Masennuksesta selvinneet, miten olette saaneet järjestettyä elämänne?

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 09:28"]

Miksi masentuneiden käyttämä kieli on niin muodollista, formaalia. Tekstinne on jotenkin niin hmm. kaavamaaista... En osaa ehkä selittää... Paikoin jopa jotenkin vanhahtavaa. Vaikuttaako masennus kieleen? Sori ot. Olen miettinyt tätä ennenkin.

[/quote]

Moni depressiota sairastava *on* kirjallisesti keskimääräistä lahjakkaampi. Moni tunnettu kirjailija kärsii depressiosta. (On tietty monia, jotka eivät kärsi!)

Tässä ketjussa en kyllä ole nähnyt yhtään formaalia kieltä käyttävää kirjoittajaa, tai siis näissä viesteissä ei ole mainitsemaasi esimerkkiä. Mihin mahdoit itse viitata?

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 17:51"][quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 09:28"]

Miksi masentuneiden käyttämä kieli on niin muodollista, formaalia. Tekstinne on jotenkin niin hmm. kaavamaaista... En osaa ehkä selittää... Paikoin jopa jotenkin vanhahtavaa. Vaikuttaako masennus kieleen? Sori ot. Olen miettinyt tätä ennenkin.

[/quote]

Moni depressiota sairastava *on* kirjallisesti keskimääräistä lahjakkaampi. Moni tunnettu kirjailija kärsii depressiosta. (On tietty monia, jotka eivät kärsi!)

Tässä ketjussa en kyllä ole nähnyt yhtään formaalia kieltä käyttävää kirjoittajaa, tai siis näissä viesteissä ei ole mainitsemaasi esimerkkiä. Mihin mahdoit itse viitata?

[/quote]

Juuri sinun kirjoituksiisi :-).

Masentuneiden "formaali" ilmaisutyyli voi johtua myös spontaaniuden puutteesta: ajatus ja teksti ei kulje vapaana virtana, vaan vaatii tietoista ponnistelua.

Olen ollut koko lapsuuteni ja teini-iän todella masentunut ja itsetuhoinen. Toinen ihminen aiheutti mulle kyllä tämän ja kun lähdin menin vielä huonompaan kuntoon. Nyt olen ilman terapiaa tai masennus lääkkeitä ja muita lääkkeitä mitä tyrkytettiin selvinnyt ja olen onnellinen ja pystyn toimimaan kun terve ihminen. Aikasemmin makasin vaan sängyssä.

Syömällä lääkkeitä niin pitkään kuin tarvis oli ja hankkimalla myös muuta apua. Muutamakin kerta kunnon psykiatrilla auttoi laittamaan aivoja järjestykseen.

Elämällä päivän kerrallaan, käsittämällä että on ihan ok että en aina selviä kaikesta. Hyväksyn nykyään sen, että en pysty tekemään täyttä työpäivää, ja iloitsen osa-aikaisesta työstäni vaikka palkka onkin pieni. Nautin elämän pienistä iloista, siitä että aurinko paistaa ja lapset nauravat. 

Masennus voi aina uusia. Pidän tarkaan silmällä omaa vointiani ja olen valmis hakeutumana lääkäriin uudestaan oireiden mahdollisesti palautuessa. En kuitenkaan pelkää masennusta enää. Siitä voi selvitä ja elämä jatkuu <3

Syömällä lääkkeitä niin pitkään kuin tarvis oli ja hankkimalla myös muuta apua. Muutamakin kerta kunnon psykiatrilla auttoi laittamaan aivoja järjestykseen.

Elämällä päivän kerrallaan, käsittämällä että on ihan ok että en aina selviä kaikesta. Hyväksyn nykyään sen, että en pysty tekemään täyttä työpäivää, ja iloitsen osa-aikaisesta työstäni vaikka palkka onkin pieni. Nautin elämän pienistä iloista, siitä että aurinko paistaa ja lapset nauravat. 

Masennus voi aina uusia. Pidän tarkaan silmällä omaa vointiani ja olen valmis hakeutumana lääkäriin uudestaan oireiden mahdollisesti palautuessa. En kuitenkaan pelkää masennusta enää. Siitä voi selvitä ja elämä jatkuu <3

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 10:57"]Mut toisaalta olen huomannut, että masentuneiden puhe voi olla tosi monotonista ja jotenkin köyhää kielellisesti? Johtuuko se lääkkeistä vai itse masennuksesta?

[/quote]

Totta. Tunnen muutaman masentuneen, jotka ovat kieltäytyneet lääkkeistä ja ns. vapaata puhetta on tosi vähän ja ilmaisy köhähköä, tuskin tämän perusteella voi kuitenkaan yleistää? Mitä mieltä muut on?

[/quote]

Tähän, ja siihen aiempaan kysymykseen "formaalista, vanhahtavasta kielenkäytöstä" oma kokemukseni.

Silloin, kun pahin masennus on päällä ja hoitokontaktia ei ole, kaikki on täysin turhaa paskaa. Ja sitä tasaisen samanlaista, tyhjää ja harmaata sontaa ei vaan viitsi alkaa kovin monivivahteisesti kuvailemaan, koska itse ei näe muuta kuin sitä yhtä ja samaa, ja koska kaikki, myös puhuminen ja kirjoittaminen, on vaan merkityksetöntä ajan ja voimien tuhlaamista.

Mulle terapia on ollut isolta osin sitä, että tuo harmaa ja tasainen on alkanut saada muotoja, mittasuhteita, värejä ja nimiä. Varsinkin asioita nimetessä helposti tartun siihen terapeutin tarjoamaan formaaliin nimeen. Joissain aivan toisenlaisissa av-ketjuissa on on listattu tuhat ja sata nimitystä pimpuleille ja valtikoille, näille kaikkien elämänpiirissä oleville asioille, mutta masennukseen liittyville kokemuksille ja sitä aiheuttaville elämänkokemuksille harvoin on tarjolla mitään yleisesti tunnettujen eufemismien listauksia. Kun asioista haluaa puhua, on vain helpompi käyttää niitä ilmaisuja, jotka ovat olemassa, kuin yrittää keksiä tyhjästä uusia kuvauksia. Ja nämä olemassa olevat käsitteet ovat suurelta osin muodollisia ja jollakin tasolla kliinisen ammatillisia.

Tietty analyyttinen tapa eritellä ja selittää kaikkea vahvituu kyllä terapiassa. Joskus sitä vaan tietää, että jos sanon näin, terapeutti esittää tämän tarkentavan kysymyksen, joten vastaanpa nyt suoraan myös siihen kysymykseenkin. 

Täällä eräs, jolla on puhjennut nyt... Ööh, neljäs tai viides masis. Kaksi viikkoa tuli sairaslomaa ja lääkkeet.

Koira pakottaa pitämään jonkunlaista arkirytmiä. Tällä hetkellä ahdistaa tää työssäkäynti. Kauan jaksan?

Valmistuin joulukuussa ja yli vuoden oon tehnyt täyttä päivää. Terveenä jaksan käydä töissä hyvin.

Sitten jossain vaiheessa alan "häilyä" (ote irtoaa elämästä, ahdistaa) ja yhtäkkiä löydän itseni masennuskuopasta.

Elämässä ei tarvitse tapahtua isojakaan muutoksia että näin käy.

Oon aina ollut tosi herkkä. Ujo en ole: olen sanavalmis ja pidän esiintymisestä.

Valehtelu on mulle tosi vaikeaa, ellei mahdotonta. Samoin kaikki kulissit ja esittämiset: siksi omien tunteiden piilotus muilta vaikeaa > muiden ihmisten empatia saa olon tuntemaan itsensä pieneksi.

Onko kellään muulla vastaavaa kokemusta??

Masentunut n. 7 vuotta, terapiaa 5 vuotta,  terveenä 7 vuotta

Miten olette sopeutuneet elämään alentuneen stressinsietokyvyn kanssa?

-Stressinsietokykyni on nykyään jopa parempi. Osaan hallita sitä ja tunnistan ajoissa ahdistuksen.

Oletteko vaihtaneet ammattia (mihin)? Miten olette selvinneet taloudellisista vaikeuksistanne?

-En ole vaihtanut, mutta pääsin työelämään nopeasti. Ostin asunnon ja pystyin myös säästämään.

Miten masennus muutti sinua?

-Masennus muutti minua monellakin tavalla. En voi vieläkään sanoa, että kokemukseni olisi ollut hyvä asia, mutta positiivisessa valossa osaan olla armollisempi itseäni ja muita kohtaan. Itsetuntemukseni on loistava ja pystyn kokemukseni jälkeen tuomaan ympärilleni positiivisia asioita. En pelkää vaikeita asioita tai tunteita, olivat ne omiani tai muiden. Olen hyvä tukija ja kuuntelija.

Lopetin toisen työni, joka aiheutti paljon mielipahaa ja stressiä. Sain vakituisen paikan toisesta jossa on ihanat työkaverit ja saan oikeasti toteuttaa itseäni. Nykyään haluan käydä töissä, ihan uusi tunne minulle. Tunnen olevani tärkeä osa työyhteisöä ja minulla on ystäviä töiden kautta.

Raivasin asunnon hiljalleen pois turhasta tavarasta, turhat paperit yms. pois. Meni yli vuosi, mutta nyt ei tavaramäärä tunnu painostavalta. Tein pienissä erissä, sillä se ei ahdistanut ja energia riitti.