Masennuksesta selvinneet, miten olette saaneet järjestettyä elämänne?

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:44"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:37"]Mä olen selvinnyt hyväksymällä sen, että jos tahdon jaksaa edes ei-stressaavaa kokopäivätyötä, mun elämääni ei kertakaikkiaan mahdu esim. aikataulutettuja harrastuksia montaa, kuormittavia ihmissuhteita tai vapaaehtoistyötä. Ei mitään, mikä lisäisi stressiä ja kuormitusta, vaikka sinällään olisikin positiivista. Pakko hyväksyä, että mulla vaan ei ole samoja voimavaroja käytössä kuin ihan kaikilla muilla.

Mun on myöskin pakko pitää arki aika säännöllisenä ja rutinoituneena, jos meinaan pitää pään kasassa. Ja täytyy olla jotain että on pakko nousta sängystä joka päivä. Ankeaa myöntää, mutta pitkillä lomilla masennus oireet alkaa helposti palata... Nykyään tajuan valmistautua jo ennakkoon siihenkin, että kaikki kivat kun elämänmuutokset nostaa ahdistuksen ja paniikkioireita pintaan, mutta ne menevät kyllä ohi parissa viikossa enkä saa alkaa kuvitella, että ne olisivat enää mikään pysyvä tila.

Tylsää, mutta näin oon pärjännyt.

[/quote]

Tästä syystä tajuan Realistin "huolen" erittäin hyvin. Kuten itsekin sanoo, on saavuttanut monia asioita elämässään, tietää miten haitallista toipumisen kanssa voi olla ylimitoitetut tavoitteet. Siksi en ymmärrä Realistin lyttäämistä tässä ketjusss. Meni ehkä ot, mutta musta Realisti kyllä puhuu asiaa.

[/quote]

Kirjoitukset on ohi, luen pääsykokeisiin. 

Olen edelleen eläkkeellä, mutta elämässä on paljon hyvää. 

Mikä tässä on niin pelottavaa? Se, että saatan jopa pärjätä elämässäni kaiken jälkeen? Ja pärjäämisellä tarkoitan elämän syrjässä kiinni pysymistä, omien unelmien tavoittelua. En tarkoita menestystä, vaikutusvaltaa tai muuta sellaista. Haluan ihan todella ymmärtää teitä.

27 

[/quote]

No jos haluat ymmärtää niin masennuksen taustalla usein on se, että asettaa riman liian korkealle voimavaroihinsa nähden. Minä: Realisti olen tehnyt niin koko elämäni. Tavoittellut unelmiani ja saavuttanut ne, mutta mikään niistä ei ole poistanut masennusta. Trust me. Kaikki se on vain altistanut masennukselle. Jos olisin ollut fiksu olisin mennyt amikseen tjsp ja pyrkinyt turvaamaan hyvän elämän itselleni.

T. Realisti

[/quote]

Luitko ollenkaan sitä viestiä tähän ketjuun, jossa selitin omaa taustaani? Luultavasti et lukenut, tai et halunnut ymmärtää sitä. 

27

Juuri mpin minäkin ajattelen! T. 20

No jösses perkule. Siis juuri noin kuin 13. T: 20

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:49"]Niin, minäkin tässä ihmettelen, että mitkä tässä nyt ovat ne epärealistiset ja jopa hypomaaniset tavoitteet? Lukion suorittaminen loppuun? Yliopistoon pyrkiminen? Puolimaraton? Ties kuinka moni nuori ja jopa vanhempikin tavoittelee samoja asioita, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. 

Vai onko kyse siitä, että kovan elämänkoulun käyneelle ja masennusta sairastuneelle ei samat ovet ole auki kuin muille? Pyh ja pah, kaikki ovet ovat auki, kun on saanut mielen huollettua kuntoon. Tsemppiä 27, onnea pääsykokeisiin! :)

[/quote]

Niin juuri masennuksesta tässä on kyse. Ihan pikkujuttujahan nuo on terveille.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 19:49"]

Mitkä kokemukset/tapahtumat masennuksen takana? Kysyn siksi, kun lehtijutuissa ym. aika rankkoja kokemuksia masennuksen takana (läheisten kuolemia, sairautta jne) ja kuitenkin tutun masennuksen taustalla se, että poikaystävä jätti (huom! Ei ollut itsekään suhteessa tyytyväinen). Jotenkin tuntuu aika heppoisalta syyltä - tiedän olen kamala ihminen kun näin ajattelen.... Tuntuu vain omituiselta, kun toisilla taustalla vaikka mitä hirveitä asioita ja yksi koko elämänsä perheensä prinsessana ollut ei kestä yhtäkään vastoinkäymistä...

[/quote]

Aika ikävästi puhut tutustasi. Hylkäämiskokemukset aktoivoivat kaikki aiemmat hylkäämiskokemukset esim. teho-osastolle joutumisen synnytyksen jälkeen eroon äidistä, vanhempien työmatkat, vanhempien sairaalareissut (ehkä on ollut yllättäviä), isovanhempien sairaalat ym. ym. vaikka kuink aolisi elänyt prinsessana, niin koskaan ei voi tietää sitä, että miten lapsi on tulkinnut esim. äidin lähdön saamaan uutta vauvaa jne. tämä lapsen kokemus ja tunne tulee päälle hylkäämiskokemuksessa.

Kyse ei välttämättä ole aikuisen mielestä suuri, kyse on juurikin siitä, että miten lapsi on jonkin asian kokenut ja tulkinnut. Näiltä hylkäämiskokemuksilta (isoilta tai pieniltä) ei välty kukaan.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:52"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:49"]

Niin, minäkin tässä ihmettelen, että mitkä tässä nyt ovat ne epärealistiset ja jopa hypomaaniset tavoitteet? Lukion suorittaminen loppuun? Yliopistoon pyrkiminen? Puolimaraton? Ties kuinka moni nuori ja jopa vanhempikin tavoittelee samoja asioita, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. 

Vai onko kyse siitä, että kovan elämänkoulun käyneelle ja masennusta sairastuneelle ei samat ovet ole auki kuin muille? Pyh ja pah, kaikki ovet ovat auki, kun on saanut mielen huollettua kuntoon. Tsemppiä 27, onnea pääsykokeisiin! :)

[/quote]

Niin, kirjoitin puolimaratonistakin, että aloitan treenaamisen. Aloitan. Aloittelen. Alkaa jo naurattaa tämä. Sain jalkaani ikävän vamman puoli vuotta sitten, ja sekin oli saavutus etten vaipunut masennukseen sen kanssa, että lupaavasti alkanut juoksuharrastus tyssääntyi ;) Mutta en tiedä, mikä realistille oli se punainen vaate. Ehkä se oli vain yleinen selviytyminen tähän asti?

Vai positiivisuus?

Vai ehkä se, että olen armollinen itselleni? 

27

[/quote]

Mun mielestä sä olet armoton itsellesi et armollinen. Mut oma on elämäsi. En todellakaan usko, että olet selviytynyt. Sad to say.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:52"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:49"]

Niin, minäkin tässä ihmettelen, että mitkä tässä nyt ovat ne epärealistiset ja jopa hypomaaniset tavoitteet? Lukion suorittaminen loppuun? Yliopistoon pyrkiminen? Puolimaraton? Ties kuinka moni nuori ja jopa vanhempikin tavoittelee samoja asioita, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. 

Vai onko kyse siitä, että kovan elämänkoulun käyneelle ja masennusta sairastuneelle ei samat ovet ole auki kuin muille? Pyh ja pah, kaikki ovet ovat auki, kun on saanut mielen huollettua kuntoon. Tsemppiä 27, onnea pääsykokeisiin! :)

[/quote]

Niin, kirjoitin puolimaratonistakin, että aloitan treenaamisen. Aloitan. Aloittelen. Alkaa jo naurattaa tämä. Sain jalkaani ikävän vamman puoli vuotta sitten, ja sekin oli saavutus etten vaipunut masennukseen sen kanssa, että lupaavasti alkanut juoksuharrastus tyssääntyi ;) Mutta en tiedä, mikä realistille oli se punainen vaate. Ehkä se oli vain yleinen selviytyminen tähän asti?

Vai positiivisuus?

Vai ehkä se, että olen armollinen itselleni? 

27

[/quote]

Mun mielestä sä olet armoton itsellesi et armollinen. Mut oma on elämäsi. En todellakaan usko, että olet selviytynyt. Sad to say.

[/quote]

Missä kohtaa olen armoton, voitko selventää? En ole kirjoittanut ajatuksistani paljoakaan, mutta voin kertoa etten odottele onnea tulevaksi huomenna tai ylihuomenna tai ensi syksynä. Onni ei ole pysyvä olotila, mutta se ei myöskään ole sattuman kautta tuleva vaan se on paljon kiinni minusta itsestäni. 

Minulla on tavoitteita, minulla on hyvä elämä nykyään. Jos kirjoittaisin toisella tavalla mutta samat asiat, ajatteleisit toisin.

27

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 21:49"]Niin, minäkin tässä ihmettelen, että mitkä tässä nyt ovat ne epärealistiset ja jopa hypomaaniset tavoitteet? Lukion suorittaminen loppuun? Yliopistoon pyrkiminen? Puolimaraton? Ties kuinka moni nuori ja jopa vanhempikin tavoittelee samoja asioita, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. 

Vai onko kyse siitä, että kovan elämänkoulun käyneelle ja masennusta sairastuneelle ei samat ovet ole auki kuin muille? Pyh ja pah, kaikki ovet ovat auki, kun on saanut mielen huollettua kuntoon. Tsemppiä 27, onnea pääsykokeisiin! :)

[/quote]

Niin juuri masennuksesta tässä on kyse. Ihan pikkujuttujahan nuo on terveille.

[/quote]
Ptruu nyt, hei. Nyt menee kovaa ja korkealta. Tämä 27:han on jo toipumassa kovaa vauhtia. Se, että on joskus ollut pahasti masentunut, ei tarkoita että on aina masentunut (vaikka uusiutumisriski onkin olemassa). Joten mitä noissa on sellaista, mitä hän ei handlaisi?

Tulkitsen vastauksesi, että oletat että kerran masentuneille ei ole enää samat ovet auki kuin muille. Huomautan, että olen itse sairastanut masennuksen, ja selviän hienosti koko ajan laajenevissa työkuvioissa, korkeakoulusta valmistumisessa ja kaiken lisäksi vielä remontista.

27: olen lukenut teksin jossa kerrot taustoistasi. Väännän rautalangasta: ihan sama miten nyt koet selvinneesi. Teet NYT niin isoja suunnitelmia (monia samanaikaisesti), että NE voivat altistaa sinut uudelleen masennukselle. Usein masennuksesta jää, etenkin jos se kestää vuosia, se puutteellinen omanarvontunto torjutuksi osaksi persoonaa. Jos sitä lähtee kompensoimaan "nytpä tässä menen yliopistoon ja tätä rataa" erittäin todennäköisesti masentuu. Been there done that. Tuo käytös on todella tyypillistä pitkään masennusta sairastaneille. Itse olen tuota tehnyt vuosi tolkulla ja kyllä - aivan turhaan.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:10"]

27: olen lukenut teksin jossa kerrot taustoistasi. Väännän rautalangasta: ihan sama miten nyt koet selvinneesi. Teet NYT niin isoja suunnitelmia (monia samanaikaisesti), että NE voivat altistaa sinut uudelleen masennukselle. Usein masennuksesta jää, etenkin jos se kestää vuosia, se puutteellinen omanarvontunto torjutuksi osaksi persoonaa. Jos sitä lähtee kompensoimaan "nytpä tässä menen yliopistoon ja tätä rataa" erittäin todennäköisesti masentuu. Been there done that. Tuo käytös on todella tyypillistä pitkään masennusta sairastaneille. Itse olen tuota tehnyt vuosi tolkulla ja kyllä - aivan turhaan.

[/quote]

Monta suunnitelmaa siinä oli? Kymmenen? Viisitoista? 

Ehei, siinä on kaksi suunnitelmaa. Kaksi! Ja koska olen edelleen eläkkeellä, olen niin onnekas kuin olla ja saattaa: joku taho rahoittaa pääsykokeisiin lukemiseni. Siinä välillä kokeilen miltä juokseminen tuntuu ja käyn asian tiimoilta kaksi kertaa lääkärissä ennen kesää. Luultavasti otan satoja kuvia kamerallani. Luen ehkä jotain muutakin kirjallisuutta. Elän perhe-elämääni. 

Ja koska olen eläkkeellä, ei mikään kaadu jos en pääsekään ensiyrittämällä. Aina voi yrittää uudestaan tai kokeilla jotain muuta. Minä en ole ehdoton tämän asian suhteen, sinä olet. 

Ei kun anteeksi, on vielä kolmas suunnitelma, mutta siitä vastaa kokonaan oma mieheni: menemme heinäkuussa Italiaan. Tiedän, että siellä on heinäkuussa kuuma. Voin vaikka tuplata lääkitykseni etten masennu kun tulee hiki.

27

84: Joo, minullekin tuttua ansaita olemassaoloa suorituksilla. En vain ole pitkään aikaan pystynyt suorittamaan. Suorittamisesta voi muuten saada myös mielihyvää.

Toisaalta asiat joita olen joskus tehnyt, ovat  mielenkiintoisia ja kiehtovia, en vain halua luopua kokonaan. Uskon, että voin vielä tehdä asioita, jotka minua kiinnostavat, jos opin työskentelemään löysin rantein. Ja nimen omaan niin, että työ ei enää ole liian tärkeää.

ap

ps. Onnea 27 tavoitteisiisi! Pidä huolta itsestäsi!

Ymmärrän (en ole 27) vähän paremmin, mutta en ole täysin samaa mieltä. 
"Voivat altistaa" ei tarkoita, että "altistavat varmasti". Se, että on sairastanut masennuksen ei tarkoita, että pitää punakynä heiluen pyyhkiä mahdollisuuksia yli siksi, että ei välttämättä selviäisi. 

Aina on mahdollisuus, että masennus uusiutuu, ja totta kai on syytä seurata tuntemuksiaan ja seurata tilannetta. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei enää voisi tavoitella niitä asioita, mitä olisi tavoitellut ilman masennusta. 

P.S Masennus ei muodostu pelkästään siitä, että asettaa itselleen liian suuret tavoitteet. 

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 22:24"]Ymmärrän (en ole 27) vähän paremmin, mutta en ole täysin samaa mieltä. 
"Voivat altistaa" ei tarkoita, että "altistavat varmasti". Se, että on sairastanut masennuksen ei tarkoita, että pitää punakynä heiluen pyyhkiä mahdollisuuksia yli siksi, että ei välttämättä selviäisi. 

Aina on mahdollisuus, että masennus uusiutuu, ja totta kai on syytä seurata tuntemuksiaan ja seurata tilannetta. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei enää voisi tavoitella niitä asioita, mitä olisi tavoitellut ilman masennusta. 

P.S Masennus ei muodostu pelkästään siitä, että asettaa itselleen liian suuret tavoitteet. 

[/quote]

Niin enhän mä tässä ole muuta väittänytkään, kuin , ettävoi altistaa... 27 vaan määritteli oman selviytyneisyytensä näillä hienoilla suunnitelmilla joiden tekemiseen voimavaroja oli riittänyt. Ei se kerro siitä, että on selvinnyt jos jaksaa tehdä hyviä suunnitelmia :-)

Sanalla sanoen: hienosti! 

Nykyään minulla on ihan eri tavalla virtaa ja uskallusta toimia. Toki edelleen jännittää uudet tilanteet, mutta ihan eri tavalla kuin masentuneena. Opiskelu ja työt sujuvat melko lailla mutkattomasti, ilman masennuksen ajan kaltaisia ongelmia. Ja tuntuu, että menestyykin sekä opinnoissaan että saa kiitosta työstä sen ohella. 

... Mutta parhaimpia asioita ovat olleet ensinnäkin se, että saan nukuttua levollisesti, eikä enää pelota. :) Ihmissuhteeni ovat parantuneet, kun näkee nyt tilanteet objektiivisemmin sekä itsensä että muiden kannalta. Nykyään olen paljon vapautuneempi ja rennompi, eikä tule koko ajan arvioitua omia epäonnistumisiaan samalla lailla kuin ennen. 

Muotoilisin asian näin: en ole masennuksen jälkeen varsinaisesti uusi ihminen, vaan pikemminkin minä vihdoinkin saan olla se ihminen, joka ehkä olisin voinut olla jos olisin voinut kasvaa vapaasti ilman masennukseen johtaneita kokemuksiani. Ja tätä en sano katkeruudella, vaan ehkä oikeammin... noh, kiitollisuudella. 

Kuulostaapa hienolta! Olen iloinen, että olet selvinnyt!

ap

Vastaukseni:

Olen päässyt eläkkeelle. Kun ei tarvi käydä töissä, voi itse aika pitkälle säädellä tekemisiään jaksamisen mukaan. Ei minulla ole taloudellisia ongelmia, hyvä eläke. :)

Komppaan siinä mielessä edellistä selviytyjää, että masennuksesta toipuminen on (muiden elämänkokemuksien ohella) kasvattanut minusta ihan eri ihmisen. Osaan ja uskallan olla oma itseni. Tiestysti olisi ollut kiva, että elämä olisi mennyt alunperin parempien tähtien alla - millaisen uran ja onnen olisin voinut kokea! Mutta näilä mennään, ihan hyvällä mielin. Uskon olevani onnellisempi kuin moni kanssaeläjä. Ja kiitollisempi myös.

Oma stressinsietokykyni parani masennuksen jälkeen.

Minulla masennus on uusinut monta kertaa, joten tulen kohtaamaan sen vielä uudestaan. Stressinsietokykyni on  tällä hetkellä parempi kuin masennuksen syövereissä, mutta on se silti huono. Taloudellinen tilanteeni on hirveä.

ap

Mistä tietää että on masentunut? Olen ollut täysin turta ja aloitekyvytön jo vuosikausia rankan koulukiusaamisen jälkeen. En ole miettinyt itsemurhaa, en ole jaksanut.

8, voit alkajaisiksi tehdä BDI-testin esim. täältä: http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html

Sitten vaan marssit terveyskeskukseen. Kuulostaa kyllä aika todennäköiseltä, että kärsit masennuksesta.