Sain työpaikan - elämänhallinta meni
Olen siis ollut 4,5 vuotta työttömänä, 1,5 vuotta tuosta vanhempainvapaalla. Pitkän työttömyyden jälkeen onnistuin saamaan työpaikan te-toimiston työhönosoituksen kautta. Olen hoitanut työni hyvin ja saanut kehuja työpanoksestani. Ongelma on kuitenkin siinä, etten jaksa tehdä yhtään mitään kotona. Koti on kuin kaatopaikka, tiskivuoria, roskavuoria, pyykkivuoria.. En jaksa edes olla lapselleni läsnä. Jaksan vain ja ainoastaan vetää täysillä tuon 8h työpäivän ja sen jälkeen olen täysin puhki. Lisäksi minulla on masennustausta ja on ollut ongelmia jaksamisessa muutenkin. En edes pidä työstä enkä voita siinä taloudellisesti yhtään mitään. Eniten harmittaa lapsen puolesta, kun olen yh ja hänen joutuu olla pitkää päivää päiväkodissa ja työpäivieni jälkeen en jaksa touhuta oikein mitään lapsen kanssa. Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Olen vielä koeajalla eli voisin vain lopettaa, mutta sitten tulisi karenssi. Toisaalta, jos jatkan, niin tuntuu, että romahdan täysin. Mielipiteitä?
Kommentit (81)
Olen ollut samassa tilanteessa. Sun täytyy ottaa saikkua. Sen jälkeen voi olla osa-aikainen sloma mahdollinen.
Ota saikkua. Sun oma jaksaminen on nyt tärkeintä että jaksat olla myös äiti.
Jos lopetat ja saisit karenssin niin selviäisitkö toimeentulotuella+asumistuella aluksi?
Kuinka pitkään olet ollut töissä? Rytmiin kestää tottua. Normaalimman arjen mallin annat lapsellesi käymällä edes osapäivätyössä.
Miksi arkisin pitäisi mitään erityistä jaksaakaan. Tehdä ruokaa joka toinen päivä ja lämmittää valmis ateria joka toinen päivä.
Kannattaa myös ulkoilla lapsen kanssa vaikkapa puolisen tuntia, se piristää ja parantaa yöunen laatua. Aikaisin nukkumaan, jotta jaksat.
Voisitko neuvotella lyhennetyn työviikon, tekisit esim. vain 4 pv töitä/vko tsi 6h/vrk.
No eikö nyt kannattaisi ihan oman tulevaisuuden takia sinnitellä. Ihminen on yllättävän kestävä, älä ala tekemään itsestäsi heikompaa kuin olet. Tulevaisuuden työpaikkoja varten on tosi tosi tärkeää, että sinnittelet ja opit; se muuttuu helpommaksi ajan kanssa. Jos heti vetäydyt, voi miten sun itsetuntosi murenee :( :( :(
Kaikissa, ihan kaikissa työtehtävissä alku on vaikea, kun pitää omaksua paljon uutta, tutustua moniin ihmisiin, tiloihin, käytäntöihin jne. Ja lähes kaikissa lapsiperheissä vanhemmat ovat väsyneitä työpäivän jälkeen. Arki-illat ovat lyhyitä! Sellaista se nyt vaan on. Ei sen aina niin hehkeää tarvitse olla. Ei meilläkään siivota kunnolla kuin harvoin ja ihan elämä kuitenkin sujuu. Sen takia telkkarista tulee pikkukakkonen, että vanhempi saa hetken levätä työpäivän jälkeen ja ehtii laittaa tiskit ja pyykit pyörimään. Sitten rauhassa lapsen kanssa vähän leikkiä, iltapuuhat ja iltasatu ja unille. Noihin pieniin hetkiin mahtuu kuitenkin paljon hyvää ja rakkautta.
Et ole työkykyinen tai työsi on sinulle sopimatonta? Ensisijaista elämän tärkeät perusasiat (puhtaus, ravinto, terveys, vanhemmuus, koti) ja sillä energialla, joka jää jäljelle, tee työt. Tarvittaessa ota sairauslomaa.
Ei sen niin kuulu mennä, että muu elämä rapistuu, kun käy töissä. Ainakin kaikilla tuntemillani työssäkäyvillä on ihan siistit kodit ja energiaa esim. harrastamiseen ja yhdessäoloon perheen kanssa. Jos täytyy valita noista kahdesta jompi kumpi, se on yleensä merkki siitä, ettei ole työkykyinen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Luulin että tuo on ihan perus? Itse en työn lisäksi jaksa todellakaan arkena siivota tai käydä jossain juoksulenkillä. Ja en ole ajatellut että se ois jotenkin poikkeavaa
Ap, olen ollut samassa tilnateessa. Yritin masennuksen ja lapsensaannin jälkeen takaisin töihin, mutta oli pakko lopettaa muutaman kuukauden päästä. En kerta kaikkiaan jaksanut. Olin yh myös ja vielä totaali yh.
Pääsin kumminkin kuntoutustuelle ja edelleen kokonaan pois työelämästä.
Ei kannata uhrata omaa ja lapsen mielenterveyttä palkkatyölle.
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tuo on ihan perus? Itse en työn lisäksi jaksa todellakaan arkena siivota tai käydä jossain juoksulenkillä. Ja en ole ajatellut että se ois jotenkin poikkeavaa
Niinpä sama täällä ja surullinen osuus on se että olen lääkäri ja muita ihmisiä olen vastaavassa tilanteessa kirjoittanu saikulle
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tuo on ihan perus? Itse en työn lisäksi jaksa todellakaan arkena siivota tai käydä jossain juoksulenkillä. Ja en ole ajatellut että se ois jotenkin poikkeavaa
No ei ole perus, jos ei jaksa viedä edes roskia, vaan parvekkeella on 4 pussia odottamassa parempia aikoja. Suoraansanottuna en jaksa edes kokata, vaan ostan jotain eineksiä lapselle. Tuo osa-aikaisuus kyllä voisi olla yksi vaihtoehto. Ja en ole harjoittelijana vaan ihan palkkatöissä, 11e/h. Verojen ja muiden jälkeen se on about saman verran, mitä sai Kelasta työttömänä. - Ap
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tuo on ihan perus? Itse en työn lisäksi jaksa todellakaan arkena siivota tai käydä jossain juoksulenkillä. Ja en ole ajatellut että se ois jotenkin poikkeavaa
Samaa ihmettelin.
En jaksa itsekään ylimääräistä arkena. La-su on sitten aikaa tehdä jotain, yleensä kotitöitä.
Yh myös
Koeajalla ei kannata saikutella. Jos on jatkuvia saikkuja jo koeajalla niin työsopimus voidaan purkaa, pahimmassa tapauksessa.
Tuohan on vakituinen työpaikka, muissa kuin ns. vakituisissa työpaikoissa ei ole puolen vuoden koeaikaa.
Ap saa olla onnellinen, jos tuollaisen työpaikan on saanut.
Ja kestäähän se aikansa tottua uuteen elämään.
Tähän olet ollut pitkään vain kotona, ja saanut tehdä kotityöt omaan tahtiin.
Olet tavallaan päässyt erittäin helpolla, aikaa on ollut liikaakin.
Pitää vaan yrittää tottua uuteen elämään, samanlaista se on kaikilla yh:lla.
Olisiko sinulla varaa palkata siivooja vain kertakäynnille, se tekee suurinpiirtein n.90 eruroa 2 tunnin työstä.
Siistimpi koti kohottaa jo mielialaa helvetin paljon.
Zemppiä ap, älä jätä työpaikkaasi. Kyllä sinä selviät!
Koeajalla ei saa mitään osa-aikaishommia omalla työpaikallaan.
Koeaika on sitä varten, että molemmat sekä työnantaja että työntekijä voivat varmistua siitä, että työ ja työpanos ja kaikki muu, on juuri sitä mitä molemmat haluavat.
Koeajalla työsopimuken voivat purkaa molemmat osapuolet ilman seuraamuksia.
Ja jos ap ei ole fyysisesti sairas, niin pitää ottaa vaan kaikki henkiset voimavarat käyttöön ja yrittää käydä töissä, että saa vakituisen paikan.
Sitten kun on se vakipaikka, on satakertaa helpompaa hakea taas töitä muualtakin.
Mulla on aika sama, että pitkän työttömyyden jälkeen kun pääsin töihin, niin jaksan kyllä käydä töissä mutta en sitten oikein muuta. Vaikka työ ei ole fyysisesti rastasta, niin jotenkin se on väsyttävää. Poikkeuksena tästä ne vapaa-ajat, jotka olen mökillä. Jotenkin siellä mökillä jaksaa puuhastella paljon enemmän kuin kotona, en tajua mikä juttu siinä on. Ja olen ollut mökillä tosi paljon, kun mökki on lähellä.
Itsekin kamppailen kotitöiden ja ruuanlaiton kanssa. Ei vaan jaksa kiinnostaa, en saa ponnistettua. Lapsi on onneksi jo aikuinen eikä ole tässä kärsimässä ja mies tekee ruokaa usein. Mutta jos ei ole miestä laittamassa ruokaa, niin eineksen puolelle kallistuu. ADHD-tutkimuksissa olen nyt, ehkä sieltä löytyy se selitys siihen, että arki takkuaa ja ehkä saan lääkkeet joiden avulla se siivous onnistuu.
Itse olen siinä käsityksessä, että sellainen aktiivisempi vapaa-aika vaatisi vähän enemmän panostusta omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Käytännössä siis riittävä yöuni, terveellinen ruoka ja lisäksi jotain liikuntaa tai vähintään ulkolua, joka auttaa jaksamiseen. Kaikki mun tuntemat ärsyttävän iloiset energiapakkaukset on just niitä, jotka elää terveellisesti ja liikkuu. Ja vaikka se liikkuminen vie aikaa, niin se antaa myös enemmän energiaa sille lopulle vapaa-ajalle.
Kyllä työttömyyteen verrattuna pienipalkkainenkin työ on hyvä asia. Siitä tulee itselle kiva fiilis, että tekee osansa eikä vain ole toisten elätettävänä, kun ei työt nappaa. Toki jos lapsi on kovin pieni, niin kannattaisi harkita osa-aikaista hoitovapaata vai mikä se on, eikö ole ihan oikeus tehdä 6h työpäivää kun lapsi on pieni? Lapsikin tarvitsee aikaa äidin kanssa ja mielellään se äiti ei saisi olla ihan koomaväsynyt.
Täällä nyt taas sekoitetaan tyylikkäästi koeaika ja harjoittelu ja 9 eruon työkokeilupaikat-
Koeaika on vain sellaisiin töihin, joihin työntekijä valitaan toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen eli vakituiseen työhön.
Aloituksen mukaan ap on vakituisen työn saanut jota edeltää koeaika.
Näin on kaikissa vakituisissa työpaikoissa Suomessa tällä hetkellä, olipa se sitten virka, toimi tai muu työsuhde.
Tosin kaikki yksityiset työntekijät eivät välttämättä tuota koeaikaa käytä, mutta suurimmassa osassa se on.
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt taas sekoitetaan tyylikkäästi koeaika ja harjoittelu ja 9 eruon työkokeilupaikat-
Koeaika on vain sellaisiin töihin, joihin työntekijä valitaan toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen eli vakituiseen työhön.
Aloituksen mukaan ap on vakituisen työn saanut jota edeltää koeaika.
Näin on kaikissa vakituisissa työpaikoissa Suomessa tällä hetkellä, olipa se sitten virka, toimi tai muu työsuhde.
Tosin kaikki yksityiset työntekijät eivät välttämättä tuota koeaikaa käytä, mutta suurimmassa osassa se on.
Siis tuossa pitää olla sana työnantajat, ei työntekijät.
Työnantaja on se joka koeajan vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tuo on ihan perus? Itse en työn lisäksi jaksa todellakaan arkena siivota tai käydä jossain juoksulenkillä. Ja en ole ajatellut että se ois jotenkin poikkeavaa
Ei ole, vaikka moni kokeekin noin. Kasvoin itse yh-taloudessa jossa vanhempi oli aina rättiväsynyt ja äkäinen työpäivän jälkeen, ei puhettakaan että tämä olisi jaksanut tehdä mitään pikaista einesreissua vaativampaa töiden jälkeen. Vapaapäivinä sitten vedettiin ne työpäivinä jääneet kotihommat ja asioinnit läpi, ja oltiin taas äkäisiä ja väsyneitä.
Oletko siis harjoittelijana? Et saa kunnon palkkaa? Ei ihme jos ei kiinnosta. Mutta harmi jos masennustausta koska se hankaloittaa paljon elämää.