Mies ei innostu arkea helpottavista ostopalveluista.

Mies haluaa minut takaisin töihin tienaamaan, mutta ei tunnu ymmärtävän mitä se käytännössä tarkoittaa hänen kannaltaan: päiväkoti menee tiettyyn aikaan kiinni riippumatta ylitöistä, kotitöiden on jakauduttava tasaisemmin yms. Minun tehtäväni ei ole enää lasten hoitaminen ja talouden pyörittäminen, jos ja kun olen taas palkkatöissä. Jos molemmat ovat palkkatöissä, niin sitten ne lapset + koti jakautuu molempien harteille.

Haluaisin mahdollisimman kitkattoman paluun työelämään, mielestäni olisi fiksua ulkoistaa nyt alkuun edes jotain. Meillä olisi siihen varaa.

Ap.

Ihan sama vaikka mies olisi kuinka vihainen kun siivoaa kunhan vain hoitaa oman osansa hommista. Hän on aikuinen mies ja et ole vastuussa hänen mielialoistaan.

Saavutetuista eduista ei kukaan halua luopua mutta miehen on vain pakko tajuta faktat että hotellipalvelut ja lastenhoitopalvelu on nyt loppu kun palaat töihin.

Hänen on taas aika olla osallistuva perheenisä ja aikuinen jolla on muitakin velvollisuuksia kuin työ.

Jos annat heti periksi ja pelkäät että mies suuttuu niin saat varautua olemaan se kotiorja niin kauan kun lapset asuu kotona ja senkin jälkeen saat ukkoa passata.

Valinta on sinun.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 11:18"]

Ei herranjestas, että ostopalveluita ilman ei pärjää? Vaikka on kaikki nykyajan vimpaimet ja vempeleet käytössä? Mites sit ennen pärjättiin, hä?

[/quote]

Koska tunnen mieheni, ja tiedostan että päävastuu kotitöistä ja lapsista säilyy minulla siitä huolimatta, että olemme kohta molemmat vaativissa töissä. Tulemme todellakin olemaan se pari, joka riitelee kotitöistä, jos en kiltisti ota päävastuuta niistä. En halua siihen suomalaisen naisen oravanpyörään, jossa nainen hoitaa sekä palkkatyön että kodin ja lapset.

Meillä olisi varaa ostaa vaikka viikkosiivous, miksi emme siis sitä tekisi? Ja samalla välttäisimme aivan turhat riidat.

Ap.

joo ei varmasti tule onnistumaan tuollaisen miehen kanssa... tää vaan on niin nähty...

Listalle vaan kaikki ja vielä erikseen pyykin pesussakin pyykkien laitto koneeseen, kuivumaan laitto ja paikoilleen vienti. Tiskikoneen kanssa sama homma.

Miehet ei vaan tajua kuinka pienistä puroista tulee oikeasti iso virta kun noita pikku hommia keräilee...

Paskinta on tuo jos on siitten huonotuulinen se vie energiaa vielä enemmän...

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 11:18"]

Ei herranjestas, että ostopalveluita ilman ei pärjää? Vaikka on kaikki nykyajan vimpaimet ja vempeleet käytössä? Mites sit ennen pärjättiin, hä?

[/quote]

Oltiin töissä kotona. Elintaso- ja hygieniavaatimukset eivät olleet samalla tasolla. Talon alakerrassa oli ruokakauppa. Lapset olivat hoidossa samassa rapussa hoitotädillä tai pihalla kavereiden kanssa leikkimässä. Jos astui lasinsiruun niin se ei ollut lastensuojeluilmoituksen paikka. Taisi olla joku latinankielinen sanonta tähän tyyliin oi aikoja - oi tapoja tms.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 11:23"]

Meillä olisi varaa ostaa vaikka viikkosiivous, miksi emme siis sitä tekisi? Ja samalla välttäisimme aivan turhat riidat.

Ap.

[/quote]

Mitä miehesi sanoi tuohon, kun ilmoitit, että tästä on selkeästi tulossa riitaa, vältetäänkö/lykätäänkö asiaa rahalla vai aloitetaanko samantien?

m36

Kuinka iso koti teillä on? Oletteko pääkaupunkiseudulla vai sen ulkopuolelta? Kuinka kauan luulisit siivoukseen menevän ammattilaisella aikaa (eli kuinka paljon teillä on tavaraa, miten siistinä muuten pidätte paikat jne.)? Ammattisiivoaja ottaa noin 35-38 e/h pääkaupunkiseudulla ylläpitosiivouksesta, siitä sitten -45 %pois kotitalousvähennyksenä 100 euron omavastuun jälkeen. Ei tule kovin ihmeellinen hinta rauhasta, omasta ajasta ja hyvästä mielestä. Ihan taatusti teillä menee turhempaakin rahaa. Tottakai tätäkin palvelua saa halvemmalla, mutta laatu maksaa, sen tietää varmasti mieskin.

Listaat kaikki kotityöt ja arvio niiden aiheuttamasta viikoittaisesta työmäärästä exceliin. Myös ruokalistan suunnittelu ja kauppalistan teko yms, samoin kuin lasten pukeminen ja vaatteiden valinta valmiiksi ja muut mitä ei ehkä tule ajatelleeksi. Sitten annat miehen valita sieltä ne, mitkä hän tästä lähtien suorittaa itsenäisesti ja pyytämättä siten, että teille molemmille tulee sama määrä tunteja. Tai no, jos mies tekee huomattavasti pidempää päivää niin voit ehkä ottaa muutaman tunnin enemmän. Mies kuulostaa rahasta tarkalta ja tuollaisiin henkilöihin puree kylmät numerot. 

Olet aivan oikeassa. Miksi pitäisi tehdä elämästä vaikeampaa, kun teillä kerran on varaa palveluihin. Meillä on kummallakin keskimääräistä alhaisemmat tulot, mutta silti meilläkin kävi siivooja silloin, kun lapset olivat pieniä. Meilläkin mies oli tuollainen, että vain pakottamalla suostui pitkin hampain osallistumaan siivoukseen. Joten turha aiheesta oli riidellä, kun se hoitui siivoojan palkkaamisella.

Meillä asiaa auttoi ehkä se, että miehen äidillä kävi jo siivooja. Miehellä ei sitten ollut niin kovaa tarvetta ajatella, että avun palkkaaminen olisi noloa. Mulla nimittäin heti otsikosta tuli mieleen, että ehkä sun mies ajattelee, että apua ei kuulu käyttää, kaikesta pitää selvitä itse, niin ennenkin on selvitty. Ja niinhän tuolla jo sanoitkin miehen sanoneen.

Kysy mieheltä suoraan, että onko hänen mielestään hävettävää palkata apua. Ja miksi se olisi sitä? Ja jos on, niin pyydä miestä perustelemaan, että miksi sinun pitää kuluttaa itsesi loppuun vain siksi, että mies kokee perusteettomia häpeän tunteita.

Naisille+ kin-pääte=naisillekin

Tuo esille myös tämä: miehesi varmaan haluaa hyväntuulisen, jaksavan, miestä miellyttävällä tavalla naisellisen naisen kotiorjan sijaan. Hän siis maksakoon osansa siivoojasta. Sinun aikasi ei riitä enää kaikkeen.

Katoa viikoksi kanarialle. Näin minä tein. Jo oli toinen ääni kellossa.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 10:45"]Olen ehdottanut mm. siivousavun palkkaamista ja ruokakassipalvelua, mutta miehen mielestä nämä ovat kalliita ja turhia, niitä ei ole kuulemma tarvittu ennenkään niin ei tarvita nytkään.

Mies "luo uraa" ja tekee pitkiä päiviä, ja minä yritän tässä parhaani mukaan yrittää helpottaa arkeamme kun olen palaamassa taas hoitovapailta työelämään. Olen yrittänyt selittää, ettei minulla ole kohta enää aikaa samalla tavalla siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, ainakaan katkeroitumatta ja väsähtämättä siinä samalla. Haluaisin meille toimivan arjen, vaativat työt kun molemmilla, mutta mies törmää jokaisen ehdotuksen liian kalliina. Minun mielestäni meillä kyllä olisi tuollaisiin palveluihin varaa, jos samalla arkemme laatu paranisi. Meillä jäisi enemmän aikaa lapsillemme, toisillemme ja omille harrastuksillekin. Vai olettaako mies tosiaan, että minä teen jatkossa kaiken? Olenko minä passannut miehen pilalle kotiäitivuosinani? Toki voisin omilla rahoillani nämä palvelut kustantaa, mutta silloinkin mies pääsisi kuin koira veräjästä.

Ajatuksia?

[/quote]

Olen mies ja olen samaa mieltä kuin miehesi, eli että nuo palvelut ovat turhuutta, tarpeetonta ja rahanhaaskausta, eikä noita ole ennenkään tarvittu, eikä tarvita nytkään.

Miten ihmeessä teidän vanhempanne, meidän vanhempanne, isovanhempanne jne ovat pärjänneet ilman tuollaisia turhia palveluita? No helposti, kävivät töissä, töiden jälkeen kaupassa, siivoilivat samalla kun hoitivat muksujaan jne. Eli sinulla on jotain ongelmia, jos et pysty hoitamaan päivittäisiä arkiaskareita ilman apua. On se kumma kun me muut pystytään hoitamaan työt, lapset, siivouksen, ruuanlaiton jne ilman apua.

Mies matkustelee paljon töidensä takia ja tekee muutenkin pitkää päivää, olen realisti ja tiedostan ettei hänen aikansa riitä kotitöihin samalla tavalla kuin aina viideltä kotona olevalta mieheltä voisi odottaa. Yritän tässä parhaani mukaan ETUKÄTEEN järjestellä arkeamme niin, ettei kummankaan osa muodostu liian raskaaksi tai aiheuttaisi meidän välillemme katkeruutta.

Minulle on ollut ihan ok kotonaollessa hoitaa pääasiallinen vastuu lapsista ja kodista. Koen sen työkseni. Mutta sitten kun minulla on kodin ulkopuolinen työ, niin arkeni ei voi mennä siihen, että töitteni ohella hoidan illat yksin lapsia ja kotia. Miehen työn luonne ei tästä muutu, tiedostan sen, joten en lainkaan ymmärrä miksei hän tule sen verran vastaan, että ulkoistaisi edes oman osuutensa.

Excel-vinkki oli hyvä, tulen tämän toteuttamaan. Kylmä fakta tehoaa mieheen.

Ei, en usko että kyse on häpeästä. En vaan usko että miehellä on mitään käsitystä siitä työmäärästä, mitä kotona on, saati millaista on yhdistää työt + päiväkotirumba. Hänellä ei ole tästä vielä kokemusta, eikä tule täysin olemaankaan, kun matkustelee sen verran paljon.

Ja jos sen verran saa leikkiä keittiöpsykologia, niin miehen äiti oli aina palkkatöissä, mutta hoiti myös kodin ja lapset käytännössä yksin. Sieltä se malli varmaan tulee. Tosin mieskin sanoo äitinsä olevan hyvin katkera, anoppi siis on vieläkin jotenkin kuormittunut niistä pikkulapsivuosista. En halua itselleni samaa kohtaloa. Rankkaa saa olla, mutta en halua katkeroitua.

Ap.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 10:45"]Olen ehdottanut mm. siivousavun palkkaamista ja ruokakassipalvelua, mutta miehen mielestä nämä ovat kalliita ja turhia, niitä ei ole kuulemma tarvittu ennenkään niin ei tarvita nytkään.

Mies "luo uraa" ja tekee pitkiä päiviä, ja minä yritän tässä parhaani mukaan yrittää helpottaa arkeamme kun olen palaamassa taas hoitovapailta työelämään. Olen yrittänyt selittää, ettei minulla ole kohta enää aikaa samalla tavalla siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, ainakaan katkeroitumatta ja väsähtämättä siinä samalla. Haluaisin meille toimivan arjen, vaativat työt kun molemmilla, mutta mies törmää jokaisen ehdotuksen liian kalliina. Minun mielestäni meillä kyllä olisi tuollaisiin palveluihin varaa, jos samalla arkemme laatu paranisi. Meillä jäisi enemmän aikaa lapsillemme, toisillemme ja omille harrastuksillekin. Vai olettaako mies tosiaan, että minä teen jatkossa kaiken? Olenko minä passannut miehen pilalle kotiäitivuosinani? Toki voisin omilla rahoillani nämä palvelut kustantaa, mutta silloinkin mies pääsisi kuin koira veräjästä.

Ajatuksia?

[/quote]

Olen mies ja olen samaa mieltä kuin miehesi, eli että nuo palvelut ovat turhuutta, tarpeetonta ja rahanhaaskausta, eikä noita ole ennenkään tarvittu, eikä tarvita nytkään.

Miten ihmeessä teidän vanhempanne, meidän vanhempanne, isovanhempanne jne ovat pärjänneet ilman tuollaisia turhia palveluita? No helposti, kävivät töissä, töiden jälkeen kaupassa, siivoilivat samalla kun hoitivat muksujaan jne. Eli sinulla on jotain ongelmia, jos et pysty hoitamaan päivittäisiä arkiaskareita ilman apua. On se kumma kun me muut pystytään hoitamaan työt, lapset, siivouksen, ruuanlaiton jne ilman apua.

[/quote]

No, minun anoppini ja äitini pystyivät tähän, mutta ovat molemmat edelleen niistä ajoista katkeria. Jos mies on mukana arjessa ja hoitaa osuutensa, niin mikäpäs siinä. Jos taas mies olettaa, ettei mikään hänen arjessaan muutu vaikka on lapsia, niin eihän siitä seuraa muuta kuin katkeroitumista. Ap.

Meillä vähän samanlaista. Mies ei ole valmis lyhentämään työpäiväänsä (noin 8-20), ei siivoa, ei laita ruokaa, ei jaksa/viitsi hoitaa lapsia (katsoo kyllä perään etteivät telo itseään, mutta ei viihdytä), ei pese pyykkiä, ei lajittele sitä, ei tee pihahommia,... Mutta käy kyllä kaupassa kerran viikossa.

Erona meillä tosin on se, että aina kun nostan aiheesta keskustelua, niin hänen ensimmäinen vastauksensa on "pyydä mummia ja ukkia auttamaan" ja toinen vaihtoehto on "palkataan joku tekemään". Nykyisin meillä siis käy siivoojat viikottain, silitettävät vaatteet pestään pesulassa... Ja minä haen lapset, laitan ruuan ja järjestelen kotia. Sillä MINÄ en suostu siihen, että palkattaisiin joku opiskelijatyttö hakemaan lapset tarhasta, joka menee kiinni klo 17. Jos itse en pääse hakemaan (mikä tekee tiukkaa kun vien lapset klo 8:ksi), niin isovanhemmat hakevat.

Mutta olen oikeastaan luovuttanut muiden hommien osalta. Teen mieluusti ruuan ja pidän kodin siistinä itse, koska sillä vältän riidat. 

Minä olen myös ehdottanut miehelle, että tekisimme molemmat lyhennettyä työviikkoa tms, jolla saisimme arkemme rullaamaan ja lapsille kohtuulliset hoitopäivät. Mies ei tähän suostu, ei olisi taloudellista fiksua, ja ok, ymmärrän, hänen työnsä luonne ei ole sellainen. Hänen työssään on annettava joko 110% tai sitten ei ollenkaan. Olen ehdottanut myös työpaikan vaihtoa, jotain perheystävllisempää. Ei onnistu.

Siihen nähden jokin viikkosiivouksen ulkoistaminen olisi aika pientä, mutta helpottaisi arkea huomattavasti.

En ihan ymmärrä näitä alapeukkuja. Alapeukutetaanko minua sen johdosta, etten suostu tekemään kaikkea täysin yksin? Vai siksi, että haluaisin arkeen vähän helpotusta?

27 = ap.