päiväksi hän otti perjantain. En todellakaan ole mikään siivoushullu, enkä jaksa haastaa riitaa siitä, että joka perjantai ei imuroida. Kyllä se silti syö naista, kun pölypallot pyörii niin pahasti jaloissa, että on itse sitten pakko lakaista pahimmat pois esim. ennen vieraiden tuloa. En vain pysty päästäämään vieraita meille, jos täytyy lähteissä ravistella sukat puhtaiksi.
Toki nyt on paremmin kuin ennen. Ennen mies ei siivonnut ollenkaan, enkä sitä vaatinutkaan, kun olin lasten kanssa kotona. Nyt en ole, ja alkuun oli järkyttävä työ saada asiat edes tälle mallille. Mies tekee kyllä, mutta minun on muistutettava. Se on erittäin rasittavaa.
Meillä käydään varmasti kuukausittain neuvottelu vastuualueista. Hermostun miehen saamattomuuteen ja vastuunpakoiluun kotitöissä, ja ehdotan, että voi alkaa imuroida, jos hän tekee jotain muuta, hoitaa esim. pyykit tai tiskit. Ei halua vaihtaa, mutta edelleenkään ei hoida oma-aloitteisesti sitä minkä on valinnut. Vituttaa. Kun muistutan hänen vastuulleen kuuluvasta asiasta, hän tosi usein aloittaa: Voithan sinäkin sen tehdä. Juu, niin voinkin, mutta sillä menolla kaikki kaatuu minun niskaani. Ja tätä mies ei ole ymmärtävinään. Loputon kiista on valmis...
Mielelläni menisin pariterapiaan, mutta kun mies ei lähde, niin se ei lähde. En voi alkaa avioerolla uhkaamaan, sillä en ole ajatellut erota, vaikka ei mies ei lähdekään.
[/quote]
Riitelettekö te muusta kuin kotitöistä? Haittaako sinua ne pölypallot nurkissa vaiko se ettei mies tee (sinun mielestä) osuuttaan? Ja kyllä tuo teidän meno kuulostaa siltä että teillä on eri siisteysvaatimukset.
Ja mene sinne pariterapiaan vaikka yksin, puhumisesta on apua. Ammattitaitoinen terapeutti voi antaa hyviä vinkkejä, kannaatko suhde pilata riitelemällä siivoamisesta vaiko ei. Vai onko taustalla jotain muuta.
[/quote]
Kuules kyökkipsykologi. Se vain on ihan fakta, että lapsiperheessä on molempien vanhempien siivottava. Kyllä se suhde siitäkin erittäin helposti pilaantuu, jos toinen tekee kaiken ja toinen ei mitään. Ei ole kyse mistään siisteysstandardeista, vaan siitä että lapsiperheessä on pakko siivota perussiivous viikottain ja päivittäin jotain muuta (pyykkiä, tiskiä, ruuanlaittoa). Muuten eletään roskaruualla kaatopaikalla, minusta se ei ole normaalia eikä tavoiteltavaa ja pilaa elämänlaadun.