Lue keskustelun säännöt.
Monet vähättelevät liikunnan vaikutusta kropan muotoon ja luulevat sen johtuvan geeneistä
20.11.2020 |
Monet sohvaperunat eivät tajua, että jos alkaisivat liikkua aktiivisesti ja syödä terveellosesti, he voisivat näyttää ihan yhtä hyviltä kuin ne urheilullisen näköiset. Esim. leveät hartiat näyttävät kapeammilta, kun on hyvä ryhti ja vähemmän rasvaa kehossa. Paksut pohkeet kiinteytyvät kauniiksi kun alkaa urheilla. Vyötärö tulee esiin omenavartaloisillakin, kunhan paino saadaan ensin kohdilleen. Kun katsoo vaikka 60-luvun valokuvia, lähes kaikki nuoret olivat hyväkroppaisia. Geeneillä ei ole yhtään niin iso merkitys kropan muotoon kuin terveellisillä elintavoilla.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen seurannut pitkään tätä teoriaa.
Se nyt on niin että ei ihminen itse voi muokata itseään liikunnalla.
Ihmisellä on toki harha kaikkivoipaisuudestaan ja omasta tahdosta.
Omaa tahtoa nyt vain ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat mitä ovat.
Ne jotka näyttää liikunnallisilta, olisivat sellaisia jo muutoinkin.
Ei lihava kykene laihtumaan. Jos kykenee niin kykenee, mutta ei se omasta tahdosta ole kiinni.
Asioita vain tapahtuu elämässä ja ihminen ottaa siitä itselleen kunnian.
Et sinä ole laiha sen takia että teet itsestäsi laihan.
Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä.
Muutoin kaikki ihmiset olisivat laihoja jos kykenisivät asiasta päättämään itse.
Filosofisena ja metafyysisenä kysymyksenä toki kysymys vapaan tahdon olemassaolosta on kiinnostava, mutta käytännön arkielämässä jossa on kokemus että vapaata tahtoa on ainakin jossain määrin, tuollainen passiivinen asenne "en minä kuitenkaan voi tässä mitään, asioita vaan tapahtuu jos tapahtuu" harvoin johtaa mihinkään hyvään.
Esim. itse päätin jo kauan sitten että haluan olla normaalipainoinen. Painoindeksini oli pahimmillaan sairaalloisen lihavuuden puolella. On totta, että vapaa tahtoni ei ollut sellainen että se olisi voittanut automaattisesti kaikki muut asiat, eli kun olisin jumalankaltaisesti sanonut: "tulkoon laihuus", olisin laihtunut ja siinä se. Jouduin tekemään asian eteen työtä, epäonnistuinkin monesti ja repsahdin mutten luovuttanut koskaan. Ajattelin, että prosessissa opin koko ajan lisää itsestäni, motiveistani, ihmisen mielen toiminnasta ja ehdollistumista, ja esim. addiktioista yleensä, ja kaikki oppi on hyödyksi että joku muu yritys laihtua onnistuu, jos vaikka tämä olisikin mennyt pieleen. Ja lopulta, ehkä 7 vuodeen opettelun ja monen repsahduksen ja takaisin lihomisen jälkeen, onnistuin pysyvästi.
Voi tietysti sanoa, että niin, mutta sinä halusit laihtua, olit noin sinnikäs ja onnistuit koska ympäristö (geenit, kasvatus jne) oli tehnyt sinut sellaiseksi. Ja osin se varmaan on osin totta. Jos esim. olisin syvästi traumatisoitunut lapsena, minulla ei olisi ollut samoja edellytyksiä onnistua. Mutta lukuun ottamatta ehkä kaikkein maahan lyödyimpiä, jotka tarvitsevat terapiaa ja muuta apua, ei ole hyödyllistä heittäytyä voimattomaksi, jos haluaa elämässään jotain saavuttaa.
Tuosta vapaasta tahdosta ja tuloksista... Yleensä kyse on ymmärtääkseni siitä, että ihmisellä kyllä on vapaa tahto eli valinnanvapaus, mutta ajan mittaan, kun viisas valinta täytyy tehdä aina vain uudestaan, ihminen ei jaksa valita viisaasti eli taistella mielitekoa vastaan pitkäaikaisesti yhä uudestaan.
Lisäksi ihminen tietää edellä mainitun (usein ihan omien menneisyyden kokemuksien kautta), joten jo pelkkä ajatus edessä olevasta pitkäaikaisesta laihdutus- ja kuntoilu-urakasta uuvuttaa ja saattaa aiheuttaa epätoivoa sekä sitä kautta heikentää motivaatiota.
Kyse ei siis ole vapaan tahdon puuttumisesta, vaan heikkoudesta. Jeesuskin sanoi: "Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko." (Matt. 26:41)
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"leveät hartiat näyttävät kapeammilta, kun on hyvä ryhti ja vähemmän rasvaa kehossa."
Mitä p*skaa tää nyt oli? Hartioissa ei ole kauheasti rasvaa. Ja miksi niiden edes pitäisi olla kapeat.
Naisen tulee olla siro ja leveäharteinen on auttamatta roisi, vaikka voi olla hyvännäköistäkin ne leveät hartiat
Kyllä mun yläkroppa on isomman näköinen hyvässä ryhdissä, mutta pidän silti mielummin ryhdin yllä, vaikka se tekee minustavisomman näköisen.
Ei pidä paikkaansa. Minulla on luonnostaan kaunis ja muhkea peppu, enkä ole ikinä kyykännyt. Ei tällaista kyykkäämällä saa. Riippuu paljon geeneistä mihin rasva kasaantuu ym.
N31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen seurannut pitkään tätä teoriaa.
Se nyt on niin että ei ihminen itse voi muokata itseään liikunnalla.
Ihmisellä on toki harha kaikkivoipaisuudestaan ja omasta tahdosta.
Omaa tahtoa nyt vain ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat mitä ovat.
Ne jotka näyttää liikunnallisilta, olisivat sellaisia jo muutoinkin.
Ei lihava kykene laihtumaan. Jos kykenee niin kykenee, mutta ei se omasta tahdosta ole kiinni.
Asioita vain tapahtuu elämässä ja ihminen ottaa siitä itselleen kunnian.
Et sinä ole laiha sen takia että teet itsestäsi laihan.
Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä.
Muutoin kaikki ihmiset olisivat laihoja jos kykenisivät asiasta päättämään itse.
Filosofisena ja metafyysisenä kysymyksenä toki kysymys vapaan tahdon olemassaolosta on kiinnostava, mutta käytännön arkielämässä jossa on kokemus että vapaata tahtoa on ainakin jossain määrin, tuollainen passiivinen asenne "en minä kuitenkaan voi tässä mitään, asioita vaan tapahtuu jos tapahtuu" harvoin johtaa mihinkään hyvään.
Esim. itse päätin jo kauan sitten että haluan olla normaalipainoinen. Painoindeksini oli pahimmillaan sairaalloisen lihavuuden puolella. On totta, että vapaa tahtoni ei ollut sellainen että se olisi voittanut automaattisesti kaikki muut asiat, eli kun olisin jumalankaltaisesti sanonut: "tulkoon laihuus", olisin laihtunut ja siinä se. Jouduin tekemään asian eteen työtä, epäonnistuinkin monesti ja repsahdin mutten luovuttanut koskaan. Ajattelin, että prosessissa opin koko ajan lisää itsestäni, motiveistani, ihmisen mielen toiminnasta ja ehdollistumista, ja esim. addiktioista yleensä, ja kaikki oppi on hyödyksi että joku muu yritys laihtua onnistuu, jos vaikka tämä olisikin mennyt pieleen. Ja lopulta, ehkä 7 vuodeen opettelun ja monen repsahduksen ja takaisin lihomisen jälkeen, onnistuin pysyvästi.
Voi tietysti sanoa, että niin, mutta sinä halusit laihtua, olit noin sinnikäs ja onnistuit koska ympäristö (geenit, kasvatus jne) oli tehnyt sinut sellaiseksi. Ja osin se varmaan on osin totta. Jos esim. olisin syvästi traumatisoitunut lapsena, minulla ei olisi ollut samoja edellytyksiä onnistua. Mutta lukuun ottamatta ehkä kaikkein maahan lyödyimpiä, jotka tarvitsevat terapiaa ja muuta apua, ei ole hyödyllistä heittäytyä voimattomaksi, jos haluaa elämässään jotain saavuttaa.
Sinä et päättänyt yhtään mitään normaalista painostasi.
Sinä olet vain uskovainen sen suhteen.
Tietenkin haluat tuntea erinomaisuutta että sinä päätät ja olet parempi kuin lihavat, koska sinussa on jotain erityislaatuista. Voit itse päättää millainen olet.
Minäpä kerron sinulle faktat. Et ole ja et voi päättää asioista.
Olet mikä olet.
En luule olevani parempi kuin lihavat. Olenhan itsekin ollut lihava ja tuntenut etten voi asialle mitään, että ei ole tahdonvoimaa eikä motivaatiota ja aina vaan epäonnistun. Olenko minä nyt mielestäni parempi ihminen kuin slloin? En ole. Olenpa vaan oppinut joitain asioita sekä omasta mielestäni että esim. ruokavaliosta ja nälänhallinnasta, jotka on johtaneet siihen että painan nyt 58 kg kun 10 vuotta sitten painoin 120 kg.
Muissakin asioissa teen koko ajan päätöksiä oppia jotain tai muuttaa jotain joko ulkoisessa elämässä tai sisäisessä. Sillä tavalla olen suorittanut tutkinnon, päässyt hyvään asemaan urallani, saanut sinkkuna omakotitalon jne. Möllöttelemällä ajatellen että olen mikä olen enkä muuta voi, olisi jäänyt paljon saavuttamatta.
Minäkin voisin selitellä asioita noin muille, mutta ikää on jo takana sen verran, että asiat on vain menneet minun osalta hyvin.
En minä suoranaisesti ole itse päättänyt että opiskelempa nyt ahkerasti.
Tein sen vain vanhempien vuoksi, etten olisi epäsuosiollinen heitä kohtaan ja saisin olla koulun parhaimpien oppilaiden seurassa.
Tein vain mitä tein. Jos en olisi niin älykäs, niin en olisi onnistunut ryhmäpaineen alla.
Jos itse olisin asiasta voinut päättää, niin olisin keskeyttänyt koulun ( en arvosta koulutusta yhtään).
En pitänyt koulunkäynnistä. Vanhempien ja ystävien takia kävin sielä vastoin omaa tahtoani.
Samankaltaisista syistä olen todennäköisesti atleettinen. En vain osaa olla paikallani. Olen luontaisesti liikkuva olento.
En yksinkertaisesti tässä iässä voi ottaa kunniaa vastaan menestyksestä ja atleettisuudestani.
Olisin tehnyt toisin, jos vain olisin kyennyt.
Olisin keskeyttänyt yliopiston ja muuttanut ulkomaille rikkaiden vanhempieni elätettäväksi.
En vain kyennyt siihen. Ei omaa tahtoa ole.
Sen voi testata olemalla hengittämättä tai syömättä.
Pysäyttämällä sydämen sykkeet.
Lopettamalla ajattelun.
Ei omaa tahtoa ole.
Ei se, että on ei-tahdonalaisia toimintoja tarkoita ettei omaa tahtoa missään asiassa ole. Sydän toki sykkii ihan ilman tietoisen, ajattelevan mielen kontrollia. Aivot myös tuottaa tunteita ja ajatuksia ilman että täytyy päättää, että nytpä aion ajatella tätä asiaa.
Se on kyllä syytä muistaa, että kaikilla ei ole samoja lähtökohtia, eli ei voi sillä tavalla ylimielisesti ajatella että jos minä olen menestynyt ja naapuri ei, niin naapurikin olisi voinut jos se vaan olisi halunnut. Hänellä voi olla ihan eri lähtökohdat sekä perimän että kasvatuksen että elinympäristön olojen puolesta. Hänen jaksamisensa ja mahdollisuutensa tehdä asioita päätöksestä voivat olla hyvin erilaiset kuin minun. Eikä ne toki kellään ole rajattomat, eri ihmiten taipumukset ja lahjakkuudet on erilaisia.
Silti joka päivä tulee käytännön elämässä tilanteita, joissa on kokemus valinnan mahdollisuudesta. Jos vaikka nyt alkaisi tehdä mieli syödä puoli levyä suklaata, niin kylllä minun täytyy tehdä valinta syönkö vai en. Aika monella näennäinen valintakyvyttömyys on vain välttelykeino, jolla vältetään epämiellyttäviä tunteita. "En minä voi sille mitään, minä nyt olen sokeririippuvainen joten minä vaan syön enkä voi mitään". Tai tuollainen yleisempi "en minä nyt yleensä voi päättää mistään, asiat menee kuten ne luonnostaan menee ja nyt näyttää että aion syödä suklaata". Dr. Nown laihdutusohjelmassa tätä näkee paljon, kun ne lihavat keksivät miljoona syytä: ahdisti, oli surullinen, oli kipua, ei vaan ollut tahdonvoimaa. Ja Dr. Now syyttää tekosyistä, koska tosiasiassa mitkään noista ei pakota ihmistä työntämään ruokaa suuhunsa vaan se pitää valita. Nuo asiat aiheuttaa kyllä kiusauksia, mutta kiusausten vastustaminen on sitä vaikeampaa mitä useammin niille antaa periksi. Hermostoon oikein ohjelmoituu rata että "surullinen olo" -> ratkaisu: "ähkysyöminen" ja tämän muuttaminen vaatii epämukavuuden sietämistä ja päätöksiä. Eikä ne tosiaan aina onnistu, voi olla että puuttuu psyykkisiä voimavaroja tai taitoja juuri nyt tai pysyvästi. Mutta usein voi onnistuakin.
Tein tämän ketjun tsempatakseni ihmisiä liikkumaan, en halunnut lytätä ketään. Jos ei huvita liikkua eikä ulkonäkö kiinnosta, niin se on jokaisen oma asia. Mutta ei kannata ajatella että omat geenit määrittää kaiken, kun liikunnalla ja sopivalla ruoalla saa paljon aikaan.
Hyvää viikonloppua kaikille! Meni se sitten treenatessa, sohvannurkassa tai jossain ihan muualla.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan saa liikunnalla 60-, 70-, tai 80-luvun vartaloa. Tämän hetken hoikat ja urheilulliset eivät näytä samalta kuin hoikat ja/tai urheilulliset 50 vuotta sitten.
Jos tiedätte Akseli Gallen-Kallelan maalauksen "Kullervon kirous", niin minä olen vartaloltani aika lailla sen Kullervon mallinen (hiukseni ovat tosin pitemmät), kylkiluutkin erottuvat samaan tyyliin :D. Olen lähes 39-vuotias ja liikun lähinnä polkupyörällä ja kävellen, sillä minulla ei ole koskaan ollut autoa eikä edes sen ajamiseen oikeuttavaa ajokorttia, työnikin on ruumiillista. Hoikka olen ollut aina, mutta en pidä itseäni mitenkään erityisen urheilullisena, vaikka pyöräilenkin viikossa noin 70 kilometriä (ei kai tuo mikään suuri määrä ole).
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen seurannut pitkään tätä teoriaa.
Se nyt on niin että ei ihminen itse voi muokata itseään liikunnalla.
Ihmisellä on toki harha kaikkivoipaisuudestaan ja omasta tahdosta.
Omaa tahtoa nyt vain ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat mitä ovat.
Ne jotka näyttää liikunnallisilta, olisivat sellaisia jo muutoinkin.
Ei lihava kykene laihtumaan. Jos kykenee niin kykenee, mutta ei se omasta tahdosta ole kiinni.
Asioita vain tapahtuu elämässä ja ihminen ottaa siitä itselleen kunnian.
Et sinä ole laiha sen takia että teet itsestäsi laihan.
Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä.
Muutoin kaikki ihmiset olisivat laihoja jos kykenisivät asiasta päättämään itse.
Filosofisena ja metafyysisenä kysymyksenä toki kysymys vapaan tahdon olemassaolosta on kiinnostava, mutta käytännön arkielämässä jossa on kokemus että vapaata tahtoa on ainakin jossain määrin, tuollainen passiivinen asenne "en minä kuitenkaan voi tässä mitään, asioita vaan tapahtuu jos tapahtuu" harvoin johtaa mihinkään hyvään.
Esim. itse päätin jo kauan sitten että haluan olla normaalipainoinen. Painoindeksini oli pahimmillaan sairaalloisen lihavuuden puolella. On totta, että vapaa tahtoni ei ollut sellainen että se olisi voittanut automaattisesti kaikki muut asiat, eli kun olisin jumalankaltaisesti sanonut: "tulkoon laihuus", olisin laihtunut ja siinä se. Jouduin tekemään asian eteen työtä, epäonnistuinkin monesti ja repsahdin mutten luovuttanut koskaan. Ajattelin, että prosessissa opin koko ajan lisää itsestäni, motiveistani, ihmisen mielen toiminnasta ja ehdollistumista, ja esim. addiktioista yleensä, ja kaikki oppi on hyödyksi että joku muu yritys laihtua onnistuu, jos vaikka tämä olisikin mennyt pieleen. Ja lopulta, ehkä 7 vuodeen opettelun ja monen repsahduksen ja takaisin lihomisen jälkeen, onnistuin pysyvästi.
Voi tietysti sanoa, että niin, mutta sinä halusit laihtua, olit noin sinnikäs ja onnistuit koska ympäristö (geenit, kasvatus jne) oli tehnyt sinut sellaiseksi. Ja osin se varmaan on osin totta. Jos esim. olisin syvästi traumatisoitunut lapsena, minulla ei olisi ollut samoja edellytyksiä onnistua. Mutta lukuun ottamatta ehkä kaikkein maahan lyödyimpiä, jotka tarvitsevat terapiaa ja muuta apua, ei ole hyödyllistä heittäytyä voimattomaksi, jos haluaa elämässään jotain saavuttaa.
Tuosta vapaasta tahdosta ja tuloksista... Yleensä kyse on ymmärtääkseni siitä, että ihmisellä kyllä on vapaa tahto eli valinnanvapaus, mutta ajan mittaan, kun viisas valinta täytyy tehdä aina vain uudestaan, ihminen ei jaksa valita viisaasti eli taistella mielitekoa vastaan pitkäaikaisesti yhä uudestaan.
Lisäksi ihminen tietää edellä mainitun (usein ihan omien menneisyyden kokemuksien kautta), joten jo pelkkä ajatus edessä olevasta pitkäaikaisesta laihdutus- ja kuntoilu-urakasta uuvuttaa ja saattaa aiheuttaa epätoivoa sekä sitä kautta heikentää motivaatiota.
Kyse ei siis ole vapaan tahdon puuttumisesta, vaan heikkoudesta. Jeesuskin sanoi: "Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko." (Matt. 26:41)
Joo. Se mitä itse opin on se, että suuri osa ihmisen toimminnoista pyrkii menemään alitajuntaan ja hermostotasolle painuneilla automaattiohjelmilla. Tällä on varsin hyvä tarkoitus, eli vapauttaa ihminen korkeampaan ajatteluun ja toimintaan siitä, että pitäisi jatkuvasti miettiä joka päivän trivialiteetteja kuten nyt vaikka sitä mitä syö.
Tästä tulee ongelma, jos kokemuksesta syntynyt automaattiohjelma on tietoisten tavoitteiden kannalta haitallinen. Esim. jos olen ylipainoinen, haluan laihtua, mutta pääni on täynnä automaattisia ja ehdollistuneita reaktioita kuten "pms-vaivoja -> viini auttaa", "ahdistaa tai väsyttää -> suklaata", "kova työpäivä -> hae ruoka valmiina pizzeria/kebabista niin vältyt ruoanlaitolta". Se vaatii paljon tietoisuutta ja kovaa työtä ottaa tuollaisia tietoiseen kontrolliin ja pitää sitä yllä niin kauan, että vanhat hermoradat jotka ohjaa haitalliseen käytökseen alkaa käytön puutteessa heketä, ja tilalle vahvistuu uudet jotka ohjaa rakentavampaan ratkaisuun. Mutta se on vähän kuin lihasten vahvistaminen, se tulee helpommaksi mitä enemmän jaksaa treenata. Ja olla itselleen armollinen, koska on voinut jopa kymmeniä vuosia vahvistaa niitä vääriä tottumusmalleja, ei ne välttämättä tuosta vaan lähde, vaatii paljon vastatapojen vahvistamista ennen kuin ne oikeasti on uusi automaattinen tottumus.
Sitten on tuo uskomusten asia. Monet tosiaan uskoo ja minäkin ennen, että kokemus epäonnistumisista tarkoittaa ettei tule onnistumaan jatkossakaan. Minussa vaan on jotain vikaa, en vaan pysty. Ei ole tahdonvoimaa. Olenhan jo kokeillut laihduttaa eikä se toiminut, mikä olisi muuttunut nyt. Itselläni käänteentekevä oli tutkimustulos, jonka mukaan tupakoinnin lopetuksen onnistumisen todennäköisyys KASVAA, kun on yrittänyt lopettaa monta kertaa. Itse olin ajatellut aina niin, että ne joilla on edellytyksiä onnistua, onnistuvat kerrasta tai viimeistään toisesta, muut luuserit jää heikkouksiensa takia epäonnistujiksi. Mutta ei se ollutkaan niin! Tajusin ettei sen tarvi olla niin myöskään minun ja paino-ongelman kanssa. Että joka yrityksestä voin oppia jotain, ja se lisää todennäköisyyttä onnistua joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Minulla on luonnostaan kaunis ja muhkea peppu, enkä ole ikinä kyykännyt. Ei tällaista kyykkäämällä saa. Riippuu paljon geeneistä mihin rasva kasaantuu ym.
N31
Väitätkö siis tosissasi että pitkäjänteinen ja vastusta lisäävä treenaaminen painoilla yhdistettynä järkevään plussakalorien syömiseen ei kasvata pakaralihaksia? Jep jep. Miten selität sitten sen että lättäpeppuni on nykyään melkoinen persikka? Ps. Ei pelkät kyykyt vaan monipuoliset ja tarkkaan valikoidut liikkeet. Pelkkä rasva takalistossa ei takaa muhkeaa ja etenkään kiinteää ja selluliititonta takalistoa.
Minun juna ei ainakaan ole mihinkään mennyt vielä... olen 38 ja paremmassa kunnossa kuin ikinä. Parikymppisenä en liikkunut, painoa oli viitisen kiloa enemmän kuin nyt ...( nyt 163/53) aavistuksen päärynävartaloisesta nuoresta olen muokkautunut hoikaksi, siroksi tiimalasiksi.
Rakastan sitä että tykkään katsoa peiliin. Ei se mahdottomia vaadi. Nykyään juoksen 2- 3 krt viikossa, 7- 15 km lenkkejä, käyn kerran viikossa porrastreeneissä ja kehonpainolla / käsipainoilla teen kotona lihaskuntotreeniä pari kertaa viikossa. Kyllä minun tapauksessa ainakin liikunta on avainsemassa ollut.
Ja mikäs siinä, tykkään haastaa itseäni.
Ylipainoinenkin näyttää huomattavasti paremmalta jos silti liikkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä negatiivinen asenne liikuntaa kohtaan :). Voin sanoa että en kadu liikunnan suhteen mitään muuta kuin etten aloittanut jo 20 vuotta sitten! Olin pehmeä sohvaperuna ja kadehtien katselin jänteviä (ja miesten keskuudessa suosittuja) naisia ajatellen ettei minun omena/suora pötkö -kroppaani mikään muuta.
No, nyt tuli koronavuosi ja - iän ollessa 37 - päätin että nyt riitti löhöily. Ostin kotiin muutamia käsipainoja, tangon, levyjä ja penkin. Ei maksanut kuin reilun satasen ksikki yhdessä. Sitten olenkin treenannut 6 pv viikossa, joko raskailla painoilla 30-45 min tai kevyillä 1 h. Ei vaadi juuri mitään panostusta kun tavarat ovat kotona valmiina, ihan omasta viitseliäisyydestä kiinni. Lisäksi kävelen hyötyliikuntaa, varsinaista aerobista vain kerran viikossa.
Alle puolessa vuodessa vyötäröni on kavennut monta senttiä, reidet pari senttiä, takapuoli on kohonnut ja kasvanut kaksi senttiä, rintaliivien selkänauhan päälle jäänyt makkara hävinnyt. Puhumattakaan siitä että jaksan paremmin, olen vahvempi jne jne.
Ruokavaliotani en ole muokannut muuten kuin syömällä 100-200kcal enemmän päivässä kuin aikaisemmin. Tuntuu vähän hölmöltä etten oikeasti tehnyt tätä jo nuorena. Mitä kaikkea jätinkään tekemättä tuman kroppani takia vaikka sen muokkaaminen on näin helppoa - ei todellakaan vaadi tuntikausia joka päivä kun ei bikini fitnesstä tavoittele.
En siis voi kuin lämpimästi suositella mikäli muutosta haluaa.
No minä en pysty juoksemaan, kun häävisti kävelen kilometrin jos on ihan pakottava tarve. En tosin ole jättänyt kroppani takia tekemättä mitään muuta kuin sille vahingollisia asioita, kuten esimerkiksi fyysisen rääkin, kun kroppani ei sitä kestä. Sen sijaan vartalostani olen aina nauttinut niin paljon kuin olen keerennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"leveät hartiat näyttävät kapeammilta, kun on hyvä ryhti ja vähemmän rasvaa kehossa."
Mitä p*skaa tää nyt oli? Hartioissa ei ole kauheasti rasvaa. Ja miksi niiden edes pitäisi olla kapeat.
Naisen tulee olla siro ja leveäharteinen on auttamatta roisi, vaikka voi olla hyvännäköistäkin ne leveät hartiat
Ja missäs tää on määrättu, mitä naisen "tulee olla"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"leveät hartiat näyttävät kapeammilta, kun on hyvä ryhti ja vähemmän rasvaa kehossa."
Mitä p*skaa tää nyt oli? Hartioissa ei ole kauheasti rasvaa. Ja miksi niiden edes pitäisi olla kapeat.
Naisen tulee olla siro ja leveäharteinen on auttamatta roisi, vaikka voi olla hyvännäköistäkin ne leveät hartiat
Ja missäs tää on määrättu, mitä naisen "tulee olla"?
Hups, siis määrätty.
Yli 30 vuotta harrastanut juoksua. Edelleenkin kaikki rasva reisissä ja takapuolessa. Muualta kyllä laihdun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on tavallaan oikeassa, tavallaan väärässä. Olen aina ollut ylipainoinen vaikka treenaan 5-8h viikossa raskasta liikuntaa. Juoksua, bodyattac, step, salia, kaikkina päivinä paitsi yksi lepopäivä viikossa. Silti bmi 31 eli se liikunta ei laihduta grammaakaan jos ei ravintoa nipistä ja pienennä. (Syön erittäin terveellisesti mutta ”liikaa”).
Siinä ap on oikeassa että vaikka painan reilu 82kg ja olen 164cm niin näytän paljon hoikemmalta kuin mitä voisi luulla. Leveät hartiat ja vahva leveähkö selkä saa kehin näyttämään hoikemmalta kuin onkaan.
Mun mielestä silti kokonaisuudessaan liikunnan vaikutus YLIARVIOIDAAN koska vaikka liikkuu kuin hullu niin silti moni on ylipinoinen.
Vierailija kirjoitti:
Minun juna ei ainakaan ole mihinkään mennyt vielä... olen 38 ja paremmassa kunnossa kuin ikinä. Parikymppisenä en liikkunut, painoa oli viitisen kiloa enemmän kuin nyt ...( nyt 163/53) aavistuksen päärynävartaloisesta nuoresta olen muokkautunut hoikaksi, siroksi tiimalasiksi.
Rakastan sitä että tykkään katsoa peiliin. Ei se mahdottomia vaadi. Nykyään juoksen 2- 3 krt viikossa, 7- 15 km lenkkejä, käyn kerran viikossa porrastreeneissä ja kehonpainolla / käsipainoilla teen kotona lihaskuntotreeniä pari kertaa viikossa. Kyllä minun tapauksessa ainakin liikunta on avainsemassa ollut.
Ja mikäs siinä, tykkään haastaa itseäni.
Ylipainoinenkin näyttää huomattavasti paremmalta jos silti liikkuu.
Liikun paljon enemmän kuin sinä (juoksuakin viikossa 40km) ja silti oon ylipainoinen...
Vierailija kirjoitti:
Ympäristö ei itsessään tee yhtään mitään. Sinä teet, jos löytyy päättäväisyyttä.
Helpointa on tietenkin sanoa, että - vali vali, uli uli, yhyy byhyy - mun geenit ja vartalo nyt on sellainen kuin on. Se on ihan totta, mutta toisaalta, sellaista vartaloa ei ole olemassakaan, jota ei kurinalaisella harjoittelulla voisi muokata. Se missä määrin, on taas toinen juttunsa.
Nimim. 30 wee personal trainerina
minulla on lukematon määrä mustia vöitä ja pätevyyttä myös urheiluhieronnan tasolta. Sinä et tiedä yhtään mitään.
Ympäristö on se ja urheiluseura, joka saa sinut tekemään. Sinä et tee yksinäsi yhtään mitään muuta kuin syöt ja lepäät.
Totuus on se että yksikään ei itse tee yhtään mitään. Taustalla on aina valmentaja ja sitten se pätemisen tarve muihin nähden.
Se kenellä on suurin pätemisen tarve, se painostuu seuran ja joukkueen silmissä tähdeksi.
Yksin tämä henkilö olisi jo luovuttanut aika päivää sitten.
Koska ihmisen mieli ei ole sellainen että pitää pusertaa ja pusertaa.
Omaa tahtoa ei ole.
On aina seuran ja yhteisön/ympäristön tahto.
Yksilö vain syö ja lepää, jos ei tarvitse sen eteen tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun juna ei ainakaan ole mihinkään mennyt vielä... olen 38 ja paremmassa kunnossa kuin ikinä. Parikymppisenä en liikkunut, painoa oli viitisen kiloa enemmän kuin nyt ...( nyt 163/53) aavistuksen päärynävartaloisesta nuoresta olen muokkautunut hoikaksi, siroksi tiimalasiksi.
Rakastan sitä että tykkään katsoa peiliin. Ei se mahdottomia vaadi. Nykyään juoksen 2- 3 krt viikossa, 7- 15 km lenkkejä, käyn kerran viikossa porrastreeneissä ja kehonpainolla / käsipainoilla teen kotona lihaskuntotreeniä pari kertaa viikossa. Kyllä minun tapauksessa ainakin liikunta on avainsemassa ollut.
Ja mikäs siinä, tykkään haastaa itseäni.
Ylipainoinenkin näyttää huomattavasti paremmalta jos silti liikkuu.Liikun paljon enemmän kuin sinä (juoksuakin viikossa 40km) ja silti oon ylipainoinen...
Ei se liikunta kenenkään vatsaa poista, jos on perintötekijöiltään ns. dadbod ja sitten ikä lisää tätä erityisesti.
Ruokavaliokaan ei auta. Ihminen on mitä on.
Vain radikaalisti ympäristöä muuttamalla voi saada uusia pelikortteja ja sitten kuukausien päästä näkee että mitä tapahtuu.
Ympäristö on se mikä tekee mestariksi.
Siksi parhaimmat urheilijat menee aina parhaimman valmennuksen pariin ja parhaiden tekijöiden pariin.
Yksilö ei kykene tekemään itse muutosta. Ainoastaan muuttamalla paikkakunnalle missä on ehkä mahdollista saada uusia kortteja kasaan. Joskus sekään ei toimi, kun ei kemiat tule yhteen tiimin kanssa.
Ihminen on laumaeläin. Siksi sillä ei ole omaa tahtoa.
Voin kertoa kun kerran pelastin ihmisen palavasta talosta ja olenhan minä tehnyt jumalauta vaikka mitä sankartekoja.
Kiivennyt kissoja puista ja vaikka mitä juttuja ( en omasta tahdostani). Niin kerran minulta kysyttiin että: "miten sinä uskallat tuollaiseen lähteä"?
Siinä se avautui. Enhän minä olisikaan uskaltanut tai halunnut mennä palavaan taloon ja saada palovammoja. En minä vaan yhteisö siinä ympärillä ja ne huudot. Ne teki sen minun puolesta.
Ei ihminen tee valintoja. Se tekee mitä on tehtävä.
Pelastaa lapsia tulipaloista ja kiipeää kissoja puista.
Ei siinä kysellä sulta että haluatko. Samasta syystä nuoria miehiä kuolee sodissa.
Ei ne jätkät sielä taistelukentillä itse päätä mistään. He tekevät mitä yhteisö haluaa.
Me hyvät ihmiset elämme suuressa muurahaispesässä ja sun valinnat on ihan samaa uskontoa kuin muutkin uskonnot.
Sinä et valitse edes sitä ostostasi kaupan hyllyltä.
Kaikki ne on ihan valmista samaa kelaa.
Siksi kaikki on mitä on. Todellisuus näyttää sen totuuden ettei omaa tahtoa ole. Meillä on köyhyyttä ja lihavuutta. Sotia ja nälänhätää.
Jos tahtoa löytyisi, niin ei meillä näitä ongelmia olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun juna ei ainakaan ole mihinkään mennyt vielä... olen 38 ja paremmassa kunnossa kuin ikinä. Parikymppisenä en liikkunut, painoa oli viitisen kiloa enemmän kuin nyt ...( nyt 163/53) aavistuksen päärynävartaloisesta nuoresta olen muokkautunut hoikaksi, siroksi tiimalasiksi.
Rakastan sitä että tykkään katsoa peiliin. Ei se mahdottomia vaadi. Nykyään juoksen 2- 3 krt viikossa, 7- 15 km lenkkejä, käyn kerran viikossa porrastreeneissä ja kehonpainolla / käsipainoilla teen kotona lihaskuntotreeniä pari kertaa viikossa. Kyllä minun tapauksessa ainakin liikunta on avainsemassa ollut.
Ja mikäs siinä, tykkään haastaa itseäni.
Ylipainoinenkin näyttää huomattavasti paremmalta jos silti liikkuu.Liikun paljon enemmän kuin sinä (juoksuakin viikossa 40km) ja silti oon ylipainoinen...
Ei se liikunta kenenkään vatsaa poista, jos on perintötekijöiltään ns. dadbod ja sitten ikä lisää tätä erityisesti.
Ruokavaliokaan ei auta. Ihminen on mitä on.
Vain radikaalisti ympäristöä muuttamalla voi saada uusia pelikortteja ja sitten kuukausien päästä näkee että mitä tapahtuu.
Ympäristö on se mikä tekee mestariksi.
Siksi parhaimmat urheilijat menee aina parhaimman valmennuksen pariin ja parhaiden tekijöiden pariin.
Yksilö ei kykene tekemään itse muutosta. Ainoastaan muuttamalla paikkakunnalle missä on ehkä mahdollista saada uusia kortteja kasaan. Joskus sekään ei toimi, kun ei kemiat tule yhteen tiimin kanssa.
Ihminen on laumaeläin. Siksi sillä ei ole omaa tahtoa.
Voin kertoa kun kerran pelastin ihmisen palavasta talosta ja olenhan minä tehnyt jumalauta vaikka mitä sankartekoja.
Kiivennyt kissoja puista ja vaikka mitä juttuja ( en omasta tahdostani). Niin kerran minulta kysyttiin että: "miten sinä uskallat tuollaiseen lähteä"?
Siinä se avautui. Enhän minä olisikaan uskaltanut tai halunnut mennä palavaan taloon ja saada palovammoja. En minä vaan yhteisö siinä ympärillä ja ne huudot. Ne teki sen minun puolesta.
Ei ihminen tee valintoja. Se tekee mitä on tehtävä.
Pelastaa lapsia tulipaloista ja kiipeää kissoja puista.
Ei siinä kysellä sulta että haluatko. Samasta syystä nuoria miehiä kuolee sodissa.
Ei ne jätkät sielä taistelukentillä itse päätä mistään. He tekevät mitä yhteisö haluaa.
Me hyvät ihmiset elämme suuressa muurahaispesässä ja sun valinnat on ihan samaa uskontoa kuin muutkin uskonnot.
Sinä et valitse edes sitä ostostasi kaupan hyllyltä.
Kaikki ne on ihan valmista samaa kelaa.
Siksi kaikki on mitä on. Todellisuus näyttää sen totuuden ettei omaa tahtoa ole. Meillä on köyhyyttä ja lihavuutta. Sotia ja nälänhätää.
Jos tahtoa löytyisi, niin ei meillä näitä ongelmia olisi.
Tsemiä tahdonvoimasi etsimispolulle :D
Yst.terv.nimim. Jotenkin-kummasti-vaan-on-tullut-onnistuttua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä negatiivinen asenne liikuntaa kohtaan :). Voin sanoa että en kadu liikunnan suhteen mitään muuta kuin etten aloittanut jo 20 vuotta sitten! Olin pehmeä sohvaperuna ja kadehtien katselin jänteviä (ja miesten keskuudessa suosittuja) naisia ajatellen ettei minun omena/suora pötkö -kroppaani mikään muuta.
No, nyt tuli koronavuosi ja - iän ollessa 37 - päätin että nyt riitti löhöily. Ostin kotiin muutamia käsipainoja, tangon, levyjä ja penkin. Ei maksanut kuin reilun satasen ksikki yhdessä. Sitten olenkin treenannut 6 pv viikossa, joko raskailla painoilla 30-45 min tai kevyillä 1 h. Ei vaadi juuri mitään panostusta kun tavarat ovat kotona valmiina, ihan omasta viitseliäisyydestä kiinni. Lisäksi kävelen hyötyliikuntaa, varsinaista aerobista vain kerran viikossa.
Alle puolessa vuodessa vyötäröni on kavennut monta senttiä, reidet pari senttiä, takapuoli on kohonnut ja kasvanut kaksi senttiä, rintaliivien selkänauhan päälle jäänyt makkara hävinnyt. Puhumattakaan siitä että jaksan paremmin, olen vahvempi jne jne.
Ruokavaliotani en ole muokannut muuten kuin syömällä 100-200kcal enemmän päivässä kuin aikaisemmin. Tuntuu vähän hölmöltä etten oikeasti tehnyt tätä jo nuorena. Mitä kaikkea jätinkään tekemättä tuman kroppani takia vaikka sen muokkaaminen on näin helppoa - ei todellakaan vaadi tuntikausia joka päivä kun ei bikini fitnesstä tavoittele.
En siis voi kuin lämpimästi suositella mikäli muutosta haluaa.
No minä en pysty juoksemaan, kun häävisti kävelen kilometrin jos on ihan pakottava tarve. En tosin ole jättänyt kroppani takia tekemättä mitään muuta kuin sille vahingollisia asioita, kuten esimerkiksi fyysisen rääkin, kun kroppani ei sitä kestä. Sen sijaan vartalostani olen aina nauttinut niin paljon kuin olen keerennyt.
Liike on paras lääke huonoon yleiskuntoon.
Hyvään kuntoon pääsee treenamalla. Se vaatii vain sen, että pitää aloittaa ja ottaa kirjaimellisesti se ensimmäinen pieni askel.
Jo parin viikon lyhyet säännölliset kävelylenkit, rapakuntoiselle sopivat vaikka sitten vain ½km 15 minsaan, parantavat hapenottokykyä ja aineenvaihduntaa mukaan lukien sokeri- ja rasva-aineenvaihdunta, vahvistavat lihaksistoa mukaan lukien sydänlihas ja pallea sekä luustoa (keski-ikäistyville naisille aivan erityisen tärkeää!) verenkiertoa, hermostoa. Parin kuukauden nousujohteisen treenin jälkeen huomaatkin kestäväsi sen "fyysisen rääkin" jota nykyinen kuntosi ei kestä. Vartalostasikin pääset nauttimaan ihan uudella tavalla kun huomaat, ettei se olekaan niin surkean heikko ja kyvytön fyysisiin ponnistuksiin mitä tunnet sen tällä hetkellä olevan. Parin vuoden treenin jälkeen juoksulenkit voivat olla se seuraava askel, jos niin tahdot ja päätät.
Ympäristö ei itsessään tee yhtään mitään. Sinä teet, jos löytyy päättäväisyyttä.
Helpointa on tietenkin sanoa, että - vali vali, uli uli, yhyy byhyy - mun geenit ja vartalo nyt on sellainen kuin on. Se on ihan totta, mutta toisaalta, sellaista vartaloa ei ole olemassakaan, jota ei kurinalaisella harjoittelulla voisi muokata. Se missä määrin, on taas toinen juttunsa.
Nimim. 30 wee personal trainerina