Masennuksesta selvinneet, miten olette saaneet järjestettyä elämänne?

Jatnakaa. Mua ei todellakaan kiinnosta. Moikka.

T. Trolli ;-)

Realisti: Kuulostaa hurjalta. Ja toisaalta, koirasuunnitelma kuulostaa todella hyvältä.

ap

3 vetäytyy Trollin vanavedessä jatkamaan perjantai-iltaa. 
Kiitos väittelystä, sanan säiläni on taas teroitettu hetkeksi.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:25"]Jatnakaa. Mua ei todellakaan kiinnosta. Moikka.

T. Trolli ;-)

[/quote]

Siis Realisti Trolli. Kyllä, olen halunnut vain sotkea keskustelunne, mutta pyydän anteeksi. Keskustelkaa rauhassa. Syy: vitutus. Masennuslääkkeet ei auta ja johonkin tämä helvetillinen pahaolo on pakko purkaa. Maybe one day tulen kuntoon ja meen vaikka amikseen ja alan tehdä jotain kevyttä työtä ja unohdan kaiken liian k u o r m i t t a v a n. Hyvästi ja h y v ä ä kevättä teille. Olette fiksuja tyyppejä (monia tosi hyviä kommentteja t ä s s ä ketjussa). Hei, hei.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:33"]

Siis Realisti Trolli. Kyllä, olen halunnut vain sotkea keskustelunne, mutta pyydän anteeksi. Keskustelkaa rauhassa. Syy: vitutus. Masennuslääkkeet ei auta ja johonkin tämä helvetillinen pahaolo on pakko purkaa. Maybe one day tulen kuntoon ja meen vaikka amikseen ja alan tehdä jotain kevyttä työtä ja unohdan kaiken liian k u o r m i t t a v a n. Hyvästi ja h y v ä ä kevättä teille. Olette fiksuja tyyppejä (monia tosi hyviä kommentteja t ä s s ä ketjussa). Hei, hei.

[/quote]
Tänksit viihdyttävästä keskustelusta. :) 
Trollit rokkaa, varsinkin näin perjantai-iltana kun ei ole mitään viihdettä. :D 

Terv.3

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:36"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:33"]

Siis Realisti Trolli. Kyllä, olen halunnut vain sotkea keskustelunne, mutta pyydän anteeksi. Keskustelkaa rauhassa. Syy: vitutus. Masennuslääkkeet ei auta ja johonkin tämä helvetillinen pahaolo on pakko purkaa. Maybe one day tulen kuntoon ja meen vaikka amikseen ja alan tehdä jotain kevyttä työtä ja unohdan kaiken liian k u o r m i t t a v a n. Hyvästi ja h y v ä ä kevättä teille. Olette fiksuja tyyppejä (monia tosi hyviä kommentteja t ä s s ä ketjussa). Hei, hei.

[/quote]
Tänksit viihdyttävästä keskustelusta. :) 
Trollit rokkaa, varsinkin näin perjantai-iltana kun ei ole mitään viihdettä. :D 

Terv.3

[/quote]

Kiva jos jotain postiivista minussakin.

Realisti Trolli: Päätit sitten purkaa toisiin masentuneisiin?

Minua ei kiinnosta suuttua tuntemattomille ihmisille, jotka ei merkitse minulle mitään. Toisaalta tuollainen käytös ei saa minua innostumaankaan.

Hyvää yötä vain teillekin ja etenkin rauhallisia unia.

ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:43"]Realisti Trolli: Päätit sitten purkaa toisiin masentuneisiin?

Minua ei kiinnosta suuttua tuntemattomille ihmisille, jotka ei merkitse minulle mitään. Toisaalta tuollainen käytös ei saa minua innostumaankaan.

Hyvää yötä vain teillekin ja etenkin rauhallisia unia.

ap

[/quote]

Shit happens. Hyvää yötä ap :-).

Shit happens. Hyvää yötä ap :-).

Nii-in? Ei tunnu missään. Ota lääkkeesi niin pysyt rauhallisena ja miellyttävämpänä.

ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:49"]Shit happens. Hyvää yötä ap :-).

Nii-in? Ei tunnu missään. Ota lääkkeesi niin pysyt rauhallisena ja miellyttävämpänä.

ap

[/quote]

Nii-in, sellaista se anhedonia on, että ei tunnu missään. Jos sitä tarkoitit ja kyllä, paskaa tapahtuu valitettavasti. Pyysin jo anteeksi, joten mitä vielä?

Niin, mitä odotit tapahtuvan, kun kerrot pilailleesi toisten kustannuksella ja sitten puoli huolimattomasti pyydät anteeksi?

Kykenen kyllä tuntemaan. Tunnen jotain laimeaa halveksunnan kaltaista tuollaista toimintaa kohtaan. Ei muuta.

ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:58"]Niin, mitä odotit tapahtuvan, kun kerrot pilailleesi toisten kustannuksella ja sitten puoli huolimattomasti pyydät anteeksi?

Kykenen kyllä tuntemaan. Tunnen jotain laimeaa halveksunnan kaltaista tuollaista toimintaa kohtaan. Ei muuta.

ap

[/quote]

Miksi sä luulet, että mua kiinnostaa mitä sä musta ajattelet? Mulle on ihan sama, mitä sä ajattelet. Luulin, että se tuli selväksi jo, mutta ilmeisesti ei niin kerron sen nyt. Nyt sun(kin) kannattaa rauhoittua ihan oman mielenrauhasitakia ja mun sen takia, että jaksan taas huomenna tuottaa teille hienoja palveluja tähän yhteiskuntaan vaatimattomalla yhteiskunnallisella panoksellani. Jep. Poistun.

Niin varmaan on sama mitä muut ajattelee. heh. Käytöksesi on erittäin huomiohakuista ja kumpuaa todennäköisesti todellisten kontaktien puuttesta.

Mutta sinähän poistuit jo ;)

ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 19:34"][quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 23:36"]

Miten olette sopeutuneet elämään alentuneen stressinsietokyvyn kanssa? Oletteko vaihtaneet ammattia (mihin)? Miten olette selvinneet taloudellisista vaikeuksistanne?

[/quote]

Käyn etänä lukio-opintoja loppuun, luen tässä samalla pääsykokeisiin. Aion toteuttaa unelmani, eli hakea yliopistoon opiskelemaan. Harrastan itselle mieluisia asioita, eli valokuvaan ja käyn uimassa, sekä aloittelen tässä pikku hiljaa treenaamaan puoli-maratonia varten. 

Olen edellee eläkkeellä, mutta suunta on ylöspäin. Olen muuttunut pelkäävästä, kaikkea kammoavasta masentuneesta ihmisestä rohkeammaksi. En koe mitään tarvetta suorittaa elämääni, enkä enää välitä muiden mielipiteistä samalla tavalla. Osaan puolustaa itseäni, ja olla itselleni armollinen.

[/quote]

Ai miksi alapeukutin? Lukemani perusteella et ole selvinnyt, koska masentuneille on tyypillisiä ylimitoitetut tavoitteet ja "ideaalit".

[/quote]

Siis oletko ihan pihalla itse? Ei kai kukaan täyspäinen tuollaista ajattele saati väitä.

Mielenkiintoinen keskustelu. Tsempit sinulle, 27, ja muillekin selviytymisestään kirjoittaneille. Kiitos, ap, tärkeästä avauksesta.

Olen itse selviytynyt - ja en ole selviytynyt. Sairastuin masennukseen, aika vaikeaan ilmeisesti, jo alle kouluikäisenä. Yritin itsemurhaa yläasteella. Mitään apua tuohon aikaan ei tullut, vasta lukiossa pääsin juttelemaan psykologin kanssa.

"Realistin" tummanpuhuvat kommentit ylimitoitetuista tavoitteista viuhuvat kyllä ohi, yli ja ali aika tavalla. En usko, että olisin itse terveempi, jos olisin jättänyt lukion kesken tai opiskellut yliopistossa vain yhden tutkinnon. Minut on pitänyt elämässä kiinni se, että olen terveinä jaksoina saanut tehdä mielekkäitä asioita: opiskelu on ollut yksi sellaisia, kuten myös työni, jota rakastan.

Terapeuttien ja muiden hoitotahon ihmisten kommenteissa on usein puhuttu minun kohdallani jopa alisuorittamisesta. Olen jättänyt useamman kuin kerran jättänyt tarttumatta tilaisuuteen (esim. työ), johon minulla olisi ollut kykyä, koulutus ja taipumuksia. Toisaalta olen myös haastanut itseäni ja hypännyt juttuihin, jotka ovat entuudestaan vieraita mutta joihin olen kokenut juuri silloin haluavani ryhtyä. En siis alisuoriudu koko ajan, olen uskaltanut ottaa riskejä ja saanut paljon itseluottamusta siitä, että olen selviytynyt hyvin haasteista.

Mutta se depressio. Se ei kysele suoriutumista, ei tavoitteita eikä paljon muitakaan lisenssejä tai sertifikaatteja, kun se on iskeäkseen.

Viimeisin pahin jakso kesti vuosia ja vei työkyvyn pitkäksi aikaa.

Stressinsietokykyni, nyt työhön palattuani, on selvästi alentunut. Ennen stressinsietokykyni oli keskimääräistä parempi ja nautin hektisestä ja paineenalaisesta työskentelystä. Sain siitä virtaa. Saan edelleenkin, mutta ongelma on siinä, että en jaksa niitä painejaksoja niin kauan kuin ennen. Minun on ollut pakko opetella välttämään niitä, säätämään työtehtäviäni ja myös työn määrää. Totta kai se näkyy myös palkassa, mutta minkäs teet. Ei mulla ole vaihtoehtoa, näillä mennään nyt. Jos haluan pysyä työelämässä, minun on pidettävä suitset aika tiukalla. Kaikkein karuinta itselleni taitaakin olla se, että joudun painamaan jarrua vaikka olisin lähdössä lentoon.

Juu ei, hypomaniaa, maanisuutta minulla ei ole koskaan ollut. Olen vain ihminen, jolla on todennäköisesti kroonistunut depressio, mutta siitä huolimatta olen edelleen (taas) kykenevä innostumaan, lentämään. Ymmärrän kuitenkin voimavarojeni rajallisuuden enkä lennä liekkeihin.

Pimeät vuodenajat ovat pahimpia. Silloin ei juuri edes pyrähdellä lentoon. Kirkasvalolamppu, vitamiinit, kalaöljy, mindfulness, liikunta ja nukkuminen pitävät kuupan kasassa sikäli kun mahdollista. Harrastukset - no, niitä ei minullakaan toden totta enää ole, ellei opiskelua, liikuntaa ja mindfulnessia lasketa. Vapaaehtoishommia tai mitään muutakaan sitovaa en voi työn oheen ottaa. Laskukausia tulee edelleen ja silloin joka ikinen voimanhiven menee arjen hallintaan ja hengissä selviämiseen.

Kevään tullen oloni usein kohenee, mutta tällä hetkellä mietin taas päivittäin itsemurhaa. Mulla ei ole sinänsä mitään hätää: kuten sanottua, rakastan työtäni, perhettäni, ja minulla on hyviä ihmissuhteita perheenkin ulkopuolella. Taloushuolia ei varsinaisesti ole, vaikka elintaso onkin laskenut työnkuvan muututtua ja suorituskykyni alennuttua. Silti pärjään ja meillä on kaikkea, mitä tarvitsemme, enemmänkin. En ole materialisti. Olen kekseliäs ja hyvinä aikoina jaksan taikoa kaikkea kivaa sisustukseen, pukeutumiseen ym.

Niin, mitään hätää ei ole. On vain takaisin hiipinyt masennus. Teen kaikki konstit, mitä osaan, jotta se ei muuttuisi taas totaalipimeydeksi.

Tällainen selviytymistarina täällä siis.

Ai niin, tuohon tavoitteellisuuteen vielä palatakseni: minä koen, että haaveet ovat elämän moottori. Jos saan sen verran voimaa ja terveyttä, että jaksan unelmoida vielä sen väitöskirjan tekemisestä, minulla on valoa ja positiivinen tavoite tulevaisuudessa. Kun olen täysin pimeässä, joku väitöskirja on aivan evvk ja tyhjän kanssa. Masentuneena, siis oikeasti sairaana eikä vain vähän pintaraapaisualakulossa, ei todellakaan ole paskankaan merkitystä millään tavoitteilla tai suorituksilla.

Jos olisin ollut terveenä, olisin sen väikkärin (tai väittärin, kuinka vain) tehnyt aika pian valmistumiseni jälkeen. Elämä nyt vain meni toisin. Kaikki haaveet eivät aina toteudu tai ne toteutuvat omaa tahtiaan. Mutta haaveita ja tavoitteita saa ja pitää olla. Hyvä, 27, hyvä kaikki me (te), jotka edes ajoittain näemme, mitä kaikkea kivaa voisi vielä olla edessä.

Ne näkymät siirtävät sitä itsensä tappamista aina vähän matkaa tuonnemmaksi.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:18"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 23:05"]Yhtään vähättelemättä yliopistoa ja sen tarjoamia ..

[/quote]
Olen nro 3, jos koet tiedon tärkeäksi.
En ymmärrä, miksi olet ottanut 27:n hampaisiisi korkealentoisilla diagnooseilla ja korostat yliopistotavoitteiden vaativuutta - olettaen automaattisesti, että hänelle hänen tavoitteensa ovat ihan mahdottomia. 

Minä taasen näen ne yllättäen ihan normaaleina tavoitteina, enkä voi näiden viestien perusteella olettaa, etteikö hän selviäisi.

[/quote]

No niin ne on ihan normaaleja tavoitteita t e r v e i l l e ihmisille. Todellakin. Eläkepäätöksen saaneille yleensä suositellaan aluksi esim. kuntouttavaa työtoimintaa. Miksiköhän? :-D

[/quote]

Njooh.Tämä tyyppi jo tunnustautuikin trolliksi (luin nyt vasta tämän viimeisen sivun viestit), mutta ihan vain siltä varalta, että joku vahingossa noita randomsivalluksia yksioikoisina totuuksina ottaisi:

Meitä on aika monia, joilla on ollut työkyvyttömyyseläke tai on osatyökyvyttömyyseläke ja jotka olemme palanneet silti niihin ihan "normaalien ja terveiden ihmisten" vaativiinkin duuneihin. Omiin entisiin työtehtäviimme tai niistä muokattuihin uusiin toimenkuviin tai sitten kouluttautuneet uusiin.

Kuntouttava työtoiminta on varmasti ihan okei jollekin, se voi olla hyvä väylä takaisin työelämään tai sitten välivaihe työkyvyttömyysjakson kestäessä. Täytyy myöntää, että olisin itse kyllä poistanut varmistimen välittömästi, jos minulle olisi ehdotettu kuntouttavaa työtoimintaa. Kaikille se ei todellakaan ole vaihtoehto eikä edes mahdollisuus.

Pitää muistaa, että ihmiset ovat erilaisia ja sairauskin voi ilmetä eri tavoin. Ei meitä kaikkia ole työ sairastuttanut. Jollekulle voi olla btw sairastuttava tekijä myös sen työn menettäminen.

t. 117

Miksi masentuneiden käyttämä kieli on niin muodollista, formaalia. Tekstinne on jotenkin niin hmm. kaavamaaista... En osaa ehkä selittää... Paikoin jopa jotenkin vanhahtavaa. Vaikuttaako masennus kieleen? Sori ot. Olen miettinyt tätä ennenkin.

Terapiaslangia. :) Ihmiset, jotka ovat käyneet vuosia terapiassa ovat oppineet erittelemään ja kuvailemaan asioita tietyllä, vähän kaavamaisella tavalla. Itsekin terapian läpikäyneenä tunnistan sen heti toisissa ihmisissä. Uskoisin, että huomiossasi on kyse tästä. Masennus sinänsä ei vaikuta kieleen.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 09:40"]Terapiaslangia. :) Ihmiset, jotka ovat käyneet vuosia terapiassa ovat oppineet erittelemään ja kuvailemaan asioita tietyllä, vähän kaavamaisella tavalla. Itsekin terapian läpikäyneenä tunnistan sen heti toisissa ihmisissä. Uskoisin, että huomiossasi on kyse tästä. Masennus sinänsä ei vaikuta kieleen.

[/quote]

Ok. Kiitos vastauksesta.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 09:28"]Miksi masentuneiden käyttämä kieli on niin muodollista, formaalia. Tekstinne on jotenkin niin hmm. kaavamaaista... En osaa ehkä selittää... Paikoin jopa jotenkin vanhahtavaa. Vaikuttaako masennus kieleen? Sori ot. Olen miettinyt tätä ennenkin.

[/quote]

Miksi alapeukut? Asiallinen kysymys.