miksi synnytyksen jälkeen tikattaessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perse revenneenä et kyllä muutenkaan pysty vauvaa heti hoitamaan.

Miksi ei pystyisi? Sehän on vain alapää (perse??) johon sattuu ja kaikki muut paikat toimii. Mut on passitettu vessaan pissille heti joka kerta, jotta nähdään toimiiko virtsaamiskyky ja ihan itse olen kävellyt sujuvasti synnytyksen jälkeen. Kuka sitä vauvaa hoitaisi jos et itse hoida?

Niinpä. Sain pahat 3.asteen repeämät, kakat tuli vaippaan 2 vkon ajan ja en voinut ollenkaan istua 3 kuukauteen, yli sata tikkiä kolmessa kerroksessa. Mitään apua ei saanut muuta kuin miehen isyysloma pari viikkoa. Koliikkivauva, ja kaiket yöt sitä sylissä kannoin persaus riekaleina ja pari kertaa kivusta pyörtyen. Isovanhempia ei kiinnostanut tippakaan (eikä kiinnosta nykyäänkään) . Mitään apua ei mistään mutta pahin oli että mitään SEURANTAA/konrollikäyntiä ei ollut. Jäi pahat pidätysongelmat joita kalliilla rahalla itse maksaen sitten kuntoutin vuosia.

"Hyvin pian tämän jälkeen tuli aika ponnistaa ja vauva syntyi. Vauva annettiin minulle rinnalle ja samaan aikaan kätilö alkoi mitään sanomatta tikata repeämää. Kipu oli ihan sanoinkuvaamattoman kamalaa. Itkin ja minulle sanottiin, että nauti nyt vaan vauvasta. Jälkikäteen mietin, että minulla oli takana kaksi keskenmenoa, sairastuminen gestaatiokolestaasiin ja tämän vuoksi odottamaton synnytyksen käynnistys ja 6 viikkoa ennenaikainen vauva. Kaikki tämä näkyi tiedoissani. Olin valtavan peloissani ja olisin tarvinnut hellää ohjausta. Meille oli sanottu, että kätilö tukee ja auttaa mm. löytämään sopivia synnytysasentoja. Tätä olisin tarvinnut, mutta todellisuus oli valitettavasti ihan toinen ja hyvin traumaattinen. En usko, että pystyn ikinä toista lasta synnyttämään."

https://www.minamyossynnyttajana.fi/kokemukset/#yksi%20nouryyttavimmista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perse revenneenä et kyllä muutenkaan pysty vauvaa heti hoitamaan.

Miksi ei pystyisi? Sehän on vain alapää (perse??) johon sattuu ja kaikki muut paikat toimii. Mut on passitettu vessaan pissille heti joka kerta, jotta nähdään toimiiko virtsaamiskyky ja ihan itse olen kävellyt sujuvasti synnytyksen jälkeen. Kuka sitä vauvaa hoitaisi jos et itse hoida?

Heh, kävelin minäkin toisen synnytyksen jälkeen, vaikka pelkäsin pyörtyväni siihen paikkaan, mutta en todellakaan ensimmäisen jälkeen.

Minua tikattiin ilman kivunlievitystä emättimestä, koska puudute ei auttanut. Pidin käsiä kasvoilla ja itkin. Teki aivan järkyttävän kipeää. Aina runnoivat mahasta, että vieläkö tulee verta ja sitten "vielä yksi tikki" vaikka kuinka monta kertaa. En osannut vaatia kivunlievitystä, olin nuori ja ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Mistä helvet*stä minun olisi pitänyt tietää, mikä kuuluu normaaliin synnytykseen ja mikä ei? Eikö se ole lääkärin ja kätilön tehtävä. Muistan vain, että lääkäri kysyi, pitäisikö antaa enemmän kipulääkettä, mutta kätilö sanoi, ettei tarvi. Kukaan ei kysynyt minulta mitään, vaikka eivät voineet olla näkemättä ja kuulematta.

Vierailija kirjoitti:

"Lapsen syntymän jälkeen hänet annettiin rinnalleni ja 2. asteen pitkiä repeämiä alettiin tikata. Pintapuudute ei tehonnut vaurioituneeseen kudokseen lainkaan, ja tikkaaminen sai minut huutamaan tuskasta. Tikkaamaan hälytettiin lääkäri, enkä näin jälkikäteenkään ymmärrä, miksi en saanut suonensisäistä kipulääkitystä tikkauksen ajaksi – kanyylikin oli valmiina. Lääkäri kyllä yritti selittää että täytyy tikata nyt vaan. Syytä tähän en edelleenkään tiedä. Itkin ja huusin jotakuta ottamaan edes vauvan pois, etten tuskissani heitä häntä sängystä alas, mutta kukaan ei tuntunut ottavan minua tosissaan. Kätilö hoki toistuvasti: “nauti nyt vauvasta”, ja minä karjuin suoraa huutoa ja yritin potkia tikkaavaa lääkäriä pois jalkovälistäni. Lopulta pyysin lapsen isää ottamaan vauvan henkilökunnasta huolimatta, “ennen kuin se lentää seinään”, ja isällä sentään oli sitten tilannetajua sen verran, että haki vauvan paitansa alle. Tämän jälkeen toinen ponnistusvaiheessa mukana ollut kätilö käskettiin pitämään jalkojani paikallaan telineissä, synnytyksen hoitanut kätilö piti kiinni käsivarrestani ja hartiastani ja lääkäri tikkasi – puuduttamatta – samalla kun minä huusin. Tätä kesti, sillä tikkejä tuli kymmeniä; määrästä myöhemmin kysyessäni minulle vastattiin, että “ei yli kahtakymmentä lasketa”.

Olen miettinyt, mikä tuossa tilanteessa oli väkivaltaa. Totesin, että väkivaltaa on, jos minulle ilman suostumustani, kiellostani ja nimen omaisista pyynnöistäni huolimatta, tehdään toimenpiteitä vastoin tahtoani ja fyysisesti pakottaen, perustelematta. Väkivallaksi koen myös sen, että riittävää kivunlievitystä ei annettu, vaikka se varmasti olisi ollut järjestettävissä."

https://www.minamyossynnyttajana.fi/kokemukset/#ompelu%20ilman

Ei mikään ollut väkivaltaa. Mutta oli väärin olettaa sun pystyvän pitämään vauvaa rinnallasi kun on sietämätön kipu. Ei aikuista tarvitse pitää paikallaan jollei satu tosissaan Sulta vaadittiin liikaa. Jos sattuu tarpeeksi niin murtuu siinä tahdonvoima ilman että voi sille mitään.

Vierailija kirjoitti:

No miten hoidat vauvaa jos sut humautetaan? Minä olen saanut puudutetta, kun on tikkaaminen kirpaissut.

Lapsen isä hoitaa vauvan siihen asti että äiti on toipunut synnytyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsen syntymän jälkeen hänet annettiin rinnalleni ja 2. asteen pitkiä repeämiä alettiin tikata. Pintapuudute ei tehonnut vaurioituneeseen kudokseen lainkaan, ja tikkaaminen sai minut huutamaan tuskasta. Tikkaamaan hälytettiin lääkäri, enkä näin jälkikäteenkään ymmärrä, miksi en saanut suonensisäistä kipulääkitystä tikkauksen ajaksi – kanyylikin oli valmiina. Lääkäri kyllä yritti selittää että täytyy tikata nyt vaan. Syytä tähän en edelleenkään tiedä. Itkin ja huusin jotakuta ottamaan edes vauvan pois, etten tuskissani heitä häntä sängystä alas, mutta kukaan ei tuntunut ottavan minua tosissaan. Kätilö hoki toistuvasti: “nauti nyt vauvasta”, ja minä karjuin suoraa huutoa ja yritin potkia tikkaavaa lääkäriä pois jalkovälistäni. Lopulta pyysin lapsen isää ottamaan vauvan henkilökunnasta huolimatta, “ennen kuin se lentää seinään”, ja isällä sentään oli sitten tilannetajua sen verran, että haki vauvan paitansa alle. Tämän jälkeen toinen ponnistusvaiheessa mukana ollut kätilö käskettiin pitämään jalkojani paikallaan telineissä, synnytyksen hoitanut kätilö piti kiinni käsivarrestani ja hartiastani ja lääkäri tikkasi – puuduttamatta – samalla kun minä huusin. Tätä kesti, sillä tikkejä tuli kymmeniä; määrästä myöhemmin kysyessäni minulle vastattiin, että “ei yli kahtakymmentä lasketa”.

Olen miettinyt, mikä tuossa tilanteessa oli väkivaltaa. Totesin, että väkivaltaa on, jos minulle ilman suostumustani, kiellostani ja nimen omaisista pyynnöistäni huolimatta, tehdään toimenpiteitä vastoin tahtoani ja fyysisesti pakottaen, perustelematta. Väkivallaksi koen myös sen, että riittävää kivunlievitystä ei annettu, vaikka se varmasti olisi ollut järjestettävissä."

https://www.minamyossynnyttajana.fi/kokemukset/#ompelu%20ilman

Ei mikään ollut väkivaltaa. Mutta oli väärin olettaa sun pystyvän pitämään vauvaa rinnallasi kun on sietämätön kipu. Ei aikuista tarvitse pitää paikallaan jollei satu tosissaan Sulta vaadittiin liikaa. Jos sattuu tarpeeksi niin murtuu siinä tahdonvoima ilman että voi sille mitään.

Kyllähän tuo aivan selkeää väkivaltaa on. Potilaalle ei saa vastentahtoisesti tehdä toimenpiteitä. Kun potilas haluaa, että tikkaus lopetaan, se lopetetaan, eikä pidetä kiinni väkisin. Tuossa olisi pitänyt humauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsen syntymän jälkeen hänet annettiin rinnalleni ja 2. asteen pitkiä repeämiä alettiin tikata. Pintapuudute ei tehonnut vaurioituneeseen kudokseen lainkaan, ja tikkaaminen sai minut huutamaan tuskasta. Tikkaamaan hälytettiin lääkäri, enkä näin jälkikäteenkään ymmärrä, miksi en saanut suonensisäistä kipulääkitystä tikkauksen ajaksi – kanyylikin oli valmiina. Lääkäri kyllä yritti selittää että täytyy tikata nyt vaan. Syytä tähän en edelleenkään tiedä. Itkin ja huusin jotakuta ottamaan edes vauvan pois, etten tuskissani heitä häntä sängystä alas, mutta kukaan ei tuntunut ottavan minua tosissaan. Kätilö hoki toistuvasti: “nauti nyt vauvasta”, ja minä karjuin suoraa huutoa ja yritin potkia tikkaavaa lääkäriä pois jalkovälistäni. Lopulta pyysin lapsen isää ottamaan vauvan henkilökunnasta huolimatta, “ennen kuin se lentää seinään”, ja isällä sentään oli sitten tilannetajua sen verran, että haki vauvan paitansa alle. Tämän jälkeen toinen ponnistusvaiheessa mukana ollut kätilö käskettiin pitämään jalkojani paikallaan telineissä, synnytyksen hoitanut kätilö piti kiinni käsivarrestani ja hartiastani ja lääkäri tikkasi – puuduttamatta – samalla kun minä huusin. Tätä kesti, sillä tikkejä tuli kymmeniä; määrästä myöhemmin kysyessäni minulle vastattiin, että “ei yli kahtakymmentä lasketa”.

Olen miettinyt, mikä tuossa tilanteessa oli väkivaltaa. Totesin, että väkivaltaa on, jos minulle ilman suostumustani, kiellostani ja nimen omaisista pyynnöistäni huolimatta, tehdään toimenpiteitä vastoin tahtoani ja fyysisesti pakottaen, perustelematta. Väkivallaksi koen myös sen, että riittävää kivunlievitystä ei annettu, vaikka se varmasti olisi ollut järjestettävissä."

https://www.minamyossynnyttajana.fi/kokemukset/#ompelu%20ilman

Ei mikään ollut väkivaltaa. Mutta oli väärin olettaa sun pystyvän pitämään vauvaa rinnallasi kun on sietämätön kipu. Ei aikuista tarvitse pitää paikallaan jollei satu tosissaan Sulta vaadittiin liikaa. Jos sattuu tarpeeksi niin murtuu siinä tahdonvoima ilman että voi sille mitään.

Ai ei ole väkivaltaa? Ihanko oikeasti et laittaisi pahaksesi, jos sinut pakotettaisiin selällesi ja sen jälkeen väkisin alettaisiin ommella jotakin ruumiinosaasi ilman puudutusta?

Minä tekisin vastaavassa tilanteessa rikosilmoituksen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska sitähän toisen ihmisen genitaaleihin kajoaminen ilman lupaa on.

Jos yhtään lohduttaa, niin muitakin paikkoja tikataan paikallispuudutuksessa. Esim. mun lähes luuhun saakka ulottunut haava jalassa ja haava poskessa tikattiin paikallispuudutuksessa. Sitä ennen sai vielä istua 1,5 h päivystyksessä ja odottaa omaa vuoroaan. Synnärillä ei sentään tarvinnut jonottaa tikkaukseen.

En muista tarkkaan, mutta sain ensimmäisessä synnytyksessä kaksi tikkiä häpyhuuleen. Puudutettiin jotenkin koska en tuntenut mitään vaikka synnytyksen aikana huusin kun tapettava. Kolmannessa piti laittaa katetri kun spinaalin jälkeen en tuntenut yhtään mitään missään, vauvakin saatiin syntymään seisaaltaan siten että painovoiman avulla porautui läpi... Katetrin laitosta ei puudutettu ja silloin spinaalin vaikutus tietenkin lakkasi, ai saatana

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään lohduttaa, niin muitakin paikkoja tikataan paikallispuudutuksessa. Esim. mun lähes luuhun saakka ulottunut haava jalassa ja haava poskessa tikattiin paikallispuudutuksessa. Sitä ennen sai vielä istua 1,5 h päivystyksessä ja odottaa omaa vuoroaan. Synnärillä ei sentään tarvinnut jonottaa tikkaukseen.

Ei lohduta. Sukupuolielimet ovat aivan äärimmäisen herkät. Aivan eri asia. Pimpin tikkauksessa puudute ei aina edes tehoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsen syntymän jälkeen hänet annettiin rinnalleni ja 2. asteen pitkiä repeämiä alettiin tikata. Pintapuudute ei tehonnut vaurioituneeseen kudokseen lainkaan, ja tikkaaminen sai minut huutamaan tuskasta. Tikkaamaan hälytettiin lääkäri, enkä näin jälkikäteenkään ymmärrä, miksi en saanut suonensisäistä kipulääkitystä tikkauksen ajaksi – kanyylikin oli valmiina. Lääkäri kyllä yritti selittää että täytyy tikata nyt vaan. Syytä tähän en edelleenkään tiedä. Itkin ja huusin jotakuta ottamaan edes vauvan pois, etten tuskissani heitä häntä sängystä alas, mutta kukaan ei tuntunut ottavan minua tosissaan. Kätilö hoki toistuvasti: “nauti nyt vauvasta”, ja minä karjuin suoraa huutoa ja yritin potkia tikkaavaa lääkäriä pois jalkovälistäni. Lopulta pyysin lapsen isää ottamaan vauvan henkilökunnasta huolimatta, “ennen kuin se lentää seinään”, ja isällä sentään oli sitten tilannetajua sen verran, että haki vauvan paitansa alle. Tämän jälkeen toinen ponnistusvaiheessa mukana ollut kätilö käskettiin pitämään jalkojani paikallaan telineissä, synnytyksen hoitanut kätilö piti kiinni käsivarrestani ja hartiastani ja lääkäri tikkasi – puuduttamatta – samalla kun minä huusin. Tätä kesti, sillä tikkejä tuli kymmeniä; määrästä myöhemmin kysyessäni minulle vastattiin, että “ei yli kahtakymmentä lasketa”.

Olen miettinyt, mikä tuossa tilanteessa oli väkivaltaa. Totesin, että väkivaltaa on, jos minulle ilman suostumustani, kiellostani ja nimen omaisista pyynnöistäni huolimatta, tehdään toimenpiteitä vastoin tahtoani ja fyysisesti pakottaen, perustelematta. Väkivallaksi koen myös sen, että riittävää kivunlievitystä ei annettu, vaikka se varmasti olisi ollut järjestettävissä."

https://www.minamyossynnyttajana.fi/kokemukset/#ompelu%20ilman

Ei mikään ollut väkivaltaa. Mutta oli väärin olettaa sun pystyvän pitämään vauvaa rinnallasi kun on sietämätön kipu. Ei aikuista tarvitse pitää paikallaan jollei satu tosissaan Sulta vaadittiin liikaa. Jos sattuu tarpeeksi niin murtuu siinä tahdonvoima ilman että voi sille mitään.

Ai ei ole väkivaltaa? Ihanko oikeasti et laittaisi pahaksesi, jos sinut pakotettaisiin selällesi ja sen jälkeen väkisin alettaisiin ommella jotakin ruumiinosaasi ilman puudutusta?

Minä tekisin vastaavassa tilanteessa rikosilmoituksen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska sitähän toisen ihmisen genitaaleihin kajoaminen ilman lupaa on.

Hammaslääkärissä jos käy huono tuuri eikä tulehtunut hammas puudu kuin osittain tai ollenkaan. Porataan sitten aina juuriin asti ilman puudutusta. Käytännössä et voi kieltäytyä kun muutakaan hoitoa ei ole. Sitä kipua ovat luomuna synnyttäneet naiset kuvanneet ottavansa mieluummin vaikka synnytyksen uusiksi. Et saa huomautusta tai edes morfiinia tms muuta vahvaa kipulääkettä kun se on niin vaikea järjestää. Miksi vieläkin potilaiden on kärsittävä hoidossa sietämättömiä kipuja?

Mulle näkyi etusivulla, että 18:29 olisi tullut viimeisin uusi viesti ketjuun. Ei ole eikä mitään näköjään poistettu. Aivan paskaa tämä vauva...

No vaikka siksi, että äiti haluaa olla läsnä vastasyntyneelle vauvalleen. Erittäin tärkeä hetki varhaisessa vuorovaikutuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsen syntymän jälkeen hänet annettiin rinnalleni ja 2. asteen pitkiä repeämiä alettiin tikata. Pintapuudute ei tehonnut vaurioituneeseen kudokseen lainkaan, ja tikkaaminen sai minut huutamaan tuskasta. Tikkaamaan hälytettiin lääkäri, enkä näin jälkikäteenkään ymmärrä, miksi en saanut suonensisäistä kipulääkitystä tikkauksen ajaksi – kanyylikin oli valmiina. Lääkäri kyllä yritti selittää että täytyy tikata nyt vaan. Syytä tähän en edelleenkään tiedä. Itkin ja huusin jotakuta ottamaan edes vauvan pois, etten tuskissani heitä häntä sängystä alas, mutta kukaan ei tuntunut ottavan minua tosissaan. Kätilö hoki toistuvasti: “nauti nyt vauvasta”, ja minä karjuin suoraa huutoa ja yritin potkia tikkaavaa lääkäriä pois jalkovälistäni. Lopulta pyysin lapsen isää ottamaan vauvan henkilökunnasta huolimatta, “ennen kuin se lentää seinään”, ja isällä sentään oli sitten tilannetajua sen verran, että haki vauvan paitansa alle. Tämän jälkeen toinen ponnistusvaiheessa mukana ollut kätilö käskettiin pitämään jalkojani paikallaan telineissä, synnytyksen hoitanut kätilö piti kiinni käsivarrestani ja hartiastani ja lääkäri tikkasi – puuduttamatta – samalla kun minä huusin. Tätä kesti, sillä tikkejä tuli kymmeniä; määrästä myöhemmin kysyessäni minulle vastattiin, että “ei yli kahtakymmentä lasketa”.

Olen miettinyt, mikä tuossa tilanteessa oli väkivaltaa. Totesin, että väkivaltaa on, jos minulle ilman suostumustani, kiellostani ja nimen omaisista pyynnöistäni huolimatta, tehdään toimenpiteitä vastoin tahtoani ja fyysisesti pakottaen, perustelematta. Väkivallaksi koen myös sen, että riittävää kivunlievitystä ei annettu, vaikka se varmasti olisi ollut järjestettävissä."

https://www.minamyossynnyttajana.fi/kokemukset/#ompelu%20ilman

Ei mikään ollut väkivaltaa. Mutta oli väärin olettaa sun pystyvän pitämään vauvaa rinnallasi kun on sietämätön kipu. Ei aikuista tarvitse pitää paikallaan jollei satu tosissaan Sulta vaadittiin liikaa. Jos sattuu tarpeeksi niin murtuu siinä tahdonvoima ilman että voi sille mitään.

Kyllähän tuo aivan selkeää väkivaltaa on. Potilaalle ei saa vastentahtoisesti tehdä toimenpiteitä. Kun potilas haluaa, että tikkaus lopetaan, se lopetetaan, eikä pidetä kiinni väkisin. Tuossa olisi pitänyt humauttaa.

Mihin potilas olisi lähtenyt alapää revenneen?

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään lohduttaa, niin muitakin paikkoja tikataan paikallispuudutuksessa. Esim. mun lähes luuhun saakka ulottunut haava jalassa ja haava poskessa tikattiin paikallispuudutuksessa. Sitä ennen sai vielä istua 1,5 h päivystyksessä ja odottaa omaa vuoroaan. Synnärillä ei sentään tarvinnut jonottaa tikkaukseen.

No mutta puutuiko?

Vierailija kirjoitti:

Mulle näkyi etusivulla, että 18:29 olisi tullut viimeisin uusi viesti ketjuun. Ei ole eikä mitään näköjään poistettu. Aivan paskaa tämä vauva...

Eikun oho, olikin tullut. Päivitin sivun kolmesti mutta 18:28 viesti näkyi vasta kun kommentoi itse. Siis aivan mahdottoman paskaa tämä vauva.

Itse synnytin esikoisen tasan vuosi sitten. Olin päättänyt että otan epiduraalin jos vain kerkeän saada. Ja onneksi se onnistui juuri ajallaan koska en tuntenut synnyttäessä oikeastaan hirveästi mitään. Vauva oli ulkona niin kun istukka oli paineltu ulos niin alettiin ompelemaan, kätilö ompeli pintahaavoja ja kutsui lääkärin tekemään syvemmät pari. En edes tarkalleen tiedä kuinka monta repeämää tuli mutta se tikkaus tuntui ikuisuudelta. LUOJAN KIITOS nyt näitä juttuja lukeneena minulla riitti se puudutus loppuun asti ja en tuntenut kipua tikatessa vaikka tunsin että joku siellä häärää. Loppujen lopuksi kun luulin kaiken menevän hyvin niin tikatessa emättimeen oli jäänyt sideharsoa ja se selvisi minulle 2vk myöhemmin ku menin lääkäriin kipujen takia, enhän ensisynnyttäjänä tiennyt miltä synnytyksen jälkeen alakerrassa kuuluu tuntua niin luulin että on normaalia. Kunnes onneksi äitini patisti minut lääkäriin kun en kunnolla pystynyt olla mitenkäänpäin. Loppu hyvin kaikki hyvin, tein asiasta valituksen ja sain korvauksia. Tosin traumat hieman tästä jäi koska tuo tila oli oikeasti vakava, olisin voinut saada verenmyrkytyksen ja kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitsin 3x suunnitellun sektion että välttyisin - ja vältyin siltä nöyryyttämiseltä, joka synnytyskokonaisuudesta halutaan tehdä.

Keskimmäisellä kerralla asiaton kohtelu tosin alkoi osastolla joidenkin (vanhempien) hoitajien toimesta. Lisänä vielä hoitovirhe (Jorvissa) jonka seurauksena vauva melkein kuoli. Sen jälkeen ryhtyivätkin tosi ilkeäksi minua kohtaan: kielsivät pääsyn liinavaatevarastoon(!) ja tiuskivat milloin mistäkin, kuten käsienpesusta...

Herkässä tilanteessa oleviin kohdistuva vallankäyttö on vastenmielistä.

Jorvista myös huonoja kokemuksia. En mene sinne enää ikinä. Keskosten osastolla siellä erillisessä rakennuksessa ihan pimeä ja syyllistävä ilmapiiri.

Ko. osastolla ollut opintoihin kuuluvassa harjoittelussa. Kokemusta voisi kuvata sanoin "8 viikon painajainen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehdäänhän välilihankin leikkaus ilman puudutusta. Miksi ei siis jatkaa kärsimystä tikattessa. Koko synnytyksenhän on tarkoitus näyttää naiselle paikka ruokaketjun alimpana ja vähämerkityksisimpänä. Samaa kurittamista jatketaan sitten osastolla. Miksi ihmeessä isiä ei hakata vaikkapa viereisessä huoneessa henkihieveriin että oppivat olemaan isiksi jos väkivallan kokeminen ja nöyryytys on niin tärkeä osa äidiksi kasvamista?

Tuo asenteesi, jos mikä, on juuri naisvihaa. Aika hirveänä näet naisen paikan maailmassa.

Et ymmärrä sarkasmia? Minut on leikelty ilman puudutusta, ja tikattu. Synnytyksen aikana huudettiin ja haukuttiin minut ihmisenä, osastolla jurmutettiin kunnolla niin että jäi pysyvä pelko kätilöitä kohtaan. Jos minä koitan nähdä huumoria elämäni yhdessä traumatisoivimmista tapahtumista joka johti masennukseen, niin älä lässytä minulle ja koita valehdella elämäni totuutta muuksi. Sinä et ollut siellä, minä olin! Naisvihaa on se kun vaiennetaan naisen ääni kun se puhuu TOTTA!