Lue keskustelun säännöt.
Masennuksesta selvinneet, miten olette saaneet järjestettyä elämänne?
20.03.2014 |
Miten olette sopeutuneet elämään alentuneen stressinsietokyvyn kanssa? Oletteko vaihtaneet ammattia (mihin)? Miten olette selvinneet taloudellisista vaikeuksistanne?
Kommentit (150)
Stressinsietokyky tosiaan alenee. Johtunee alentuneesta itsetunnosta ja arvottomuuden tunteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 01:24"]
Mistä tietää että on masentunut? Olen ollut täysin turta ja aloitekyvytön jo vuosikausia rankan koulukiusaamisen jälkeen. En ole miettinyt itsemurhaa, en ole jaksanut.
[/quote]
Esim. masennussattuu.fi tarjoaa simppelin oirekartoituslistan, mikä kädessä voi mennä lääkärin pakeille. Minulla oireet olivat tällaisia: unettomuus, lamaannus (saatoin istua tosi pitkiä aikoja tekemättä mitään, seinää tuijottaen), paniikkikohtaukset, jatkuva alakuloisuus ja toivottomuus, pelko (etenkin kuolemanpelko) ja jatkuva itkuisuus.
Wikipediakin tarjoaa selkeän oirelistan. Toivottavasti pystyt ottamaan nopeasti yhteyttä lääkäriin tai psykologille, ettei tilanne pahene. Tai jos voimat ei riitä, niin onko sinulla ketään joka voisi soittaa puolestasi? Minulla eräs läheiseni näin tiivistettynä komensi minut petiin, soitti ja kertoi oireet, ja tarjoutui jopa kuljettamaan minut terveyskeskukseen.
Ei minulla ole alentunut stressinsietokyky. Päinvastoin, olen vahvempi kuin koskaan ennen. Masennuksen jälkeen olen harvoin stresaannut mistään. Esim. töissä ennen oli jatkuvasti pelko perseessä, suoriudunko, osaanko, pystynkö. Nykyisin olen paljon rennompi, ajattleen että teen parhaani ja jos se ei riitä niin ei sitten. Esim. potkutkaan ei oilisi enää minulle mikään kauhun aihe, vaan ajattelen että jos niin käy niin käyköön. Parhaani kun teen, niin on hyvä omatunto tapahtui mitä tapahtui.
Masennus muutti minua paljon empaattisemmaksi ja rennommaksi ihmiseksi. Olin ennen oikea stressipallo, kiivas ja aina hössöttämässä jonkun huolien kanssa. Nykyisin elelen hetkessä ja teen homman kerrallaan, enkä enää murehdi tulevaa.
Olin ennen myös hyvin kova arvoiltani, uskoin että ihminen itse luo elämänsä ja on ihan oma vika jos ei pärjää. Koin itse olevani äärimmäinen pärjääjätyyppi. Mutta kun tuli masennus ja vei kykyni pärjätä mitenkään, pakko oli uskoa ettei se vaan ole aina omasta tahdosta kiinni. Lisäksi ennen halveksin ja inhosin heikkoutta, kun taas nykyisin heikkouden näkeminen itsessä tai toisessa herättää myötätuntoa. Minulla masennus on parasta mitä elämässäni on tapahtunut, melkein kuin henkinen uudelleensyntyminen.
Ihanaa lukea näitä kertomuksia. Ei mullakaan ole alentunut stressinsietokyky, päinvastoin! Masentuneena kyllä olin jatkuvasti stressaantunut. Mä en ehkä sanoisi, että masennus on parasta mitä elämässäni on tapahtunut, mutta tunnen eläneeni koko elämäni henkisissä kahleissa ja nyt olen niistä vapaa. Ei se masennus iskenyt mitenkään yllättäen päälle, vaan siitä oli ollut merkkejä teini-ikäisestä asti. Vasta vajaa kolmekymppisenä tilanne meni niin pahaksi, että hakeuduin hoitoon. Voi kun olisin mennyt aiemmin, niin ei olisi tarvinut niin kauan elää vajaata elämää.
Tsemppiä kaikille masentuneille! Haluan vaan sanoa, että toivoa on, terapia kannattaa ja teidän elämän EI TARVITSE olla aina tuollaista.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:35"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:24"]Ymmärrän (en ole 27) vähän paremmin, mutta en ole täysin samaa mieltä.
"Voivat altistaa" ei tarkoita, että "altistavat varmasti". Se, että on sairastanut masennuksen ei tarkoita, että pitää punakynä heiluen pyyhkiä mahdollisuuksia yli siksi, että ei välttämättä selviäisi.
Aina on mahdollisuus, että masennus uusiutuu, ja totta kai on syytä seurata tuntemuksiaan ja seurata tilannetta. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei enää voisi tavoitella niitä asioita, mitä olisi tavoitellut ilman masennusta.
P.S Masennus ei muodostu pelkästään siitä, että asettaa itselleen liian suuret tavoitteet.
[/quote]
Niin enhän mä tässä ole muuta väittänytkään, kuin , ettävoi altistaa... 27 vaan määritteli oman selviytyneisyytensä näillä hienoilla suunnitelmilla joiden tekemiseen voimavaroja oli riittänyt. Ei se kerro siitä, että on selvinnyt jos jaksaa tehdä hyviä suunnitelmia :-)
[/quote]
Hetkinen, kirjoitin muustakin. Kirjoitin tavastani ajatella tätä nykyään. Mutta sinä olet se, joka puutuit tuohon yliopisto-asiaan niin kuin se olisi sinulle itsellesi jotenkin äärimmäisen arka paikka.
Eikä lukion loppuun käyminen ole mikään suunnitelma-aste enää. Eikä tavallinen elämäkään, tavallinen siinä mielessä että minulla on paljon kaikkea mitä tavallisilla ihmisillä on, myös henkisesti.
Ennen ei ollut, varsinkaan henkisesti.
Ja tiedän, etten sinun päätäsi tässä asiassa käännä. Mutta oikeastaan kirjoitan teille muille, jos joku toinen masentunut mutta edelleen jostain unelmoiva tätä lukee. Ei kukaan saa kaikkea, eikä kukaan saa kaikkea heti. Mutta se oma luottamus omaan itseen, se on tärkeää. Se voi olla mitä vain, jokin minkä "realisti" on tässä lytännyt, tai jotain ihan muuta: itse sen tietää, koska alkaa olla matkalla terveyteen.
27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:40"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:35"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:24"]Ymmärrän (en ole 27) vähän paremmin, mutta en ole täysin samaa mieltä.
"Voivat altistaa" ei tarkoita, että "altistavat varmasti". Se, että on sairastanut masennuksen ei tarkoita, että pitää punakynä heiluen pyyhkiä mahdollisuuksia yli siksi, että ei välttämättä selviäisi.
Aina on mahdollisuus, että masennus uusiutuu, ja totta kai on syytä seurata tuntemuksiaan ja seurata tilannetta. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei enää voisi tavoitella niitä asioita, mitä olisi tavoitellut ilman masennusta.
P.S Masennus ei muodostu pelkästään siitä, että asettaa itselleen liian suuret tavoitteet.
[/quote]
Niin enhän mä tässä ole muuta väittänytkään, kuin , ettävoi altistaa... 27 vaan määritteli oman selviytyneisyytensä näillä hienoilla suunnitelmilla joiden tekemiseen voimavaroja oli riittänyt. Ei se kerro siitä, että on selvinnyt jos jaksaa tehdä hyviä suunnitelmia :-)
[/quote]
Hetkinen, kirjoitin muustakin. Kirjoitin tavastani ajatella tätä nykyään. Mutta sinä olet se, joka puutuit tuohon yliopisto-asiaan niin kuin se olisi sinulle itsellesi jotenkin äärimmäisen arka paikka.
Eikä lukion loppuun käyminen ole mikään suunnitelma-aste enää. Eikä tavallinen elämäkään, tavallinen siinä mielessä että minulla on paljon kaikkea mitä tavallisilla ihmisillä on, myös henkisesti.
Ennen ei ollut, varsinkaan henkisesti.
Ja tiedän, etten sinun päätäsi tässä asiassa käännä. Mutta oikeastaan kirjoitan teille muille, jos joku toinen masentunut mutta edelleen jostain unelmoiva tätä lukee. Ei kukaan saa kaikkea, eikä kukaan saa kaikkea heti. Mutta se oma luottamus omaan itseen, se on tärkeää. Se voi olla mitä vain, jokin minkä "realisti" on tässä lytännyt, tai jotain ihan muuta: itse sen tietää, koska alkaa olla matkalla terveyteen.
27
[/quote]
Yliopisto ei ole arka paikka. Olen sen käynyt ja minulla on r e a l i s t i n e n käsitys siitä mitä se on. Se ei ole yhtä helppo kuin lukio. Opiskelu on oikeasti vaativaakin.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 00:43"]Vastaukseni:
Olen päässyt eläkkeelle. Kun ei tarvi käydä töissä, voi itse aika pitkälle säädellä tekemisiään jaksamisen mukaan. Ei minulla ole taloudellisia ongelmia, hyvä eläke. :)
Komppaan siinä mielessä edellistä selviytyjää, että masennuksesta toipuminen on (muiden elämänkokemuksien ohella) kasvattanut minusta ihan eri ihmisen. Osaan ja uskallan olla oma itseni. Tiestysti olisi ollut kiva, että elämä olisi mennyt alunperin parempien tähtien alla - millaisen uran ja onnen olisin voinut kokea! Mutta näilä mennään, ihan hyvällä mielin. Uskon olevani onnellisempi kuin moni kanssaeläjä. Ja kiitollisempi myös.
[/quote]
Oletko masennuksen vuoksi eläkkeellä? Millainen prosessi eläkepäätöksen saaminen oli? Ikäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:40"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:35"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:24"]Ymmärrän (en ole 27) vähän paremmin, mutta en ole täysin samaa mieltä.
"Voivat altistaa" ei tarkoita, että "altistavat varmasti". Se, että on sairastanut masennuksen ei tarkoita, että pitää punakynä heiluen pyyhkiä mahdollisuuksia yli siksi, että ei välttämättä selviäisi.
Aina on mahdollisuus, että masennus uusiutuu, ja totta kai on syytä seurata tuntemuksiaan ja seurata tilannetta. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei enää voisi tavoitella niitä asioita, mitä olisi tavoitellut ilman masennusta.
P.S Masennus ei muodostu pelkästään siitä, että asettaa itselleen liian suuret tavoitteet.
[/quote]
Niin enhän mä tässä ole muuta väittänytkään, kuin , ettävoi altistaa... 27 vaan määritteli oman selviytyneisyytensä näillä hienoilla suunnitelmilla joiden tekemiseen voimavaroja oli riittänyt. Ei se kerro siitä, että on selvinnyt jos jaksaa tehdä hyviä suunnitelmia :-)
[/quote]
Hetkinen, kirjoitin muustakin. Kirjoitin tavastani ajatella tätä nykyään. Mutta sinä olet se, joka puutuit tuohon yliopisto-asiaan niin kuin se olisi sinulle itsellesi jotenkin äärimmäisen arka paikka.
Eikä lukion loppuun käyminen ole mikään suunnitelma-aste enää. Eikä tavallinen elämäkään, tavallinen siinä mielessä että minulla on paljon kaikkea mitä tavallisilla ihmisillä on, myös henkisesti.
Ennen ei ollut, varsinkaan henkisesti.
Ja tiedän, etten sinun päätäsi tässä asiassa käännä. Mutta oikeastaan kirjoitan teille muille, jos joku toinen masentunut mutta edelleen jostain unelmoiva tätä lukee. Ei kukaan saa kaikkea, eikä kukaan saa kaikkea heti. Mutta se oma luottamus omaan itseen, se on tärkeää. Se voi olla mitä vain, jokin minkä "realisti" on tässä lytännyt, tai jotain ihan muuta: itse sen tietää, koska alkaa olla matkalla terveyteen.
27
[/quote]
Yliopisto ei ole arka paikka. Olen sen käynyt ja minulla on r e a l i s t i n e n käsitys siitä mitä se on. Se ei ole yhtä helppo kuin lukio. Opiskelu on oikeasti vaativaakin.
[/quote]
Niin?
27
27: miksi jankkaat? Sitten kipin kapin lenkille ja valmistautumaan ylppäreihin/pääsykokeisiin what ever. Mitä sinä täällä jankkaat. Sähän et enää piittaa siitä, mitä muut ajattelee? :-) Sabotoit hyvän ketjun jankutuksellasi. Ota Realistin kirjoitukset poitiivisena potkuna perseesees jollet pysty niitä asioita kriittisesti tutkimaan. Hyvää jatkoa ja onne valitsemallesi tielle (ilman sarvia ja hampaita) T. Realisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:58"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:40"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:35"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:24"]Ymmärrän (en ole 27) vähän paremmin, mutta en ole täysin samaa mieltä.
"Voivat altistaa" ei tarkoita, että "altistavat varmasti". Se, että on sairastanut masennuksen ei tarkoita, että pitää punakynä heiluen pyyhkiä mahdollisuuksia yli siksi, että ei välttämättä selviäisi.
Aina on mahdollisuus, että masennus uusiutuu, ja totta kai on syytä seurata tuntemuksiaan ja seurata tilannetta. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei enää voisi tavoitella niitä asioita, mitä olisi tavoitellut ilman masennusta.
P.S Masennus ei muodostu pelkästään siitä, että asettaa itselleen liian suuret tavoitteet.
[/quote]
Niin enhän mä tässä ole muuta väittänytkään, kuin , ettävoi altistaa... 27 vaan määritteli oman selviytyneisyytensä näillä hienoilla suunnitelmilla joiden tekemiseen voimavaroja oli riittänyt. Ei se kerro siitä, että on selvinnyt jos jaksaa tehdä hyviä suunnitelmia :-)
[/quote]
Hetkinen, kirjoitin muustakin. Kirjoitin tavastani ajatella tätä nykyään. Mutta sinä olet se, joka puutuit tuohon yliopisto-asiaan niin kuin se olisi sinulle itsellesi jotenkin äärimmäisen arka paikka.
Eikä lukion loppuun käyminen ole mikään suunnitelma-aste enää. Eikä tavallinen elämäkään, tavallinen siinä mielessä että minulla on paljon kaikkea mitä tavallisilla ihmisillä on, myös henkisesti.
Ennen ei ollut, varsinkaan henkisesti.
Ja tiedän, etten sinun päätäsi tässä asiassa käännä. Mutta oikeastaan kirjoitan teille muille, jos joku toinen masentunut mutta edelleen jostain unelmoiva tätä lukee. Ei kukaan saa kaikkea, eikä kukaan saa kaikkea heti. Mutta se oma luottamus omaan itseen, se on tärkeää. Se voi olla mitä vain, jokin minkä "realisti" on tässä lytännyt, tai jotain ihan muuta: itse sen tietää, koska alkaa olla matkalla terveyteen.
27
[/quote]
Yliopisto ei ole arka paikka. Olen sen käynyt ja minulla on r e a l i s t i n e n käsitys siitä mitä se on. Se ei ole yhtä helppo kuin lukio. Opiskelu on oikeasti vaativaakin.
[/quote]
Niin?
27
[/quote]
Lopeta jankutus.
Hei kaverit (27 ja realisti),
rauhoittukaa vähän. <3
Realisti, miten sinä ratkaisit tämän suorituskekskeisyyteen ja pätemiseen liittyvän asian?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtään vähättelemättä yliopistoa ja sen tarjoamia haasteita, mutta kyllä aika moni opiskelija käy yliopiston läpi ihan kunnialla, valmistuu ja jatkaa elämää. Haasteita voi tulla eteen, mutta miksi elää elämä peläten, että jotakin voi sattua?
... Vai onko tässä nyt eräänlaista rehvastelun makua?
"Minä suoritin maisterin paperit, ei mitään ihmeellistä, mutta teille muille se on ylimitoitettu tavoite ja liian suuri haaste."
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:05"]Hei kaverit (27 ja realisti),
rauhoittukaa vähän. <3
Realisti, miten sinä ratkaisit tämän suorituskekskeisyyteen ja pätemiseen liittyvän asian?
ap
[/quote]
En ymmärrä kysymystä "miten ratkaisin?". Ai omalla kohdallaniko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:05"]Yhtään vähättelemättä yliopistoa ja sen tarjoamia haasteita, mutta kyllä aika moni opiskelija käy yliopiston läpi ihan kunnialla, valmistuu ja jatkaa elämää. Haasteita voi tulla eteen, mutta miksi elää elämä peläten, että jotakin voi sattua?
... Vai onko tässä nyt eräänlaista rehvastelun makua?
"Minä suoritin maisterin paperit, ei mitään ihmeellistä, mutta teille muille se on ylimitoitettu tavoite ja liian suuri haaste."
[/quote]
No älä ymmärrä jos et halua. Sä olet 27 - etkö olekin? Ilman numerotunnusta vain :-)
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:07"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:05"]Hei kaverit (27 ja realisti),
rauhoittukaa vähän. <3
Realisti, miten sinä ratkaisit tämän suorituskekskeisyyteen ja pätemiseen liittyvän asian?
ap
[/quote]
En ymmärrä kysymystä "miten ratkaisin?". Ai omalla kohdallaniko?
[/quote]
Siis jos ymmärsin oikein niin olet hiffannut, että olen kirjoittanut omakohtaisista kokemuksistani käsin. Onnittelut siitä. Taidat olla ainoa tässä ketjussa joka on tajunnut monimutkaista ulosantiani. Vastaus on: en ole ratkaissut. Olen aika syvällä tässä suossa. Otan lähiaikoina koiran ja alan sen avulla kuntouttaa itseäni ja toivon, että elämänvalinnoistani johtuva yhä paheneva anhedonia joskus hellittää otteensa ja saan joskus jostain jotain mieluhyvää. Siinä ei paljon tutkintotodistukset ja hyväpalkkaiset työt yms. lohduta, kun elämä on sitä rämpimistä. Korostan: en ole uupunut. En vaan tunne mitään mielihyvää, vaikka tekisin mitä.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:05"]Yhtään vähättelemättä yliopistoa ja sen tarjoamia haasteita, mutta kyllä aika moni opiskelija käy yliopiston läpi ihan kunnialla, valmistuu ja jatkaa elämää. Haasteita voi tulla eteen, mutta miksi elää elämä peläten, että jotakin voi sattua?
... Vai onko tässä nyt eräänlaista rehvastelun makua?
"Minä suoritin maisterin paperit, ei mitään ihmeellistä, mutta teille muille se on ylimitoitettu tavoite ja liian suuri haaste."
[/quote]
No älä ymmärrä jos et halua. Sä olet 27 - etkö olekin? Ilman numerotunnusta vain :-)
[/quote]
Olen nro 3, jos koet tiedon tärkeäksi.
En ymmärrä, miksi olet ottanut 27:n hampaisiisi korkealentoisilla diagnooseilla ja korostat yliopistotavoitteiden vaativuutta - olettaen automaattisesti, että hänelle hänen tavoitteensa ovat ihan mahdottomia.
Minä taasen näen ne yllättäen ihan normaaleina tavoitteina, enkä voi näiden viestien perusteella olettaa, etteikö hän selviäisi.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:18"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:05"]Yhtään vähättelemättä yliopistoa ja sen tarjoamia haasteita, mutta kyllä aika moni opiskelija käy yliopiston läpi ihan kunnialla, valmistuu ja jatkaa elämää. Haasteita voi tulla eteen, mutta miksi elää elämä peläten, että jotakin voi sattua?
... Vai onko tässä nyt eräänlaista rehvastelun makua?
"Minä suoritin maisterin paperit, ei mitään ihmeellistä, mutta teille muille se on ylimitoitettu tavoite ja liian suuri haaste."
[/quote]
No älä ymmärrä jos et halua. Sä olet 27 - etkö olekin? Ilman numerotunnusta vain :-)
[/quote]
Olen nro 3, jos koet tiedon tärkeäksi.
En ymmärrä, miksi olet ottanut 27:n hampaisiisi korkealentoisilla diagnooseilla ja korostat yliopistotavoitteiden vaativuutta - olettaen automaattisesti, että hänelle hänen tavoitteensa ovat ihan mahdottomia.
Minä taasen näen ne yllättäen ihan normaaleina tavoitteina, enkä voi näiden viestien perusteella olettaa, etteikö hän selviäisi.
[/quote]
No niin ne on ihan normaaleja tavoitteita t e r v e i l l e ihmisille. Todellakin. Eläkepäätöksen saaneille yleensä suositellaan aluksi esim. kuntouttavaa työtoimintaa. Miksiköhän? :-D
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:18"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:05"]Yhtään vähättelemättä yliopistoa ja sen tarjoamia haasteita, mutta kyllä aika moni opiskelija käy yliopiston läpi ihan kunnialla, valmistuu ja jatkaa elämää. Haasteita voi tulla eteen, mutta miksi elää elämä peläten, että jotakin voi sattua?
... Vai onko tässä nyt eräänlaista rehvastelun makua?
"Minä suoritin maisterin paperit, ei mitään ihmeellistä, mutta teille muille se on ylimitoitettu tavoite ja liian suuri haaste."
[/quote]
No älä ymmärrä jos et halua. Sä olet 27 - etkö olekin? Ilman numerotunnusta vain :-)
[/quote]
Olen nro 3, jos koet tiedon tärkeäksi.
En ymmärrä, miksi olet ottanut 27:n hampaisiisi korkealentoisilla diagnooseilla ja korostat yliopistotavoitteiden vaativuutta - olettaen automaattisesti, että hänelle hänen tavoitteensa ovat ihan mahdottomia.
Minä taasen näen ne yllättäen ihan normaaleina tavoitteina, enkä voi näiden viestien perusteella olettaa, etteikö hän selviäisi.
[/quote]
No niin ne on ihan normaaleja tavoitteita t e r v e i l l e ihmisille. Todellakin. Eläkepäätöksen saaneille yleensä suositellaan aluksi esim. kuntouttavaa työtoimintaa. Miksiköhän? :-D
[/quote]
Eiköhän 27 ihan itse ole juuttunut tähä aiheeseen ja mm. sinä peesaat. Miksi?
Jollain ei nyt äly riitä tajuamaan, mitä toiset on kirjoittaneet.
Samoin kuin kolmosella, masennuksesta selviäminen on tehnyt minusta vahvemman. Psykoterapia muutti minua ihmisenä mutta vain parempaan, vapaampaan suuntaan. Urakin on lähtenyt ihan uuteen nousuun, ja olen paljon itsevarmempi. Keskittymiskyky ei kyllä ole vieläkään samaa luokkaa kuin ennen, mutta en voi valittaa. Olen tosi onnellinen siitä, minkälaista elämäni nyt on.
Pitkittynyt, toistuva vaikea masennus voi kyllä muuttaa aivotoimintaa pysyvästikin. On tosi tärkeää, että saa muutakin hoitoa kuin lääkkeet ja myös sitoutuu siihen! Lääkkeet eivät yksinään ratkaise mitään, kaikelle on aina syyt olemassa ja onnistuneella terapialla niihin voidaan puuttua.