miksi synnytyksen jälkeen tikattaessa

Miksi me naiset hyväksymme tämän naisten alistamisen?

Sanopa se. Kun monta hoitajaa tarvitaan tuntikausien ompelukidutukseen, on todellakin kyse halusta kiduttaa. Sitten ei muka ole henkilökuntaa tarpeeksi, mutta ei humauteta kun halutaan kiduttaa.

Naiset haluaa laittaa omat kipunsa kiertoon. Kun ei minuakaan humautettu, niin ei saa muitakaan humauttaa. Tietää sitten edes joku, miten kauheaa se tikkaus on. Olisko näin?

Vierailija kirjoitti:

Kun yksi kätilö/lääkäri ompelee tuntitolkulla ja 2 kätilöä pitävär koko ajan huutavaa äitiä kiinni, herää kysymys resursseista. Eikö olisi kannattavampaa, että yksi antaa kunnon kipupiikin ha ompelee nopeasti, kun homma kipulääkittynä sujuu. Kiinnipitähär voivat sen ajan tehdä jotain hyödyllisempää kuten hoitaa vauvoja ja muita äitejä. Miksi tuhlataan resursseja kiduttamalla äitiä?

Eihän Suomessa ole haluakaan käyttää kaikkia keinoja hallintoalamaisen kivun poistamiseen. Morfiinin kulutus on vieläkin merkittävästi vähäisempää Suomessa kuin Ruotsissa tai Norjassa.. Syöpäpotilaatkaan eivät tahdo saada tarpeeksi kipulääkitystä. Niin kai nyt naisen revennyt alapää ommellaan ilman puudutusta tai muuta kivunlievitystä.

Vierailija kirjoitti:

Jos lääkäri tikkaa sairaalassa naisen alapäätä ilman puudutusta hoitajien kiinni pitäessä on se normaali hoitotoimenpide, jos sama tapahtuisi sairaalan ulkopuolella olisi se tärkeä pahoinpitely ja seksuaalinen hyväksikäyttö.

Miten suomalaiset jaksaa tuomita naisten silpomisen, kun suomalaisissa sairaaloissa vastaavaa voi tehdä lääkäri?

Joo! Ja gynen perustutkimuskin on väkivaltaa! Jos sama tapahtuisi muualla kuin vastaanotolla, olisi se raiskaus!

Vai olisikohan näissä hoitotoimenpide vs hyökkäys-rinnastuksissa sittenkin sekä looginen että älyllinen pyllähdys?

Minulla jäi istukka kiinni ja menetin 2,5 litraa verta. Jouduin leikkaukseen, nukutuksessa oli tikattu joten säästyin edes siltä kivulta. Muutama tunti meni taju kankaalla ja heräämössäkin aikaa. Eipä käynyt mielessä että vauva olisi ollut jotenkin heitteillä taikka heti olisi minun pitänyt olla tikkana vauvan vierellä siinä kunnossa. Katetria ja muuta putkea meni seuravanakin päivänä. Silti selvittiin kaikki. Naisilta vaaditaan liikaa kun uupuneena ja alapää rikki pitäisi jaksaa HETI ilman lepoa. Ennen oli lapsivuodeaika ja äiti sai levätä sairaalassa (äitini kertoi). Kivunlievitystä ei kyllä silloinkaan ollut tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun yksi kätilö/lääkäri ompelee tuntitolkulla ja 2 kätilöä pitävär koko ajan huutavaa äitiä kiinni, herää kysymys resursseista. Eikö olisi kannattavampaa, että yksi antaa kunnon kipupiikin ha ompelee nopeasti, kun homma kipulääkittynä sujuu. Kiinnipitähär voivat sen ajan tehdä jotain hyödyllisempää kuten hoitaa vauvoja ja muita äitejä. Miksi tuhlataan resursseja kiduttamalla äitiä?

Eihän Suomessa ole haluakaan käyttää kaikkia keinoja hallintoalamaisen kivun poistamiseen. Morfiinin kulutus on vieläkin merkittävästi vähäisempää Suomessa kuin Ruotsissa tai Norjassa.. Syöpäpotilaatkaan eivät tahdo saada tarpeeksi kipulääkitystä. Niin kai nyt naisen revennyt alapää ommellaan ilman puudutusta tai muuta kivunlievitystä.

Jouduin kerran Ruotsissa hakeutumaan sairaalaan. Viiden minuutin sisällä sisälle pääsemisestä oli jo morfiinitippa kädessä. Suomessa annetaan ehkä joku 400 mg burana ja vasta joskus tunnin kuluttua, kun on saatu lääkäriltä lupa. Teinin murtuneeseen sääriluuhun riittää burana ja viimeisiä hetkiä viettäville vanhuksille ei voida antaa kunnon kipulääkitystä, voivat vaikka tulla riippuvaisiksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta synnyttänyt ja tilattu epiduraalin vaikutuksen alaisena, yksi lapsi syntyi luomuna, koska lääkäri ei ollut saatavilla laittamaan epiä ajoissa. Tuon rumban päälle vielä tikkaus ilman puudutusta. Pyysin sitä mutta kätilö väitti, että se ei auta pintakudokseen. Jäi kyllä kurja olo tuosta reissusta.

Epiduraali vain hidastaa synnytystä ja on ylimääräinen lisäkustannus.

Ei hidasta. Tåstä on laaja tutkimus ja tulos oli se että epin kanssa synnyttåneen synnytys kesti 2 min pitempään kuin ilman eli ei vaikutusta.

Sen sijaan kaikki imukuppisynnytykseen päätyneet tietämäni lukuisat naiset ovat olleet ilman puudutusta.

Oma epin kanssa syntynyt eteni oppikirjan mukaan ja lapsi oli pirteä ja jälkimmäisessä ei nyt ehdi antaa puudutusta lapsi ei meinannut tulla ulos millään ja oli sitten hapen yms tarpeessa. Ja sinä puhut lisäkustannuksesta? Ei edes lapsen etua ajatella ja sitten niitä kustannuksia tulee kun lasta pitää lääkärin valvoa monta päivää syntymän jälkeen. Molenmat painoi muuten tasan 3kg ja kesto oli 11h.

Koko ajan valitetaan että ei synny tarpeeksi lapsia että .....tana lisääntykää naiset. Sitten raskausaikana ja synnytyksessä kohdellaan naisia niin huonosti kuin ikinä voidaan ja ehditään ja lasketaan lisäkustannuksi!!!. Miehille maksetaan kalja ja tupakkarahat armeijaan ja kustannetaan kaikki koko armeija-ajaksi mutta nainen tuo yhteiskunnan pahin loinen ei saa kuluttaa yhtään senttiä yhteiskunnan varoja ( naisten maksamat verot ilmeisesi häviää ilmaan) ja mitä siinä valitat ei naiset ennenkään ole valittaneet, ennenkin ilman lääkkeitå synnytetty (kaikki muukinhan on maailmassa niin kuin ennenkin ei voi lentää kuuhun, ei voi vaihtaa sukupuolta, savumerkeillä viestitellään jne). Vain sillä että saadaan naiset kärsimään mahdolliisimman paljon on merkitystä. Siinä unohtuu niin lapsen etu kuin perheen etu kunhan vain saadaan nainen kärsimään.

Tåmä on suoraa sadismia ja oikeasti ei ole mitään äitiyshuoltoa, on vaim päältä katsomista ja vähättelyä.

Vierailija kirjoitti:

Perse revenneenä et kyllä muutenkaan pysty vauvaa heti hoitamaan.

HUS oli toista mieltä esikoiseni synnyttyä. Jouduin tekemään myös isommat tarpeeni seisten, kivut olivat todella kovat viikkojen ajan. Lisäksi synnytyskipupiikki tökättiin hermoon, eivät saaneet laitettua. Lopunelämän kivut selässä ja pidätysvaivat seurasivat esikoisen syntymää. Hoitoa en saanut silloin enkä nyt. Kotiutettiin vaikka sanoin useaan otteeseen että en ole kunnossa,lääkäri ei suostunut tutkmaan alapäätä ja reilun viikon kuluttua olinkn jorvissa tiputuksessa. Olin niin uupunut, että sairaalan käytävällä vauvan koppaa kantaessani jalat lähtivät alta ja olisi voinut käydä miten pahasti tahansa lapselle. Hoitoapua en lapselle olisi saanut ellei olisi ollut yhtä ystävää, joka antoi minun nukkua välillä hoitaessaan vastasyntynyttä. HUS hoito on täysin ala-arvoista ja henkilökunta ammattitaidotonta ilkeää ja ylimielistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo-o, esikoista viimeisillään odottavana ei käynyt edes pienessä mielessä tällaiset jutut, joten kiitos tästä keskustelusta kaikille osallistujille. En säikähtänyt, enkä järkyttynyt, mutta pisti miettimään, koska suunnittelin luomusynnytystä ammeessa, mutta taidanpa käydä vähän tarkentamassa synnytystoiveita, että jos/kun tulee repeämiä, niin minua ei ilman kunnon kivunlievitystä tikkailla.

Huomautuksena, että en siis ole mitenkään lääkevastainen tapaus, eli voisin hyvin kokeilla vaikka ilokaasuakin (epäilen tosin, että minulle tulee siitä huono olo), mutta luomuun/vesisynnytykseen päädyin, koska minulla on verenohennuslääkitys, jonka takia ei välttämättä epiduraalin tai muidenkaan puudutteiden saaminen ole mahdollista, ellei synnytys ajoitu sopivasti niin, että ehtisi mennä vähintään 12 h lääkityksen ottamisesta. Tottahan toki, jos ammeeseen ei pääse tai sinne ei saa synnyttää (amme kyllä sairaalassa on, mutta toinen lääkäri epäili näinköhän ko. sairaalassa on vesisynnytyksiin erikoistunutta kätilöä, että voi olla että se on tarkoitettu vain avautumisvaiheeseen) niin kokeilen muitakin kivunlievittäjiä. Jos taas synnytys käynnistetään, niin sitten ei paljon tarvitse tuosta verenohennuslääkityksestä murehtia, jolloin taas haluan sen epiduraalin, koska olen kuullut, että käynnistyksestä johtuvat kivut ovat vielä kamalampia kuin jos synnytys käynnistyy omia aikojaan. Saavat siinä sitten tikkailla samoilla lievityksillä.

Tutustut ensimmäisenä edullisimpiin ponnistusasentoihin. Seisovissa asennoissa repeämät ovat 50% siitä mitä puoli-istuvana/puolimakaavana. Myös kylkiasennossa ponnistaen repeämisen riskit pienenevät ja vauvakin syntyy nopeammin. Ei ole pakko, mutta valinnoilla on vaikutusta. Ensisynnyttäjille tulevat repeämät ovat yleensä pieniä, ei yleensä mitä tullut vauva-palstan repeämisaktiiveille. Minulla paikallispuudutus riitti hyvin. Lisäksi liikkumalla vauva asemoituu parempaan asentoon synnytyksessä. Se, ettei ole riskisynnyttäjä synnyttäjä iän, painon, kunnon, vauvan koon asennon ja vauvojen määrän puolesta, ja synnyttää joustavassa asennossa, pienentää huomattavasti synnytysvaurioiden riskiä ja vakavuutta.

Pahimmat repeämät tulee ensisynnyttäjille. Sen jälkeen alapää on siihen kuntoon revitty että seuraavat saadaan paremmin ulos. Ensisynnyttäjillä riittävällä puuduksella ja sen avulla repeämiä vähentävällä synnytysasennolla on suuri merkitys. Älä synnytä selällään tai puoli-istuvassa asennossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo-o, esikoista viimeisillään odottavana ei käynyt edes pienessä mielessä tällaiset jutut, joten kiitos tästä keskustelusta kaikille osallistujille. En säikähtänyt, enkä järkyttynyt, mutta pisti miettimään, koska suunnittelin luomusynnytystä ammeessa, mutta taidanpa käydä vähän tarkentamassa synnytystoiveita, että jos/kun tulee repeämiä, niin minua ei ilman kunnon kivunlievitystä tikkailla.

Huomautuksena, että en siis ole mitenkään lääkevastainen tapaus, eli voisin hyvin kokeilla vaikka ilokaasuakin (epäilen tosin, että minulle tulee siitä huono olo), mutta luomuun/vesisynnytykseen päädyin, koska minulla on verenohennuslääkitys, jonka takia ei välttämättä epiduraalin tai muidenkaan puudutteiden saaminen ole mahdollista, ellei synnytys ajoitu sopivasti niin, että ehtisi mennä vähintään 12 h lääkityksen ottamisesta. Tottahan toki, jos ammeeseen ei pääse tai sinne ei saa synnyttää (amme kyllä sairaalassa on, mutta toinen lääkäri epäili näinköhän ko. sairaalassa on vesisynnytyksiin erikoistunutta kätilöä, että voi olla että se on tarkoitettu vain avautumisvaiheeseen) niin kokeilen muitakin kivunlievittäjiä. Jos taas synnytys käynnistetään, niin sitten ei paljon tarvitse tuosta verenohennuslääkityksestä murehtia, jolloin taas haluan sen epiduraalin, koska olen kuullut, että käynnistyksestä johtuvat kivut ovat vielä kamalampia kuin jos synnytys käynnistyy omia aikojaan. Saavat siinä sitten tikkailla samoilla lievityksillä.

Tutustut ensimmäisenä edullisimpiin ponnistusasentoihin. Seisovissa asennoissa repeämät ovat 50% siitä mitä puoli-istuvana/puolimakaavana. Myös kylkiasennossa ponnistaen repeämisen riskit pienenevät ja vauvakin syntyy nopeammin. Ei ole pakko, mutta valinnoilla on vaikutusta. Ensisynnyttäjille tulevat repeämät ovat yleensä pieniä, ei yleensä mitä tullut vauva-palstan repeämisaktiiveille. Minulla paikallispuudutus riitti hyvin. Lisäksi liikkumalla vauva asemoituu parempaan asentoon synnytyksessä. Se, ettei ole riskisynnyttäjä synnyttäjä iän, painon, kunnon, vauvan koon asennon ja vauvojen määrän puolesta, ja synnyttää joustavassa asennossa, pienentää huomattavasti synnytysvaurioiden riskiä ja vakavuutta.

Pahimmat repeämät tulee ensisynnyttäjille. Sen jälkeen alapää on siihen kuntoon revitty että seuraavat saadaan paremmin ulos. Ensisynnyttäjillä riittävällä puuduksella ja sen avulla repeämiä vähentävällä synnytysasennolla on suuri merkitys. Älä synnytä selällään tai puoli-istuvassa asennossa.

Tätäpä ei sairaaloissa välitetä ensisynnyttäjille kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo-o, esikoista viimeisillään odottavana ei käynyt edes pienessä mielessä tällaiset jutut, joten kiitos tästä keskustelusta kaikille osallistujille. En säikähtänyt, enkä järkyttynyt, mutta pisti miettimään, koska suunnittelin luomusynnytystä ammeessa, mutta taidanpa käydä vähän tarkentamassa synnytystoiveita, että jos/kun tulee repeämiä, niin minua ei ilman kunnon kivunlievitystä tikkailla.

Huomautuksena, että en siis ole mitenkään lääkevastainen tapaus, eli voisin hyvin kokeilla vaikka ilokaasuakin (epäilen tosin, että minulle tulee siitä huono olo), mutta luomuun/vesisynnytykseen päädyin, koska minulla on verenohennuslääkitys, jonka takia ei välttämättä epiduraalin tai muidenkaan puudutteiden saaminen ole mahdollista, ellei synnytys ajoitu sopivasti niin, että ehtisi mennä vähintään 12 h lääkityksen ottamisesta. Tottahan toki, jos ammeeseen ei pääse tai sinne ei saa synnyttää (amme kyllä sairaalassa on, mutta toinen lääkäri epäili näinköhän ko. sairaalassa on vesisynnytyksiin erikoistunutta kätilöä, että voi olla että se on tarkoitettu vain avautumisvaiheeseen) niin kokeilen muitakin kivunlievittäjiä. Jos taas synnytys käynnistetään, niin sitten ei paljon tarvitse tuosta verenohennuslääkityksestä murehtia, jolloin taas haluan sen epiduraalin, koska olen kuullut, että käynnistyksestä johtuvat kivut ovat vielä kamalampia kuin jos synnytys käynnistyy omia aikojaan. Saavat siinä sitten tikkailla samoilla lievityksillä.

Tutustut ensimmäisenä edullisimpiin ponnistusasentoihin. Seisovissa asennoissa repeämät ovat 50% siitä mitä puoli-istuvana/puolimakaavana. Myös kylkiasennossa ponnistaen repeämisen riskit pienenevät ja vauvakin syntyy nopeammin. Ei ole pakko, mutta valinnoilla on vaikutusta. Ensisynnyttäjille tulevat repeämät ovat yleensä pieniä, ei yleensä mitä tullut vauva-palstan repeämisaktiiveille. Minulla paikallispuudutus riitti hyvin. Lisäksi liikkumalla vauva asemoituu parempaan asentoon synnytyksessä. Se, ettei ole riskisynnyttäjä synnyttäjä iän, painon, kunnon, vauvan koon asennon ja vauvojen määrän puolesta, ja synnyttää joustavassa asennossa, pienentää huomattavasti synnytysvaurioiden riskiä ja vakavuutta.

Pahimmat repeämät tulee ensisynnyttäjille. Sen jälkeen alapää on siihen kuntoon revitty että seuraavat saadaan paremmin ulos. Ensisynnyttäjillä riittävällä puuduksella ja sen avulla repeämiä vähentävällä synnytysasennolla on suuri merkitys. Älä synnytä selällään tai puoli-istuvassa asennossa.

Tätäpä ei sairaaloissa välitetä ensisynnyttäjille kertoa.

Niinpä. Minuakin ohjattiin puoli-istuvaan asentoon kun siinä on mukavampi olla. Niin kenelle? Minulleko joka joutui ponnistamaan painovoiman ja anatomian vastaisesti ylöspäin vai kätilölle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo-o, esikoista viimeisillään odottavana ei käynyt edes pienessä mielessä tällaiset jutut, joten kiitos tästä keskustelusta kaikille osallistujille. En säikähtänyt, enkä järkyttynyt, mutta pisti miettimään, koska suunnittelin luomusynnytystä ammeessa, mutta taidanpa käydä vähän tarkentamassa synnytystoiveita, että jos/kun tulee repeämiä, niin minua ei ilman kunnon kivunlievitystä tikkailla.

Huomautuksena, että en siis ole mitenkään lääkevastainen tapaus, eli voisin hyvin kokeilla vaikka ilokaasuakin (epäilen tosin, että minulle tulee siitä huono olo), mutta luomuun/vesisynnytykseen päädyin, koska minulla on verenohennuslääkitys, jonka takia ei välttämättä epiduraalin tai muidenkaan puudutteiden saaminen ole mahdollista, ellei synnytys ajoitu sopivasti niin, että ehtisi mennä vähintään 12 h lääkityksen ottamisesta. Tottahan toki, jos ammeeseen ei pääse tai sinne ei saa synnyttää (amme kyllä sairaalassa on, mutta toinen lääkäri epäili näinköhän ko. sairaalassa on vesisynnytyksiin erikoistunutta kätilöä, että voi olla että se on tarkoitettu vain avautumisvaiheeseen) niin kokeilen muitakin kivunlievittäjiä. Jos taas synnytys käynnistetään, niin sitten ei paljon tarvitse tuosta verenohennuslääkityksestä murehtia, jolloin taas haluan sen epiduraalin, koska olen kuullut, että käynnistyksestä johtuvat kivut ovat vielä kamalampia kuin jos synnytys käynnistyy omia aikojaan. Saavat siinä sitten tikkailla samoilla lievityksillä.

Tutustut ensimmäisenä edullisimpiin ponnistusasentoihin. Seisovissa asennoissa repeämät ovat 50% siitä mitä puoli-istuvana/puolimakaavana. Myös kylkiasennossa ponnistaen repeämisen riskit pienenevät ja vauvakin syntyy nopeammin. Ei ole pakko, mutta valinnoilla on vaikutusta. Ensisynnyttäjille tulevat repeämät ovat yleensä pieniä, ei yleensä mitä tullut vauva-palstan repeämisaktiiveille. Minulla paikallispuudutus riitti hyvin. Lisäksi liikkumalla vauva asemoituu parempaan asentoon synnytyksessä. Se, ettei ole riskisynnyttäjä synnyttäjä iän, painon, kunnon, vauvan koon asennon ja vauvojen määrän puolesta, ja synnyttää joustavassa asennossa, pienentää huomattavasti synnytysvaurioiden riskiä ja vakavuutta.

Pahimmat repeämät tulee ensisynnyttäjille. Sen jälkeen alapää on siihen kuntoon revitty että seuraavat saadaan paremmin ulos. Ensisynnyttäjillä riittävällä puuduksella ja sen avulla repeämiä vähentävällä synnytysasennolla on suuri merkitys. Älä synnytä selällään tai puoli-istuvassa asennossa.

Tätäpä ei sairaaloissa välitetä ensisynnyttäjille kertoa.

Niinpä. Minuakin ohjattiin puoli-istuvaan asentoon kun siinä on mukavampi olla. Niin kenelle? Minulleko joka joutui ponnistamaan painovoiman ja anatomian vastaisesti ylöspäin vai kätilölle?

Olen synnyttänyt kolme kertaa. Kaksi ensimmäistä kyykyssä ilman repeämiä. Olin nuori ja hyväkuntoinen, jonka synnytyspaikat jousti riittävästi oikeassa asennossa eikä vauvakaan suuri. Repeämiä tulee tilastollisesti varmimmin mitä huonompi kuntoinen synnyttäjä (ei tiukka pilde vaan huonokuntoinen synnyttäjä, jolla mukautumattomat kudokset), isompi vauva ja huonompi synnytysasento. Kolmas 3-kiloinen vauva jäi jumiin synnytyskanavaan koska puudutusten vuoksi en pysynyt tukevasti muuta kuin selälläni. Jäi jumiin vaikka olin jo synnyttänyt jo kahdesti. Kun lopulta sain mieheni auttamana noustua pystyasentoon vauva syntyi n. 3 minuutissa ilman repeämiä vaikka oli äsken ollut jumissa ja kätilö suunnitteli jo imukupilla repimistä juuri siinä asennossa missä synnyttäjä paikat ei anna yhtään enempää periksi. Olisikin ollut aikamoista palata vauvan kanssa kotiin kahden taaperon luokse välilija riekaleina. Onneksi oli mies mukana, jota sentään kiinnosti vaimon alakerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, siis osa naisista suostuvat kaikkeen ja vähättelevät niitä jotka haluavat muutosta. Naisten pitäisi vain nostaa h*lvetinmoinen meteli kun joku yrittää tikata luomuna. Sairasta sadismia.

Näinhän se on. Naiset ovat sisäistäneet naisvihan ja vihaavat itse naiseutta.

Ja pöh. Ei se ole mitään naisvihaa, jos on eri mieltä humautuksen tarpeellisuudesta. Se on riski ja turha, koska puudute riittää ihan hyvin. Joillakin on vielä epiduraali voimissaan.

Tietysti täysin luomuna on sadismia. Kuka menisi vaikka luomileikkaukseen, jos tietää, että nyt vain hampaat irvessä on kestettävä ilman mitään puudutteita? Ei ne laita naistakaan kestämään tikkausta ilman lääkkeitä. Tai jos noin on, niin silloin pitää kyllä nostaa meteli.

Mutta tuo naisvihakortti on jo vähän liikaa. Minusta synnytys oli mahtava kokemus, enkä muuttaisi mitään. Vaikka tikattiin, niin en siitä kärsinyt. Lähinnä vain kutitti kun epiduraalin jäänteet oli vielä kropassa.

Mutta jos se puudute ei riitä, kuten monella on käynyt?

Tai sitä ei edes anneta kun siitä ei päättävien tahojen mukaan olisi hyötyä?

Vierailija kirjoitti:

Nuori äiti kirjoitti:

Itse synnytin esikoisen tasan vuosi sitten. Olin päättänyt että otan epiduraalin jos vain kerkeän saada. Ja onneksi se onnistui juuri ajallaan koska en tuntenut synnyttäessä oikeastaan hirveästi mitään. Vauva oli ulkona niin kun istukka oli paineltu ulos niin alettiin ompelemaan, kätilö ompeli pintahaavoja ja kutsui lääkärin tekemään syvemmät pari. En edes tarkalleen tiedä kuinka monta repeämää tuli mutta se tikkaus tuntui ikuisuudelta. LUOJAN KIITOS nyt näitä juttuja lukeneena minulla riitti se puudutus loppuun asti ja en tuntenut kipua tikatessa vaikka tunsin että joku siellä häärää. Loppujen lopuksi kun luulin kaiken menevän hyvin niin tikatessa emättimeen oli jäänyt sideharsoa ja se selvisi minulle 2vk myöhemmin ku menin lääkäriin kipujen takia, enhän ensisynnyttäjänä tiennyt miltä synnytyksen jälkeen alakerrassa kuuluu tuntua niin luulin että on normaalia. Kunnes onneksi äitini patisti minut lääkäriin kun en kunnolla pystynyt olla mitenkäänpäin. Loppu hyvin kaikki hyvin, tein asiasta valituksen ja sain korvauksia. Tosin traumat hieman tästä jäi koska tuo tila oli oikeasti vakava, olisin voinut saada verenmyrkytyksen ja kuolla.

Ai kamala mitä olet joutunut kokemaan, siis jouduttiinkin ompeleet avata, ja tikata uudelleen!? Aivan karseeta! :(

En edes tuollaista ole älynnyt pelätä, että joku harso sinne voisi jäädä epähuomiossa....

Itse käsitin että harso on tungettu emättimeen keräämään vuotoa ja kirjoittajan olisi itse se pitänyt poistaa jossain vaiheessa, yleensä joidenkin tuntien päästä, tai edes vaihtaa mutta kukaan ei tästä kertonut hänelle ja emätin on yleensä aika turta ja turvonnut synnytyksen jäljiltä ja senkin jälkeen voi pitkään olla vähän erilainen tuntuma joten saattaa jäädä huomaamatta, ja tästä oli sitten luonnollisesti seurannut tulehdus.

..uppausta.. Upea silmät avaavaa realismia heitä varten, jotka vielä haaveilevat lapsen synnyttämisestä Suomessa.

Ihan järkyttävää luettavaa koko ketju. Virtuaalihalaus teille jokaiselle, jotka olette joutuneet kokemaan synnytysväkivaltaa <3

Naisen seksuaalisuus näyttää vieläkin olevan ensisijaisesti miestä ja lapsen saamista varten oleva juttu, ei naisen omaa nautintoa varten. Surullista.

Mulla puudutettiin ja aina kun kätilö ompeli, sanoi että hönkäsepäs ilokaasua. Ei tuntunut ompelu missään. Vauva rinnalla ja kun ompelu valmis, molemmat sen verran virkeitä että päästiin ensi-imetykselle.

Synnytyksen jälkeen kannattaa odottaa muutama viikko ennen kuin taas aloittaa tikkaamisen.