Mies ei innostu arkea helpottavista ostopalveluista.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 11:13"]

Pitäisikö listata KAIKKI kotityöt paperille jääkaapin oveen ja pistää suoraan 50-50? Konkretisoituisi miehelle niiden määrä ja niihin menevä aika.

Mies on jo nyt ilmoittanut, ettei hän voi koskaan hakea lapsia päiväkodista, kun ei koskaan pääse töistä ennen 17. No nyt olisi päästävä, en ole enää kotona paikkaamassa kaikkia ylitöitä yms.

Mies jotenkin tuntuu olettavan, ettei hänen arkensa miksikään muutu kun minä olen palannut töihin.

En haluaisi asiasta riitaa ja jatkuvaa vastakkainasettelua, sen takia haluaisin ulkoistaa sen minkä helpolla voi. Hänelle siivous on aina ollut sellainen punainen vaate, siivoa kyllä pakon edessä, mutta on huonolla tuulella ja marttyyri siivotessa.

Ap.

[/quote]

Siis mitä hemmettiä? Kai hän siis tarjoutui viemään lapset kuitenkin? Kyllä pitää olla aika lailla pokkaa äidillä tai isällä, jonka mielestä on ihan ok, että toinen hoitaa sekä viennit että haut = lapsille pitkät hoitopäivät, toiselle vanhemmalle jatkuva stressi ehtimisestä. Ärsyttää, että tuollaiset vanhemmuuden vapaamatkustajat saavat lapsia.

Ja komppaan todellakin sitä, että listaat kaikki kotityöt ja näytät miehelle, mitä hänen täytyy tehdä. Jos ei käy niin sitten hän maksaa puolet ostopalveluista, piste. Jos ei suostu niin haluaisin todella kuulla, millä logiikan kukkasilla hän perustelee sen.

[/quote]

Ei mies onneksi ihan noin idiootti ole, alustavissa keskusteluissa (palaan elokuussa takaisin töihin), hän on ilmoittanut hoitavansa aamut, mutta päiväkodista ei kuulemma pysty hakemaan. Munkin työ vaan on sellaista, että viideksi ehtiminen on täyden työn ja kiireen alla. Mies perustelee tämän sillä, että menee tasan kun toinen vie ja toinen hakee. Ok, mutta tässä taas se peräänkuuluttamani arkirealismi. Mies on viikosta keskimäärin 1-2 päivää työmatkoilla, eli käytännössä hän varmaan ehtisi viedä lapset hoitoon keskimäärin kolmena päivänä viikossa. Eli minä hoitaisin viennit ja haut täysin yksin 2 päivänä viikossa, ja loputkin kolme se olisin aina minä, joka kiiruhtaa töistä päiväkodin kautta kotiin, tekee ruoan, iltajutut ja nukuttaa lapset. Ja ei tässä nyt ole pointtina se, kuinka paljon enemmän minä joudun tekemään, vaan juuri tuo lasten hoitopäivien pituus. Lapset tulee käytännössä olemaan hoidossa 7-17, ja sekin tekee jo tiukkaa. Olen pyytänyt mieheltä joustoa töihin, mutta toistaiseksi vastaus kaikkeen on :"Ei onnistu".

Minä olisin valmis tinkimään elintasosta siten, että molemmat tekisi lyhennettyä.

Minusta vaan tuntuu, ettei mies lainkaan käsitä mitä se perhe-elämän pyörittäminen vaatii. Ei ymmärrä, että meidän molempien arki tulee muuttumaan kunhan palaan töihin. Hän on viimeiset viisi vuotta osallistunut periaatteella "Sen verran kuin töiltä ehtii" ja hän tuntuu olettavan, että se riittää jatkossakin.

Kotitöidenkin suhteen hän sanoo hoitavansa osuutensa, mutta kun olen ystävällismielisesti tiedustellut että miten ja missä välissä, niin ei tule mitään konkreettista vastausta. Ihan kuin ne tulisivat tehdyksi vuorokauden 25. tuntina tai itsestään. ;)

Ap.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 14:10"]

Ja taas alapeukutus! MIKSI? :) Mitä mä nyt olen mukamas tekemässä tässä väärin?

Ap.

[/quote]

Tuli tästä vaan mieleen, että hyväksytkö mieheltäsi yhtään hitusenkaan eriävää mielipidettä missään asiassa? Olisiko siinä teidän ongelmienne ydin?

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 17:05"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 14:10"]

Ja taas alapeukutus! MIKSI? :) Mitä mä nyt olen mukamas tekemässä tässä väärin?

Ap.

[/quote]

Tuli tästä vaan mieleen, että hyväksytkö mieheltäsi yhtään hitusenkaan eriävää mielipidettä missään asiassa? Olisiko siinä teidän ongelmienne ydin?

[/quote]

Miten niin en hyväksy? Minähän olen ehdottanut miehelle kasan erilaisia tapoja helpottaa meidän arkea ja töiden ja perhe-elämän yhdistämistä (ostopalvelut, lyhennetty työaika, työpaikan vaihtaminen, etätöiden lisääminen yms.), mutta mies on toistaiseksi sanonut kaikkeen itsepäisesti: "Ei onnistu". En edelleenkään ole itse tilaamassa yhteisistä rahoista ominpäin siivousapua, vaan yritän käydä asiasta neuvottelua.

Ei voi olla oikein, että kaikki myönnytykset ja joustot arjessa teen aina minä. Mies ei voi lyhentää työaikaansa = minä haen lapset pk:sta. Mies ylitöissä tai työmatkoilla = minä hoidan yksin illat/yöt/aamut. Mies ei ehdi tekemään osaansa kotitöistä = minä teen ne, sillä jonkunhan ne on tehtävä. Tai vastaavasti minä maksan ulkoistuksen.

Ja meillä on kiitos vaan kysymyksestä arki sujunut hyvin tähän asti, kun minä olen kiltisti joustanut ja joustanut, mies on voinut osallistua juuri sen verran kuin työt antavat mahdollisuuden. :) Mutta mitä meidän arjesta tulisi, jos minä suhtautuisin samoin? Hakisin lapset hoidosta, jos töiltäni satun ehtimään. :D

Edelleenkään, meillä ei ole vielä asian suhteen mitään suurta ongelmaa, mutta kaikki ainekset siihen kyllä, jos emme molemmat tiedosta tulevan arjen realismia.

Ap.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 10:45"]Olen ehdottanut mm. siivousavun palkkaamista ja ruokakassipalvelua, mutta miehen mielestä nämä ovat kalliita ja turhia, niitä ei ole kuulemma tarvittu ennenkään niin ei tarvita nytkään.

Mies "luo uraa" ja tekee pitkiä päiviä, ja minä yritän tässä parhaani mukaan yrittää helpottaa arkeamme kun olen palaamassa taas hoitovapailta työelämään. Olen yrittänyt selittää, ettei minulla ole kohta enää aikaa samalla tavalla siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, ainakaan katkeroitumatta ja väsähtämättä siinä samalla. Haluaisin meille toimivan arjen, vaativat työt kun molemmilla, mutta mies törmää jokaisen ehdotuksen liian kalliina. Minun mielestäni meillä kyllä olisi tuollaisiin palveluihin varaa, jos samalla arkemme laatu paranisi. Meillä jäisi enemmän aikaa lapsillemme, toisillemme ja omille harrastuksillekin. Vai olettaako mies tosiaan, että minä teen jatkossa kaiken? Olenko minä passannut miehen pilalle kotiäitivuosinani? Toki voisin omilla rahoillani nämä palvelut kustantaa, mutta silloinkin mies pääsisi kuin koira veräjästä.

Ajatuksia?

[/quote]

Olen mies ja olen samaa mieltä kuin miehesi, eli että nuo palvelut ovat turhuutta, tarpeetonta ja rahanhaaskausta, eikä noita ole ennenkään tarvittu, eikä tarvita nytkään.

Miten ihmeessä teidän vanhempanne, meidän vanhempanne, isovanhempanne jne ovat pärjänneet ilman tuollaisia turhia palveluita? No helposti, kävivät töissä, töiden jälkeen kaupassa, siivoilivat samalla kun hoitivat muksujaan jne. Eli sinulla on jotain ongelmia, jos et pysty hoitamaan päivittäisiä arkiaskareita ilman apua. On se kumma kun me muut pystytään hoitamaan työt, lapset, siivouksen, ruuanlaiton jne ilman apua.

[/quote]

Ennen jokainen, jolla oli varaa palkkasi kotiapulaisen.

Omien vanhempieni pärjäämistä helpotti kovasti se, että lasten perään ei tarvinnut katsoa. Heidät pystyi vaan lähettämään pihalle leikkimään, kyllä he siellä pärjäsivät ja toisistaan huolehtivat. Lapsikuolleisuus oli ihan eri luokkaa kuin tänä päivänä, mutta se kuului siihen aikaan. Koulujen loma-aikoina lapset sitten lähetettiin mummolaan. Sekin helpotti pärjäämistä kummasti.

[/quote]

No ei se nyt ihan noinkaan mennyt :)

kenelläkään minun lapsuudessa ei ollut kotiapulaista. Kukaan ei kuollut lapsena ja mummolassa ei kukaan viettänyt kesiään. 

Lapsuuteni elin 60-70 luvulla.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 16:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 16:17"]

Olenko ainoa, jolle tuli mieleen, että laita lapset tekemään kotitöitä?

Osaa nekin imuroida, laittaa pyykit kuivumaan, pyyhkiä pölyt, jopa laittaa ruokaa.

Kunhan siitä tehään vaan palkitsevaa.

Niin ennenkin tehtiin, lapset olivat osa työvoimaa, tosin paljon enemmän kuin nykyään. Ja heillä on lisäksi energiaa vaikka mihin.

Jos kerran osaavat tietokonetta käyttää ja pleikkaria, niin miten muka astianpesukone tai pyykkikone olis jotenki paljon hankalampia? Kun kerran eka näytetään ja opetetaan. Oppivat huolehtimaan tavaroistaan.

Mies ei toki saa olla vapaamatkustaja, en mä sillä.

[/quote]

Lapset ovat alle 5v, joten menee vielä pitkä tovi ennen kuin heistä on mitään konkreettista hyötyä sillä saralla. Varsinkaan minuuttiaikatauluarjessa. Ap.

[/quote]

Sääliksi käy lapsia, kun elämä menee minuuttiarjeksi

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 17:18"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 16:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 16:17"]

Olenko ainoa, jolle tuli mieleen, että laita lapset tekemään kotitöitä?

Osaa nekin imuroida, laittaa pyykit kuivumaan, pyyhkiä pölyt, jopa laittaa ruokaa.

Kunhan siitä tehään vaan palkitsevaa.

Niin ennenkin tehtiin, lapset olivat osa työvoimaa, tosin paljon enemmän kuin nykyään. Ja heillä on lisäksi energiaa vaikka mihin.

Jos kerran osaavat tietokonetta käyttää ja pleikkaria, niin miten muka astianpesukone tai pyykkikone olis jotenki paljon hankalampia? Kun kerran eka näytetään ja opetetaan. Oppivat huolehtimaan tavaroistaan.

Mies ei toki saa olla vapaamatkustaja, en mä sillä.

[/quote]

Lapset ovat alle 5v, joten menee vielä pitkä tovi ennen kuin heistä on mitään konkreettista hyötyä sillä saralla. Varsinkaan minuuttiaikatauluarjessa. Ap.

[/quote]

Sääliksi käy lapsia, kun elämä menee minuuttiarjeksi

[/quote]

Niin käykin. :( Siksi tarvitaan sitä arkea helpottavia ratkaisuja, joustoa yms. Ap.

Mutta teillä on ainakin rahaa ja olette onnellisia. Koko päivähän täällä on hoettu ja aloitettu kymmenkunta aloitusta, että rikkaat on paljon onnellisempia kuin köyhät ja heillä ei ole mitään ongelmia ja rikkaat miehet on fiksumpia ja rikkaiden parisuhde on onnellinen ja tasapainoinen ja rikkaiden lapset on paljon onnellisempia, kun vanhemmilla on heille enemmän laatuaikaa.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 17:27"]

Mutta teillä on ainakin rahaa ja olette onnellisia. Koko päivähän täällä on hoettu ja aloitettu kymmenkunta aloitusta, että rikkaat on paljon onnellisempia kuin köyhät ja heillä ei ole mitään ongelmia ja rikkaat miehet on fiksumpia ja rikkaiden parisuhde on onnellinen ja tasapainoinen ja rikkaiden lapset on paljon onnellisempia, kun vanhemmilla on heille enemmän laatuaikaa.

[/quote]

:D

Mutta kun me emme ole rikkaita. Meillä ei ole perittyä rahaa tai isoja perintöjä odottamassa, ei pääomatuloja, mutta ihan hyvät palkat kyllä. Viimeiset viisi vuotta olemme eläneet yhdellä palkalla. Jos olisimme rikkaita, niin jokin yksittäinen siivouspalvelun käyttö tuskin aiheuttaisi tällaista päänvaivaa. Minusta meillä on ihan hyvin varaa siivouspalveluun, ja koen että olemme sen suhteen onnekkaassa asemassa. Miehen mielestä meillä taas ei ole siihen varaa/ on liian kallista / ei taloudellisesti järkevää.

Ja mitä hemmetin laatuaikaa kun mies ei ole juuri koskaan päiväsaikaan kotona?

Mutta ymmärsin kyllä ironian. :) Ap.

Onko sinulla mahdollisuus olla osittaisella hoitovapaalla. Meillä oli tilanne, että miehen työajat olivat onnettomat ja päävastuu kaatui minulle.

Tein 30 tuntia viikkoon ja se helpotti todella elämää. Me olemme siis pienituloisia, joten rahaa ei olisi ollut tähän jos näin ajattelee. Mutta hoitopäiviä tuli vähemmän ja verotus pieneni ja säästyi työmatkaakin vähäsen. Joten menoerä ei niin iso ollut.

Samalla se auttoi sen hetkisen elämäntilanteen jaksamiseenkin.

Sen vielä ymmärrän, että mies voi vikoa tuota siivousta. Hänellä voi olla ajatus, että vieras ihminen tulee penkomaan teidän yksityisyyttänne. Mutta ruokien tilaaminen on minusta ihan fiksu juttu.

Meillä ei kyllä näihin ollut varaa. Mutta kävin kerran viikossa kaupassa vapaapäivänä ja suunnittelin suurin piirtein viikon ruokalistan. Siivouksesta höllättiin. Lasten piti raivata omat huoneensa ja lelut piti löytä sieltä, missä niiden piti olla. Imuroivat siivouspäivinä huoneensa. 3v.kin oppi siinä tekemällä ja puuhaamalla. Eihän se nyt mitään kamalan tehokasta ollut, mutta silloin elettiin niillä resursseilla, mitä oli.

Ne vuodet meni sitten äkkiä. Nyt miehellä inhimilliset työajat, lapset isoja ja aikaa on eri tavalla.

Mutta yritä edes saada tuo ruokahomma suostuteltua. Kaupassa käymiseen menee minusta ihan älyttömästi hukka-aikaa, jos sen vain voi jotenkin muuten järjestää.

77, saattaa onnistua, se on yksi vaihtoehto. Toisaalta vähän kauhistelen ehdottaa sitä työpaikalla, tiedän ettei minun 5 vuoden poissaoloa ole katsottu siellä pelkästään hyvällä. Koen että olen tavallaan tehnyt myönnytyksiä ja ottanut "riskejä" oman työpaikkani suhteen viimeiset 5 vuotta, siinä mielessä olisi pelkästään kohtuullista, jos mies vuorostaan nyt antaisi minun keskittyä omaan uraani. Tämä nyt ei ole kuitenkaan päähuoleni vaan toimivan arjen saavuttaminen kaikkien kannalta. Ap.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 17:13"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 17:05"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 14:10"]

Ja taas alapeukutus! MIKSI? :) Mitä mä nyt olen mukamas tekemässä tässä väärin?

Ap.

[/quote]

Tuli tästä vaan mieleen, että hyväksytkö mieheltäsi yhtään hitusenkaan eriävää mielipidettä missään asiassa? Olisiko siinä teidän ongelmienne ydin?

[/quote]

Miten niin en hyväksy? Minähän olen ehdottanut miehelle kasan erilaisia tapoja helpottaa meidän arkea ja töiden ja perhe-elämän yhdistämistä (ostopalvelut, lyhennetty työaika, työpaikan vaihtaminen, etätöiden lisääminen yms.), mutta mies on toistaiseksi sanonut kaikkeen itsepäisesti: "Ei onnistu". En edelleenkään ole itse tilaamassa yhteisistä rahoista ominpäin siivousapua, vaan yritän käydä asiasta neuvottelua.

Ei voi olla oikein, että kaikki myönnytykset ja joustot arjessa teen aina minä. Mies ei voi lyhentää työaikaansa = minä haen lapset pk:sta. Mies ylitöissä tai työmatkoilla = minä hoidan yksin illat/yöt/aamut. Mies ei ehdi tekemään osaansa kotitöistä = minä teen ne, sillä jonkunhan ne on tehtävä. Tai vastaavasti minä maksan ulkoistuksen.

Ja meillä on kiitos vaan kysymyksestä arki sujunut hyvin tähän asti, kun minä olen kiltisti joustanut ja joustanut, mies on voinut osallistua juuri sen verran kuin työt antavat mahdollisuuden. :) Mutta mitä meidän arjesta tulisi, jos minä suhtautuisin samoin? Hakisin lapset hoidosta, jos töiltäni satun ehtimään. :D

Edelleenkään, meillä ei ole vielä asian suhteen mitään suurta ongelmaa, mutta kaikki ainekset siihen kyllä, jos emme molemmat tiedosta tulevan arjen realismia.

Ap.

[/quote]

Pidä pintasi, ap. Meillä miehellä on tuhat ja yksi syytä,miksi ei tee kotitöitä. Joskus aiemmin kysyinkin siltä, että miten Se kuvittelee töiden kotona hoituvan kun ei tee mitään. Ja pahimmillaan minäkään en sen mielestä olisi saanut tehdä, kun iltaisinhan kuuluu levätä. Olis kato munkin pitänyt maata sohvalla, seurana. Nyt oon vaan todennut, että Se ei tee. Meillä ei ole mahdollista palkata apua, joten vaihtoehdot on että teen yksin nurisematta, tai koetan saada miehenkin osallistumaan mutta teen kumminkin yksin (raivosta kiehuen), kun toinen ei tee. Teen sit yksin ja koetan pysyä positiivisena. Miehiltä tällainen käytös on ihan puhdasta itsekkyyttä ja epäreiluutta.

OT, kerran viikossa kunnon siivous, kerran viikossa kunnon ruokaostokset, uskon, ettei tule ongelmaa, mutta täytyyhän miehen näihin osallistua myös, et voi suostua tekemään kaiken yksin. Jos ei toimi, niin sitten vaadit siivouksen ulkoistamista.

Jos myös mies siivoaa, tekee ruokaa, käy kaupassa, pesee pyykkiä ja hoitaa lapsia illalla ja viikonloppuisin niin ette varmasti tarvitse apua mutta jos joudut nämä kaikki yksin tekemään työn ohella niin älä suostu vaan tilaat kylmän rauhallisesti tarvittavat palvelut ja avut ja maksatte puoliksi.

Joko mies todellakin tekee osansa tai sitten maksaa kiltisti puolet ulkopuolisesta avusta. Älä ala yksin kotiorjaksi jos kerran käyt myös töissä.

Sanot miehelle, että kun olet töissä, mies hoitaa kaikki ruokaostokset. Ihan kaikki. Jos ei ole tähän asti niistä vastannut, niin saattaa yllättyä.

jep, mies osallistumaan tai sitten ostopalvelut käyttöön. Ei kannata jankuttaa noista ostopalveluista, vaan annat miehen itse huomata, miten mukavaa olisi jos ehtisi muutakin kuin käydä töissä ja tehdä kotitöitä ;)

No ei kait mies niitä halua maksullisena jos sinä teet ilmaiseksi.

Pistä mies siivoamaan ja hoitamaan kauppaostokset niin sattaa mieli muuttua :)

Pitäisikö listata KAIKKI kotityöt paperille jääkaapin oveen ja pistää suoraan 50-50? Konkretisoituisi miehelle niiden määrä ja niihin menevä aika.

Mies on jo nyt ilmoittanut, ettei hän voi koskaan hakea lapsia päiväkodista, kun ei koskaan pääse töistä ennen 17. No nyt olisi päästävä, en ole enää kotona paikkaamassa kaikkia ylitöitä yms.

Mies jotenkin tuntuu olettavan, ettei hänen arkensa miksikään muutu kun minä olen palannut töihin.

En haluaisi asiasta riitaa ja jatkuvaa vastakkainasettelua, sen takia haluaisin ulkoistaa sen minkä helpolla voi. Hänelle siivous on aina ollut sellainen punainen vaate, siivoa kyllä pakon edessä, mutta on huonolla tuulella ja marttyyri siivotessa.

Ap.

Jotkut miehet kuvittelevat, että jos vaimosta tulee äiti, niin hänestä tulee kotiäiti, joka pyörittää perheen ja talouden arjen. Joillekkin naisillekkin se tuntuu sopivan.

Tuollaiset asiat kannattaisi muutenkin keskutella ajoissa selväksi. Itse olen esimerkiksi ilmoittanut, etten enää osallistu vauvanhoitoon, eli jos vaimo haluaa iltatähden, niin minä en heräile/vaihda vaippoja ja seksielämänkin olisi syytä pysyä nykyisellä mallilla.

Miehesi on epärealistinen. Kerro tosiasiat siis selkeästi, kun ei  hän tunnu ihan helposti ymmärtävän. Onnea, sitkeyttä ja huumorimieltä!

Ei herranjestas, että ostopalveluita ilman ei pärjää? Vaikka on kaikki nykyajan vimpaimet ja vempeleet käytössä? Mites sit ennen pärjättiin, hä?