Monet vähättelevät liikunnan vaikutusta kropan muotoon ja luulevat sen johtuvan geeneistä
Monet sohvaperunat eivät tajua, että jos alkaisivat liikkua aktiivisesti ja syödä terveellosesti, he voisivat näyttää ihan yhtä hyviltä kuin ne urheilullisen näköiset. Esim. leveät hartiat näyttävät kapeammilta, kun on hyvä ryhti ja vähemmän rasvaa kehossa. Paksut pohkeet kiinteytyvät kauniiksi kun alkaa urheilla. Vyötärö tulee esiin omenavartaloisillakin, kunhan paino saadaan ensin kohdilleen. Kun katsoo vaikka 60-luvun valokuvia, lähes kaikki nuoret olivat hyväkroppaisia. Geeneillä ei ole yhtään niin iso merkitys kropan muotoon kuin terveellisillä elintavoilla.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä negatiivinen asenne liikuntaa kohtaan :). Voin sanoa että en kadu liikunnan suhteen mitään muuta kuin etten aloittanut jo 20 vuotta sitten! Olin pehmeä sohvaperuna ja kadehtien katselin jänteviä (ja miesten keskuudessa suosittuja) naisia ajatellen ettei minun omena/suora pötkö -kroppaani mikään muuta.
No, nyt tuli koronavuosi ja - iän ollessa 37 - päätin että nyt riitti löhöily. Ostin kotiin muutamia käsipainoja, tangon, levyjä ja penkin. Ei maksanut kuin reilun satasen ksikki yhdessä. Sitten olenkin treenannut 6 pv viikossa, joko raskailla painoilla 30-45 min tai kevyillä 1 h. Ei vaadi juuri mitään panostusta kun tavarat ovat kotona valmiina, ihan omasta viitseliäisyydestä kiinni. Lisäksi kävelen hyötyliikuntaa, varsinaista aerobista vain kerran viikossa.
Alle puolessa vuodessa vyötäröni on kavennut monta senttiä, reidet pari senttiä, takapuoli on kohonnut ja kasvanut kaksi senttiä, rintaliivien selkänauhan päälle jäänyt makkara hävinnyt. Puhumattakaan siitä että jaksan paremmin, olen vahvempi jne jne.
Ruokavaliotani en ole muokannut muuten kuin syömällä 100-200kcal enemmän päivässä kuin aikaisemmin. Tuntuu vähän hölmöltä etten oikeasti tehnyt tätä jo nuorena. Mitä kaikkea jätinkään tekemättä tuman kroppani takia vaikka sen muokkaaminen on näin helppoa - ei todellakaan vaadi tuntikausia joka päivä kun ei bikini fitnesstä tavoittele.
En siis voi kuin lämpimästi suositella mikäli muutosta haluaa.
No minä en pysty juoksemaan, kun häävisti kävelen kilometrin jos on ihan pakottava tarve. En tosin ole jättänyt kroppani takia tekemättä mitään muuta kuin sille vahingollisia asioita, kuten esimerkiksi fyysisen rääkin, kun kroppani ei sitä kestä. Sen sijaan vartalostani olen aina nauttinut niin paljon kuin olen keerennyt.
En ole juossut metriäkään liikunnan aloitettuani :). Kuten sanoin, teen 5 x viikossa painoilla, yhtenä päivänä aerobista. Se EI ole juoksua koska vihaan juoksua. Voi tehdä ihan just sitä liikuntaa mistä tykkää, ei kenenkään tarvitse kroppaansa rikkoa.
Varmaan tämä mielipide on jo ketjussa sanottu, mutta vartalon mittasuhteet ja muoto on geeneihin kirjoitettu. Mieheni on luonnostaan leveäharteinen, pitkät hienot sääret ja ihanteellinen miesvartalo, vaikkakin siihen on pieni kumpu ilmaantunut. Itselläni taas on tiimalasivartalo, vaikken ole mikään himotreenaaja. Kävelen paljon koiran kanssa ja jumppaan kotona, mies vain kävelee.
Lisäksi pitää sanoa, että monet nykyään väittävät olevansa liikunnallisia, vaikka kävisivät vain muutaman tunnin viikossa salilla. Jos muu aika maataan sohvalla telkkaria katsoen, on kunto todella huono. Meidän viisikymppisten useimpien taustalla on valtava määrä liikuntaa ja liikumme edelleen arkiliikuntaa paljon. Sillä on suuri merkitys painolle ja kunnolle. Tämän saman totesi vähän aikaa sitten asiantuntijakin Hesarin tiedesivujen artikkelissa.
Toisaalta moni kuvittelee myös, että ihan jokaisen kropasta tulee sellainen oikealla tavalla sporttinen kunhan vaan liikkuu tarpeeksi. Ei siis ymmärretä sitä, että se ruumiinrakenne vaikuttaa hurjasti vaikka toki varmasti jokainen onkin suht treenattuna ja normipainoisena se paras versio itsestään. Ei esim lyhyestä ja raskastekoisesta tanakasta tule millään treenillä pientä ja siroa tai lyhytraajaisesta sellaista jäntevää ja pitkäraajaista kuin vaikka prinsessa victoria on.
Harvalla on sellainen oikealla tavalla persevä ja hoikkauumainen kroppa treenaamallakaan eikä suht isoa yläkroppaa ei-niin-kiinteine rintoineen saa mikään treeni siroksi ja kiinteäksi.
Liikkuminen kyllä kannattaa aina ihan oman hyvinvoinnin vuoksi.
Minä olen vartalon malliltani suora pötkö. Se asia ei muutu, vaikka kuinka laihdutan, treenaan, lösötän tai lihon.
Mutta mieluummin olen sporttinen pötkö kuin läskimakkarapötkö.
Vaikka kroppani onkin suora pötkö, se näyttää huomattavasti paremmalta kun ryhti on hyvä, vatsa on litteä, ja lihakset piirtyvät hieman esiin. Eikä tällaisen kropan ylläpito vaadi mahdottomia. Vähän katsoo mitä syö, liikkuu arjessa jonkin verran, ihan kotona ollessa jumppaa ja treenaa, liikkuu paikasta toiseen kävellen ja pyörällä, jne. Herkutella ja mässäilläkin saa, kunhan sitten pala ruotuun. Ei tarvitse kituuttaa, vaan pienillä ruokavaliomuutoksilla saa paljon aikaan, eli en liho ja turpoa. Ja liikkuminen on helppoa, kun sen tekee itselleen helpoksi. Ruokaa laittaessakin voi kyykätä vähän väliä muutana kerran, tietokoneen äärellä jumpata ja venyttää niskaa ja yläselkää. Ei tarvitse erikseen lähteä salille pysyäkseen hyvässä kunnossa.
Toki minäkin alkuun otin kunnon "dieetin", eli olin kuukauden vhh-ketolla. Hiilarit minimiin, ja kävin joka päivä töiden jälkeen n. 4 km lenkin missä kävelin ja hölkkäsin pätkittäin. Ja ennen lenkkiä pikainen jumppa kropan läpi, eli 10 punnerrusta polvet maassa (nykyisin jaksan jalat suoranakin), 10 kyykkyä, 10 vatsalihasliikettä, 10 selkälihasliikettä. Kun näin miten iso muutos tapahtui kuukaudessa (5 kg pois todella helposti, kun hiilariturvotus lähti) ja lihasten piirtyessä esiin, säilyi motivaatio pitää ruokavalio vähemmän hiilarisena (en varsinaisesti enää vhh:ile) ja jumppailla pitkin päivää.
Persjalkaisuutta ja vääräsäärisyyttä ei kovin helposti liikunnalla korjata. Säärten ruma muoto vain korostuu jos on hoikka ja rumasäärinen. Siksi en halua olla liian laiha, vaan normipainon ylärajoilla tarkoituksella.
Jotkut naisetkin ovat sellaisia, joille kasvaa lihasmassaa todella helposti, mikäli aloittavat voimaharjoittelun. Heillä on luontaisesti korkeampi elimistön testosteronipitoisuus kuin muilla naisilla, eli geenit vaikuttavat tähän, joten kyllä sillä perimällä on merkitystä.
Aikoinaan valmensin naista, joka omasi sopivan geeniperimän. Aloitti nelikymppisenä treenaamaan aktiivisesti, ja pyysi ammattilaisen mukaan projektiin. Henkilö omasi normaalin aktiivisuuden aiemman liikunnan suhteen, ei ollut mikään sohvaperuna. Ulospäin tämä näkyi kapeana tiimalasimaisuutena.
Projekti lähti käyntiin, ja kylläpä tulokset kasvoivat raketin lailla, vuoden aikana lihasta tehtiin kilotolkulla (ja ilman "voisilmää"). Hänessä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin, mutta projekti oli hänelle puhtaasti henkilökohtainen ilman kisatavoitteita.
Mutta geeneillä on siis oikeasti merkitystä ihmisten vartaloa muokatessa. Toiset treenaa hullun lailla eikä mitään tunnu tapahtuvan. Toisille riittää, että katsoo levypainoihin päin, ja taas kasvoi hauis. Mutta löytäkää se oma tapanne liikkua, niin kroppa pysyy kuosissa ja mieli virkistyy.
Eikä ole pakko liikkua, jos ei halua.