Lue keskustelun säännöt.
Monet vähättelevät liikunnan vaikutusta kropan muotoon ja luulevat sen johtuvan geeneistä
20.11.2020 |
Monet sohvaperunat eivät tajua, että jos alkaisivat liikkua aktiivisesti ja syödä terveellosesti, he voisivat näyttää ihan yhtä hyviltä kuin ne urheilullisen näköiset. Esim. leveät hartiat näyttävät kapeammilta, kun on hyvä ryhti ja vähemmän rasvaa kehossa. Paksut pohkeet kiinteytyvät kauniiksi kun alkaa urheilla. Vyötärö tulee esiin omenavartaloisillakin, kunhan paino saadaan ensin kohdilleen. Kun katsoo vaikka 60-luvun valokuvia, lähes kaikki nuoret olivat hyväkroppaisia. Geeneillä ei ole yhtään niin iso merkitys kropan muotoon kuin terveellisillä elintavoilla.
Kommentit (106)
Miehillä kropan muokkaaminen liikunnan avulla on suhteellisen helppoa. Perusruokavalio ja neljä kunnon punttitreeniä viikossa ja 4 kk päästä näkee jo tuloksia. Johtuu siitä, että miehillä on enemmän lihasmassaa kuin naisilla.
Naisilla kropan muokkaaminen liikunnalla vaatii äärimmäisen kovaa treeniä ja tiukkaa ruokavaliota, eli ei ole helppoa. Lihasmassan määrä pieni, rasvan määrä huomattavasti suurempi kuin miehillä.
Lisäksi miehillä on 3x eri vartalotyyppiä: pyöreä, suora ja atleetti, joten noista on helppo muokata se ihanne, naisilla puolestaan 5 eri vartalotyyppiä, joista ihanne on se tiimalasi, ja sitä ei saa pelkästään treenillä ja ruokavaliolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä olen seurannut pitkään tätä teoriaa.
Se nyt on niin että ei ihminen itse voi muokata itseään liikunnalla.
Ihmisellä on toki harha kaikkivoipaisuudestaan ja omasta tahdosta.
Omaa tahtoa nyt vain ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat mitä ovat.
Ne jotka näyttää liikunnallisilta, olisivat sellaisia jo muutoinkin.
Ei lihava kykene laihtumaan. Jos kykenee niin kykenee, mutta ei se omasta tahdosta ole kiinni.
Asioita vain tapahtuu elämässä ja ihminen ottaa siitä itselleen kunnian.
Et sinä ole laiha sen takia että teet itsestäsi laihan.
Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä.
Muutoin kaikki ihmiset olisivat laihoja jos kykenisivät asiasta päättämään itse.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen seurannut pitkään tätä teoriaa.
Se nyt on niin että ei ihminen itse voi muokata itseään liikunnalla.
Ihmisellä on toki harha kaikkivoipaisuudestaan ja omasta tahdosta.
Omaa tahtoa nyt vain ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat mitä ovat.
Ne jotka näyttää liikunnallisilta, olisivat sellaisia jo muutoinkin.
Ei lihava kykene laihtumaan. Jos kykenee niin kykenee, mutta ei se omasta tahdosta ole kiinni.
Asioita vain tapahtuu elämässä ja ihminen ottaa siitä itselleen kunnian.
Et sinä ole laiha sen takia että teet itsestäsi laihan.
Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä.
Muutoin kaikki ihmiset olisivat laihoja jos kykenisivät asiasta päättämään itse.
Todellisuus on vähän eri kuin mitä liikuntavalmentajat ja terveystietoilijat antaa ymmärtää.
Ihminen ei itse päätä asioista vaan ympäristö tekee meidät.
Vierailija kirjoitti:
Painoarvo sanalla nuori. Olen 36v ja parhaat päiväni menivät jo.
Lisäsin vielä, että monet (lue: ap) eivät ymmärrä, miten kovaa työtä on muokata kroppaan vähänkin muotoa. Jos siitä varsinaisesta työstä ei pidä, miksi ihmeessä pitäisi jonkun toisen vuoksi vaivautua.
Mä olen 35 eikä parhaat päivät todellakaan ole takana. Olin nuorempana ylipainoinen, mutta aloitin saliurheilun (vuosia sitten). Kroppaan tuli erilaista muotoa, vaikkei paino paljon tippunut. Aloitin viime vuonna juoksemisen ja se vasta onkin varsinkin takapuolta ja vyötäröä muokannut, vaikka salillakin tein töitä pakaroiden muotoutumiseksi. Kovaa työtä.. no, 2-3x viikossa käyn 30-60min lenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hankala kysymys, koska ap:kin ottaa esimerkiksi menneiden vuosikymmenten kropat. Mutta ei silloin ihmiset syöneet mitään erityistä fitness ruokavaliota, monen nykyaikaisen mielestä sen ajan ruoka olisi ollut älytöntä hiilarien mättöä. Perunaa ja leipää vedettiin kaksin käsin koska ne oli halpaa perusruokaa joita tässä maassa on aina syöty. Kaloreita toki tuli kulutukseen nähden kohtuudella eli harva lihoi. Varsinkin naisista erittäin harva myös harrasti liikuntaa. Ihmiset näytti "ihan luonnostaan" siltä miltä näytti. Itsekin 1970-luvulla syntyneenä olin nuorena aika näyttävän näköinen tiimalasikroppainen, vaikka olin täysi tietokonenörtti joka en liikkunut yhtään ja söin tavallista kotiruokaa, miettimättä kaloreita, proteiineja tms.
Perinteisesti on ajateltu, että geenit ei voi olla syy, koska muutos tiimalasivartalon vallitsevuudesta pötkylävartalon hallitsevuuteen (jopa hoikilla, ellei treenaa) on tapahtunut joissain vuosikymmenissä. Mutta nykyäänhän tiedetään että ympäristötekijät säätelee geenien ilmenemistä, eli sitä mitkä geenit on päällä ja mitkä pois. Voiko jotkut asiat ympäristössä ja ravinnossa siis sittenkin vaikuttaa niin, että mekanismi menee geenien kautta?
Onko olemassa tutkittua tietoa, että aikaisemmin tiimalasivartaloita olisi ollut enemmän? Olen aina ajatellut, että erilaisten vartalomallien suhteellinen osuus olisi ollut samaa luokkaa, mutta koska ihmiset olivat hoikempia, he näyttivät paremmilta. Myös sen ajan vaatteet ja mekot korostivat vartalia. Suomifilmeissä uimaan kirmaavat naiset ainakin ovat vartaloltaan ihan samanlaisia kuin tuntemani nykyajan naiset.
En tiedä onko tutkittua tietoa, olisi kiinnostavaa kyllä jos olisi! Omaan silmään vaan näyttää, että nykyiset nuoret olisi pääosin ihan eri mallisia kuin sama ikäluokka oli omassa nuoruudessani, mutta tottahan se toki on että vaatetusmuodit vaikuttaa siihen miltä näyttää, ja vaikea arvioida miten keskimääräisen painoindeksin kasvu vaikuttaa.
Toisaalta tuohon painoon liittyen seellainen että siitä olen melko varma, että ennen vanhaan hyvin harva nainen lihoi ennen vaihdevuosia omenamallisesti mahanseudulle. Perseviä, paksureitisiä ja rintavia niistä harvoista lihavista tuli, ja vasta keski-iässä muuttuivat sitten keskivartalolihaviksi. Nykyään monelle käy niin että jos vähänkin lihoo niin se menee keskivartaloon.
Tuohon erilaiseen lihomiseenkin voi tosin vaikuttaa se painoindeksien kasvu. Muistan kun omassa lapsuudessani äitini oli ns. lihava. Hän näytti minusta lihavalta muiden äitien joukossa mitä häpesin, ja hän itse surkutteli lihavuuttaan. Hän kuitenkin 165-senttisenä ihmisenä painoi vain noin 70-75 kg, kun nykyään monet samanmittaiset lihavat painaa 100 kg tai yli. Voi olla että äidistä ja muista sen ajan lihavista olisi myös tullut päärynän sijaan omppuja jos olisivat keränneet vielä 25 kg lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienellä ruokavalion tarkennuksella, siis huom tarkennuksella eli vähensin hiilihydraattien määrää (pasta ja riisi, jotka korvasin vihanneksilla), lisäsin hiukan venyttelyä päivän aikana (aiemmin pari, kolme kertaa viikossa, nykyisin 1-3 kertaa päivässä), sain painoa pois 10 kg, kahdessa kuukaudessa ja valtaosa siitä lähti vyötäröltä, koska vyötärön ympärys kapeni yli 10 cm.
Kun olen jatkanut samalla ruokavaliolla, paino ei jojoile ja BMI näyttää pysyvän tasolla 21, kun aiemmin oli selvästi ns ylipainon rajalla. Tuo venyttely on myös helppo toteuttaa, itse teen kahvin keiton yhteydessä - kestää vain sen muutaman minuutin, kun kahvi latautuu/valmistuu.
Itsekin yllätyin, kuinka helposti mm vyötärö kapeni ja paino laski. Ikää kuitenkin 60+, eikä paino ole varsinaisesti ollut koskaan erityisemmin tarkkailun alla.
Niin? Eli todistit pointin, liikunnalla ei ole juuri mitään tekemistä vartalon muokkaamisen kanssa vaan ruokavaliolla. Toisaalta oma sukulaisvanhus on kertonut moneen kertaan että juuri tuossa kuvaamassasi iässä kauan kirottu läski vain yhtäkkiä rupesi lähtemään sekä häneltä itseltään että myöhemmin sisareltaan ilman että muuttivat tietoisesti mitään. Olisko joku hormoonitoimintajuttu.
Tehokas venyttely on tehokasta liikuntaa ja kun sitä tapahtuu usein useita kertoja päivässä, se on helposti tehokkaampaa kuin laiskasti toteutetut kävelylenkit. Tehokas venyttely nostaa sykettä ja aikaansaa myös hengästymistä, verenkierto vilkastuu/aineenvaihdunta vilkastuu. Oikeantyyppinen venyttely myös kohdistuu lihasalueille, joita harvemmin käytetään, kuten vatsa, selkä, reidet, pakarat, käsivarret, niska jne.
Millaista on tehokas venyttely? Miten se nostaa sykettä?
Kokeile ja yllätyt, se ei myöskään suoraan lisää lihasmassaa, vain aktivoi olemassaolevaa ja polttaa rasvaa. Netti on täynnä ohjeita. Itse keskityn jo aiemmin listaamiini lihasryhmiin ja kaiken voi tehdä seisten, eikä apuvälineitä tarvita. Syke nousee helposti tasolta 60 tasolle 100 ja tarvittaessa useita kertoja päivässä.
Tarkoitatko dynaamista venyttelyä? Et voi itse keksiä jotain termiä ja sano vaan, että netti on täynnä ohjeita ja etsi sillä. Mäkin olen laihtunut 50 kiloa ja näytän nykyään paremmalta kuin yksikään hollywood-tähtönen, kun aloin tekemään plörts-liikuntaa. Kokeile sitä ja ylläty!
No eihän luusto nyt muuksi muutu vaikka kuinka paljon liikkuisi. Leveä lantio ei kapene, leveät hartiat eivät kapene. Toki jos lihakset ja rasva näivetetään kehosta pois, niin jää jäljelle luu ja nahka, mutta silti, luusto on mitä on.
Itsehän olen pääsemässä mahastani eroon, kun laihdutan. Mutta liikunnalla on aika vähäinen merkitys tässä. Ihan muutamia kymmeniä kaloreita saa kulumaan päivässä, mutta yritän ajatella sen niin, että vaikutus vuoden aikana on muutamia kiloja, joten onhan sekin jotain. Kymmenessä vuodessa puhutaankin jo kymmenistä kiloista. Mutta laihdutus onkin eri juttu kuin liikunnalla kehon muokkaaminen, joten se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Painoarvo sanalla nuori. Olen 36v ja parhaat päiväni menivät jo.
Lisäsin vielä, että monet (lue: ap) eivät ymmärrä, miten kovaa työtä on muokata kroppaan vähänkin muotoa. Jos siitä varsinaisesta työstä ei pidä, miksi ihmeessä pitäisi jonkun toisen vuoksi vaivautua.
Ei ole mennyt. Aloin treenata raskailla painoilla hieman vanhempana kuin sinä. Menee pari vuotta saada ns urheilijan vartalo. Nyt olen ollut treenivapailla melkein vuoden. Sporttinen malli on pysynyt vaikka lihakset on kutistuneet. Ja todellakin kroppa näyttää paremman malliselta kuin joskus teininä tai parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hankala kysymys, koska ap:kin ottaa esimerkiksi menneiden vuosikymmenten kropat. Mutta ei silloin ihmiset syöneet mitään erityistä fitness ruokavaliota, monen nykyaikaisen mielestä sen ajan ruoka olisi ollut älytöntä hiilarien mättöä. Perunaa ja leipää vedettiin kaksin käsin koska ne oli halpaa perusruokaa joita tässä maassa on aina syöty. Kaloreita toki tuli kulutukseen nähden kohtuudella eli harva lihoi. Varsinkin naisista erittäin harva myös harrasti liikuntaa. Ihmiset näytti "ihan luonnostaan" siltä miltä näytti. Itsekin 1970-luvulla syntyneenä olin nuorena aika näyttävän näköinen tiimalasikroppainen, vaikka olin täysi tietokonenörtti joka en liikkunut yhtään ja söin tavallista kotiruokaa, miettimättä kaloreita, proteiineja tms.
Perinteisesti on ajateltu, että geenit ei voi olla syy, koska muutos tiimalasivartalon vallitsevuudesta pötkylävartalon hallitsevuuteen (jopa hoikilla, ellei treenaa) on tapahtunut joissain vuosikymmenissä. Mutta nykyäänhän tiedetään että ympäristötekijät säätelee geenien ilmenemistä, eli sitä mitkä geenit on päällä ja mitkä pois. Voiko jotkut asiat ympäristössä ja ravinnossa siis sittenkin vaikuttaa niin, että mekanismi menee geenien kautta?
Onko olemassa tutkittua tietoa, että aikaisemmin tiimalasivartaloita olisi ollut enemmän? Olen aina ajatellut, että erilaisten vartalomallien suhteellinen osuus olisi ollut samaa luokkaa, mutta koska ihmiset olivat hoikempia, he näyttivät paremmilta. Myös sen ajan vaatteet ja mekot korostivat vartalia. Suomifilmeissä uimaan kirmaavat naiset ainakin ovat vartaloltaan ihan samanlaisia kuin tuntemani nykyajan naiset.
En tiedä onko tutkittua tietoa, olisi kiinnostavaa kyllä jos olisi! Omaan silmään vaan näyttää, että nykyiset nuoret olisi pääosin ihan eri mallisia kuin sama ikäluokka oli omassa nuoruudessani, mutta tottahan se toki on että vaatetusmuodit vaikuttaa siihen miltä näyttää, ja vaikea arvioida miten keskimääräisen painoindeksin kasvu vaikuttaa.
Toisaalta tuohon painoon liittyen seellainen että siitä olen melko varma, että ennen vanhaan hyvin harva nainen lihoi ennen vaihdevuosia omenamallisesti mahanseudulle. Perseviä, paksureitisiä ja rintavia niistä harvoista lihavista tuli, ja vasta keski-iässä muuttuivat sitten keskivartalolihaviksi. Nykyään monelle käy niin että jos vähänkin lihoo niin se menee keskivartaloon.
En ole muodin historian asiantuntija, mutta eikös vielä 50- ja 60-luvuilla ollut aika yleistä jonkinlaisten korselettien käyttö. En tarkoita mitään viktoriaanisen ajan luukorsetteja, vaan vyötäröä puristavia alusvaatteita, jotka auttoivat luomaan hieman ampiaismaisen vyötärön.
Olin sovittamassa mekkoja vintage-liikkeessä, jossa asiansa tunteva myyjä otti mittani ja etsi minulle sopivia asuja. Yksi mekko oli todella tiukan tuntuinen ja sanoin, ettei tässä voi yhtään lihoa. Myyjä oli vähän ihmeissään, koska kyllä sen piti olla mittojeni kokoinen. Sitten hän sanoi, että nykyihmisille tyköistuvat vintage-vaatteet tuntuvat usein tiukoilta tai liian pieniltä, koska nykyvaatteet ovat aika säkkejä. Ja kun aikani käytin sitä mekkoa, niin ei se tuntunut enää pieneltä. Se ei siis kiristänyt mistään tai tuntunut epämukavalta. En vain ollut aluksi tottunut siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen edestä päin suora pötkelö, ja sivusta päin muodokas kuin mikä. Joskus naurattaa kun ei ole muodon muotoa edestä päin katsottuna, ei lantiota, ja ei sen kummemmin vyötäröäkään. Sitten kun käännyn sivuttain peiliin päin, niin johan on tissiä ja persusta vaikka muille jakaa :D
Lantioni ei levene yhtään kun painoa lisätään, mutta takapuoli kasvaa kyllä taakse päin, jolloin hameenhelmat nousee ja lyhenee takapuolen kohdalta :D Kun olin nuori plikka, niin harmittelin kun terveydtiedon tunnilla, ja tyttöjen lehdissä sanottiin murrosiästä että lantio kasvaa, ja muotoa tulee, ja minulle ei tullutkaan mitään, ja tissitkin olivat melko pienet. Muilla oli nätit lantion kaaret, ja minä näytin mielestäni ihan pikkupojalta heidän vierellään.
Nyttemmin en vaihtaisi mistään hinnasta olemustani. Ne keiden vartaloa silloin kadehdin, ovat nyt todella leveäperseisiä, ja reisisiä, ja isohkot rinnat riippuvat navassa asti. Itse olen terhakkaamman näköinen, eikä mikään osa ole levinnyt muita enemmän, vaan sopusuhtaisuus on säilynyt.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen seurannut pitkään tätä teoriaa.
Se nyt on niin että ei ihminen itse voi muokata itseään liikunnalla.
Ihmisellä on toki harha kaikkivoipaisuudestaan ja omasta tahdosta.
Omaa tahtoa nyt vain ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat mitä ovat.
Ne jotka näyttää liikunnallisilta, olisivat sellaisia jo muutoinkin.
Ei lihava kykene laihtumaan. Jos kykenee niin kykenee, mutta ei se omasta tahdosta ole kiinni.
Asioita vain tapahtuu elämässä ja ihminen ottaa siitä itselleen kunnian.
Et sinä ole laiha sen takia että teet itsestäsi laihan.
Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä.
Muutoin kaikki ihmiset olisivat laihoja jos kykenisivät asiasta päättämään itse.
Filosofisena ja metafyysisenä kysymyksenä toki kysymys vapaan tahdon olemassaolosta on kiinnostava, mutta käytännön arkielämässä jossa on kokemus että vapaata tahtoa on ainakin jossain määrin, tuollainen passiivinen asenne "en minä kuitenkaan voi tässä mitään, asioita vaan tapahtuu jos tapahtuu" harvoin johtaa mihinkään hyvään.
Esim. itse päätin jo kauan sitten että haluan olla normaalipainoinen. Painoindeksini oli pahimmillaan sairaalloisen lihavuuden puolella. On totta, että vapaa tahtoni ei ollut sellainen että se olisi voittanut automaattisesti kaikki muut asiat, eli kun olisin jumalankaltaisesti sanonut: "tulkoon laihuus", olisin laihtunut ja siinä se. Jouduin tekemään asian eteen työtä, epäonnistuinkin monesti ja repsahdin mutten luovuttanut koskaan. Ajattelin, että prosessissa opin koko ajan lisää itsestäni, motiveistani, ihmisen mielen toiminnasta ja ehdollistumista, ja esim. addiktioista yleensä, ja kaikki oppi on hyödyksi että joku muu yritys laihtua onnistuu, jos vaikka tämä olisikin mennyt pieleen. Ja lopulta, ehkä 7 vuodeen opettelun ja monen repsahduksen ja takaisin lihomisen jälkeen, onnistuin pysyvästi.
Voi tietysti sanoa, että niin, mutta sinä halusit laihtua, olit noin sinnikäs ja onnistuit koska ympäristö (geenit, kasvatus jne) oli tehnyt sinut sellaiseksi. Ja osin se varmaan on osin totta. Jos esim. olisin syvästi traumatisoitunut lapsena, minulla ei olisi ollut samoja edellytyksiä onnistua. Mutta lukuun ottamatta ehkä kaikkein maahan lyödyimpiä, jotka tarvitsevat terapiaa ja muuta apua, ei ole hyödyllistä heittäytyä voimattomaksi, jos haluaa elämässään jotain saavuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokavalio vaikuttaa enemmän kuin liikunta. Todella kurinalaisesti syövä sohvaperuna on siromman ja timmimmän näköinen kuin mitä sattuu syövä himoliikkuja.
Tiedän tämän itse, rakastan liikuntaa ja sitä kertyykin melkein 2 h päivässä. No, ruokahalu on myös massiivinen ja enpä todellakaan näytä miltään fitness-kissalta :D Minulla on monia kavereita jotka huolehtii vartalostaan lähinnä rajoittamalla syömistä ja näyttävät paljon paremmilta kuin minä. Toisaalta, pitkäaikainen saliharrastus on saanut aikaa ihan kivan takapuolen josta saan joskus kehuja, ja käsivarsia kehtaa näyttää hihattomassa topissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hankala kysymys, koska ap:kin ottaa esimerkiksi menneiden vuosikymmenten kropat. Mutta ei silloin ihmiset syöneet mitään erityistä fitness ruokavaliota, monen nykyaikaisen mielestä sen ajan ruoka olisi ollut älytöntä hiilarien mättöä. Perunaa ja leipää vedettiin kaksin käsin koska ne oli halpaa perusruokaa joita tässä maassa on aina syöty. Kaloreita toki tuli kulutukseen nähden kohtuudella eli harva lihoi. Varsinkin naisista erittäin harva myös harrasti liikuntaa. Ihmiset näytti "ihan luonnostaan" siltä miltä näytti. Itsekin 1970-luvulla syntyneenä olin nuorena aika näyttävän näköinen tiimalasikroppainen, vaikka olin täysi tietokonenörtti joka en liikkunut yhtään ja söin tavallista kotiruokaa, miettimättä kaloreita, proteiineja tms.
Perinteisesti on ajateltu, että geenit ei voi olla syy, koska muutos tiimalasivartalon vallitsevuudesta pötkylävartalon hallitsevuuteen (jopa hoikilla, ellei treenaa) on tapahtunut joissain vuosikymmenissä. Mutta nykyäänhän tiedetään että ympäristötekijät säätelee geenien ilmenemistä, eli sitä mitkä geenit on päällä ja mitkä pois. Voiko jotkut asiat ympäristössä ja ravinnossa siis sittenkin vaikuttaa niin, että mekanismi menee geenien kautta?
Onko olemassa tutkittua tietoa, että aikaisemmin tiimalasivartaloita olisi ollut enemmän? Olen aina ajatellut, että erilaisten vartalomallien suhteellinen osuus olisi ollut samaa luokkaa, mutta koska ihmiset olivat hoikempia, he näyttivät paremmilta. Myös sen ajan vaatteet ja mekot korostivat vartalia. Suomifilmeissä uimaan kirmaavat naiset ainakin ovat vartaloltaan ihan samanlaisia kuin tuntemani nykyajan naiset.
En tiedä onko tutkittua tietoa, olisi kiinnostavaa kyllä jos olisi! Omaan silmään vaan näyttää, että nykyiset nuoret olisi pääosin ihan eri mallisia kuin sama ikäluokka oli omassa nuoruudessani, mutta tottahan se toki on että vaatetusmuodit vaikuttaa siihen miltä näyttää, ja vaikea arvioida miten keskimääräisen painoindeksin kasvu vaikuttaa.
Toisaalta tuohon painoon liittyen seellainen että siitä olen melko varma, että ennen vanhaan hyvin harva nainen lihoi ennen vaihdevuosia omenamallisesti mahanseudulle. Perseviä, paksureitisiä ja rintavia niistä harvoista lihavista tuli, ja vasta keski-iässä muuttuivat sitten keskivartalolihaviksi. Nykyään monelle käy niin että jos vähänkin lihoo niin se menee keskivartaloon.
En ole muodin historian asiantuntija, mutta eikös vielä 50- ja 60-luvuilla ollut aika yleistä jonkinlaisten korselettien käyttö. En tarkoita mitään viktoriaanisen ajan luukorsetteja, vaan vyötäröä puristavia alusvaatteita, jotka auttoivat luomaan hieman ampiaismaisen vyötärön.
Ei semmoisia ainakaan meillä päin hämäläisellä maaseudulla, kukaan käyttänyt, ei useimmilla olisi ollut rahaakaan mihinkään hienoihin alusvaatteisiin. Rintaliivitkin oli aika surkeita esityksiä verrattuna nykyisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OIKEIN! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen seurannut pitkään tätä teoriaa.
Se nyt on niin että ei ihminen itse voi muokata itseään liikunnalla.
Ihmisellä on toki harha kaikkivoipaisuudestaan ja omasta tahdosta.
Omaa tahtoa nyt vain ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat mitä ovat.
Ne jotka näyttää liikunnallisilta, olisivat sellaisia jo muutoinkin.
Ei lihava kykene laihtumaan. Jos kykenee niin kykenee, mutta ei se omasta tahdosta ole kiinni.
Asioita vain tapahtuu elämässä ja ihminen ottaa siitä itselleen kunnian.
Et sinä ole laiha sen takia että teet itsestäsi laihan.
Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä.
Muutoin kaikki ihmiset olisivat laihoja jos kykenisivät asiasta päättämään itse.
Todellisuus on vähän eri kuin mitä liikuntavalmentajat ja terveystietoilijat antaa ymmärtää.
Ihminen ei itse päätä asioista vaan ympäristö tekee meidät.
Niin monet yrittää laihtua ja suurin osa on lihavia.
Eli voi alkaa ihan päättelemään omilla aivoilla ettei omaa tahtoa ole olemassakaan. Itsekin olen suhteellisen hoikka koska olen hoikka.
Voisin olla lihavakin, jos ympäristö niin haluaisi minun olevan. En ota hoikkuudesta itselle kunniaa.
Asiat näyttäisi olevan miten on ja ei siihen omalla panostuksella muutosta saada aikaiseksi.
Todellisuus ympärillä näyttää asian olevan näin. Muuten kaikki olisi hoikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hankala kysymys, koska ap:kin ottaa esimerkiksi menneiden vuosikymmenten kropat. Mutta ei silloin ihmiset syöneet mitään erityistä fitness ruokavaliota, monen nykyaikaisen mielestä sen ajan ruoka olisi ollut älytöntä hiilarien mättöä. Perunaa ja leipää vedettiin kaksin käsin koska ne oli halpaa perusruokaa joita tässä maassa on aina syöty. Kaloreita toki tuli kulutukseen nähden kohtuudella eli harva lihoi. Varsinkin naisista erittäin harva myös harrasti liikuntaa. Ihmiset näytti "ihan luonnostaan" siltä miltä näytti. Itsekin 1970-luvulla syntyneenä olin nuorena aika näyttävän näköinen tiimalasikroppainen, vaikka olin täysi tietokonenörtti joka en liikkunut yhtään ja söin tavallista kotiruokaa, miettimättä kaloreita, proteiineja tms.
Perinteisesti on ajateltu, että geenit ei voi olla syy, koska muutos tiimalasivartalon vallitsevuudesta pötkylävartalon hallitsevuuteen (jopa hoikilla, ellei treenaa) on tapahtunut joissain vuosikymmenissä. Mutta nykyäänhän tiedetään että ympäristötekijät säätelee geenien ilmenemistä, eli sitä mitkä geenit on päällä ja mitkä pois. Voiko jotkut asiat ympäristössä ja ravinnossa siis sittenkin vaikuttaa niin, että mekanismi menee geenien kautta?
Onko olemassa tutkittua tietoa, että aikaisemmin tiimalasivartaloita olisi ollut enemmän? Olen aina ajatellut, että erilaisten vartalomallien suhteellinen osuus olisi ollut samaa luokkaa, mutta koska ihmiset olivat hoikempia, he näyttivät paremmilta. Myös sen ajan vaatteet ja mekot korostivat vartalia. Suomifilmeissä uimaan kirmaavat naiset ainakin ovat vartaloltaan ihan samanlaisia kuin tuntemani nykyajan naiset.
En tiedä onko tutkittua tietoa, olisi kiinnostavaa kyllä jos olisi! Omaan silmään vaan näyttää, että nykyiset nuoret olisi pääosin ihan eri mallisia kuin sama ikäluokka oli omassa nuoruudessani, mutta tottahan se toki on että vaatetusmuodit vaikuttaa siihen miltä näyttää, ja vaikea arvioida miten keskimääräisen painoindeksin kasvu vaikuttaa.
Toisaalta tuohon painoon liittyen seellainen että siitä olen melko varma, että ennen vanhaan hyvin harva nainen lihoi ennen vaihdevuosia omenamallisesti mahanseudulle. Perseviä, paksureitisiä ja rintavia niistä harvoista lihavista tuli, ja vasta keski-iässä muuttuivat sitten keskivartalolihaviksi. Nykyään monelle käy niin että jos vähänkin lihoo niin se menee keskivartaloon.
En ole muodin historian asiantuntija, mutta eikös vielä 50- ja 60-luvuilla ollut aika yleistä jonkinlaisten korselettien käyttö. En tarkoita mitään viktoriaanisen ajan luukorsetteja, vaan vyötäröä puristavia alusvaatteita, jotka auttoivat luomaan hieman ampiaismaisen vyötärön.
Olin sovittamassa mekkoja vintage-liikkeessä, jossa asiansa tunteva myyjä otti mittani ja etsi minulle sopivia asuja. Yksi mekko oli todella tiukan tuntuinen ja sanoin, ettei tässä voi yhtään lihoa. Myyjä oli vähän ihmeissään, koska kyllä sen piti olla mittojeni kokoinen. Sitten hän sanoi, että nykyihmisille tyköistuvat vintage-vaatteet tuntuvat usein tiukoilta tai liian pieniltä, koska nykyvaatteet ovat aika säkkejä. Ja kun aikani käytin sitä mekkoa, niin ei se tuntunut enää pieneltä. Se ei siis kiristänyt mistään tai tuntunut epämukavalta. En vain ollut aluksi tottunut siihen.[/
Kyllä, korsetteja ja kaikenlaisia vyötäröä muokkaavia alusvaatteita on käytetty aina 60-luvun loppuun saakka. Asia mitä moni ei tiedä on , että jatkuva korsetin tmv käyttäminen muokkaa vyötäröä ”pysyvästi”. Eli jos korsettia käyttää päivittäin vyötärö kapenee, koska sisäelimet ja tukikudokset mukautuvat siihen. Eli joo, naisilla varmasti oli ennen suhteessa kapeammat vyötäröt, mutta ne eivät olleet sitä luontaisesti vaan paljolti korsetin käytön tulosta. Jos korsetin käyttämisen lopettaa vyötärö palautuu ajan kuluessa leveämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen seurannut pitkään tätä teoriaa.
Se nyt on niin että ei ihminen itse voi muokata itseään liikunnalla.
Ihmisellä on toki harha kaikkivoipaisuudestaan ja omasta tahdosta.
Omaa tahtoa nyt vain ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat mitä ovat.
Ne jotka näyttää liikunnallisilta, olisivat sellaisia jo muutoinkin.
Ei lihava kykene laihtumaan. Jos kykenee niin kykenee, mutta ei se omasta tahdosta ole kiinni.
Asioita vain tapahtuu elämässä ja ihminen ottaa siitä itselleen kunnian.
Et sinä ole laiha sen takia että teet itsestäsi laihan.
Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä.
Muutoin kaikki ihmiset olisivat laihoja jos kykenisivät asiasta päättämään itse.
Filosofisena ja metafyysisenä kysymyksenä toki kysymys vapaan tahdon olemassaolosta on kiinnostava, mutta käytännön arkielämässä jossa on kokemus että vapaata tahtoa on ainakin jossain määrin, tuollainen passiivinen asenne "en minä kuitenkaan voi tässä mitään, asioita vaan tapahtuu jos tapahtuu" harvoin johtaa mihinkään hyvään.
Esim. itse päätin jo kauan sitten että haluan olla normaalipainoinen. Painoindeksini oli pahimmillaan sairaalloisen lihavuuden puolella. On totta, että vapaa tahtoni ei ollut sellainen että se olisi voittanut automaattisesti kaikki muut asiat, eli kun olisin jumalankaltaisesti sanonut: "tulkoon laihuus", olisin laihtunut ja siinä se. Jouduin tekemään asian eteen työtä, epäonnistuinkin monesti ja repsahdin mutten luovuttanut koskaan. Ajattelin, että prosessissa opin koko ajan lisää itsestäni, motiveistani, ihmisen mielen toiminnasta ja ehdollistumista, ja esim. addiktioista yleensä, ja kaikki oppi on hyödyksi että joku muu yritys laihtua onnistuu, jos vaikka tämä olisikin mennyt pieleen. Ja lopulta, ehkä 7 vuodeen opettelun ja monen repsahduksen ja takaisin lihomisen jälkeen, onnistuin pysyvästi.
Voi tietysti sanoa, että niin, mutta sinä halusit laihtua, olit noin sinnikäs ja onnistuit koska ympäristö (geenit, kasvatus jne) oli tehnyt sinut sellaiseksi. Ja osin se varmaan on osin totta. Jos esim. olisin syvästi traumatisoitunut lapsena, minulla ei olisi ollut samoja edellytyksiä onnistua. Mutta lukuun ottamatta ehkä kaikkein maahan lyödyimpiä, jotka tarvitsevat terapiaa ja muuta apua, ei ole hyödyllistä heittäytyä voimattomaksi, jos haluaa elämässään jotain saavuttaa.
Suurin osa on lihavia ja köyhiä.
Varmasti jos jokainen itse kykenisi asioista päättämään, niin olisi hoikka ja rikas.
Todellisuus kertoo meille että omaa tahtoa ei ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen seurannut pitkään tätä teoriaa.
Se nyt on niin että ei ihminen itse voi muokata itseään liikunnalla.
Ihmisellä on toki harha kaikkivoipaisuudestaan ja omasta tahdosta.
Omaa tahtoa nyt vain ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat mitä ovat.
Ne jotka näyttää liikunnallisilta, olisivat sellaisia jo muutoinkin.
Ei lihava kykene laihtumaan. Jos kykenee niin kykenee, mutta ei se omasta tahdosta ole kiinni.
Asioita vain tapahtuu elämässä ja ihminen ottaa siitä itselleen kunnian.
Et sinä ole laiha sen takia että teet itsestäsi laihan.
Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä.
Muutoin kaikki ihmiset olisivat laihoja jos kykenisivät asiasta päättämään itse.
Filosofisena ja metafyysisenä kysymyksenä toki kysymys vapaan tahdon olemassaolosta on kiinnostava, mutta käytännön arkielämässä jossa on kokemus että vapaata tahtoa on ainakin jossain määrin, tuollainen passiivinen asenne "en minä kuitenkaan voi tässä mitään, asioita vaan tapahtuu jos tapahtuu" harvoin johtaa mihinkään hyvään.
Esim. itse päätin jo kauan sitten että haluan olla normaalipainoinen. Painoindeksini oli pahimmillaan sairaalloisen lihavuuden puolella. On totta, että vapaa tahtoni ei ollut sellainen että se olisi voittanut automaattisesti kaikki muut asiat, eli kun olisin jumalankaltaisesti sanonut: "tulkoon laihuus", olisin laihtunut ja siinä se. Jouduin tekemään asian eteen työtä, epäonnistuinkin monesti ja repsahdin mutten luovuttanut koskaan. Ajattelin, että prosessissa opin koko ajan lisää itsestäni, motiveistani, ihmisen mielen toiminnasta ja ehdollistumista, ja esim. addiktioista yleensä, ja kaikki oppi on hyödyksi että joku muu yritys laihtua onnistuu, jos vaikka tämä olisikin mennyt pieleen. Ja lopulta, ehkä 7 vuodeen opettelun ja monen repsahduksen ja takaisin lihomisen jälkeen, onnistuin pysyvästi.
Voi tietysti sanoa, että niin, mutta sinä halusit laihtua, olit noin sinnikäs ja onnistuit koska ympäristö (geenit, kasvatus jne) oli tehnyt sinut sellaiseksi. Ja osin se varmaan on osin totta. Jos esim. olisin syvästi traumatisoitunut lapsena, minulla ei olisi ollut samoja edellytyksiä onnistua. Mutta lukuun ottamatta ehkä kaikkein maahan lyödyimpiä, jotka tarvitsevat terapiaa ja muuta apua, ei ole hyödyllistä heittäytyä voimattomaksi, jos haluaa elämässään jotain saavuttaa.
Sinä et päättänyt yhtään mitään normaalista painostasi.
Sinä olet vain uskovainen sen suhteen.
Tietenkin haluat tuntea erinomaisuutta että sinä päätät ja olet parempi kuin lihavat, koska sinussa on jotain erityislaatuista. Voit itse päättää millainen olet.
Minäpä kerron sinulle faktat. Et ole ja et voi päättää asioista.
Olet mikä olet.
Vierailija kirjoitti:
OIKEIN! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen seurannut pitkään tätä teoriaa.
Se nyt on niin että ei ihminen itse voi muokata itseään liikunnalla.
Ihmisellä on toki harha kaikkivoipaisuudestaan ja omasta tahdosta.
Omaa tahtoa nyt vain ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat mitä ovat.
Ne jotka näyttää liikunnallisilta, olisivat sellaisia jo muutoinkin.
Ei lihava kykene laihtumaan. Jos kykenee niin kykenee, mutta ei se omasta tahdosta ole kiinni.
Asioita vain tapahtuu elämässä ja ihminen ottaa siitä itselleen kunnian.
Et sinä ole laiha sen takia että teet itsestäsi laihan.
Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä.
Muutoin kaikki ihmiset olisivat laihoja jos kykenisivät asiasta päättämään itse.
Todellisuus on vähän eri kuin mitä liikuntavalmentajat ja terveystietoilijat antaa ymmärtää.
Ihminen ei itse päätä asioista vaan ympäristö tekee meidät.
Niin monet yrittää laihtua ja suurin osa on lihavia.
Eli voi alkaa ihan päättelemään omilla aivoilla ettei omaa tahtoa ole olemassakaan. Itsekin olen suhteellisen hoikka koska olen hoikka.
Voisin olla lihavakin, jos ympäristö niin haluaisi minun olevan. En ota hoikkuudesta itselle kunniaa.
Asiat näyttäisi olevan miten on ja ei siihen omalla panostuksella muutosta saada aikaiseksi.
Todellisuus ympärillä näyttää asian olevan näin. Muuten kaikki olisi hoikkia.
Turhan fatalistinen asenne. Tosiasiassa on sekä lihavuuden puolelle vetäviä asioita että asioita jotka tukee hoikkuutta tukevia tekijöitä, joista osa on yhteisiä kaikille ja osa henkilökohtaisia. Kaikille yhteinen on esim. nykyinen ruoan runsaus ja helppo saatavuus, se yhdistettynä kivikauden geeneihin jotka käskee keräämään varastorasvaa nälänhädän varalle kun nyt kerran ruokaa on, pyrkii lihottmaan. Yksilöllisiä tekijöitä on sitten myös paljon ja tämä on se mihin ihminen voi usein vaikuttaa, ellei ole muu elämä vienyt kaikkia voimavaroja. Kyllä aika moni pystyy tekemään omasta valinnastaan muutoksia, jotka johtaa siihen että tasapaino kallistuu laihtumisen puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Toki voi olla paremmassa kunnossa ja saada kroppansa timmimmäksi, mutta ei voi vartalon perusmuotoja muuttaa, jalkoja pidentää tai treenata läskimahaa kokonaan pois. Joillekin jää aina jäljelle jotakin, josta tajuaa tyhmempikin, mihin kohtaan läski alkaisi kerääntyä, jos lopettaisi liikkumisen.
Eri asia sitten semmoinen täysi askeesi, mutta siitä tuskin oli nyt kyse.
Jalat näyttävät pidemmiltä kun ovat hoikemmat. Läskimahan saa kyllä pois jos syö terveellisesti, ei istu liikaa eli käyttää seisomapöytää töissä, ja lisäksi treenaa lihaskuntoa.
Eipä lähde aina läskimaha, pienenee kyllä huomattavasti. Olet ehkä huomannut, että lihavuuttakin on erilaista. Joillakin perä leviää, mutta mahassa ei ole mitään. Joillakin mahaa on aina ja jalat hoikat. Toisille tulee isot rinnat ja leukaa. Voi olla hoikka, mutta rinnat ovat isot ja kaksaria löytyy. Liikunnasta huolimatta.
En tiedä onko tutkittua tietoa, olisi kiinnostavaa kyllä jos olisi! Omaan silmään vaan näyttää, että nykyiset nuoret olisi pääosin ihan eri mallisia kuin sama ikäluokka oli omassa nuoruudessani, mutta tottahan se toki on että vaatetusmuodit vaikuttaa siihen miltä näyttää, ja vaikea arvioida miten keskimääräisen painoindeksin kasvu vaikuttaa.
Toisaalta tuohon painoon liittyen seellainen että siitä olen melko varma, että ennen vanhaan hyvin harva nainen lihoi ennen vaihdevuosia omenamallisesti mahanseudulle. Perseviä, paksureitisiä ja rintavia niistä harvoista lihavista tuli, ja vasta keski-iässä muuttuivat sitten keskivartalolihaviksi. Nykyään monelle käy niin että jos vähänkin lihoo niin se menee keskivartaloon.