miksi synnytyksen jälkeen tikattaessa

Palstalta ja oman kantapään kautta opittuja totuuksia:

Nuo kuukautiskivut on ihan normaaleja kaikille tytöille ja naisille. Buranaa ja lisää liikuntaa.

Tuo kierukan asentaminen nipistää hiukan kaikkia. Hetkellinen kipu joka on kuin ampiaisen pisto. Otat sitten buranaa kotona jos on vielä kipua, etkä jää sohvalle makoilemaan.

Saattaa olla endo, ota buranaa ja lisää liikuntaa.

Kaikilla on kipuja raskauden aikana. Muista käydä lenkillä joka päivä.

Kyllä se tikkaus sattuu jonkin verran mutta ei kestä kuin hetken. Käyt sitten liinavaatevarastolla ja hakemassa ruuat itse ja vaihdat itse lakanat.

Vaihdevuosioireesiin/osteoporoosiin/mihin vaan mitä naisille tulee enemmän kuin miehille ei kannata mitään lääkkeitä määrätä. Yritä nyt pudottaa tuota painoa ainakin 10 kiloa niin ensi kerralla katsotaan sitten.

Eli liikunnalla, sisulla ja/tai buranalla selviää ihan mistä tahansa "naisten vaivasta". Jos potilas ei hiljene ja vaatii jotain muuta, niin masennusdiagnoosi ja resepti.

Joo-o, esikoista viimeisillään odottavana ei käynyt edes pienessä mielessä tällaiset jutut, joten kiitos tästä keskustelusta kaikille osallistujille. En säikähtänyt, enkä järkyttynyt, mutta pisti miettimään, koska suunnittelin luomusynnytystä ammeessa, mutta taidanpa käydä vähän tarkentamassa synnytystoiveita, että jos/kun tulee repeämiä, niin minua ei ilman kunnon kivunlievitystä tikkailla.

Huomautuksena, että en siis ole mitenkään lääkevastainen tapaus, eli voisin hyvin kokeilla vaikka ilokaasuakin (epäilen tosin, että minulle tulee siitä huono olo), mutta luomuun/vesisynnytykseen päädyin, koska minulla on verenohennuslääkitys, jonka takia ei välttämättä epiduraalin tai muidenkaan puudutteiden saaminen ole mahdollista, ellei synnytys ajoitu sopivasti niin, että ehtisi mennä vähintään 12 h lääkityksen ottamisesta. Tottahan toki, jos ammeeseen ei pääse tai sinne ei saa synnyttää (amme kyllä sairaalassa on, mutta toinen lääkäri epäili näinköhän ko. sairaalassa on vesisynnytyksiin erikoistunutta kätilöä, että voi olla että se on tarkoitettu vain avautumisvaiheeseen) niin kokeilen muitakin kivunlievittäjiä. Jos taas synnytys käynnistetään, niin sitten ei paljon tarvitse tuosta verenohennuslääkityksestä murehtia, jolloin taas haluan sen epiduraalin, koska olen kuullut, että käynnistyksestä johtuvat kivut ovat vielä kamalampia kuin jos synnytys käynnistyy omia aikojaan. Saavat siinä sitten tikkailla samoilla lievityksillä.

Ihan käsittämätöntä, että vieläkin täytyy tällaista tapahtua.

Minua kohdeltiin hyvin KOKS:issa. Sain pahat repeämät joita tikattiin kauan, mutta tikkaus tehtiin puudutuksessa, en tuntenut mitään. Kysyttiin vielä ennen aloitusta että onko puutunut. Oli pitkän ja kivuliaan synnytyksen jälkeen jopa ihanaa maata siinä rauhassa vastasyntyneen pienen vauvan kanssa, kun ei enää sattunut.

Törkeää, että toisille ne ensimmäiset minuutit loppuelämän todennäköisesti tärkeimmän ihmisen kanssa yhdistyvät kaikkein yksityisimmän ruumiinosan pahoinpitelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Joo-o, esikoista viimeisillään odottavana ei käynyt edes pienessä mielessä tällaiset jutut, joten kiitos tästä keskustelusta kaikille osallistujille. En säikähtänyt, enkä järkyttynyt, mutta pisti miettimään, koska suunnittelin luomusynnytystä ammeessa, mutta taidanpa käydä vähän tarkentamassa synnytystoiveita, että jos/kun tulee repeämiä, niin minua ei ilman kunnon kivunlievitystä tikkailla.

Huomautuksena, että en siis ole mitenkään lääkevastainen tapaus, eli voisin hyvin kokeilla vaikka ilokaasuakin (epäilen tosin, että minulle tulee siitä huono olo), mutta luomuun/vesisynnytykseen päädyin, koska minulla on verenohennuslääkitys, jonka takia ei välttämättä epiduraalin tai muidenkaan puudutteiden saaminen ole mahdollista, ellei synnytys ajoitu sopivasti niin, että ehtisi mennä vähintään 12 h lääkityksen ottamisesta. Tottahan toki, jos ammeeseen ei pääse tai sinne ei saa synnyttää (amme kyllä sairaalassa on, mutta toinen lääkäri epäili näinköhän ko. sairaalassa on vesisynnytyksiin erikoistunutta kätilöä, että voi olla että se on tarkoitettu vain avautumisvaiheeseen) niin kokeilen muitakin kivunlievittäjiä. Jos taas synnytys käynnistetään, niin sitten ei paljon tarvitse tuosta verenohennuslääkityksestä murehtia, jolloin taas haluan sen epiduraalin, koska olen kuullut, että käynnistyksestä johtuvat kivut ovat vielä kamalampia kuin jos synnytys käynnistyy omia aikojaan. Saavat siinä sitten tikkailla samoilla lievityksillä.

Tutustut ensimmäisenä edullisimpiin ponnistusasentoihin. Seisovissa asennoissa repeämät ovat 50% siitä mitä puoli-istuvana/puolimakaavana. Myös kylkiasennossa ponnistaen repeämisen riskit pienenevät ja vauvakin syntyy nopeammin. Ei ole pakko, mutta valinnoilla on vaikutusta. Ensisynnyttäjille tulevat repeämät ovat yleensä pieniä, ei yleensä mitä tullut vauva-palstan repeämisaktiiveille. Minulla paikallispuudutus riitti hyvin. Lisäksi liikkumalla vauva asemoituu parempaan asentoon synnytyksessä. Se, ettei ole riskisynnyttäjä synnyttäjä iän, painon, kunnon, vauvan koon asennon ja vauvojen määrän puolesta, ja synnyttää joustavassa asennossa, pienentää huomattavasti synnytysvaurioiden riskiä ja vakavuutta.

81 on niin oikeassa! AMEN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten hoidat vauvaa jos sut humautetaan? Minä olen saanut puudutetta, kun on tikkaaminen kirpaissut.

Isä ja hoitohenkilökunta hoitaa. Ei sitä vauvaa voi tikatessakaan voi hoita, jos tikkaaminen sattuu niin, ettei meinaa järjissään pysyä.

Mitä? :O kyllä mulla on molemmilla kerroilla vauva ollut rinnalla ja samalla on tikkailtu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo-o, esikoista viimeisillään odottavana ei käynyt edes pienessä mielessä tällaiset jutut, joten kiitos tästä keskustelusta kaikille osallistujille. En säikähtänyt, enkä järkyttynyt, mutta pisti miettimään, koska suunnittelin luomusynnytystä ammeessa, mutta taidanpa käydä vähän tarkentamassa synnytystoiveita, että jos/kun tulee repeämiä, niin minua ei ilman kunnon kivunlievitystä tikkailla.

Huomautuksena, että en siis ole mitenkään lääkevastainen tapaus, eli voisin hyvin kokeilla vaikka ilokaasuakin (epäilen tosin, että minulle tulee siitä huono olo), mutta luomuun/vesisynnytykseen päädyin, koska minulla on verenohennuslääkitys, jonka takia ei välttämättä epiduraalin tai muidenkaan puudutteiden saaminen ole mahdollista, ellei synnytys ajoitu sopivasti niin, että ehtisi mennä vähintään 12 h lääkityksen ottamisesta. Tottahan toki, jos ammeeseen ei pääse tai sinne ei saa synnyttää (amme kyllä sairaalassa on, mutta toinen lääkäri epäili näinköhän ko. sairaalassa on vesisynnytyksiin erikoistunutta kätilöä, että voi olla että se on tarkoitettu vain avautumisvaiheeseen) niin kokeilen muitakin kivunlievittäjiä. Jos taas synnytys käynnistetään, niin sitten ei paljon tarvitse tuosta verenohennuslääkityksestä murehtia, jolloin taas haluan sen epiduraalin, koska olen kuullut, että käynnistyksestä johtuvat kivut ovat vielä kamalampia kuin jos synnytys käynnistyy omia aikojaan. Saavat siinä sitten tikkailla samoilla lievityksillä.

Tutustut ensimmäisenä edullisimpiin ponnistusasentoihin. Seisovissa asennoissa repeämät ovat 50% siitä mitä puoli-istuvana/puolimakaavana. Myös kylkiasennossa ponnistaen repeämisen riskit pienenevät ja vauvakin syntyy nopeammin. Ei ole pakko, mutta valinnoilla on vaikutusta. Ensisynnyttäjille tulevat repeämät ovat yleensä pieniä, ei yleensä mitä tullut vauva-palstan repeämisaktiiveille. Minulla paikallispuudutus riitti hyvin. Lisäksi liikkumalla vauva asemoituu parempaan asentoon synnytyksessä. Se, ettei ole riskisynnyttäjä synnyttäjä iän, painon, kunnon, vauvan koon asennon ja vauvojen määrän puolesta, ja synnyttää joustavassa asennossa, pienentää huomattavasti synnytysvaurioiden riskiä ja vakavuutta.

Kiitos. Olinkin jo tietoinen siitä, että se klassinen puoli-istuva asento on yksi huonoimmista repeämiä ajatellen ja siksikin sitä vesisynnytystä kaavailin, kun siinä vesi kannattelee sen verran, että repeämien riski on pienempi tai ainakin vammojen pitäisi jäädä vähäisemmiksi. Siinä ei tosin kätilö ole tukemassa välinahkaa, että jää omalle vastuulle suoriutuminen.

Toinen vaihtoehto olisi varmaan sitten kyljellään, jos vedessä ei onnistu. Vähiten kiinnostaa se klassinen "leffa-asento", ennemmin synnytän vaikka sitten jakkaralla tai kontallaan. Vauvan kokoarvio oli 3 kg luokkaa (epäselväksi jäi että oliko oikeasti lähempänä kolmea kiloa vai että ylipäänsä kolmen kilon puolella, koska sillä on eroa onko vaikka 3100g vai 3900g), että ei ainakaan vauvan koon puolesta pitäisi olla ongelmaa. Riskisynnyttäjä olen raskausdiabeteksen takia, mutta oma kunto on hyvä, käyn päivittäin kahdesti lenkillä, vauva voi hyvin ja on kohtuullisen kokoinen ja nätisti raivotarjonnassa. Ainoa ongelma voi sitten olla synnytyksen jälkeen vauvan verensokeri, mutta siitä olen saanut jo paljon ohjeistusta, neuvoja ja varoitteluja ja olen varautunut siihen, että saattaa tarvita lisämaitoa tai pahimmillaan sokeritippaa, mutta tämä menee jo ohi aiheen.

t. se aiempi

Hyi h*lvetti! Luulin aina ennen että tuohon toimenpiteeseen on olemassa hyvät puudutteet. Ei käynyt mielessäkään, että se voi olla tuollaista kidutusta. Ei yhtään inhimillistä tuo. Uutta opin taas tältä palstalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsen syntymän jälkeen hänet annettiin rinnalleni ja 2. asteen pitkiä repeämiä alettiin tikata. Pintapuudute ei tehonnut vaurioituneeseen kudokseen lainkaan, ja tikkaaminen sai minut huutamaan tuskasta. Tikkaamaan hälytettiin lääkäri, enkä näin jälkikäteenkään ymmärrä, miksi en saanut suonensisäistä kipulääkitystä tikkauksen ajaksi – kanyylikin oli valmiina. Lääkäri kyllä yritti selittää että täytyy tikata nyt vaan. Syytä tähän en edelleenkään tiedä. Itkin ja huusin jotakuta ottamaan edes vauvan pois, etten tuskissani heitä häntä sängystä alas, mutta kukaan ei tuntunut ottavan minua tosissaan. Kätilö hoki toistuvasti: “nauti nyt vauvasta”, ja minä karjuin suoraa huutoa ja yritin potkia tikkaavaa lääkäriä pois jalkovälistäni. Lopulta pyysin lapsen isää ottamaan vauvan henkilökunnasta huolimatta, “ennen kuin se lentää seinään”, ja isällä sentään oli sitten tilannetajua sen verran, että haki vauvan paitansa alle. Tämän jälkeen toinen ponnistusvaiheessa mukana ollut kätilö käskettiin pitämään jalkojani paikallaan telineissä, synnytyksen hoitanut kätilö piti kiinni käsivarrestani ja hartiastani ja lääkäri tikkasi – puuduttamatta – samalla kun minä huusin. Tätä kesti, sillä tikkejä tuli kymmeniä; määrästä myöhemmin kysyessäni minulle vastattiin, että “ei yli kahtakymmentä lasketa”.

Olen miettinyt, mikä tuossa tilanteessa oli väkivaltaa. Totesin, että väkivaltaa on, jos minulle ilman suostumustani, kiellostani ja nimen omaisista pyynnöistäni huolimatta, tehdään toimenpiteitä vastoin tahtoani ja fyysisesti pakottaen, perustelematta. Väkivallaksi koen myös sen, että riittävää kivunlievitystä ei annettu, vaikka se varmasti olisi ollut järjestettävissä."

https://www.minamyossynnyttajana.fi/kokemukset/#ompelu%20ilman

Ei mikään ollut väkivaltaa. Mutta oli väärin olettaa sun pystyvän pitämään vauvaa rinnallasi kun on sietämätön kipu. Ei aikuista tarvitse pitää paikallaan jollei satu tosissaan Sulta vaadittiin liikaa. Jos sattuu tarpeeksi niin murtuu siinä tahdonvoima ilman että voi sille mitään.

Ai ei ole väkivaltaa? Ihanko oikeasti et laittaisi pahaksesi, jos sinut pakotettaisiin selällesi ja sen jälkeen väkisin alettaisiin ommella jotakin ruumiinosaasi ilman puudutusta?

Minä tekisin vastaavassa tilanteessa rikosilmoituksen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska sitähän toisen ihmisen genitaaleihin kajoaminen ilman lupaa on.

Mitä tuossa tilanteessa voi tehdä kuin suostua. Lähteä kävelemään syvä haava avonaisena?

Vierailija kirjoitti:

Minut tikattiin, vauva oli sylissä. Puudutettiin, mutta ei vaikuttanut  mitään, ei puutunut. Kätilö tokaisi vain, että "ei se puudu, kun on niin turvoksissa" ja jatkoi, että "älä purista sitä vauvaa niin lujaa, sitähän sattuu". No niin sattui minuakin, jokainen neulanpisto ja langanveto sattui niin saatanasti!!!

Juuri näin. Kolme synnytystä ilokaasulla, joka kerralla tarvittiin muutama tikki, ja joka kerran se sattui enemmän kuin mikään muu koko synnytyksessä. Puudutussuihkeista ja -piikeistä ei ollut mitään apua tikkaamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten hoidat vauvaa jos sut humautetaan? Minä olen saanut puudutetta, kun on tikkaaminen kirpaissut.

Isä ja hoitohenkilökunta hoitaa. Ei sitä vauvaa voi tikatessakaan voi hoita, jos tikkaaminen sattuu niin, ettei meinaa järjissään pysyä.

Mitä? :O kyllä mulla on molemmilla kerroilla vauva ollut rinnalla ja samalla on tikkailtu.

Et ollut välttämättä yhtä pahasti revennyt. Olisitkohan ollut yhtä rohkea jos kipu olisi ollut sellainen että kaksi hoitajaa pitää sinua paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitsin 3x suunnitellun sektion että välttyisin - ja vältyin siltä nöyryyttämiseltä, joka synnytyskokonaisuudesta halutaan tehdä.

Keskimmäisellä kerralla asiaton kohtelu tosin alkoi osastolla joidenkin (vanhempien) hoitajien toimesta. Lisänä vielä hoitovirhe (Jorvissa) jonka seurauksena vauva melkein kuoli. Sen jälkeen ryhtyivätkin tosi ilkeäksi minua kohtaan: kielsivät pääsyn liinavaatevarastoon(!) ja tiuskivat milloin mistäkin, kuten käsienpesusta...

Herkässä tilanteessa oleviin kohdistuva vallankäyttö on vastenmielistä.

Jorvista myös huonoja kokemuksia. En mene sinne enää ikinä. Keskosten osastolla siellä erillisessä rakennuksessa ihan pimeä ja syyllistävä ilmapiiri.

Ko. osastolla ollut opintoihin kuuluvassa harjoittelussa. Kokemusta voisi kuvata sanoin "8 viikon painajainen".

Osaston esinaisena joku Marja-Riitta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsen syntymän jälkeen hänet annettiin rinnalleni ja 2. asteen pitkiä repeämiä alettiin tikata. Pintapuudute ei tehonnut vaurioituneeseen kudokseen lainkaan, ja tikkaaminen sai minut huutamaan tuskasta. Tikkaamaan hälytettiin lääkäri, enkä näin jälkikäteenkään ymmärrä, miksi en saanut suonensisäistä kipulääkitystä tikkauksen ajaksi – kanyylikin oli valmiina. Lääkäri kyllä yritti selittää että täytyy tikata nyt vaan. Syytä tähän en edelleenkään tiedä. Itkin ja huusin jotakuta ottamaan edes vauvan pois, etten tuskissani heitä häntä sängystä alas, mutta kukaan ei tuntunut ottavan minua tosissaan. Kätilö hoki toistuvasti: “nauti nyt vauvasta”, ja minä karjuin suoraa huutoa ja yritin potkia tikkaavaa lääkäriä pois jalkovälistäni. Lopulta pyysin lapsen isää ottamaan vauvan henkilökunnasta huolimatta, “ennen kuin se lentää seinään”, ja isällä sentään oli sitten tilannetajua sen verran, että haki vauvan paitansa alle. Tämän jälkeen toinen ponnistusvaiheessa mukana ollut kätilö käskettiin pitämään jalkojani paikallaan telineissä, synnytyksen hoitanut kätilö piti kiinni käsivarrestani ja hartiastani ja lääkäri tikkasi – puuduttamatta – samalla kun minä huusin. Tätä kesti, sillä tikkejä tuli kymmeniä; määrästä myöhemmin kysyessäni minulle vastattiin, että “ei yli kahtakymmentä lasketa”.

Olen miettinyt, mikä tuossa tilanteessa oli väkivaltaa. Totesin, että väkivaltaa on, jos minulle ilman suostumustani, kiellostani ja nimen omaisista pyynnöistäni huolimatta, tehdään toimenpiteitä vastoin tahtoani ja fyysisesti pakottaen, perustelematta. Väkivallaksi koen myös sen, että riittävää kivunlievitystä ei annettu, vaikka se varmasti olisi ollut järjestettävissä."

https://www.minamyossynnyttajana.fi/kokemukset/#ompelu%20ilman

Ei mikään ollut väkivaltaa. Mutta oli väärin olettaa sun pystyvän pitämään vauvaa rinnallasi kun on sietämätön kipu. Ei aikuista tarvitse pitää paikallaan jollei satu tosissaan Sulta vaadittiin liikaa. Jos sattuu tarpeeksi niin murtuu siinä tahdonvoima ilman että voi sille mitään.

Ai ei ole väkivaltaa? Ihanko oikeasti et laittaisi pahaksesi, jos sinut pakotettaisiin selällesi ja sen jälkeen väkisin alettaisiin ommella jotakin ruumiinosaasi ilman puudutusta?

Minä tekisin vastaavassa tilanteessa rikosilmoituksen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska sitähän toisen ihmisen genitaaleihin kajoaminen ilman lupaa on.

Mitä tuossa tilanteessa voi tehdä kuin suostua. Lähteä kävelemään syvä haava avonaisena?

No jotain helpotustahan siinä pitäisi saada. Jos ei saa, mutta silti pakotetaan niin väkivaltaa se on.

Kun yksi kätilö/lääkäri ompelee tuntitolkulla ja 2 kätilöä pitävär koko ajan huutavaa äitiä kiinni, herää kysymys resursseista. Eikö olisi kannattavampaa, että yksi antaa kunnon kipupiikin ha ompelee nopeasti, kun homma kipulääkittynä sujuu. Kiinnipitähär voivat sen ajan tehdä jotain hyödyllisempää kuten hoitaa vauvoja ja muita äitejä. Miksi tuhlataan resursseja kiduttamalla äitiä?

Jos lääkäri tikkaa sairaalassa naisen alapäätä ilman puudutusta hoitajien kiinni pitäessä on se normaali hoitotoimenpide, jos sama tapahtuisi sairaalan ulkopuolella olisi se tärkeä pahoinpitely ja seksuaalinen hyväksikäyttö.

Miten suomalaiset jaksaa tuomita naisten silpomisen, kun suomalaisissa sairaaloissa vastaavaa voi tehdä lääkäri?

Olen järkyttynyt. Siitä kun Suomessa tehdään ilman kunnon lääkitystä toimenpiteitä niin että potilasta pitää useampi henkilö väkisin kiinni. Tosin tehdään niin kuulemma esim. mahalaukun tähystyksessäkin. Ja meidän pitäisi olla hyvinvointivaltiossa jossa on huippuluokan sairaanhoito.

Vierailija kirjoitti:

Kun yksi kätilö/lääkäri ompelee tuntitolkulla ja 2 kätilöä pitävär koko ajan huutavaa äitiä kiinni, herää kysymys resursseista. Eikö olisi kannattavampaa, että yksi antaa kunnon kipupiikin ha ompelee nopeasti, kun homma kipulääkittynä sujuu. Kiinnipitähär voivat sen ajan tehdä jotain hyödyllisempää kuten hoitaa vauvoja ja muita äitejä. Miksi tuhlataan resursseja kiduttamalla äitiä?

Naisviha. Tuossa olisi kannattanut vain humauttaa. Terveydenhuollossa ei saa tehdä toimenpiteitä vastoin potilaan tahtoa.

Viimeistään tämän koronan myötä minun kuvani Suomesta jonain mallimaana on särkynyt. Sellaista tunarointia ja puheiden pyörtämistä on ollut asioiden hoito plus kaikki maskisöhläykset ja varmuusvarastosekoilut. THL:ään en myöskään enää luota pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitsin 3x suunnitellun sektion että välttyisin - ja vältyin siltä nöyryyttämiseltä, joka synnytyskokonaisuudesta halutaan tehdä.

Keskimmäisellä kerralla asiaton kohtelu tosin alkoi osastolla joidenkin (vanhempien) hoitajien toimesta. Lisänä vielä hoitovirhe (Jorvissa) jonka seurauksena vauva melkein kuoli. Sen jälkeen ryhtyivätkin tosi ilkeäksi minua kohtaan: kielsivät pääsyn liinavaatevarastoon(!) ja tiuskivat milloin mistäkin, kuten käsienpesusta...

Herkässä tilanteessa oleviin kohdistuva vallankäyttö on vastenmielistä.

Jorvista myös huonoja kokemuksia. En mene sinne enää ikinä. Keskosten osastolla siellä erillisessä rakennuksessa ihan pimeä ja syyllistävä ilmapiiri.

Ko. osastolla ollut opintoihin kuuluvassa harjoittelussa. Kokemusta voisi kuvata sanoin "8 viikon painajainen".

Osaston esinaisena joku Marja-Riitta?

En ihan tarkkaan muista, siitä on jo jonkin aikaa... Saattoi ollakin, hämärä muistikuva on, että olisi ollut joku 2-osainen nimi. Ikävä paikka ja lievästi sanottuna outo henkilökunta oli.

Muistan, että kuukautisvalistuksissakin aina puhuttiin vain miten suurimmalla osalla naisista on kuukautiskipuja. Ei kerrottu, että niihin kannattaa ottaa ihan normi särkylääkettä! En minä sellaista tiennyt 11-vuotiaana, kärsin vain. Kun luulin, että niin se vain on.