Lue keskustelun säännöt.
miksi synnytyksen jälkeen tikattaessa
19.11.2020 |
ei humauteta? Miksi pitää vielä kärsiä lisää tuskaa?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta synnyttänyt ja tilattu epiduraalin vaikutuksen alaisena, yksi lapsi syntyi luomuna, koska lääkäri ei ollut saatavilla laittamaan epiä ajoissa. Tuon rumban päälle vielä tikkaus ilman puudutusta. Pyysin sitä mutta kätilö väitti, että se ei auta pintakudokseen. Jäi kyllä kurja olo tuosta reissusta.
Tämä kokemus Oys:sta. Vanhempi kätilö. Toivottavasti on jo jäänyt eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuori äiti kirjoitti:
Itse synnytin esikoisen tasan vuosi sitten. Olin päättänyt että otan epiduraalin jos vain kerkeän saada. Ja onneksi se onnistui juuri ajallaan koska en tuntenut synnyttäessä oikeastaan hirveästi mitään. Vauva oli ulkona niin kun istukka oli paineltu ulos niin alettiin ompelemaan, kätilö ompeli pintahaavoja ja kutsui lääkärin tekemään syvemmät pari. En edes tarkalleen tiedä kuinka monta repeämää tuli mutta se tikkaus tuntui ikuisuudelta. LUOJAN KIITOS nyt näitä juttuja lukeneena minulla riitti se puudutus loppuun asti ja en tuntenut kipua tikatessa vaikka tunsin että joku siellä häärää. Loppujen lopuksi kun luulin kaiken menevän hyvin niin tikatessa emättimeen oli jäänyt sideharsoa ja se selvisi minulle 2vk myöhemmin ku menin lääkäriin kipujen takia, enhän ensisynnyttäjänä tiennyt miltä synnytyksen jälkeen alakerrassa kuuluu tuntua niin luulin että on normaalia. Kunnes onneksi äitini patisti minut lääkäriin kun en kunnolla pystynyt olla mitenkäänpäin. Loppu hyvin kaikki hyvin, tein asiasta valituksen ja sain korvauksia. Tosin traumat hieman tästä jäi koska tuo tila oli oikeasti vakava, olisin voinut saada verenmyrkytyksen ja kuolla.
Ai kamala mitä olet joutunut kokemaan, siis jouduttiinkin ompeleet avata, ja tikata uudelleen!? Aivan karseeta! :(
En edes tuollaista ole älynnyt pelätä, että joku harso sinne voisi jäädä epähuomiossa....
Onneksi olen lapseton nainen. Kiduttakoot muita. Jos olisin mies, olisin varmaan halunnut lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perse revenneenä et kyllä muutenkaan pysty vauvaa heti hoitamaan.
Miksi ei pystyisi? Sehän on vain alapää (perse??) johon sattuu ja kaikki muut paikat toimii. Mut on passitettu vessaan pissille heti joka kerta, jotta nähdään toimiiko virtsaamiskyky ja ihan itse olen kävellyt sujuvasti synnytyksen jälkeen. Kuka sitä vauvaa hoitaisi jos et itse hoida?
Niinpä. Sain pahat 3.asteen repeämät, kakat tuli vaippaan 2 vkon ajan ja en voinut ollenkaan istua 3 kuukauteen, yli sata tikkiä kolmessa kerroksessa. Mitään apua ei saanut muuta kuin miehen isyysloma pari viikkoa. Koliikkivauva, ja kaiket yöt sitä sylissä kannoin persaus riekaleina ja pari kertaa kivusta pyörtyen. Isovanhempia ei kiinnostanut tippakaan (eikä kiinnosta nykyäänkään) . Mitään apua ei mistään mutta pahin oli että mitään SEURANTAA/konrollikäyntiä ei ollut. Jäi pahat pidätysongelmat joita kalliilla rahalla itse maksaen sitten kuntoutin vuosia.
Sama kokemus. Kiinnostus äidin kuntoon loppuu siihen, kun uusi veronmaksaja on saatettu maailmaan. Sain myös synnytysvauriot, joista on päivittäistä vaivaa, synnytyksestä on kulunut kohta viisi vuotta. Olen ottanut asian puheeksi eri lääkäreiden kanssa mutta suhtautuminen on ollut vähättelevää ja kokemus puheeksi ottamisesta nöyryyttävä tämän vuoksi.
Kuitenkin naiset tavanvuoksi pakotetaan jälkitarkastukseen, mutta silti vaivoihin ei saa apua. On tämä hauska maa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perse revenneenä et kyllä muutenkaan pysty vauvaa heti hoitamaan.
Miksi ei pystyisi? Sehän on vain alapää (perse??) johon sattuu ja kaikki muut paikat toimii. Mut on passitettu vessaan pissille heti joka kerta, jotta nähdään toimiiko virtsaamiskyky ja ihan itse olen kävellyt sujuvasti synnytyksen jälkeen. Kuka sitä vauvaa hoitaisi jos et itse hoida?
Niinpä. Sain pahat 3.asteen repeämät, kakat tuli vaippaan 2 vkon ajan ja en voinut ollenkaan istua 3 kuukauteen, yli sata tikkiä kolmessa kerroksessa. Mitään apua ei saanut muuta kuin miehen isyysloma pari viikkoa. Koliikkivauva, ja kaiket yöt sitä sylissä kannoin persaus riekaleina ja pari kertaa kivusta pyörtyen. Isovanhempia ei kiinnostanut tippakaan (eikä kiinnosta nykyäänkään) . Mitään apua ei mistään mutta pahin oli että mitään SEURANTAA/konrollikäyntiä ei ollut. Jäi pahat pidätysongelmat joita kalliilla rahalla itse maksaen sitten kuntoutin vuosia.
Sama kokemus. Kiinnostus äidin kuntoon loppuu siihen, kun uusi veronmaksaja on saatettu maailmaan. Sain myös synnytysvauriot, joista on päivittäistä vaivaa, synnytyksestä on kulunut kohta viisi vuotta. Olen ottanut asian puheeksi eri lääkäreiden kanssa mutta suhtautuminen on ollut vähättelevää ja kokemus puheeksi ottamisesta nöyryyttävä tämän vuoksi.
Kuitenkin naiset tavanvuoksi pakotetaan jälkitarkastukseen, mutta silti vaivoihin ei saa apua. On tämä hauska maa!
Joku nuori lääkäri teki jälkitarkastuksen, ei edes ymmärtänyt mitä tarkoitin, kun yritin puhua vaurioista, olin kuitenkin synnyttänyt kaksi lasta ennen tätä tiesin, ettei toipuminen edennyt normaalisti ja alapää ollut normaali vaan tuhannen päreinä. Jälkivuotoa oli esim. 3kk, muista 5-6vkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen syntymän jälkeen hänet annettiin rinnalleni ja 2. asteen pitkiä repeämiä alettiin tikata. Pintapuudute ei tehonnut vaurioituneeseen kudokseen lainkaan, ja tikkaaminen sai minut huutamaan tuskasta. Tikkaamaan hälytettiin lääkäri, enkä näin jälkikäteenkään ymmärrä, miksi en saanut suonensisäistä kipulääkitystä tikkauksen ajaksi – kanyylikin oli valmiina. Lääkäri kyllä yritti selittää että täytyy tikata nyt vaan. Syytä tähän en edelleenkään tiedä. Itkin ja huusin jotakuta ottamaan edes vauvan pois, etten tuskissani heitä häntä sängystä alas, mutta kukaan ei tuntunut ottavan minua tosissaan. Kätilö hoki toistuvasti: “nauti nyt vauvasta”, ja minä karjuin suoraa huutoa ja yritin potkia tikkaavaa lääkäriä pois jalkovälistäni. Lopulta pyysin lapsen isää ottamaan vauvan henkilökunnasta huolimatta, “ennen kuin se lentää seinään”, ja isällä sentään oli sitten tilannetajua sen verran, että haki vauvan paitansa alle. Tämän jälkeen toinen ponnistusvaiheessa mukana ollut kätilö käskettiin pitämään jalkojani paikallaan telineissä, synnytyksen hoitanut kätilö piti kiinni käsivarrestani ja hartiastani ja lääkäri tikkasi – puuduttamatta – samalla kun minä huusin. Tätä kesti, sillä tikkejä tuli kymmeniä; määrästä myöhemmin kysyessäni minulle vastattiin, että “ei yli kahtakymmentä lasketa”.
Olen miettinyt, mikä tuossa tilanteessa oli väkivaltaa. Totesin, että väkivaltaa on, jos minulle ilman suostumustani, kiellostani ja nimen omaisista pyynnöistäni huolimatta, tehdään toimenpiteitä vastoin tahtoani ja fyysisesti pakottaen, perustelematta. Väkivallaksi koen myös sen, että riittävää kivunlievitystä ei annettu, vaikka se varmasti olisi ollut järjestettävissä."
https://www.minamyossynnyttajana.fi/kokemukset/#ompelu%20ilman
Ei mikään ollut väkivaltaa. Mutta oli väärin olettaa sun pystyvän pitämään vauvaa rinnallasi kun on sietämätön kipu. Ei aikuista tarvitse pitää paikallaan jollei satu tosissaan Sulta vaadittiin liikaa. Jos sattuu tarpeeksi niin murtuu siinä tahdonvoima ilman että voi sille mitään.
Kyllähän tuo aivan selkeää väkivaltaa on. Potilaalle ei saa vastentahtoisesti tehdä toimenpiteitä. Kun potilas haluaa, että tikkaus lopetaan, se lopetetaan, eikä pidetä kiinni väkisin. Tuossa olisi pitänyt humauttaa.
Mihin potilas olisi lähtenyt alapää revenneen?
Kotiin jos ei suostuta asianmukaisesti hoitamaan?
Minäkin tunsin jokaisen neulanpiston, vaikka jotain puudutetta laitettiinkin. Kätilö oli vaan ivallinen, kun itkin ja huusin että sattuu. Pitääkö tänne kutsua lääkäri paikalle sua tikkaamaan? Ei tämä puudutus kyllä auta, kun se vuotaa veren mukana pois!
Synnytys oli luomu, koska en ehtinyt saamaan epiduraalia. En olisi ikinä voinut kuvitella minkälaista helvettiä se tikkaaminen voi olla.
Menetin samalla verta yli litran enkä pysynyt tolpillani moneen viikkoon, makasin vain sängyssä. Rautatablettia vaan huuleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perse revenneenä et kyllä muutenkaan pysty vauvaa heti hoitamaan.
Miksi ei pystyisi? Sehän on vain alapää (perse??) johon sattuu ja kaikki muut paikat toimii. Mut on passitettu vessaan pissille heti joka kerta, jotta nähdään toimiiko virtsaamiskyky ja ihan itse olen kävellyt sujuvasti synnytyksen jälkeen. Kuka sitä vauvaa hoitaisi jos et itse hoida?
Niinpä. Sain pahat 3.asteen repeämät, kakat tuli vaippaan 2 vkon ajan ja en voinut ollenkaan istua 3 kuukauteen, yli sata tikkiä kolmessa kerroksessa. Mitään apua ei saanut muuta kuin miehen isyysloma pari viikkoa. Koliikkivauva, ja kaiket yöt sitä sylissä kannoin persaus riekaleina ja pari kertaa kivusta pyörtyen. Isovanhempia ei kiinnostanut tippakaan (eikä kiinnosta nykyäänkään) . Mitään apua ei mistään mutta pahin oli että mitään SEURANTAA/konrollikäyntiä ei ollut. Jäi pahat pidätysongelmat joita kalliilla rahalla itse maksaen sitten kuntoutin vuosia.
Sama kokemus. Kiinnostus äidin kuntoon loppuu siihen, kun uusi veronmaksaja on saatettu maailmaan. Sain myös synnytysvauriot, joista on päivittäistä vaivaa, synnytyksestä on kulunut kohta viisi vuotta. Olen ottanut asian puheeksi eri lääkäreiden kanssa mutta suhtautuminen on ollut vähättelevää ja kokemus puheeksi ottamisesta nöyryyttävä tämän vuoksi.
Näitä vastaavia kokemuksia lukiessa tulee niin vihainen ja surullinen olo!
Itselläni sen verean eri kokemus, etten saanut muuta kuin kaksi pientä pintanaarmua synnytyksestä, liekö tuntikausien vedessä lilluminen syynä (paikat pehmeni niin paljon) vaiko pysty ponnistusasento, mutta niin vähällä kun tosiaan selvisin, ei minulle kai vaivauduttu kaivamaan mitään puudutusta... Synnytin täysin luomuna. Tunsin siis KAIKEN, myös tuon tikkauksen, vaikkakin ne oli vain ne kaksi tikkiä, sattui silti ihan pirusti. Huomautin asiasta, kätilö vaan "tsemppasi", että kyllä sä jaksat kun oot niin kovis mimmi kun ilman lääkkeitä synnytät!
Öööö... Ookoo. Jäi vähän sellainen maku, että halusi "näpäyttää", ettei minulle vaan jäisi voimaantunut ja hyvä fiilis synnytyksestä, joka oli edennyt täydellisesti toivomallani tavalla, kun en ollut "joutunut" turvautua lääkkeisiin, se selvästi ärsytti häntä. Kun saavuin synnärille ja kätilö luki synnytystoivelistani, vähätteli kykyöni selvitä lopouun asti ilman epiduraalia. Sanoi, että toteuttaa kyllä nuo luomusynnytystoiveeni ja pääsen ammeeseen, mutta hän on nähnyt tämän ennenkin ja voi luvata, että tulen tarvitsemaan "jotain vettä vahvempaa, hehe". No juu, myännän että siihen TIKKAUKSEEN olisinkin tarvinnut!!!
Kaksi päivää synnytyksen jälkeen valitin kuumeista oloa, ja kipeää mahaa. Kätilö ei edes mitannut kuumetta, totesi vaan maidon nousemisen tekevän kuumeisen olon, ja mahakipujen syyksi epäili etten uskaltanut ulostaa?! :D kerroin käyneeni jo lukuisia kertoja oikein onnistuneesti p4skalla, eikä se tuntunut minusta mitenkään sen pahemmalta kuin ennen synnytystäkään, joten tuo ei voi olla syy vatsakipuun. Kätilö vaan nauroi?!
Lopulta vuoro vaihtui, uusi kätilö otti minut todesta, selvisi että kohtutulehdushan se oli minuun iskenyt!
Että todella, kiinnostus äitien hyvinvointiin loppuu sillä sekunnilla, kun bebe on ulkona...
Tämä keskustelu tuo taas kerran esille sen, miksi en koskaan halua lapsia. On epäinhimmilistä laittaa naiset kärsimään näin, mutta eipä naisista paljon välitetä heti kun uusi veronmaksaja on saatu maailmaan. Mitäs siitä, tikataan kehon herkintä aluetta ilman kunnon puudutusta, koska kyllähän naiset sen kestää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on terveydenhuollossa asioinnista ihan muutenkin vinksahtanut kokemus aina kun kyseessä on ollut naisten terveys. Viimeisimpänä hankin yksityiseltä reseptin 5 vuoden ehkäisykapseliin. Lääkäri totesi, että selvä kirjoitan sen reseptin 5 vuoden kapseliin. Kun kävin hakemassa sen apteekista olikin kyseessä 3 vuoden kapseli. Ok, varasin sitten ajan kapselin asentamiseen. Saavuin tälle toimenpideajalle kapselipakkaus mukanani kun uusi lääkäri ehdotti, että tekisi minulle gynekologisen kirkkauden alakertaan. Hmmm.. en tullut sitä varten.. mutta voitaisiin se tehdä.. ei tehty. Seuraavaksi gyne yritti ylipuhua minut ottamaankin kierukan, voisi sopia. Tässä vaiheessa todella mietin, että mitä hittoa tämä nyt on, minulla on jo maksettu kapselini tällä maksellisella toimenpideajalla maksullista kapselin asennusta varten. Miksi hitossa tämä suomalainen naisgynekologi ei nyt vaan halua asentaa sitä kapselia käsivarteeni vaan tehdä tarkastuksia ja ihan muita toimenpiteitä.. lopulta kapseli kuitenkin asennettiin, mutta mitä vanhemmaksi elää sitä pimeämmältä tämä maailma näyttää. Onneksi tein lapset nuorena, enää en tiedä uskaltaisinko. Synnytykset meni ihan ok sentään ja puudutteet tehosi. Mieti vaan kun lääkärit ovat vähän tämmöisiä kommunikaattoreita, mitenhän isompi tikkaus olisi mahdollisesti mennyt. "Otettaisiinko papa-koe tässä samalla? Voitaisiin kurkistaa muutenkin onko kaikki niinkuin pitää? Jospa sä et nyt tikkejä haluakaan vaan kohdunpoiston? Sen mä voisin kyllä tehdä sitten kun olen kurkistellut syvemmälle. Ai sulta pitäis tikata tämä väliliha, voinhan sen tehdä, samalla voitais tikata vähän näitä häppäreitä? Ei tule paljon lisämaksua. Joo puudutetaan, puudutetaan, kirjoitan sulle jonkinlaisen reseptin ehkä."
Synnytyksen jälkeen ei kyl pari tikkiä tuntunut enää missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen lapseton nainen. Kiduttakoot muita. Jos olisin mies, olisin varmaan halunnut lapsia.
Vapaaehtoinen lapsettomuus on kyllä paras päätös jonka minäkään olen koskaan tehnyt!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on terveydenhuollossa asioinnista ihan muutenkin vinksahtanut kokemus aina kun kyseessä on ollut naisten terveys. Viimeisimpänä hankin yksityiseltä reseptin 5 vuoden ehkäisykapseliin. Lääkäri totesi, että selvä kirjoitan sen reseptin 5 vuoden kapseliin. Kun kävin hakemassa sen apteekista olikin kyseessä 3 vuoden kapseli. Ok, varasin sitten ajan kapselin asentamiseen. Saavuin tälle toimenpideajalle kapselipakkaus mukanani kun uusi lääkäri ehdotti, että tekisi minulle gynekologisen kirkkauden alakertaan. Hmmm.. en tullut sitä varten.. mutta voitaisiin se tehdä.. ei tehty. Seuraavaksi gyne yritti ylipuhua minut ottamaankin kierukan, voisi sopia. Tässä vaiheessa todella mietin, että mitä hittoa tämä nyt on, minulla on jo maksettu kapselini tällä maksellisella toimenpideajalla maksullista kapselin asennusta varten. Miksi hitossa tämä suomalainen naisgynekologi ei nyt vaan halua asentaa sitä kapselia käsivarteeni vaan tehdä tarkastuksia ja ihan muita toimenpiteitä.. lopulta kapseli kuitenkin asennettiin, mutta mitä vanhemmaksi elää sitä pimeämmältä tämä maailma näyttää. Onneksi tein lapset nuorena, enää en tiedä uskaltaisinko. Synnytykset meni ihan ok sentään ja puudutteet tehosi. Mieti vaan kun lääkärit ovat vähän tämmöisiä kommunikaattoreita, mitenhän isompi tikkaus olisi mahdollisesti mennyt. "Otettaisiinko papa-koe tässä samalla? Voitaisiin kurkistaa muutenkin onko kaikki niinkuin pitää? Jospa sä et nyt tikkejä haluakaan vaan kohdunpoiston? Sen mä voisin kyllä tehdä sitten kun olen kurkistellut syvemmälle. Ai sulta pitäis tikata tämä väliliha, voinhan sen tehdä, samalla voitais tikata vähän näitä häppäreitä? Ei tule paljon lisämaksua. Joo puudutetaan, puudutetaan, kirjoitan sulle jonkinlaisen reseptin ehkä."
:D
Hauskasti kirjoitettu - ja niiiin totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perse revenneenä et kyllä muutenkaan pysty vauvaa heti hoitamaan.
Miksi ei pystyisi? Sehän on vain alapää (perse??) johon sattuu ja kaikki muut paikat toimii. Mut on passitettu vessaan pissille heti joka kerta, jotta nähdään toimiiko virtsaamiskyky ja ihan itse olen kävellyt sujuvasti synnytyksen jälkeen. Kuka sitä vauvaa hoitaisi jos et itse hoida?
Kuka hoitaa?! No esimerkiksi lapsen isä!
Onneni oli sen verran löysät paikat tai joustavat kudokset eikä mikään syöksysynnytys, nimittäin kummassakaan synnytyksessä ei tarvinnu tikata.
Vierailija kirjoitti:
Onneni oli sen verran löysät paikat tai joustavat kudokset eikä mikään syöksysynnytys, nimittäin kummassakaan synnytyksessä ei tarvinnu tikata.
Joustavat kudokset ja hyväkuntoiset lantionpohjanlihakset?
Paikkojen löysyydellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa :) itseasiassa päinvastoin! Tiukka piude - > tarkoittaa, että lantionpohjalihakset hyvässä kondiksessa, niistähän se tiukkuus tulee - > helpompi synnytys
Löysä piude - > meinaa huonokuntoisia tai olemattomia lantionpohjanlihaksia, huonompi verenkierto ja näin ollen ei niin joustava piude.
Tahallista tai ei, on se nyt jännä, että aikuiset ihmiset eivät käytä kumia jos kerta seuraavassa kierrossa tarkoitus aloittaa pillerit. Siis aivan hetken päästä. Ja jos imetys on lopetettu hiljattain ja laihdutustakin ollu niin mikä yllätys siinä on jos kierto ei ole kellontarkka?
Jos kolme lasta jo on, täytyy sen olla päivänselvää, että mistä ne tulee. Kierukoitakin voidaan asentaa jo imetysvaiheessa. Itse hankin omani heti kun se oli synnytyksen jälkeen sallittua ja siihen asti oli kumi käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneni oli sen verran löysät paikat tai joustavat kudokset eikä mikään syöksysynnytys, nimittäin kummassakaan synnytyksessä ei tarvinnu tikata.
Joustavat kudokset ja hyväkuntoiset lantionpohjanlihakset?
Paikkojen löysyydellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa :) itseasiassa päinvastoin! Tiukka piude - > tarkoittaa, että lantionpohjalihakset hyvässä kondiksessa, niistähän se tiukkuus tulee - > helpompi synnytys
Löysä piude - > meinaa huonokuntoisia tai olemattomia lantionpohjanlihaksia, huonompi verenkierto ja näin ollen ei niin joustava piude.
Hahha, pöllin tämän PIUDE - nimen käyttöön!
En ollut kuullutkaan aiemmin, liekö joku nuorempien sana, mut kiva!
Vierailija kirjoitti:
Tahallista tai ei, on se nyt jännä, että aikuiset ihmiset eivät käytä kumia jos kerta seuraavassa kierrossa tarkoitus aloittaa pillerit. Siis aivan hetken päästä. Ja jos imetys on lopetettu hiljattain ja laihdutustakin ollu niin mikä yllätys siinä on jos kierto ei ole kellontarkka?
Jos kolme lasta jo on, täytyy sen olla päivänselvää, että mistä ne tulee. Kierukoitakin voidaan asentaa jo imetysvaiheessa. Itse hankin omani heti kun se oli synnytyksen jälkeen sallittua ja siihen asti oli kumi käytössä.
Miten tämä liittyy mitenkään tähän keskusteluun???
Sama kokemus. Kiinnostus äidin kuntoon loppuu siihen, kun uusi veronmaksaja on saatettu maailmaan. Sain myös synnytysvauriot, joista on päivittäistä vaivaa, synnytyksestä on kulunut kohta viisi vuotta. Olen ottanut asian puheeksi eri lääkäreiden kanssa mutta suhtautuminen on ollut vähättelevää ja kokemus puheeksi ottamisesta nöyryyttävä tämän vuoksi.