Lue keskustelun säännöt.
Monet vähättelevät liikunnan vaikutusta kropan muotoon ja luulevat sen johtuvan geeneistä
20.11.2020 |
Monet sohvaperunat eivät tajua, että jos alkaisivat liikkua aktiivisesti ja syödä terveellosesti, he voisivat näyttää ihan yhtä hyviltä kuin ne urheilullisen näköiset. Esim. leveät hartiat näyttävät kapeammilta, kun on hyvä ryhti ja vähemmän rasvaa kehossa. Paksut pohkeet kiinteytyvät kauniiksi kun alkaa urheilla. Vyötärö tulee esiin omenavartaloisillakin, kunhan paino saadaan ensin kohdilleen. Kun katsoo vaikka 60-luvun valokuvia, lähes kaikki nuoret olivat hyväkroppaisia. Geeneillä ei ole yhtään niin iso merkitys kropan muotoon kuin terveellisillä elintavoilla.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen seurannut pitkään tätä teoriaa.
Se nyt on niin että ei ihminen itse voi muokata itseään liikunnalla.
Ihmisellä on toki harha kaikkivoipaisuudestaan ja omasta tahdosta.
Omaa tahtoa nyt vain ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat mitä ovat.
Ne jotka näyttää liikunnallisilta, olisivat sellaisia jo muutoinkin.
Ei lihava kykene laihtumaan. Jos kykenee niin kykenee, mutta ei se omasta tahdosta ole kiinni.
Asioita vain tapahtuu elämässä ja ihminen ottaa siitä itselleen kunnian.
Et sinä ole laiha sen takia että teet itsestäsi laihan.
Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä.
Muutoin kaikki ihmiset olisivat laihoja jos kykenisivät asiasta päättämään itse.
Filosofisena ja metafyysisenä kysymyksenä toki kysymys vapaan tahdon olemassaolosta on kiinnostava, mutta käytännön arkielämässä jossa on kokemus että vapaata tahtoa on ainakin jossain määrin, tuollainen passiivinen asenne "en minä kuitenkaan voi tässä mitään, asioita vaan tapahtuu jos tapahtuu" harvoin johtaa mihinkään hyvään.
Esim. itse päätin jo kauan sitten että haluan olla normaalipainoinen. Painoindeksini oli pahimmillaan sairaalloisen lihavuuden puolella. On totta, että vapaa tahtoni ei ollut sellainen että se olisi voittanut automaattisesti kaikki muut asiat, eli kun olisin jumalankaltaisesti sanonut: "tulkoon laihuus", olisin laihtunut ja siinä se. Jouduin tekemään asian eteen työtä, epäonnistuinkin monesti ja repsahdin mutten luovuttanut koskaan. Ajattelin, että prosessissa opin koko ajan lisää itsestäni, motiveistani, ihmisen mielen toiminnasta ja ehdollistumista, ja esim. addiktioista yleensä, ja kaikki oppi on hyödyksi että joku muu yritys laihtua onnistuu, jos vaikka tämä olisikin mennyt pieleen. Ja lopulta, ehkä 7 vuodeen opettelun ja monen repsahduksen ja takaisin lihomisen jälkeen, onnistuin pysyvästi.
Voi tietysti sanoa, että niin, mutta sinä halusit laihtua, olit noin sinnikäs ja onnistuit koska ympäristö (geenit, kasvatus jne) oli tehnyt sinut sellaiseksi. Ja osin se varmaan on osin totta. Jos esim. olisin syvästi traumatisoitunut lapsena, minulla ei olisi ollut samoja edellytyksiä onnistua. Mutta lukuun ottamatta ehkä kaikkein maahan lyödyimpiä, jotka tarvitsevat terapiaa ja muuta apua, ei ole hyödyllistä heittäytyä voimattomaksi, jos haluaa elämässään jotain saavuttaa.
Sinä et päättänyt yhtään mitään normaalista painostasi.
Sinä olet vain uskovainen sen suhteen.
Tietenkin haluat tuntea erinomaisuutta että sinä päätät ja olet parempi kuin lihavat, koska sinussa on jotain erityislaatuista. Voit itse päättää millainen olet.
Minäpä kerron sinulle faktat. Et ole ja et voi päättää asioista.
Olet mikä olet.
En luule olevani parempi kuin lihavat. Olenhan itsekin ollut lihava ja tuntenut etten voi asialle mitään, että ei ole tahdonvoimaa eikä motivaatiota ja aina vaan epäonnistun. Olenko minä nyt mielestäni parempi ihminen kuin slloin? En ole. Olenpa vaan oppinut joitain asioita sekä omasta mielestäni että esim. ruokavaliosta ja nälänhallinnasta, jotka on johtaneet siihen että painan nyt 58 kg kun 10 vuotta sitten painoin 120 kg.
Muissakin asioissa teen koko ajan päätöksiä oppia jotain tai muuttaa jotain joko ulkoisessa elämässä tai sisäisessä. Sillä tavalla olen suorittanut tutkinnon, päässyt hyvään asemaan urallani, saanut sinkkuna omakotitalon jne. Möllöttelemällä ajatellen että olen mikä olen enkä muuta voi, olisi jäänyt paljon saavuttamatta.
Riippuu paljon lihavuuden syystä ja määrästäkin. Möllöttelemällä olisin itsekin varmaan helposti sen 120 kg, nyt silti läski, vaikken noin painava.
Liikunta on hyväksi kropalle eikä tee sitä rumemmaksi, muttei se ole tae hyvällekään kropalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OIKEIN! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen seurannut pitkään tätä teoriaa.
Se nyt on niin että ei ihminen itse voi muokata itseään liikunnalla.
Ihmisellä on toki harha kaikkivoipaisuudestaan ja omasta tahdosta.
Omaa tahtoa nyt vain ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat mitä ovat.
Ne jotka näyttää liikunnallisilta, olisivat sellaisia jo muutoinkin.
Ei lihava kykene laihtumaan. Jos kykenee niin kykenee, mutta ei se omasta tahdosta ole kiinni.
Asioita vain tapahtuu elämässä ja ihminen ottaa siitä itselleen kunnian.
Et sinä ole laiha sen takia että teet itsestäsi laihan.
Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä.
Muutoin kaikki ihmiset olisivat laihoja jos kykenisivät asiasta päättämään itse.
Todellisuus on vähän eri kuin mitä liikuntavalmentajat ja terveystietoilijat antaa ymmärtää.
Ihminen ei itse päätä asioista vaan ympäristö tekee meidät.
Niin monet yrittää laihtua ja suurin osa on lihavia.
Eli voi alkaa ihan päättelemään omilla aivoilla ettei omaa tahtoa ole olemassakaan. Itsekin olen suhteellisen hoikka koska olen hoikka.
Voisin olla lihavakin, jos ympäristö niin haluaisi minun olevan. En ota hoikkuudesta itselle kunniaa.
Asiat näyttäisi olevan miten on ja ei siihen omalla panostuksella muutosta saada aikaiseksi.
Todellisuus ympärillä näyttää asian olevan näin. Muuten kaikki olisi hoikkia.
Turhan fatalistinen asenne. Tosiasiassa on sekä lihavuuden puolelle vetäviä asioita että asioita jotka tukee hoikkuutta tukevia tekijöitä, joista osa on yhteisiä kaikille ja osa henkilökohtaisia. Kaikille yhteinen on esim. nykyinen ruoan runsaus ja helppo saatavuus, se yhdistettynä kivikauden geeneihin jotka käskee keräämään varastorasvaa nälänhädän varalle kun nyt kerran ruokaa on, pyrkii lihottmaan. Yksilöllisiä tekijöitä on sitten myös paljon ja tämä on se mihin ihminen voi usein vaikuttaa, ellei ole muu elämä vienyt kaikkia voimavaroja. Kyllä aika moni pystyy tekemään omasta valinnastaan muutoksia, jotka johtaa siihen että tasapaino kallistuu laihtumisen puolelle.
Niin kun ei ole mitään asennetta. On vain se mitä näemme ja koemme ympärillämme.
Ei tuossa mitään asennetta ollut, ellei se ole sitten sinun uskoa vastaan tämä todellisuus missä elämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OIKEIN! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen seurannut pitkään tätä teoriaa.
Se nyt on niin että ei ihminen itse voi muokata itseään liikunnalla.
Ihmisellä on toki harha kaikkivoipaisuudestaan ja omasta tahdosta.
Omaa tahtoa nyt vain ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat mitä ovat.
Ne jotka näyttää liikunnallisilta, olisivat sellaisia jo muutoinkin.
Ei lihava kykene laihtumaan. Jos kykenee niin kykenee, mutta ei se omasta tahdosta ole kiinni.
Asioita vain tapahtuu elämässä ja ihminen ottaa siitä itselleen kunnian.
Et sinä ole laiha sen takia että teet itsestäsi laihan.
Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä.
Muutoin kaikki ihmiset olisivat laihoja jos kykenisivät asiasta päättämään itse.
Todellisuus on vähän eri kuin mitä liikuntavalmentajat ja terveystietoilijat antaa ymmärtää.
Ihminen ei itse päätä asioista vaan ympäristö tekee meidät.
Niin monet yrittää laihtua ja suurin osa on lihavia.
Eli voi alkaa ihan päättelemään omilla aivoilla ettei omaa tahtoa ole olemassakaan. Itsekin olen suhteellisen hoikka koska olen hoikka.
Voisin olla lihavakin, jos ympäristö niin haluaisi minun olevan. En ota hoikkuudesta itselle kunniaa.
Asiat näyttäisi olevan miten on ja ei siihen omalla panostuksella muutosta saada aikaiseksi.
Todellisuus ympärillä näyttää asian olevan näin. Muuten kaikki olisi hoikkia.
Turhan fatalistinen asenne. Tosiasiassa on sekä lihavuuden puolelle vetäviä asioita että asioita jotka tukee hoikkuutta tukevia tekijöitä, joista osa on yhteisiä kaikille ja osa henkilökohtaisia. Kaikille yhteinen on esim. nykyinen ruoan runsaus ja helppo saatavuus, se yhdistettynä kivikauden geeneihin jotka käskee keräämään varastorasvaa nälänhädän varalle kun nyt kerran ruokaa on, pyrkii lihottmaan. Yksilöllisiä tekijöitä on sitten myös paljon ja tämä on se mihin ihminen voi usein vaikuttaa, ellei ole muu elämä vienyt kaikkia voimavaroja. Kyllä aika moni pystyy tekemään omasta valinnastaan muutoksia, jotka johtaa siihen että tasapaino kallistuu laihtumisen puolelle.
Niin kun ei ole mitään asennetta. On vain se mitä näemme ja koemme ympärillämme.
Ei tuossa mitään asennetta ollut, ellei se ole sitten sinun uskoa vastaan tämä todellisuus missä elämme.
Sä uskot todellisuuteen, jossa missään ei voi vaikuttaa mihinkään. Minä ihan rehellisesti uskon mieluummin todellisuuteen, jossa valinnoillani on edes jotain seuraamuksia. Ei sun uskomuksesi ole parempi kuin kenenkään muun.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen seurannut pitkään tätä teoriaa.
Se nyt on niin että ei ihminen itse voi muokata itseään liikunnalla.
Ihmisellä on toki harha kaikkivoipaisuudestaan ja omasta tahdosta.
Omaa tahtoa nyt vain ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat mitä ovat.
Ne jotka näyttää liikunnallisilta, olisivat sellaisia jo muutoinkin.
Ei lihava kykene laihtumaan. Jos kykenee niin kykenee, mutta ei se omasta tahdosta ole kiinni.
Asioita vain tapahtuu elämässä ja ihminen ottaa siitä itselleen kunnian.
Et sinä ole laiha sen takia että teet itsestäsi laihan.
Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä.
Muutoin kaikki ihmiset olisivat laihoja jos kykenisivät asiasta päättämään itse.
Filosofisena ja metafyysisenä kysymyksenä toki kysymys vapaan tahdon olemassaolosta on kiinnostava, mutta käytännön arkielämässä jossa on kokemus että vapaata tahtoa on ainakin jossain määrin, tuollainen passiivinen asenne "en minä kuitenkaan voi tässä mitään, asioita vaan tapahtuu jos tapahtuu" harvoin johtaa mihinkään hyvään.
Esim. itse päätin jo kauan sitten että haluan olla normaalipainoinen. Painoindeksini oli pahimmillaan sairaalloisen lihavuuden puolella. On totta, että vapaa tahtoni ei ollut sellainen että se olisi voittanut automaattisesti kaikki muut asiat, eli kun olisin jumalankaltaisesti sanonut: "tulkoon laihuus", olisin laihtunut ja siinä se. Jouduin tekemään asian eteen työtä, epäonnistuinkin monesti ja repsahdin mutten luovuttanut koskaan. Ajattelin, että prosessissa opin koko ajan lisää itsestäni, motiveistani, ihmisen mielen toiminnasta ja ehdollistumista, ja esim. addiktioista yleensä, ja kaikki oppi on hyödyksi että joku muu yritys laihtua onnistuu, jos vaikka tämä olisikin mennyt pieleen. Ja lopulta, ehkä 7 vuodeen opettelun ja monen repsahduksen ja takaisin lihomisen jälkeen, onnistuin pysyvästi.
Voi tietysti sanoa, että niin, mutta sinä halusit laihtua, olit noin sinnikäs ja onnistuit koska ympäristö (geenit, kasvatus jne) oli tehnyt sinut sellaiseksi. Ja osin se varmaan on osin totta. Jos esim. olisin syvästi traumatisoitunut lapsena, minulla ei olisi ollut samoja edellytyksiä onnistua. Mutta lukuun ottamatta ehkä kaikkein maahan lyödyimpiä, jotka tarvitsevat terapiaa ja muuta apua, ei ole hyödyllistä heittäytyä voimattomaksi, jos haluaa elämässään jotain saavuttaa.
Sinä et päättänyt yhtään mitään normaalista painostasi.
Sinä olet vain uskovainen sen suhteen.
Tietenkin haluat tuntea erinomaisuutta että sinä päätät ja olet parempi kuin lihavat, koska sinussa on jotain erityislaatuista. Voit itse päättää millainen olet.
Minäpä kerron sinulle faktat. Et ole ja et voi päättää asioista.
Olet mikä olet.
En luule olevani parempi kuin lihavat. Olenhan itsekin ollut lihava ja tuntenut etten voi asialle mitään, että ei ole tahdonvoimaa eikä motivaatiota ja aina vaan epäonnistun. Olenko minä nyt mielestäni parempi ihminen kuin slloin? En ole. Olenpa vaan oppinut joitain asioita sekä omasta mielestäni että esim. ruokavaliosta ja nälänhallinnasta, jotka on johtaneet siihen että painan nyt 58 kg kun 10 vuotta sitten painoin 120 kg.
Muissakin asioissa teen koko ajan päätöksiä oppia jotain tai muuttaa jotain joko ulkoisessa elämässä tai sisäisessä. Sillä tavalla olen suorittanut tutkinnon, päässyt hyvään asemaan urallani, saanut sinkkuna omakotitalon jne. Möllöttelemällä ajatellen että olen mikä olen enkä muuta voi, olisi jäänyt paljon saavuttamatta.
Minäkin voisin selitellä asioita noin muille, mutta ikää on jo takana sen verran, että asiat on vain menneet minun osalta hyvin.
En minä suoranaisesti ole itse päättänyt että opiskelempa nyt ahkerasti.
Tein sen vain vanhempien vuoksi, etten olisi epäsuosiollinen heitä kohtaan ja saisin olla koulun parhaimpien oppilaiden seurassa.
Tein vain mitä tein. Jos en olisi niin älykäs, niin en olisi onnistunut ryhmäpaineen alla.
Jos itse olisin asiasta voinut päättää, niin olisin keskeyttänyt koulun ( en arvosta koulutusta yhtään).
En pitänyt koulunkäynnistä. Vanhempien ja ystävien takia kävin sielä vastoin omaa tahtoani.
Samankaltaisista syistä olen todennäköisesti atleettinen. En vain osaa olla paikallani. Olen luontaisesti liikkuva olento.
En yksinkertaisesti tässä iässä voi ottaa kunniaa vastaan menestyksestä ja atleettisuudestani.
Olisin tehnyt toisin, jos vain olisin kyennyt.
Olisin keskeyttänyt yliopiston ja muuttanut ulkomaille rikkaiden vanhempieni elätettäväksi.
En vain kyennyt siihen. Ei omaa tahtoa ole.
Sen voi testata olemalla hengittämättä tai syömättä.
Pysäyttämällä sydämen sykkeet.
Lopettamalla ajattelun.
Ei omaa tahtoa ole.
Onpas täällä negatiivinen asenne liikuntaa kohtaan :). Voin sanoa että en kadu liikunnan suhteen mitään muuta kuin etten aloittanut jo 20 vuotta sitten! Olin pehmeä sohvaperuna ja kadehtien katselin jänteviä (ja miesten keskuudessa suosittuja) naisia ajatellen ettei minun omena/suora pötkö -kroppaani mikään muuta.
No, nyt tuli koronavuosi ja - iän ollessa 37 - päätin että nyt riitti löhöily. Ostin kotiin muutamia käsipainoja, tangon, levyjä ja penkin. Ei maksanut kuin reilun satasen ksikki yhdessä. Sitten olenkin treenannut 6 pv viikossa, joko raskailla painoilla 30-45 min tai kevyillä 1 h. Ei vaadi juuri mitään panostusta kun tavarat ovat kotona valmiina, ihan omasta viitseliäisyydestä kiinni. Lisäksi kävelen hyötyliikuntaa, varsinaista aerobista vain kerran viikossa.
Alle puolessa vuodessa vyötäröni on kavennut monta senttiä, reidet pari senttiä, takapuoli on kohonnut ja kasvanut kaksi senttiä, rintaliivien selkänauhan päälle jäänyt makkara hävinnyt. Puhumattakaan siitä että jaksan paremmin, olen vahvempi jne jne.
Ruokavaliotani en ole muokannut muuten kuin syömällä 100-200kcal enemmän päivässä kuin aikaisemmin. Tuntuu vähän hölmöltä etten oikeasti tehnyt tätä jo nuorena. Mitä kaikkea jätinkään tekemättä tuman kroppani takia vaikka sen muokkaaminen on näin helppoa - ei todellakaan vaadi tuntikausia joka päivä kun ei bikini fitnesstä tavoittele.
En siis voi kuin lämpimästi suositella mikäli muutosta haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painoarvo sanalla nuori. Olen 36v ja parhaat päiväni menivät jo.
Lisäsin vielä, että monet (lue: ap) eivät ymmärrä, miten kovaa työtä on muokata kroppaan vähänkin muotoa. Jos siitä varsinaisesta työstä ei pidä, miksi ihmeessä pitäisi jonkun toisen vuoksi vaivautua.
Mä olen 35 eikä parhaat päivät todellakaan ole takana. Olin nuorempana ylipainoinen, mutta aloitin saliurheilun (vuosia sitten). Kroppaan tuli erilaista muotoa, vaikkei paino paljon tippunut. Aloitin viime vuonna juoksemisen ja se vasta onkin varsinkin takapuolta ja vyötäröä muokannut, vaikka salillakin tein töitä pakaroiden muotoutumiseksi. Kovaa työtä.. no, 2-3x viikossa käyn 30-60min lenkillä.
Minun parhaat päivät on takana, koska olin jo nuorena hoikka ja urheilullinen.
Oletko varma, että pakaroitasi on muokannut nimenomaan juokseminen eikä salilla käyminen? Itse en oikein usko, että juoksu sinänsä kasvattaisi lihasmassaa. En tiedä ketään pitkänmatkanjuoksijaa, jolla olisi paljon lihasta pakaroissa. Pikajuoksijat taas treenaavat voimaa ja räjähtävyyttä salilla.
No ei kyllä esim juoksijoilla usein ole mitään selvää vyötäröä vaan ovat tasaisia vaikkakin todella hoikkia ja urheilullisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni jalkapalloa pelaava poika haluaisi isona olla jalkapallotähtiä.
Todennäköisesti tosi moni läski amerikkalainen haluaisi olla laiha, mutta ei vaan ole.
Elämässä pitää vain tyytyä siihen mitä saa ja millainen on.
Siksi liikuntaa kannattaa vähätellä. Kyseessä on niin monia liikkuvia osia ihmisen ympärillä, että laihtuakseen on parempi vaihtaa täydellisesti ympäristöä. Muuttamalla vaikka autiolle saarelle.
Sekin on todennäköisempi tapa laihtua ja kiinteytyä kuin menemällä lenkille tai aloittamalla kuntoclubin jäsenyyden tai aloittamalla uuden dieetin.
Elämässä ette voi muuttaa itsessänne mitään. Vain ympäristöä muuttamalla saat uudet kortit ja voit katsoa niitä uudestaan että mitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä esim juoksijoilla usein ole mitään selvää vyötäröä vaan ovat tasaisia vaikkakin todella hoikkia ja urheilullisia.
silti suurin osa juoksijoista on kuitenkin isävartaloisia tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulutin viisi vuotta elämästäni pyrkiessäni bmi 24,7:stä bmi 23:een. Parhaimmillani pystyin juoksemaan 10 km mikä on varmaankin surkea saavutus mutta minulle ihan utopistista. Kävin crossfit-salilla. Ajattelin ruokaa koko ajan. Loukkaantuminen katkaisi putken ja pakkolevon jälkeen ymmärsin ettei olekaan normaalia herätä joka yö hiessä kylpien, vaan se oli ylikunnon ja sekaisin menneiden hormonien oire. En koskaan päässyt näkemään lukemaa bmi 23 vaikka lähellä se oli. Nyt en enää jaksa edes käydä puntarilla. Pitäkää tunkkinne. Olkaa onnellisia te joille hoikkuus tulee inhimillisillä ponnisteluilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OIKEIN! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen seurannut pitkään tätä teoriaa.
Se nyt on niin että ei ihminen itse voi muokata itseään liikunnalla.
Ihmisellä on toki harha kaikkivoipaisuudestaan ja omasta tahdosta.
Omaa tahtoa nyt vain ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat mitä ovat.
Ne jotka näyttää liikunnallisilta, olisivat sellaisia jo muutoinkin.
Ei lihava kykene laihtumaan. Jos kykenee niin kykenee, mutta ei se omasta tahdosta ole kiinni.
Asioita vain tapahtuu elämässä ja ihminen ottaa siitä itselleen kunnian.
Et sinä ole laiha sen takia että teet itsestäsi laihan.
Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä.
Muutoin kaikki ihmiset olisivat laihoja jos kykenisivät asiasta päättämään itse.
Todellisuus on vähän eri kuin mitä liikuntavalmentajat ja terveystietoilijat antaa ymmärtää.
Ihminen ei itse päätä asioista vaan ympäristö tekee meidät.
Niin monet yrittää laihtua ja suurin osa on lihavia.
Eli voi alkaa ihan päättelemään omilla aivoilla ettei omaa tahtoa ole olemassakaan. Itsekin olen suhteellisen hoikka koska olen hoikka.
Voisin olla lihavakin, jos ympäristö niin haluaisi minun olevan. En ota hoikkuudesta itselle kunniaa.
Asiat näyttäisi olevan miten on ja ei siihen omalla panostuksella muutosta saada aikaiseksi.
Todellisuus ympärillä näyttää asian olevan näin. Muuten kaikki olisi hoikkia.
Turhan fatalistinen asenne. Tosiasiassa on sekä lihavuuden puolelle vetäviä asioita että asioita jotka tukee hoikkuutta tukevia tekijöitä, joista osa on yhteisiä kaikille ja osa henkilökohtaisia. Kaikille yhteinen on esim. nykyinen ruoan runsaus ja helppo saatavuus, se yhdistettynä kivikauden geeneihin jotka käskee keräämään varastorasvaa nälänhädän varalle kun nyt kerran ruokaa on, pyrkii lihottmaan. Yksilöllisiä tekijöitä on sitten myös paljon ja tämä on se mihin ihminen voi usein vaikuttaa, ellei ole muu elämä vienyt kaikkia voimavaroja. Kyllä aika moni pystyy tekemään omasta valinnastaan muutoksia, jotka johtaa siihen että tasapaino kallistuu laihtumisen puolelle.
Niin kun ei ole mitään asennetta. On vain se mitä näemme ja koemme ympärillämme.
Ei tuossa mitään asennetta ollut, ellei se ole sitten sinun uskoa vastaan tämä todellisuus missä elämme.
Sä uskot todellisuuteen, jossa missään ei voi vaikuttaa mihinkään. Minä ihan rehellisesti uskon mieluummin todellisuuteen, jossa valinnoillani on edes jotain seuraamuksia. Ei sun uskomuksesi ole parempi kuin kenenkään muun.
-eri
Ei vaan uskon että ympäristö on se mikä tekee sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mittasuhteita tietenkään voi muuttaa.
Liikkukaa ja treenatkaa terveyden ja hyvinvoinnin takia, kyllä liikkuva ja urheileva ihminen on paremman näköinen kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
"leveät hartiat näyttävät kapeammilta, kun on hyvä ryhti ja vähemmän rasvaa kehossa."
Mitä p*skaa tää nyt oli? Hartioissa ei ole kauheasti rasvaa. Ja miksi niiden edes pitäisi olla kapeat.
Naisen tulee olla siro ja leveäharteinen on auttamatta roisi, vaikka voi olla hyvännäköistäkin ne leveät hartiat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painoarvo sanalla nuori. Olen 36v ja parhaat päiväni menivät jo.
Lisäsin vielä, että monet (lue: ap) eivät ymmärrä, miten kovaa työtä on muokata kroppaan vähänkin muotoa. Jos siitä varsinaisesta työstä ei pidä, miksi ihmeessä pitäisi jonkun toisen vuoksi vaivautua.
Mä olen 35 eikä parhaat päivät todellakaan ole takana. Olin nuorempana ylipainoinen, mutta aloitin saliurheilun (vuosia sitten). Kroppaan tuli erilaista muotoa, vaikkei paino paljon tippunut. Aloitin viime vuonna juoksemisen ja se vasta onkin varsinkin takapuolta ja vyötäröä muokannut, vaikka salillakin tein töitä pakaroiden muotoutumiseksi. Kovaa työtä.. no, 2-3x viikossa käyn 30-60min lenkillä.
Minun parhaat päivät on takana, koska olin jo nuorena hoikka ja urheilullinen.
Oletko varma, että pakaroitasi on muokannut nimenomaan juokseminen eikä salilla käyminen? Itse en oikein usko, että juoksu sinänsä kasvattaisi lihasmassaa. En tiedä ketään pitkänmatkanjuoksijaa, jolla olisi paljon lihasta pakaroissa. Pikajuoksijat taas treenaavat voimaa ja räjähtävyyttä salilla.
Olen varma. En sanonut, että kasvattaisi, vaan muokkaisi. Ei juoksu myöskään laihduta, mutta vyötärö on kaventunut. Tai jos sali on pakaroita muokannut, niin tulee aika pitkällä viiveellä, kun keväällä olen viimeksi aktiivisesti käynyt salilla, kesän tein muuta ja syksyllä aloin juokuharrastuksen.
Vartalon mittasuhteet on geeneistä.
Tietty sääret näyttää pidemmiltä kun on hoikempi yms ja todella salilla saa muutettua tiettyjä juttuja. Mutta jotkut on pitkäraajaisia ja jotkut ei. Joillakin on siro kallo, toisilla suuri ja leveä.
Kyllä mulla on tosi sirot raajat ihan vain koska olen ne syntymässäni saanut. Nilkat ei turvonneet edes viimeisillään raskaana. Kun lihon, kaikki kerääntyy tisseihin ja sitten vähän vatsaan, mutta ei kasvoihin eikä raajoihin eikä peppuun. Kyllä se vain on perittyä.
Mutta myös minä saan itseni lihomaan palloksi, jos en katso mitä syön varsinkin nyt kun olen 47. Koen itseni kuitenkin nuoreksi. Joku tuolla uhosi okevansa 36, että juna meni jo. Huh huh, olet todlela nuori, mikään juna kohdallasi ei ole mennyt, ei koulutuksen, ei liikunaan, ei ehkä edes lastenhankinnan, ei minkään kannalta.
Ylipainoa ja liikkumattomuutta kannattaa välttää ennen kaikkea terveyden takia. Ihan sama miltä näyttää, jos koko ajan sattuu niveliin, väsyy, saa jokaisen flunssan jne jne. Tässä iässä sen jo tajuaa, että elintavoilla on karmeaN suuri merkitys jokaiseen päivään.
Olen nykyisin tyytyväinen, että mies jätti vauvavuonna ja jouduin hoitamaan lapsen lähes kokonaan itse, sillä siinä oli pakko jättää pienikin alkoholin juominen, siihen ei riittänyt aika, energia eikä raha. Valitsin lapsen hyvinvoinnin oman huvittelun sijaan enkä ole katunut. Nimittäin vaikken koskaan juonut paljon, alkoholin kokonaan jättäminen näkyi laihtumisena, kehon sellaisena lepäämisenä ja uutena kukoistuksena ja näkyi se kukkarossakin. Nyt kun lapsi menee kouluun, ehdin taas jo vähän ulos, kunhan korona on ohi. Ei kaduta, näytän hyvältä ja jaksan. Siinä yksi vinkki laihtumisiin, alkholi mahdollisimman vähiin.
Vierailija kirjoitti:
Kulutin viisi vuotta elämästäni pyrkiessäni bmi 24,7:stä bmi 23:een. Parhaimmillani pystyin juoksemaan 10 km mikä on varmaankin surkea saavutus mutta minulle ihan utopistista. Kävin crossfit-salilla. Ajattelin ruokaa koko ajan. Loukkaantuminen katkaisi putken ja pakkolevon jälkeen ymmärsin ettei olekaan normaalia herätä joka yö hiessä kylpien, vaan se oli ylikunnon ja sekaisin menneiden hormonien oire. En koskaan päässyt näkemään lukemaa bmi 23 vaikka lähellä se oli. Nyt en enää jaksa edes käydä puntarilla. Pitäkää tunkkinne. Olkaa onnellisia te joille hoikkuus tulee inhimillisillä ponnisteluilla.
Sinusta tulee mieleen oma lihava tai pyöreähkö ystävä, jolla on huippuhyvä kunto.
Itse olen aina syntymästä asti ollut vain laiha ja kunnoltani sellainen että jaksan kävellä viisikilometriä rennosti neljässäkymmenessä minuutissa.
Ystävä juoksee monesti viikossa ja käy salilla ja on vain lihava.
Ei hän ole voinut kymmenien vuosien aikana muuttamaan sitä mitä hän vain on.
Hän on vain lihava ja niin on suurin osa ihmisistä, kun ympäristö tarjoaa meille ravintoa mikä on mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painoarvo sanalla nuori. Olen 36v ja parhaat päiväni menivät jo.
Lisäsin vielä, että monet (lue: ap) eivät ymmärrä, miten kovaa työtä on muokata kroppaan vähänkin muotoa. Jos siitä varsinaisesta työstä ei pidä, miksi ihmeessä pitäisi jonkun toisen vuoksi vaivautua.
Mä olen 35 eikä parhaat päivät todellakaan ole takana. Olin nuorempana ylipainoinen, mutta aloitin saliurheilun (vuosia sitten). Kroppaan tuli erilaista muotoa, vaikkei paino paljon tippunut. Aloitin viime vuonna juoksemisen ja se vasta onkin varsinkin takapuolta ja vyötäröä muokannut, vaikka salillakin tein töitä pakaroiden muotoutumiseksi. Kovaa työtä.. no, 2-3x viikossa käyn 30-60min lenkillä.
Minun parhaat päivät on takana, koska olin jo nuorena hoikka ja urheilullinen.
Oletko varma, että pakaroitasi on muokannut nimenomaan juokseminen eikä salilla käyminen? Itse en oikein usko, että juoksu sinänsä kasvattaisi lihasmassaa. En tiedä ketään pitkänmatkanjuoksijaa, jolla olisi paljon lihasta pakaroissa. Pikajuoksijat taas treenaavat voimaa ja räjähtävyyttä salilla.
Olen varma. En sanonut, että kasvattaisi, vaan muokkaisi. Ei juoksu myöskään laihduta, mutta vyötärö on kaventunut. Tai jos sali on pakaroita muokannut, niin tulee aika pitkällä viiveellä, kun keväällä olen viimeksi aktiivisesti käynyt salilla, kesän tein muuta ja syksyllä aloin juokuharrastuksen.
Eikö muokkaaminen ole sama asia kuin lihasmassan kasvu? Vai miten ihmeessä pakarat muuten muokkaantuisivat koska ne eivät voi vaihtaa paikkaa, kohota tai muuten siirtyä mihinkään suuntaan. Jospa vain laihduit vähän ja rasvaa lähti pakaroiden alta.
Vierailija kirjoitti:
Ei mittasuhteita tietenkään voi muuttaa.
Liikkukaa ja treenatkaa terveyden ja hyvinvoinnin takia, kyllä liikkuva ja urheileva ihminen on paremman näköinen kuitenkin.
Minä olen aina liikkunut. Minulle tuottaa ongelmia olla paikallaan.
Ei ihmisille voi noin sanoa että liikkukaa ja menkää. Kyllä suurin osa menee jos on mennäkseen. Ei sinne ulos lähdetä itseä käskemällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painoarvo sanalla nuori. Olen 36v ja parhaat päiväni menivät jo.
Lisäsin vielä, että monet (lue: ap) eivät ymmärrä, miten kovaa työtä on muokata kroppaan vähänkin muotoa. Jos siitä varsinaisesta työstä ei pidä, miksi ihmeessä pitäisi jonkun toisen vuoksi vaivautua.
Mä olen 35 eikä parhaat päivät todellakaan ole takana. Olin nuorempana ylipainoinen, mutta aloitin saliurheilun (vuosia sitten). Kroppaan tuli erilaista muotoa, vaikkei paino paljon tippunut. Aloitin viime vuonna juoksemisen ja se vasta onkin varsinkin takapuolta ja vyötäröä muokannut, vaikka salillakin tein töitä pakaroiden muotoutumiseksi. Kovaa työtä.. no, 2-3x viikossa käyn 30-60min lenkillä.
Minun parhaat päivät on takana, koska olin jo nuorena hoikka ja urheilullinen.
Oletko varma, että pakaroitasi on muokannut nimenomaan juokseminen eikä salilla käyminen? Itse en oikein usko, että juoksu sinänsä kasvattaisi lihasmassaa. En tiedä ketään pitkänmatkanjuoksijaa, jolla olisi paljon lihasta pakaroissa. Pikajuoksijat taas treenaavat voimaa ja räjähtävyyttä salilla.
Olen varma. En sanonut, että kasvattaisi, vaan muokkaisi. Ei juoksu myöskään laihduta, mutta vyötärö on kaventunut. Tai jos sali on pakaroita muokannut, niin tulee aika pitkällä viiveellä, kun keväällä olen viimeksi aktiivisesti käynyt salilla, kesän tein muuta ja syksyllä aloin juokuharrastuksen.
Eikö muokkaaminen ole sama asia kuin lihasmassan kasvu? Vai miten ihmeessä pakarat muuten muokkaantuisivat koska ne eivät voi vaihtaa paikkaa, kohota tai muuten siirtyä mihinkään suuntaan. Jospa vain laihduit vähän ja rasvaa lähti pakaroiden alta.
En ole laihtunut, eikä muokkautuminen ole sama asia, kuin kasvu.
En luule olevani parempi kuin lihavat. Olenhan itsekin ollut lihava ja tuntenut etten voi asialle mitään, että ei ole tahdonvoimaa eikä motivaatiota ja aina vaan epäonnistun. Olenko minä nyt mielestäni parempi ihminen kuin slloin? En ole. Olenpa vaan oppinut joitain asioita sekä omasta mielestäni että esim. ruokavaliosta ja nälänhallinnasta, jotka on johtaneet siihen että painan nyt 58 kg kun 10 vuotta sitten painoin 120 kg.
Muissakin asioissa teen koko ajan päätöksiä oppia jotain tai muuttaa jotain joko ulkoisessa elämässä tai sisäisessä. Sillä tavalla olen suorittanut tutkinnon, päässyt hyvään asemaan urallani, saanut sinkkuna omakotitalon jne. Möllöttelemällä ajatellen että olen mikä olen enkä muuta voi, olisi jäänyt paljon saavuttamatta.