Miten voisin muuttua paremmaksi puolisoksi?

Kun antaa niin saa....

Olin joskus vastaavassa tilanteessa, ja ero oli valitettavasti se parhain ratkaisu. Vasta sen jälkeen oivalsin, että kaikki ei johdukaan aina itsestä ja että yksi ratkaisevista eripurista oli miehen välinpitämättömyys kaikkea minuun liittyvää kohtaan, josta hän taas siirsi vastuun ovelasti minulle. Tajusin myös, että mitä itsenäisemmäksi tulin, sitä enemmän eksäni halusi minut takaisin = tulin siis kiinnostavammaksi, kun siirsin focukseni kodin ja parisuhteen ulkopuolisiin asioihin.

Millaisista asioista sitten sanot? Puratko pahaa mieltäsi, koska mies ei vastaa tunteisiisi haluamallasi tavalla? Entä jos lakkaisit hakemasta huomiota/hyväksyntää/mitä sitten vain mieheltäsi, ja alkaisit elää tavallaan itsellesi. Hankit uuden harrastuksen vaikka, kohennat ulkomuotoasi ja lakkaat tavallaan yrittämästä väkisin. Tarkastele tilannetta objektiivisesti, ulkopuolelta, niin saatat oivaltaa jotain.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 22:15"]

Mies ei lähde mihinkään perheterapiaan.

Ap

[/quote]

Tyypillinen vastaus. Terapiaan voi mennä myös yksin ja toisaalta voithan sanoa, että liitto ei jatku jollei mies lähde mukaan. Kaikkea ei meinaan tarvitse sietää suurina annoksina, vaan jossain kulkee raja. :(

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:57"]

Näitä juttuja kuunnellessa ja ympärilleni katsoessa, parisuhteen yksi yleisimmistä ongelmista on miehen itsekkyys. Aluksi kaikki menee hyvin, kun mies rakastuneena jaksaa olla epäitsekäs ja toiset huomioon ottava. Mutta kun aika kuluu, parisuhteen suuri palo haalenee, tulee arki ja arjen haasteet, mies vetäyty epämiellyttävistä asioista parisuhteessa, mikä se itse kullekin miehelle sitten on; siivous, uskollisuus, hellyyden osoittaminen ilman seksuaalisia vaateita, lastenhoito, kotihommat, oman vaimon tyydyttäminen sängyssä, vaimon kanssa vietetty yhteinen aika.   Ja kun nainen alkaa vaatia muutosta näihin asioihin, tulee ongelmia, koska mies ei haluaisi ottaa vastuuta ja tehnä näitä epämiellyttäviä, vaivaa vaativia asioita, kaikki mukava kyllä otetaan vastaan (seksi, vaimon tekemä kodin siivous ja ruokapalvelut jne)

[/quote]

Olen yrittänyt olla ajattelematta näin, mutta silti tämä sama ajatuskulku on usein mielessäni niin omassa parisuhteessani kuin läheisten parisuhteita katsellessa. En tiedä onko asia oikeasti noin, vain onko se niin, että tulkitsen asiaa omaksi (ja naisten) hyväksi. 

Oli asia sitten kummin vain, en siltikään keksi mitään muuta ulospääsyä tilanteesta, kuin että muutan omaa käytöstäni. Eniten haluan tehdä niin lasten vuoksi. Niin karulta kuin se kuulostaakin, miehen vuoksi yksin en välittäisi muutosta yrittää.

Pelottaa vain järkyttävän paljon, että omat myönnytykset ei kannakaan hedelmää - jos siis edes kykenen mihinkään myönnytyksiin ja oman käytökseni muuttamiseen. Jo nyt on sellainen olo, että yritän kovasti pitää tätä hommaa kasassa, olen vetovastuussa lähes kaikesta arkisesta. Mies tekee kun muistaa ja jos käsketään ja kiukuttelee kuin kakara. Minä kiukuttelen kuin kakara, kun en kestä miehen kakaramaisuutta. 

Pelkään että jos asiat jatkuu tällaisena, ero tulee viimeistään sitten, kun lapset aikuistuu, kun molemmat meillä mieluummin on töissä tai kotona ilman puolisoa.

Ap

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 00:18"]

Olin joskus vastaavassa tilanteessa, ja ero oli valitettavasti se parhain ratkaisu. Vasta sen jälkeen oivalsin, että kaikki ei johdukaan aina itsestä ja että yksi ratkaisevista eripurista oli miehen välinpitämättömyys kaikkea minuun liittyvää kohtaan, josta hän taas siirsi vastuun ovelasti minulle. Tajusin myös, että mitä itsenäisemmäksi tulin, sitä enemmän eksäni halusi minut takaisin = tulin siis kiinnostavammaksi, kun siirsin focukseni kodin ja parisuhteen ulkopuolisiin asioihin.

Millaisista asioista sitten sanot? Puratko pahaa mieltäsi, koska mies ei vastaa tunteisiisi haluamallasi tavalla? Entä jos lakkaisit hakemasta huomiota/hyväksyntää/mitä sitten vain mieheltäsi, ja alkaisit elää tavallaan itsellesi. Hankit uuden harrastuksen vaikka, kohennat ulkomuotoasi ja lakkaat tavallaan yrittämästä väkisin. Tarkastele tilannetta objektiivisesti, ulkopuolelta, niin saatat oivaltaa jotain.

[/quote]

Ei minulla ole enää aikoihin ollut tarve saada hyväksyntää mieheltä. Minulle riittäisi, että voisimme edes elää sovussa tätä elämää ja mies hoitaisi oman osuutensa asioista, jotka on pakko hoitaa. Minulla on omat harrastukseni ja ystävät, miehellä omansa. Sujuisi edes arki jotenkin.

Ap

Unohtaa turhat rutiinit ja aikataulut. Mitä väliä sillä on minä päivänä imuroidaan, onko se perjantai vaiko sunnuntai. Vai onko edes joka viikko. Asunnon siisteys on isossa mittakaavassa aika pieni juttu. Älä nalkuta miehelle. Älä ole koko ajan vaatimassa jotain. Opetelkaa puhumaan ihan tavallisista asioista, vaikka säästä tai kommentoikaa jotain lööppiä, tv-ohjelmaa, uutista jne jne. Jotain muuta kuin suhdettanne tai lapsia. Palauttakaa rentous suhteeseenne. Niin että kumpikin saa olla oma itsensä ilman turhia vaatimuksia. 

Kun ei se elämä pyöri sillä tavalla, että kukaan ei koskaan siivoa siellä perheessä. Tai että vain pikkuvaimo siivoaa ja hoitaa kodin yksin. Jos yhdessä aletaan pitää yhteistä taloutta, pitää työt tasapuolisesti jakaa, jos molemmat töissäkäyviä. Ei se maailmaa mene niin, että mies töistä tullessaan istu valmiiseen ruokapöytään ja sen jälkeen mene katsomaan koko illaksi tv.tä, tai pelaamaan pleikkaa, samalla kun pikkuvaimo hoitaa lapset ja kodin, ruuanlaiton ja siivoukset.

Kyllä siinä perhe-elämässä molempien panos tarvitaan kaikessa. Eikä se seksielämäkään mene niin, että vuosien ja vuosian ajan vain mies saa tyydytyksen, ja nainen jää aina osattomaksi. En yhtään ihmettele, jos nainen lopulta kieltäytyy seksistä, jos ja kun ei siitä itse mitään saa.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 00:21"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:57"]

Näitä juttuja kuunnellessa ja ympärilleni katsoessa, parisuhteen yksi yleisimmistä ongelmista on miehen itsekkyys. Aluksi kaikki menee hyvin, kun mies rakastuneena jaksaa olla epäitsekäs ja toiset huomioon ottava. Mutta kun aika kuluu, parisuhteen suuri palo haalenee, tulee arki ja arjen haasteet, mies vetäyty epämiellyttävistä asioista parisuhteessa, mikä se itse kullekin miehelle sitten on; siivous, uskollisuus, hellyyden osoittaminen ilman seksuaalisia vaateita, lastenhoito, kotihommat, oman vaimon tyydyttäminen sängyssä, vaimon kanssa vietetty yhteinen aika.   Ja kun nainen alkaa vaatia muutosta näihin asioihin, tulee ongelmia, koska mies ei haluaisi ottaa vastuuta ja tehnä näitä epämiellyttäviä, vaivaa vaativia asioita, kaikki mukava kyllä otetaan vastaan (seksi, vaimon tekemä kodin siivous ja ruokapalvelut jne)

[/quote]

Olen yrittänyt olla ajattelematta näin, mutta silti tämä sama ajatuskulku on usein mielessäni niin omassa parisuhteessani kuin läheisten parisuhteita katsellessa. En tiedä onko asia oikeasti noin, vain onko se niin, että tulkitsen asiaa omaksi (ja naisten) hyväksi. 

Oli asia sitten kummin vain, en siltikään keksi mitään muuta ulospääsyä tilanteesta, kuin että muutan omaa käytöstäni. Eniten haluan tehdä niin lasten vuoksi. Niin karulta kuin se kuulostaakin, miehen vuoksi yksin en välittäisi muutosta yrittää.

Pelottaa vain järkyttävän paljon, että omat myönnytykset ei kannakaan hedelmää - jos siis edes kykenen mihinkään myönnytyksiin ja oman käytökseni muuttamiseen. Jo nyt on sellainen olo, että yritän kovasti pitää tätä hommaa kasassa, olen vetovastuussa lähes kaikesta arkisesta. Mies tekee kun muistaa ja jos käsketään ja kiukuttelee kuin kakara. Minä kiukuttelen kuin kakara, kun en kestä miehen kakaramaisuutta. 

Pelkään että jos asiat jatkuu tällaisena, ero tulee viimeistään sitten, kun lapset aikuistuu, kun molemmat meillä mieluummin on töissä tai kotona ilman puolisoa.

Ap

[/quote]

Mitä tapahtuu, jos lakkaat komentamasta? Loppuuko teiltä ruoka, puhtaat vaatteet, hukutte likaan..? Arkiasioista on ihan turha kinata, sopikaa jotkut sellaiset säännöt, jota kumpikin voi realistisesti pitää.

Voi, onpa ikävän kuuloinen tilanne. Voisitko hieman avata sitä, mitä tarkoitat sillä, että seksi on vain miehen tyydyttämistä? Kuulostaa todella kurjalta. Onko hän liian nopea? Kovakourainen? Ei kiinnitä huomiota lämmittelyyn? Ei ole lainkaan kiinnostunut sinun tunteistasi?

Vai mistä on kyse? Naisen orgasmia ei voi jättää ainoastaan miehen vastuulle, vaan osa vastuusta kuuluu nasielle itselleen (sopivat asennot, omat hyväilyt käsin, miehen hellä ohjaus koskemaan oikeita paikkoja oikealla tavalla oikeaan aikaan jne.)

Joten mikä mahtoi teillä olla ongelma, jos seksiä kuitenkin oli säännöllisesti?

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:02"]

No meillä sama juttu, mutta ehkä eri asetelma. Minä olen alkanut etääntyä miehestäni, johtuen siitä, että en koe enää läheisyyttä mieheeni, joka taasen johtuu siitä, että en saa seksiä. Seksi parisuhteessamme on vain miehen tyydyttämistä, ei minun. Ja kyllä, olen puhunut, raivonnut jne. asiasta, mutta mies jotenkin sulkee sen asian pois! Vaihtaa puheenaihetta, on kuuntelevinaan mutta ei kuuntele, sulkee koko asian pois mielestään kun otan asian esille.

Miehelle kyllä kelpaisi seksi, kunhan siinä tyydytetään vain hänet. Joten olen lakannut antamasta seksiä, ja samalla tietty osa kuoli parisuhteessamme.

Ja kaikista viiltävintä on se, että mies haluaa läheisyyttä, haluaa halata, pussata ja "lässytellä". Ja minua sieppaa se, ihan helvetisti, että niillä pusuilla ja haleilla ei oikeasti ole "katetta" koska sitä seksiäkään ei ole.

Mies ei suostu meilläkään parisuhde tai seksiterapiaan, ei millään keinolla.

Puhuminen ei auta, koska mikään ei siltikään muutu keskustelujen tai lupausten jälkeen. Mies ei vain halua jostakin syystä nähdä "ongelmaa".

Siksi olen etäinen, kylmä vaimo. Sisismmissäni suren tätä asiaa todella paljon, jopa niin, että asia tulee joka yö uniini. Näin juuri viimeyönä unta, että olin terapeutin vastaanotolla, joka kysyi mitä minulle kuuluu. Mitkä asiat painaa elämässäni, ja ensimmäisenä vastasin, että olen seksuaalisesti hylätty omassa avioliitossani...

Mies esittää, että kaikki on hyvin, hoitaa lapset, kodin, pusuttelee ja halittelee. En tiedä, miksi mies ei suostu näkemään ja hoitamaan kanssani ongelmaa pois päiväjärjestyksestä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 00:32"]

Kun ei se elämä pyöri sillä tavalla, että kukaan ei koskaan siivoa siellä perheessä. Tai että vain pikkuvaimo siivoaa ja hoitaa kodin yksin. Jos yhdessä aletaan pitää yhteistä taloutta, pitää työt tasapuolisesti jakaa, jos molemmat töissäkäyviä. Ei se maailmaa mene niin, että mies töistä tullessaan istu valmiiseen ruokapöytään ja sen jälkeen mene katsomaan koko illaksi tv.tä, tai pelaamaan pleikkaa, samalla kun pikkuvaimo hoitaa lapset ja kodin, ruuanlaiton ja siivoukset.

Kyllä siinä perhe-elämässä molempien panos tarvitaan kaikessa. Eikä se seksielämäkään mene niin, että vuosien ja vuosian ajan vain mies saa tyydytyksen, ja nainen jää aina osattomaksi. En yhtään ihmettele, jos nainen lopulta kieltäytyy seksistä, jos ja kun ei siitä itse mitään saa.

[/quote]

Ei se elämä (tai puoliso) myöskään pyöri silla lailla että komennetaan koko ajan tai että se siivousintoisempi määrää imurointiajat. Ei kukaan sellaista jaksa mököttämättä katsoa.

Äiti olisi siivoushullu, kauniimmin ei voi sanoa. Joka lauantaiaamu minut revittiin sängystä kesken unien siivoamaan, lisäksi äitini oli siivonnut viikolla huoneeni, kun olin koulussa, mikään paperi tms ei ollut siinä mihin olin sen jättänyt, osan hän oli heittänyt roskana pois. Aikuisena olen ymmärtänyt, että elämässä on muutakin kuin asunnon pölyttömyys. Siivota voi myös sunnuntaina, viikonloppu ei mene pilalle pölyisessä kodissa (äitini mukaan meni, ensin työ, sitten huvi). 

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 00:35"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 00:21"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:57"]

Näitä juttuja kuunnellessa ja ympärilleni katsoessa, parisuhteen yksi yleisimmistä ongelmista on miehen itsekkyys. Aluksi kaikki menee hyvin, kun mies rakastuneena jaksaa olla epäitsekäs ja toiset huomioon ottava. Mutta kun aika kuluu, parisuhteen suuri palo haalenee, tulee arki ja arjen haasteet, mies vetäyty epämiellyttävistä asioista parisuhteessa, mikä se itse kullekin miehelle sitten on; siivous, uskollisuus, hellyyden osoittaminen ilman seksuaalisia vaateita, lastenhoito, kotihommat, oman vaimon tyydyttäminen sängyssä, vaimon kanssa vietetty yhteinen aika.   Ja kun nainen alkaa vaatia muutosta näihin asioihin, tulee ongelmia, koska mies ei haluaisi ottaa vastuuta ja tehnä näitä epämiellyttäviä, vaivaa vaativia asioita, kaikki mukava kyllä otetaan vastaan (seksi, vaimon tekemä kodin siivous ja ruokapalvelut jne)

[/quote]

Olen yrittänyt olla ajattelematta näin, mutta silti tämä sama ajatuskulku on usein mielessäni niin omassa parisuhteessani kuin läheisten parisuhteita katsellessa. En tiedä onko asia oikeasti noin, vain onko se niin, että tulkitsen asiaa omaksi (ja naisten) hyväksi. 

Oli asia sitten kummin vain, en siltikään keksi mitään muuta ulospääsyä tilanteesta, kuin että muutan omaa käytöstäni. Eniten haluan tehdä niin lasten vuoksi. Niin karulta kuin se kuulostaakin, miehen vuoksi yksin en välittäisi muutosta yrittää.

Pelottaa vain järkyttävän paljon, että omat myönnytykset ei kannakaan hedelmää - jos siis edes kykenen mihinkään myönnytyksiin ja oman käytökseni muuttamiseen. Jo nyt on sellainen olo, että yritän kovasti pitää tätä hommaa kasassa, olen vetovastuussa lähes kaikesta arkisesta. Mies tekee kun muistaa ja jos käsketään ja kiukuttelee kuin kakara. Minä kiukuttelen kuin kakara, kun en kestä miehen kakaramaisuutta. 

Pelkään että jos asiat jatkuu tällaisena, ero tulee viimeistään sitten, kun lapset aikuistuu, kun molemmat meillä mieluummin on töissä tai kotona ilman puolisoa.

Ap

[/quote]

Mitä tapahtuu, jos lakkaat komentamasta? Loppuuko teiltä ruoka, puhtaat vaatteet, hukutte likaan..? Arkiasioista on ihan turha kinata, sopikaa jotkut sellaiset säännöt, jota kumpikin voi realistisesti pitää.

[/quote]

Mutta entäs jos on tilanne, jossa mies lupaa aina että siivoaa mutta ei koskaan siivoa, tai ehkä kerran parissa kuukaudessa? Ihan arjen hallinnan kannalta ratkaisu on huono, jos yksi ei suistu ottamaan vastuuta tarvittavista asioista, esim pyykkiä ei laiteta pesuun, ja sitten vasta kun vaatteet loppuu kaapista aletaan hätäisesti niitä pestä, tai että koti on sellainen paskalaari, kun vaimo joutunut esim. olemaan työmatkoilla pariviikkoa, ja sitten kotiin tullessa odottaa kiva kaatopaikka kun kukaan ei ole siivonnut sen kahden viikon aikana (tiskialtaan ja keittiö täysi tavaraa, ja likaisia astioita, kukaan ei ole imuroinut, kastellut kukkia, vienyt roskia jne.) Ei se voi mennä niin, että naiselle kaatuu kodin hoito yksin... Kun tilanne ap:llahan oli juuri se, että mies jätti lupauksista huolimatta hoitamatta ne sovitut asiat esim juuri siivouksessa.

Tai miten siihen saadaan ratkaisu, kun mies ei suostu tyydyttämään naistaan sängyssä, ajattelee vain omaa tyydytystään?

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 00:43"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 00:35"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 00:21"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:57"]

Näitä juttuja kuunnellessa ja ympärilleni katsoessa, parisuhteen yksi yleisimmistä ongelmista on miehen itsekkyys. Aluksi kaikki menee hyvin, kun mies rakastuneena jaksaa olla epäitsekäs ja toiset huomioon ottava. Mutta kun aika kuluu, parisuhteen suuri palo haalenee, tulee arki ja arjen haasteet, mies vetäyty epämiellyttävistä asioista parisuhteessa, mikä se itse kullekin miehelle sitten on; siivous, uskollisuus, hellyyden osoittaminen ilman seksuaalisia vaateita, lastenhoito, kotihommat, oman vaimon tyydyttäminen sängyssä, vaimon kanssa vietetty yhteinen aika.   Ja kun nainen alkaa vaatia muutosta näihin asioihin, tulee ongelmia, koska mies ei haluaisi ottaa vastuuta ja tehnä näitä epämiellyttäviä, vaivaa vaativia asioita, kaikki mukava kyllä otetaan vastaan (seksi, vaimon tekemä kodin siivous ja ruokapalvelut jne)

[/quote]

Olen yrittänyt olla ajattelematta näin, mutta silti tämä sama ajatuskulku on usein mielessäni niin omassa parisuhteessani kuin läheisten parisuhteita katsellessa. En tiedä onko asia oikeasti noin, vain onko se niin, että tulkitsen asiaa omaksi (ja naisten) hyväksi. 

Oli asia sitten kummin vain, en siltikään keksi mitään muuta ulospääsyä tilanteesta, kuin että muutan omaa käytöstäni. Eniten haluan tehdä niin lasten vuoksi. Niin karulta kuin se kuulostaakin, miehen vuoksi yksin en välittäisi muutosta yrittää.

Pelottaa vain järkyttävän paljon, että omat myönnytykset ei kannakaan hedelmää - jos siis edes kykenen mihinkään myönnytyksiin ja oman käytökseni muuttamiseen. Jo nyt on sellainen olo, että yritän kovasti pitää tätä hommaa kasassa, olen vetovastuussa lähes kaikesta arkisesta. Mies tekee kun muistaa ja jos käsketään ja kiukuttelee kuin kakara. Minä kiukuttelen kuin kakara, kun en kestä miehen kakaramaisuutta. 

Pelkään että jos asiat jatkuu tällaisena, ero tulee viimeistään sitten, kun lapset aikuistuu, kun molemmat meillä mieluummin on töissä tai kotona ilman puolisoa.

Ap

[/quote]

Mitä tapahtuu, jos lakkaat komentamasta? Loppuuko teiltä ruoka, puhtaat vaatteet, hukutte likaan..? Arkiasioista on ihan turha kinata, sopikaa jotkut sellaiset säännöt, jota kumpikin voi realistisesti pitää.

[/quote]

Mutta entäs jos on tilanne, jossa mies lupaa aina että siivoaa mutta ei koskaan siivoa, tai ehkä kerran parissa kuukaudessa? Ihan arjen hallinnan kannalta ratkaisu on huono, jos yksi ei suistu ottamaan vastuuta tarvittavista asioista, esim pyykkiä ei laiteta pesuun, ja sitten vasta kun vaatteet loppuu kaapista aletaan hätäisesti niitä pestä, tai että koti on sellainen paskalaari, kun vaimo joutunut esim. olemaan työmatkoilla pariviikkoa, ja sitten kotiin tullessa odottaa kiva kaatopaikka kun kukaan ei ole siivonnut sen kahden viikon aikana (tiskialtaan ja keittiö täysi tavaraa, ja likaisia astioita, kukaan ei ole imuroinut, kastellut kukkia, vienyt roskia jne.) Ei se voi mennä niin, että naiselle kaatuu kodin hoito yksin... Kun tilanne ap:llahan oli juuri se, että mies jätti lupauksista huolimatta hoitamatta ne sovitut asiat esim juuri siivouksessa.

Tai miten siihen saadaan ratkaisu, kun mies ei suostu tyydyttämään naistaan sängyssä, ajattelee vain omaa tyydytystään?

[/quote]

En tarkoita, että naisen pitää tehdä kaikki. Kyllä molempien pitää tehdä osuutensa. Se mitä ajan takaa on, että asioista sovitaan oikeasti yhdessä, kuka tekee ja milloin. Nyt ap:n tapauksessa kuulostaa, että ap on käskenyt miestään imuroimaan juuri perjantaina. Miksi juuri perjantaina? Eikö voisi sopia, että mies imuroi koko asunnon kerran viikossa. Kai se mies osaa päivän valita. Entä pitääkö koko asunto imuroida kerralla, saako esim ylä- ja ala-kerran imuroida eri päivinä. 

Ja jos mies ei saa vaatteitaan pyykkiin ja pesukoneeseen, niin olkoon ilman. Lasten vaatteet ovat toki yhteisesti pestäviä eli jos mies ei tajua niitä(kään) pestä, niin sitten pitää miettiä onko se sellainen asia josta kannattaa riidellä vai antaa olla. 

Ihmisillä on eri siisteyskäsitykset. Joku ei kestä nähdä edes yhtä likaista kuppia tiskialtaassa, kun taas toista ei haittaa edes ne viikon tiskit. Sitten pitää vain sopeutua. 

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 23:37"]

Mieheni ei jotenkin pidä siitä, että tyydytän itseäni seksin aikana, suhteen alussa mm. kertoi, että minun ei tarvitse enää masturboida, kun hän hoitaa tästä lähin asian. Kerroin silloin hänelle, että kyllä sitä itsekukin kaipaa sitä sooloseksiä, vaikka saisikin parisuhdeseksiä, ja mies tästä vähän loukkaantui, jotenkin koki oman masturbaationi uhaksi/kilpailijaksi. En kyllä suostunut tähän "järjestelyyn". Koen, että mieheni on epävarma seksuaalisesti, ja siksi koki itse puolestaan asian näin. Joten meillä ainakin seksissä miehen fiilis lopahtaisi, jos alkaisin itsetyydyttämään itseäni siinä.

Ja seisokin kanssa ongelmia, jos ei saa itse välitöntä tyydytystä (ikä painaa). Nettipornokin maistuu ja hän tyydyttää itsensä joka yö (joskus parikin kertaa yössä), joten nyt iän kasvaessa (ei ole enää mikään nuori poika) on jo haaste, että saa seisokin pysymään kunnossa aktin aikana, ja laukeaminenkin kestää ja kestää. On ylipainoa, ja verenpainetta, huonoa kuntoa, tupakointia (on jo lääkityksellä, ei suostu aloittamaan urheilua/laihdutusta, tai siis puhuu aina että aloittaa mutta ei koskaan aloita, ei suostu lopettamaan tupakointia, ja on ilmoittanut, että Viagraa ei suostu koskaan aloittamaan syömään, kun ei halua mitään lääkkeitä käyttää tässäsuhteessa).

Eli huonossa seksielämässämme on monta "tappavaa" tekijää, mutta tulisin ihan iloiseksi jo siitä, että mies hyväilisi minua seksuaalisesti, ei aina tarvitse sitä yhdyntää. Niin, ja mies ei tietenkään ole koskaan suostunut nuolemaan minua, ei kuulemma ole kenellekään naiselle suostunut tätä tekemään koska se on vastenmielistä.

Että näin.

[/quote]

Eihän seksin aikana itsensä koskettaminen ja hyväily ole masturbaatiota, vaan se on osa seksiä. Nyt kissa pöydälle, ensinnäkin teet itsellesi hyvää juuri niin paljon kuin haluat ja annat itsellesi luvan koskettaa itseäsi myös seksin aikana.  Lisäksi kerrot miehelle nämä ihan suoraan, sanot nätisti ja ystävällisesti mitä sinä toivot ja haluat. Katsotteko koskaan yhdessä mitään seksuaalissävytteistä materiaalia esim. netistä? Siis pornoa? En tarkoita nyt mitään törkeää joka-rööriin-panoa, sillä ilmaisilta saiteilta löytyy ihan kaikkea, myös eroottista matskua naisen makuun.

Ja hei, sanot miehellesi, että haluaisit suuseksiä. Että se kuuluu osana normaaliin parisuhdeseksiin.

Tsemppiä.

Mieheni ei halua katsoa seksiä kanssani, tai sitten se materiaali on niin erilaista omaan makuuni että se ei meillä toimi. Mies ei ole kiinnostunut ns. pehmopornojutuista ollenkaan, mutta haluaa yksin katsoa häntä kiinnostavia asioita (on vain ja ainostaan se yksi kiinnostuksen kohde, sanotaanko nyt vaikka että tiirailee naisten pyllyjä, ja niitä jaksaa katsella).

Olen jo siis ehdottanut miehelleni monta monituista kertaa, että katsotaanko esim. televisiosta tuleva Emmanuelle, tai laitetaanko tallennukseen. Mies sanoi, ettei häntä kiinnosta ja meni nukkumaan. Ei halunut laittaa tallennukseen, tai katsella sitä kanssani.

Mieheni on aika rajoittunut seksuaalisesti. Heikon seisokin takia, ei kaikki asennot käy, ja myös tuo lihavuuskin estää sen (mieheni on lihavahko, minä en). Miehen maha tuo haasteen "ylettävyyden" kanssa, ei oikeastaan käy kuin muutama asento laatuun.

Ja seksileluista mieheni ei ole kiinnostunut tippaakaan. Olen yrittänyt häntä saada seksikauppaan, tai seksimessuille, ei ole lähtenyt. Kerran kävin seksikaupassa mieheni puolesta, kun mies ei halunut sinne mennä, ei edes minun kanssani. Mies ei "uskalla" mennä, häntä kai jotenkin hävettää ja/tai ahdistaa.

Ei kaikki miehet vain ole samasta puusta veistettyjä, mieheni ei ole kovin perinteisellä tapaa seksuaalisesti maskuliininen, on vähän sellainen herkkä tapaus.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 01:12"]

Mieheni ei halua katsoa seksiä kanssani, tai sitten se materiaali on niin erilaista omaan makuuni että se ei meillä toimi. Mies ei ole kiinnostunut ns. pehmopornojutuista ollenkaan, mutta haluaa yksin katsoa häntä kiinnostavia asioita (on vain ja ainostaan se yksi kiinnostuksen kohde, sanotaanko nyt vaikka että tiirailee naisten pyllyjä, ja niitä jaksaa katsella).

Olen jo siis ehdottanut miehelleni monta monituista kertaa, että katsotaanko esim. televisiosta tuleva Emmanuelle, tai laitetaanko tallennukseen. Mies sanoi, ettei häntä kiinnosta ja meni nukkumaan. Ei halunut laittaa tallennukseen, tai katsella sitä kanssani.

Mieheni on aika rajoittunut seksuaalisesti. Heikon seisokin takia, ei kaikki asennot käy, ja myös tuo lihavuuskin estää sen (mieheni on lihavahko, minä en). Miehen maha tuo haasteen "ylettävyyden" kanssa, ei oikeastaan käy kuin muutama asento laatuun.

Ja seksileluista mieheni ei ole kiinnostunut tippaakaan. Olen yrittänyt häntä saada seksikauppaan, tai seksimessuille, ei ole lähtenyt. Kerran kävin seksikaupassa mieheni puolesta, kun mies ei halunut sinne mennä, ei edes minun kanssani. Mies ei "uskalla" mennä, häntä kai jotenkin hävettää ja/tai ahdistaa.

Ei kaikki miehet vain ole samasta puusta veistettyjä, mieheni ei ole kovin perinteisellä tapaa seksuaalisesti maskuliininen, on vähän sellainen herkkä tapaus.

[/quote]

Mitä hyvää teidän suhteessanne on? Mikä pitää teidät yhdessä? 

Kiinnostavat, yhteiset kiinnostuksen kohteet. Hyvä, rakastava, läsnäoleva isä. Epäitsekkyys (muissa kuin seksissä). Kunnollinen mies (ei ryyppää, ei juokse vieraissa, uskollinen, luotettava, rehellinen, antaisi vaikka viimeisen roposen yhteisen talouden hyväksi). Siivoaa, kokkaa, hoitaa lapsia, hoitaa työnsä hyvin ja kunnianhimoisesti, perhekeskeinen. Hellä. Keskusteleva. Sivistynyt. Siisti ja puhdas aina. Vastuunkantaja. Hyvä keskustelija, hyvä kuuntelija.  Rakastaa lapsia ja eläimiä. Nämä hyvät puolet.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 01:12"]

Mieheni ei halua katsoa seksiä kanssani, tai sitten se materiaali on niin erilaista omaan makuuni että se ei meillä toimi. Mies ei ole kiinnostunut ns. pehmopornojutuista ollenkaan, mutta haluaa yksin katsoa häntä kiinnostavia asioita (on vain ja ainostaan se yksi kiinnostuksen kohde, sanotaanko nyt vaikka että tiirailee naisten pyllyjä, ja niitä jaksaa katsella).

Olen jo siis ehdottanut miehelleni monta monituista kertaa, että katsotaanko esim. televisiosta tuleva Emmanuelle, tai laitetaanko tallennukseen. Mies sanoi, ettei häntä kiinnosta ja meni nukkumaan. Ei halunut laittaa tallennukseen, tai katsella sitä kanssani.

Mieheni on aika rajoittunut seksuaalisesti. Heikon seisokin takia, ei kaikki asennot käy, ja myös tuo lihavuuskin estää sen (mieheni on lihavahko, minä en). Miehen maha tuo haasteen "ylettävyyden" kanssa, ei oikeastaan käy kuin muutama asento laatuun.

Ja seksileluista mieheni ei ole kiinnostunut tippaakaan. Olen yrittänyt häntä saada seksikauppaan, tai seksimessuille, ei ole lähtenyt. Kerran kävin seksikaupassa mieheni puolesta, kun mies ei halunut sinne mennä, ei edes minun kanssani. Mies ei "uskalla" mennä, häntä kai jotenkin hävettää ja/tai ahdistaa.

Ei kaikki miehet vain ole samasta puusta veistettyjä, mieheni ei ole kovin perinteisellä tapaa seksuaalisesti maskuliininen, on vähän sellainen herkkä tapaus.

[/quote]

Oletteko muuten onnellisia?

Jos olette, niin sitten kai vaan kompromissia peliin. Jos miehesi katsoo omia juttujaan, niin katso sinäkin. Ja tyydytä itsesi. Jos miehesi tekee niin, niin miksi et sinäkin. Mitäs jos tuot pikkuhiljaa erotiikkaa jokapäiväiseen elämään? Kosketat miestä, halaat ja paijaat ja kehut. Ja näytät hänelle, että olet vielä kiinnostut "jutuista". Jos hieroisitte toistenne hartoita tai varpaita? Ovatko pikkutuhmat vitsit ja jutut ihan poissuljettu vaihtoehto? Kesken tylsän päivän lähetetyt kivat tekstarit jne. Luottaako miehesi ihan varmasti siihen, että haluat häntä?

Ap palaa ketjuun.

Joku siivoushullun lapsi täällä ehdotteli että en saisi määrätä miestä siivoamaan. En määrääkään. Olemme yhdessä sopineet kummankin vastuualueet, jopa niin, että mies on saanut valita mitkä asiat hän hoitaa. Hän valitsi imuroinnin ja lasten lelujen siivoukset omiksi jutuikseen. Kerran viikossa riittää, ja päiväksi hän otti perjantain. En todellakaan ole mikään siivoushullu, enkä jaksa haastaa riitaa siitä, että joka perjantai ei imuroida. Kyllä se silti syö naista, kun pölypallot pyörii niin pahasti jaloissa, että on itse sitten pakko lakaista pahimmat pois esim. ennen vieraiden tuloa. En vain pysty päästäämään vieraita meille, jos täytyy lähteissä ravistella sukat puhtaiksi.

Toki nyt on paremmin kuin ennen. Ennen mies ei siivonnut ollenkaan, enkä sitä vaatinutkaan, kun olin lasten kanssa kotona. Nyt en ole, ja alkuun oli järkyttävä työ saada asiat edes tälle mallille. Mies tekee kyllä, mutta minun on muistutettava. Se on erittäin rasittavaa.

Meillä käydään varmasti kuukausittain neuvottelu vastuualueista. Hermostun miehen saamattomuuteen ja vastuunpakoiluun kotitöissä, ja ehdotan, että voi alkaa imuroida, jos hän tekee jotain muuta, hoitaa esim. pyykit tai tiskit. Ei halua vaihtaa, mutta edelleenkään ei hoida oma-aloitteisesti sitä minkä on valinnut. Vituttaa. Kun muistutan hänen vastuulleen kuuluvasta asiasta, hän tosi usein aloittaa: Voithan sinäkin sen tehdä. Juu, niin voinkin, mutta sillä menolla kaikki kaatuu minun niskaani. Ja tätä mies ei ole ymmärtävinään. Loputon kiista on valmis...

Mielelläni menisin pariterapiaan, mutta kun mies ei lähde, niin se ei lähde. En voi alkaa avioerolla uhkaamaan, sillä en ole ajatellut erota, vaikka ei mies ei lähdekään.  

Meillä joskus lapsia ohjeistetaan siten että " jos ei ole mitään nättiä sanottavaa niin ole sitten hiljaa" Tämä neuvo pätenee myös aikuisiin. Niele kiukkuiset sanasi ja puhu vasta kun pystyt olemaan ystävällinen. Kokeile ees!

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 17:25"]

Ap palaa ketjuun.

Joku siivoushullun lapsi täällä ehdotteli että en saisi määrätä miestä siivoamaan. En määrääkään. Olemme yhdessä sopineet kummankin vastuualueet, jopa niin, että mies on saanut valita mitkä asiat hän hoitaa. Hän valitsi imuroinnin ja lasten lelujen siivoukset omiksi jutuikseen. Kerran viikossa riittää, ja päiväksi hän otti perjantain. En todellakaan ole mikään siivoushullu, enkä jaksa haastaa riitaa siitä, että joka perjantai ei imuroida. Kyllä se silti syö naista, kun pölypallot pyörii niin pahasti jaloissa, että on itse sitten pakko lakaista pahimmat pois esim. ennen vieraiden tuloa. En vain pysty päästäämään vieraita meille, jos täytyy lähteissä ravistella sukat puhtaiksi.

Toki nyt on paremmin kuin ennen. Ennen mies ei siivonnut ollenkaan, enkä sitä vaatinutkaan, kun olin lasten kanssa kotona. Nyt en ole, ja alkuun oli järkyttävä työ saada asiat edes tälle mallille. Mies tekee kyllä, mutta minun on muistutettava. Se on erittäin rasittavaa.

Meillä käydään varmasti kuukausittain neuvottelu vastuualueista. Hermostun miehen saamattomuuteen ja vastuunpakoiluun kotitöissä, ja ehdotan, että voi alkaa imuroida, jos hän tekee jotain muuta, hoitaa esim. pyykit tai tiskit. Ei halua vaihtaa, mutta edelleenkään ei hoida oma-aloitteisesti sitä minkä on valinnut. Vituttaa. Kun muistutan hänen vastuulleen kuuluvasta asiasta, hän tosi usein aloittaa: Voithan sinäkin sen tehdä. Juu, niin voinkin, mutta sillä menolla kaikki kaatuu minun niskaani. Ja tätä mies ei ole ymmärtävinään. Loputon kiista on valmis...

Mielelläni menisin pariterapiaan, mutta kun mies ei lähde, niin se ei lähde. En voi alkaa avioerolla uhkaamaan, sillä en ole ajatellut erota, vaikka ei mies ei lähdekään.  

[/quote]

Riitelettekö te muusta kuin kotitöistä? Haittaako sinua ne pölypallot nurkissa vaiko  se ettei mies tee (sinun mielestä) osuuttaan? Ja kyllä tuo teidän meno kuulostaa siltä että teillä on eri siisteysvaatimukset.

 Ja mene sinne pariterapiaan vaikka yksin, puhumisesta on apua. Ammattitaitoinen terapeutti voi antaa hyviä vinkkejä, kannaatko suhde pilata riitelemällä siivoamisesta vaiko ei. Vai onko taustalla jotain muuta.